Häävieraat eivät ymmärtäneet kutsussa olevaa lahjatoive "runoa"

Vierailija kirjoitti:

Menkää maistraatissa naimisiin ja juhlikaa hiljaisuudessa keskenänne. Maksakaa ite reissut. Takas tultuanne voitte ilmottaa facessa tapahtuneen toteamissävyyn. Muut voi laittaa onnitteluviestin siihen perään. Kaikkien hermot ja rahat ja aikaa säästyy.

Minä tykkään häistä. Jos sinä et, älä mene. Ilmoita hääparille et pääse.

Ei maistraatissa tarvitse mennä sen takia naimisiin, koska sinä et tykkää. Ethän sinä mene naimisiin

Missä se runo on? Aloituksessa horistaan vaan jistain kaloista ja ruokakaupasta.

Viihdyttävin ketjunen aikoihin ja kuolemattomia runoja ootte rustanneet. Eikun runosia, tsori.

Vierailija kirjoitti:

Aloitus pääsee vielä vauva av:n Hall of fameen jauhelihan pesemisten ja vanukkaat syövien miesten joukkoon. Kalevauva tekee tästä vielä kehnon renkutuksen.

Oma suosikkini oli makaronilaatikkohäät.

Hieno oli myös ketju, jossa joku kertoi miehensä vetävän aterialla 10 litran perunakattilan. Muistaisiko joku tätä ketjua ja linkkaisi?

Onko vanukasmies sama kuin se, joka kävi lotaisemassa vastapaistetut jauhelihat suoraan pannulta kitusiinsa, kun nainen kävi sekunnin ajan takaovesta pihalla?

Ehkä teillä on joku muu vahvuus, kirjallinen ilmaisu se ei ole.

Kehotatte myös vieraita odottamaan matkallelähtöänne ennen rahan tuntemista johonkin kuoree(see)n.

Kun lantti kuoreereen kilahtaa, hääpari Thaimaaseen vilahtaa.

Täysi feikkialoitus. Ja joka kerta kun siitä muistuttaa, ap poistattaa viestin.

Siellä joku hyppii onnesta kun sai kruunun huijausketjulleen, ja otsasuoni pullistuu jos joku muistuttaa siitä.

Vierailija kirjoitti:

Kun lantti kuoreereen kilahtaa, hääpari Thaimaaseen vilahtaa.

Eikö jo Martti Luther taistellut tätä hapatusta vastaan.

Kannattaa liittää ne kuoreet jo hääkutsun yhteyteen viestin perille saamiseksi.

Anna fyrkat meille, häämatkalta kortin lähetämme teille!

Vierailija kirjoitti:

"Emme tarvitse lahjoja, mutta jos kuitenkin haluatte meitä jotenkin muistaa *tilinumero*"

Toimii aina, koska ihmiset ei kehtaa tulla juhliin maksamatta "vapaaehtoista" pääsymaksua. Inhoan häitä tämän takia. Miksi järjestetään juhlat, jollei ole varaa tarjota vieraille edes ruokaa, vaan buffetin hinta kerätään lahjarahoina?

Ymmärrän hyvin, ettei kukaan halua tavaralahjoja nykypäivänä, koska kaikilla on jo kaikkea, mutta jos kutsussa lukee "emme tarvitse lahjoja" siihen ei laiteta tilinumeroa, jos tuota vilpittömästi tarkoitetaan.

Samaa mieltä, suututtaa tuo rahan kerjääminen josta on tullut uusi normaali. Miehen opiskelukaveri myi aikanaan illalliskortteja hääjuhlaan hintaan 50e/kaksi vierasta. Perusteli vielä että on avoin baari joten halvalla pääsee syömään ja juomaan. Toisissa häissä pieni ryhmä järjesti (ja maksoi) polttarit, silti joutui perimmäiseen nurkkaan istumaan keskenään kaukana hääparista. Kutsussa kyllä pyydettiin lisää rahaa, tilinumerokin mukana. Kolmekymppisiä ihmisiä kaikki, asunnot ja työpaikat. 

Tuon rahan ymmärrän silloin jos hyvin nuorelle parille tulee vauva ja haluavat mennä naimisiin ennen lapsen syntymää. Voi olla koulut kesken ja muuttavat ensimmäiseen omaan kotiin. Tällöin antaisin mielelläni rahaa jotta voivat ostaa sitä mitä tarvitsevat ja mikä on itselle mieluinen. Jos on läheinen, voisin kysyäkin jotain tiettyä lahjatoivetta jonka sitten ostaisin. Muistan itsekin kun saimme yllättäen perheenlisäystä ja miehen äiti kysyi ihan suoraan että tarvitteko rahaa? Emme (sillä kertaa) ottaneet, mutta juuri tuo, että saa itse valita eikä tule sitä kuudetta kahvinkeitintä tai salaattikulhoa tai jotain ammeenjalkoja vauvalle. 

Ei lahoja, ei rahaa. Onnea voi toivottaa, se riittää.

Taisin olla vieraana noissa häissä. Meidän pöytäkunta ei kitsastellut, vaan tungettiin buffetpöydän pienet kalat täyteen rahaa, kuten kutsussa käskettiin Alma-tätikin nuiji satasen setelin syvälle kuoreeseen apinan raivolla. Ei kai meidän rahat joutuneet biojätteeseen? Pääsisittekö vielä juhlapaikalle tutkimaan sen?

Thaimaahan.

Naimisiin meno ei nykypäivänä juuri kannata, ero tulee suurella todennäköisyydellä. Ja jos menee, niin avioehto pitää tehdä, myös mahdolliset tulevat yritystoiminnat huomioiden.

Ero tulee kalliiksi. Toki kalliiksi häätkin tulevat, ehkä se ennustaa sitä eronkin kalleutta.

Itse vien siksi juuri aina jotain edullista häälahjaksi, koska kalliiksi se yleensä sille miehelle tulee joka tapauksessa. Ei kannata kallista lahjakkaan antaa.

Vierailija kirjoitti:

Thaimaahan.

Kyllä oikeasti, mutta palstalla se on toisin. Täällä on oma sanastonsa.

Miksi tuota ei voinut sanoa ihan selvästi: meillä on jo kaikkea emmekä tavaralahjoja toivo. JOs haluat muistaa olisimme kiitollisia häämatkakassamme kartuttamiseta

Koiran ei tarvitse kintuille pissiä,

kun odottelemme hiihtohissiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun lantti kuoreereen kilahtaa, hääpari Thaimaaseen vilahtaa.

Eikö jo Martti Luther taistellut tätä hapatusta vastaan.

No kyllä - naulasi vastustavat teesit oikein tuomiokirkon oveeseen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kissalle kiiskejä, koiralle kuoreita. Lorun mukaan.

Eikä kun "kissalle kiisket, koiralle kuoreet"! Siis kaikki huonommat kalat elukoille!

Ja monikon partitiivi kiiskestä on sitä paitsi "kiiskiä". Yksikössä "kiiskeä".

Siis:

- Saitteko yhtään kiiskeä?

- Saatiin, saatiin paljonkin kiiskiä!

Koko loru menee:

Veetään nuottaa,

saahaan kaloja,

kissalle kiisket,

koiralle kuoreet -

vaan mitäs sitten? Tuliko ihmisten syötäviä kaloja ollenkaan?

Ihan hulvaton keskustelu ja sen alku, taas kerran AV:ssa.

Ainakin meilläpäin loru loppui:

Isot kalat syödään,

pienet kalat myydään.