Häävieraat eivät ymmärtäneet kutsussa olevaa lahjatoive "runoa"
"Kun matkalle lähdemme, voit lahjan kuoreeseen laittaa".
Eli saimme kahvia, teetä, pyyhkeitä, astioita... tms. Rahaa tuli sen verran, että saadaan nyt kaupassa käydä. Monen haaveena onkin lähteä häämatkalle kauppaan...
Kommentit (782)
Ja provosoivat vastaukset senkuin jatkuvat. Pakko olla aika ankea elämä kun takerrutaan yhteen sanaan eikä edes yritetä ymmärtää mitä aloituksella tarkoitetaan. Sama kun savolaiset sanovat omia käsiä linnuiksi. AP
Kuha on rahaa niin sama jos on kuorees.
Vierailija kirjoitti:
Olisin kuollut nauruun jos saisin tuollaisen kutsun. Toki toteuttanut tuon pyynnön.
Sit jos vie rahat pankkiin ja ne kysyy että mistä on peräisin niin toteaa vaan mystisesti että kuoreista.
Mää meinaan tukehtua nauruuseen :D
Vierailija kirjoitti:
Olisi kannattanut ilmaista selväsanaisesti : Emme toivo lahjaksi muuta kuin häämatkaa, johon voit osallistua sopivaksi katsomallasi osuudella.
Haluaisin osallistua häämatkan osuuteen Porvoo-Iisalmi. Mennäänhän limusiinilla?
Olisit laittanut KUN lähdemme tilalle niin kuin asiat on, JOS lähdemme (riippuu paljonko saamme rahaa).
Vierailija kirjoitti:
Ja provosoivat vastaukset senkuin jatkuvat. Pakko olla aika ankea elämä kun takerrutaan yhteen sanaan eikä edes yritetä ymmärtää mitä aloituksella tarkoitetaan. Sama kun savolaiset sanovat omia käsiä linnuiksi. AP
joo, ne vetää lintuseen eikä käteseen.
Sun vieraat ja sä, ootte vaan kaikki vähäjärkisiä kuoreita?
Vierailija kirjoitti:
Ja provosoivat vastaukset senkuin jatkuvat. Pakko olla aika ankea elämä kun takerrutaan yhteen sanaan eikä edes yritetä ymmärtää mitä aloituksella tarkoitetaan. Sama kun savolaiset sanovat omia käsiä linnuiksi. AP
Älä nyt viitsi, minä takerruin kyllä ihan koko lauseeseen. Etkö jaksa lukea vai eikö lukutaito riitä? Se se vasta ankeaa onkin. Palstailukin on kuin ulkomaaseen menisi kun kukaan ei ymmärrä. T: Se matkalle hoputtava joka yritti selittää että se mitä kirjoititte on eri asia kuin mitä kuvittelitte kirjoittaneenne
äläs ny suutu moisesta...on hienoa jos saa porukan runoileen ja hyvälle tuulelle. Kyllä jokainen tietää mitä tarkoitit, mutta tää oli vaan hauska juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Runo? En ole varmasti eläissäni nähnyt noin huonoa "runoa".
Et nyt ymmärrä, se oli haikusee.
Ai haikin kusee? 🦈 Luulin ettei kalat kusis.
Mieti. Mistä se neste on tullut missä kalat ui?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Runo? En ole varmasti eläissäni nähnyt noin huonoa "runoa".
Et nyt ymmärrä, se oli haikusee.
Ai haikin kusee? 🦈 Luulin ettei kalat kusis.
Mieti. Mistä se neste on tullut missä kalat ui?
Ai niinku kuorekset ja muut hait
Nyt minä ymmärrän miksi kylän äijät niin simona toukokuulla kuoretta lippoavat.
Kissalle kiiskejä, koiralle kuoreita. Lorun mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Kuore on kala ja niin pieni, ettei sen sisään rahaa mahdu.
Mikä kala se mahtoi olla, kun Jeesus maksoi temppeliveron Pietarin kanssa kalan suusta otetulla hopearahalla. (Matteus 17)
Ei tainnut olla sitten kuore.
"Emme tarvitse lahjoja, mutta jos kuitenkin haluatte meitä jotenkin muistaa *tilinumero*"
Toimii aina, koska ihmiset ei kehtaa tulla juhliin maksamatta "vapaaehtoista" pääsymaksua. Inhoan häitä tämän takia. Miksi järjestetään juhlat, jollei ole varaa tarjota vieraille edes ruokaa, vaan buffetin hinta kerätään lahjarahoina?
