Oletko ihastunut nettideittiisi jo viestittelun aikana, mutta sitten nähdessä ei ollutkaan kemiaa?

Parempi vaan etsiä ihmistä ihan elävä maailma!

Minä olen törmännyt samaan ilmiöön, ja mietin, onko syynä vain se, että itse on ehtinyt luoda päässään mielikuvia ja koska toinen ei tietenkään ole sellainen, niin hän tuntuu vääränlaiselta ja tulee voimakas hylkimisreaktio. Eli että jos tyyppiin tutustuisi oikeassa elämässä vähitellen, voisi hommassa hyvinkin olla potentiaalia. Vaikea sanoa. Nettitreffejä en itse jaksa enää tästä johtuen harrastaa.

Vierailija kirjoitti:

Parempi vaan etsiä ihmistä ihan elävä maailma!

Siinä sitä etsimään oikeasta maailmasta, kun mihinkään ei pääse, uusia harrastuksia ei voi aloittaa, ja kaveripiiri on jo pariutunutta porukkaa ja naispainotteista.

Olin tulossa nauramaan ettei kukaan viesteihin ihastu.

Olen hiljaa ja poistun.

Vierailija kirjoitti:

Parempi vaan etsiä ihmistä ihan elävä maailma!

Randomisti vaan kyselemään kaupan kassajonossa, oletko sinkku, etsitkö parisuhdetta? Baarista seuran hakeminen alkoholia käyttämättömänä ei oikein myöskään toimi. Kaverin kesäkekkereistä voi bongata jonkun, mutta siihen tarvitaan jo todella tuuria.

Tässäkin ketjussa vain vahvistuu se mielikuva, että kaikilla naisilla kipinöi vain niiden supliikkiekstroverttialfajohtajapilkesilmäkulmaflirttailijanaurattaja miesten kanssa.

Onko herkille ja rauhallisille vähän introverteille miehille yhtään ottajia?

Mies kirjoitteli tosi mukavasti ja meillä oli yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Ihastuin. Yritin nopeita treffejä, mutta mies viivytteli. Treffeille tuli mies 80-luvun vaatteissa ja silmälaseissa, turvakengät jalassa, ylipainoinen. Vaikka olimme samaa ikäluokkaa, niin hän tuntui kuin vanhemmalta sukulaismieheltä. Piti olla liikunnallinen, oli hyvin hidas ja kankea. Sen sijaan juttu luisti mutta en olisi ikinä voinut antaa hänen koskea minuun. Laittoi vielä sen jälkeen viestiä kuinka hänen niin tekee mieli kaapata minut syliin ja suudella. Ei tahtonut ymmärtää miksi kemia puuttui ja ehdotti että yritetään yhdessä löytää se.

Vierailija kirjoitti:

Olin tulossa nauramaan ettei kukaan viesteihin ihastu.

Olen hiljaa ja poistun.

Onhan niitäkin, jotka ihastuu niin paljon, että lähettävää rahaa jollekin 'leski-upseerille'

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin ketjussa vain vahvistuu se mielikuva, että kaikilla naisilla kipinöi vain niiden supliikkiekstroverttialfajohtajapilkesilmäkulmaflirttailijanaurattaja miesten kanssa.

Onko herkille ja rauhallisille vähän introverteille miehille yhtään ottajia?

On toki. Pointti tässä keskustelussa on se, että todellisuus ei vastaa viestittelyssä saatua mielikuvaa.

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin ketjussa vain vahvistuu se mielikuva, että kaikilla naisilla kipinöi vain niiden supliikkiekstroverttialfajohtajapilkesilmäkulmaflirttailijanaurattaja miesten kanssa.

Onko herkille ja rauhallisille vähän introverteille miehille yhtään ottajia?

Niin tosiaan kyse oli siitä että viesteistä tulee tietty mielikuva ihmisestä ja todellisuus onkin jotain toista. Itselleni sopisi vallan mainiosti herkkä ja rauhallinen introvertti kun olen samanlainen itsekin. On vaan todella hämmentävää kun viesteissä on juttu lentänyt ja livenä sitten saakin pitää yksin keskustelua yllä. Siksi olisi helpompaa kuulla jo etukäteen että toinen on alkuun hiljaisempi uusien ihmisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempi vaan etsiä ihmistä ihan elävä maailma!

Randomisti vaan kyselemään kaupan kassajonossa, oletko sinkku, etsitkö parisuhdetta? Baarista seuran hakeminen alkoholia käyttämättömänä ei oikein myöskään toimi. Kaverin kesäkekkereistä voi bongata jonkun, mutta siihen tarvitaan jo todella tuuria.

Todellakin vaatii tuuria jos tapasi tutustua ihmisiin on mennä kyselemään haluaako ne parisuhdetta. Tuuria se aina vaatii mutta sinun tyylilläsi kannattaa alkaa rukoilla kaikkia jumalolentoja myös avuksi.

