Ottaako lähipiirisi kaiken irti ammatistasi?
Tunnen oloni hyväksikäytetyksi. Olen ammatiltani hieroja ja siitä kyllä ottaa ystävät ja sukulaiseni kaiken irti. Pitäisi opetella sana EI.. :( Olisi kiva joskus nähdä ystäviä ihan kuulumisien vaihtamisen merkeissä mutta aina pitää olla kipeitä lihaksia vääntelemässä. Muita?
Kommentit (55)
Kaikista eniten turhauttaa, kun teen kakkuja ja nimenomaan harrastuksen puolesta todella yksityiskohtaisia ja tarkasti tehtyjä ja suunniteltuja, niin kysytään kakkua ja sanotaan, että "ihan vaan sellanen perus, ei sen tarvii niin tarkkaa olla, sinä kun osaat!". Mutta kun minä en tosiaan HALUA tehdä mitä sattuu tusina kakkuja vaan nimenomaan ainutlaatuisia ja HARRASTUKSENA.
Ottaisi jos antaisin. Olen kuitenkin luonteeltani aina ollut laiskanpuoleinen, en ole tarjoamassa apuani ensimmäisistä enkä edes toisista vihjeistä, olen myös ilmoittanut että minulla on muuta tekemistä kun joku on kysynyt haluaisinko tulla avuksi. Nykyään harva enää edes viitsii kysyä. Sanallisesti saatan neuvoa jos joku neuvoja tarvitsee, mutta en lähde kenenkään pihalle tekemään töitä.
[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 19:45"]
Kaikista eniten turhauttaa, kun teen kakkuja ja nimenomaan harrastuksen puolesta todella yksityiskohtaisia ja tarkasti tehtyjä ja suunniteltuja, niin kysytään kakkua ja sanotaan, että "ihan vaan sellanen perus, ei sen tarvii niin tarkkaa olla, sinä kun osaat!". Mutta kun minä en tosiaan HALUA tehdä mitä sattuu tusina kakkuja vaan nimenomaan ainutlaatuisia ja HARRASTUKSENA.
[/quote]
Miksi alapeukku?
Juristi olen, ja koko ajan saisi olla tekemässä testamentteja yms. sukulaisille ja naapureille ja antamassa lainopillisia neuvoja. Apuja ei heru, kun olen urallani erikoistunut yhdelle, varsin kapea-alaiselle lain osa-alueelle. Vähän hävettää, kun ei tommoisia "perusjuttu" osaa niin hyvin, että uskaltaisi vedenpitäviä neuvoja jaella, varsinkaan jos on jokin vähän kinkkisempi ongelma kyseessä. Tätä saa sitten selitellä, ettei kukaan loukkaannu.
[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 19:58"]
Ei töistäni, mutta harrastuksesta ja kädentaidoista kyllä.
[/quote]
Sama täällä, omaksi iloksi nikkarointia ja lauma sukulaisia kinumassa mitä milloinkin, maksaisivat perkeleet edes värkit.
[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 20:07"]
Minulta ei kukaan pyydä ammattiapua. Olen seminologi.
[/quote]
Jos tuttavapiiriisi kuuluisi lesboja, niin sitten pyydettäisiin.
No yksinkertaisesti siksi ettet osaa sanoa ei.
Sukujuhlissa mummot näyttää polviaan ja valittaa lonkkiaan. Miehen veli tulee köhimään, "oisko tää vaan perusflunssaa vai jotain vakavampaa". Miehen sisko pyytää tekemään terveystarkastuksen lapsilleen ja kurkkaamaan korvat. Lääkityksiin pitäisi ottaa kantaa ja kirjoittaa reseptejä, tehdä ajokorttitarkastuksia ja kirjoittaa lääkärintodistuksia.
Sukulaiset eivät ymmärrä, etten ensinnäkään voi (enkä halua) hoitaa heidän terveyttään. En voi kirjoittaa reseptejä, enkä tehdä lähetteitä erikoissairaanhoitoon. Eikä minulla ole aina otoskooppia taskussa. Yritän sanoa ystävällisesti, että varatkaa aika omalääkärille.
Toisinaan. Joskus saisi olla piirtämässä / taiteilemassa ties mitä ja tietysti ilmaiseksi. Järjetöntä.
46 jatkaa...esim. häälahjoina on pyydetty maalauksia joiden arvo monta tonnia. Kuinkahan moni antaa useamman tonnin häälahjan...?