Ymmärrän hyvin, ettei kukaan halua tavaralahjoja nykypäivänä, koska kaikilla on jo kaikkea, mutta jos kutsussa lukee "emme tarvitse lahjoja" siihen ei laiteta tilinumeroa, jos tuota vilpittömästi tarkoitetaan.
Vierailija kirjoitti:
Kissalle kiiskejä, koiralle kuoreita. Lorun mukaan.
Eikä kun "kissalle kiisket, koiralle kuoreet"! Siis kaikki huonommat kalat elukoille!
Ja monikon partitiivi kiiskestä on sitä paitsi "kiiskiä". Yksikössä "kiiskeä".
Siis:
- Saitteko yhtään kiiskeä?
- Saatiin, saatiin paljonkin kiiskiä!
Koko loru menee:
Veetään nuottaa,
saahaan kaloja,
kissalle kiisket,
koiralle kuoreet -
vaan mitäs sitten? Tuliko ihmisten syötäviä kaloja ollenkaan?
Ihan hulvaton keskustelu ja sen alku, taas kerran AV:ssa.
Tämä ei ole Porvoosta vaan jostain Porin suunnalta! Eräällä kurssilla kouluttaja, porilainen, sanoi jatkuvasti "rautoisiin" tarkoittaessaan jonkun laittamista käsirautoihin. Eli murre, kuten joku kommentoikin.
Vierailija kirjoitti:
Kuori, kuoreen. Perse, perseeseen. Merkillistä.
Totta! Suomen kielen hauskuuksia. Sana 'perse', kuten myös 'kuore', ei lopukaan vokaali e:hen, vaan ns. loppuhenkoseen, englanniksi glottal stop, joka on jäänne jostain h:n tai k:n tapaisesta äänteestä: 'perseh', 'kuoreh'. Sen voi tuntea omassa kurkussaan kun sanoo loppuhenkosellisen sanan. Genetiivi on ollut 'persehen' ja lyhentynyt muodoksi 'perseen'. Sitten taas illatiivissa h muuttuu s:ksi ja e-äänteet pitenevät: perseeseen. Monet sanat, joissa viimeisenä vokaalina on e, ovat loppuhenkosellisis: terve, herne, lähde, mene, ole... Verbeissä loppuhenkonen aiheuttaa k:n kahdentumisen lausuttaessa, vaikka sana kirjoitetaan yhdellä: En tule(k)kaan!
No oletko katsonut kuorikatteesta onko siellä lahjoja?
Vierailija kirjoitti:
"Emme tarvitse lahjoja, mutta jos kuitenkin haluatte meitä jotenkin muistaa *tilinumero*"
Toimii aina, koska ihmiset ei kehtaa tulla juhliin maksamatta "vapaaehtoista" pääsymaksua. Inhoan häitä tämän takia. Miksi järjestetään juhlat, jollei ole varaa tarjota vieraille edes ruokaa, vaan buffetin hinta kerätään lahjarahoina?
Ymmärrän hyvin, ettei kukaan halua tavaralahjoja nykypäivänä, koska kaikilla on jo kaikkea, mutta jos kutsussa lukee "emme tarvitse lahjoja" siihen ei laiteta tilinumeroa, jos tuota vilpittömästi tarkoitetaan.
Etkö sinä halua antaa lahjaa hääparille ?
Missä menee raja, kenelle on kiva antaa lahja ja miten se muuttuu ikäväksi ?
Saatko sinä ikinä lahjoja ?
Lahjan antaminenhan on vapaaehtoista. Aika ikävää, että tämän vuoksi suorastaan inhoat häitä. Lahjan
Silloin joskus 1990-luvulla kun menin naimisiin, niin oli jossain vaiheessa tapana ilmoittaa, että jossain tietyssä kaupassa on nähtävillä lahjatoivelista. Mekin tehtiin sellainen ja laitettiin ihan pokkana jokaiselle kukkarolle sopivia lahjoja. Oli Iittalaa ja Arabiaa, mutta löytyi myös esim. mattopiiska, pippurimylly jne (saatiin ne, jes kiitos ). Eikä sekään ollut niin vakavaa, jos joku kuitenkin poikkesi ja toi jonkun ihme keramiikka-jälkiruokakippojutskan. Siitäkin kiitettiin, vaikka ei tainnut olla kertaakan käytössä.
Jos nyt joskus pääsisin toiselle kierrokselle, niin sanoisin lahjatoiveeksi, että tuokaa vaan itsenne ja unohtakaa lahjat kokonaan.