En varsinaisesti ihastunut, mutta tykästynyt kovasti. Juttelimme Tinderissä useamman viikon ennen tapaamista, mikä on minulle pitkä aika. Mies antoi itsestään viestitse tosi sympaattisen vaikutelman, mutta treffeillä olikin aivan toisenlainen mies. Omien sanojensa mukaan ujo mies oli räväkkä ja puhelian ihminen, jonka olen koskaan tavannut, ja oli pyrkimässä sänkyyn jo ekana iltana. Oli tosi huonokäytöksinen, kertoi näkevänsä ihmiset pelinappuloina ja ettei hän tarvitse elämäänsä ihmisiä, joista ei ole hänelle hyötyä. Mies oli pettymys kaikilta muilta osin paitsi ulkonäkönsä puolesta. Pidän hyväsydämisistä, hyväkäytöksistä miehistä, en mistään egoilevista, napoleonkompleksisista öykkäriestä, jotka kaiken lisäksi vielä valehtelevat.

Kyllä! Kuukauden kirjoiteltiin ja tapaamisessa molemmat todettiin, ettei tästä tule mitään. Tuosta opin, etten ikinä pidä noin pitkää kirjoitusaikaa, tosin en edes enää hae mitään parisuhdetta. 

Vierailija kirjoitti:

Mies oli kamala hölösuu treffeillä enkä saanut suunvuoroa lainkaan.

Todennäköisesti oli vaan hermostunut? 

Erittäin harvoin. Ehkä odotukset ensitapaamiselle eivät ole niin korkealla. Jos löytyy sanavalmiutta kirjallisesti, löytyy se aika pian myös tapaillessa, kunhan alkujäykkyydestä pääsee. Muiden juttujen vuoksi kiinnostus on toki saattanut lopahtaa aika pian tai toinen on jättänyt jotain oleellista kertomatta.

Vierailija kirjoitti:

Just tästä syystä viestittelen vain sellaisten miesten kanssa, joita mun on mahdollisuus tavata kuukauden sisään viestittelystä. Olen nettideiteissä dumpannut joitain tosi potentiaalisia tyyppejä, kun asuvat esim. USA:ssa. En itse suostu lähtemään sinne asti pelkkiä treffejä varten enkä myöskään halua että kukaan tulee niin kaukaa luokseni Suomeen. Nyt jos korona hellittää, niin esim. Amsterdamiin voisin lähteä treffeille.

LOL. Sanot ensin, että et halua lähteä kauas treffeille. Sitten kuitenkin olet valmis lähtemään treffeille Amsterdamiin. Olet tässä suhteessa siis ns. venyvä tapaus.

En ole ja ihmettelen kertomuksia, missä rakastuttukin viestittelyn pohjalta. Catfish-kertomukset, joissa vuosiakin viestitelty ei vain mene minun ymmärrykseeni.

Missähän päin tuo AP:n tapaama mies on?

Ollaan varmaan tavattu sama mies, samoilla fiiliksillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Oma deittini oli kirjoitellessa supliikki, mutta livenä vaivaannuttavan ujo ja hiljainen, toiseksi kehonkieli oli sellainen neitimäinen, että olisi voinut luulla homoksi."

Tuo supliikkipuoli tuntuu menevän niin, ettei nainen ole yhtään sen supliikimpi ja odottaa miehen sitten viihdyttävän ja pettyy, kun mies on yhtä hissukka livenä kuin itsekin.

Olen asiakaspalvelutyössä, joten osaan kyllä pitää yllä ”keskustelua” vaikka mykän kanssa. Pahin kokemukseni oli, kun mies ei uskaltanut katsoa silmiin ja suorastaan tärisi. Treffit myös päättyivät niin, että mies käytännössä juoksi pakoon, kun päätti yhtäkkiä lähteä bussiin, mikä oli kyllä helpotus itsellenikin.

Laittoi kyllä heti treffien jälkeen viestin, että oli mahtavat treffit. Ihmetteli, kun vastasin että oltiin niin erilaisia, että parempi ettei nähdä. Hänestä meillä oli ollut hirveästi juteltavaa… T. Eri

Todennäköisesti tuo käytös miehessä korostuu mitä kiinnostuneempi hän on naistesta. Todennäköisesti aika normaali niiden kanssa, joista ei itse kiinnostu. Aikamoinen kirous... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Just tästä syystä viestittelen vain sellaisten miesten kanssa, joita mun on mahdollisuus tavata kuukauden sisään viestittelystä. Olen nettideiteissä dumpannut joitain tosi potentiaalisia tyyppejä, kun asuvat esim. USA:ssa. En itse suostu lähtemään sinne asti pelkkiä treffejä varten enkä myöskään halua että kukaan tulee niin kaukaa luokseni Suomeen. Nyt jos korona hellittää, niin esim. Amsterdamiin voisin lähteä treffeille.

LOL. Sanot ensin, että et halua lähteä kauas treffeille. Sitten kuitenkin olet valmis lähtemään treffeille Amsterdamiin. Olet tässä suhteessa siis ns. venyvä tapaus.

Lento Amsterdamiin kestää pari tuntia ja se on melkein samalla aikavyöhykkeellä, vain tunnin ero. Ei matkan ja vaivan puolesta paljon eroa lähteä Helsingistä Jyväskylään, paitsi sieltä pitäisi tulla heti takaisin, kun ketä nyt jonnekin Jyväskylään kiinnostaa lähteä hengaamaan.

USA:ssa sen sijaan ei ihan viikonlopussa pistäydytä niin matka-ajan kuin aikaeronkaan vuoksi, ei mitään järkeä sellaisessa.