Kaverit kyselee välillä lapsen kehityksestä, että onko ok. Parille erityislapsen äidille olen antanut kuntoutusvinkkejä. Osa kyselee lääkkeistä tai vaikkapa urheiluvammojen kuntoutuksesta, joista en tiedä juuri mitään. Minusta on mukava auttaa, jos pystyn. Eipä tätä työtä rahan takia muutenkaan tehdä. T. Lasten toimintaterapeutti
Toivottavasti edes muutama hyväksikäyttäjä tuntee piston sydämessään luettuaan ketjua.
Parturi-kampaajalta, arvatkaapa vaan! Mutta mä olen ollut melko ovela, ja sellaisilta sukulaisilta/tuttavilta, joilta ei vastapalveluksia saa, niin pyydän rahaa (annan toki vähän alennusta, esim 22->20e). Mutta sitten tutuilta (esim. putkimies) lupasin kerran leikata hiukset ilmatteeksi ja samantien, kun tuli korjaamaan vuotavaa hanaa. Win-win tilanne siis :)
Olen lähihoitaja ja olen työskennellyt vanhainkodissa. Nykyisin olen päiväkodissa.
Ihmeellisesti tullaan kertomaan peräpukamista ja lääkelistoista. Kyllä, ne ovat arkipäivää vanhainkodissa mutta en nyt haluaisin tutun tutun peräpään kunnosta jutella ja ohjeistaa serkun häissä!
"Hei voisitko vilkasta että mikähän on kun autosta kuului jostain sieltä takaa semmoinen klonkklonksbäng?" Toki voin aina vilkaista ja antaa arvion viasta, mutta monen on hankala ymmärtää, että minä en halua alkaa kahdeksan tunnin työpäivän päätteeksi korjaamaan jonkun tutun rakkinetta ilmaiseksi pihalla. Vanhempieni autoa voin korjata, ettei heidän tarvitse vähistä rahoistaan maksaa korjaamolle, mutta muiden en.
Olen ompelija ja voi kyllä. Läheisimpien vaatteita korjaan ja verhoja ompelen yms muuta pientä, mutta en muiden. Monesti vanhat (entiset) kaverit haluais jotain juhlapukuja pelkkien kankaiden hinnalla, hahhah. Voin tehdä joo, mutta ihan ompelijan tuntipalkalla, ovat niin suuritöisiä. Eivätpä sit enää haluakaan :D
Toki neuvoja jakelen tarvitseville, mut en mä nyt mitään hääpukua ilmaseksi tee.
Juu. Välillä puhelimessa kysytään diagnoosia, jota en siis työnkään puolesta tee. Olen sh, mutten ole tehnyt sh:n töitä moneen vuoteen. Olen myös tikkejä poistellut ja yhden katetrin kanssa auttelen.
Olen hevosiin erikoistunut eläinlääkäri ja omistan useamman hevosen. Omassa pihassa en pysty/halua pitää hevosia, joten ne asuvat täysihoidossa ja samalla tallillahan on sitten vaikka miten monta tätiä, jonka ontuvaa hevosta pitäisi "ihan nopeasti vilkaista", haavoja tikata, antaa pistettävät lääkkeet jne. Muuten voisin auttaa, mutta siihen menisi ikä ja terveys, varsinkin kun mitään ei oikeasti voi tutkia nopeasti, koska jos nopeasti vilkaisen jotain ontuvaa hevosta, on mielipiteeni sitten "eläinlääkärin mielipide" joka on yhtä kuin totuus ja se ei todellakaan aina osu oikeaan, jos ei tutki kunnolla.
Aina pitäisi neuvoa ja asentaa it-juttuja muille. Tietenkin autan mutta viime aikoina kukaan ei viitsi edes yrittää itse asentaa uutta modeemia kun heti pyydetään asentamaan.
En ole ompelija, vaan taitava käsityöharrastaja. Ystävät ja työkaverit kyselee housujen lyhennyksiä, vetskareiden vaihtoja, voitko ommella ihan simppelin mekon, neulotko mulle villapaidan/lapaset/sukat jne. Jotain olen tehnytkin, mutta toisaalta harmittaa kun tuntien työstä saa vaan tekemisen ilon. Tekisi mieli joskus tehdä tahallaan ihan sutta, niin loppuisi se ruinaaminen. Lyhentää lahkeet erimittaisiksi, vaikka.