Lue keskustelun säännöt.
Oletko ihastunut nettideittiisi jo viestittelun aikana, mutta sitten nähdessä ei ollutkaan kemiaa?
01.02.2022 |
Siis monen viikon jopa kuukausien viestittely. Kerroitko rehellisen syyn ja mikä se oli, kun lopulta livenä ei kiinnostanutkaan?
Oma deittini oli kirjoitellessa supliikki, mutta livenä vaivaannuttavan ujo ja hiljainen, toiseksi kehonkieli oli sellainen neitimäinen, että olisi voinut luulla homoksi.
Kommentit (43)
Ei noin pitkään kannata viesteillä jos ei ole pakko!
Olin yhdestä tosi kiinnostunut (en pystyisi ihastumaan vain kirjoittelemalla) mutta livenä sitten hänen tietynlainen varovaisuus sammutti sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein se on vaan kerta tapaaminen sängyssä.
T: 20v Ykä 😎
vuonna 2004 syntynyt ykä.
Monestikin.Ollaan viikkoja juteltu,mutta tavatessa a)ei vastaa profiilikuvaa ja b)supliikki muuttuu tuppisuuksi.
Useimmiten kuvitelmani ovat hieman tasokkaampia kuin deitit. Joskus mies voi olla todella mielenkiintoinen viestittelijä, mutta todellisuudessa vaisu tuppisuu.
"Oma deittini oli kirjoitellessa supliikki, mutta livenä vaivaannuttavan ujo ja hiljainen, toiseksi kehonkieli oli sellainen neitimäinen, että olisi voinut luulla homoksi."
Tuo supliikkipuoli tuntuu menevän niin, ettei nainen ole yhtään sen supliikimpi ja odottaa miehen sitten viihdyttävän ja pettyy, kun mies on yhtä hissukka livenä kuin itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihastuin nykyiseen aviomieheeni jo viestittelyn aikana, eikä tarvinnut pettyä livenäkään.
Itseäni ei tosin haittaa, että mies on ensitapaamisella vähän hiljaisempi. Minulle riittää tieto siitä, että miehellä on aivot. Ajan kanssa tuokin on oppinut puhumaan :D
Itse pelkäsin, että miehellä on piipittävä ääni tai huonot hampaat, mutta ei ollut onneksi kumpaakaan.
Vierailija kirjoitti:
"Oma deittini oli kirjoitellessa supliikki, mutta livenä vaivaannuttavan ujo ja hiljainen, toiseksi kehonkieli oli sellainen neitimäinen, että olisi voinut luulla homoksi."
Tuo supliikkipuoli tuntuu menevän niin, ettei nainen ole yhtään sen supliikimpi ja odottaa miehen sitten viihdyttävän ja pettyy, kun mies on yhtä hissukka livenä kuin itsekin.
Sitä on aika vaikea olla yksipuolisesti puhelias
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies oli kamala hölösuu treffeillä enkä saanut suunvuoroa lainkaan.
Todellakin. Parin viikon viestittelyn perusteella oli jo kovasti orastavaa ihastusta ja innolla lähdin tapaamaan. Noh, mies oli sitten kertonut itsestään kovin kaunistellusti ja rajannut kuvansa ovelasti. Paikan päällä oli moniogelmainen alkoholisti, jonka habitus ei myöskään vetänyt millään lailla puoleensa. Taitava oli kyllä puhumaan, liiankin. Kotimatkalla itketti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavatessakin mies oli mukava, mutta vaatteet haisi hometalolta. Kiinnostus lopahti.
Just tästä syystä viestittelen vain sellaisten miesten kanssa, joita mun on mahdollisuus tavata kuukauden sisään viestittelystä. Olen nettideiteissä dumpannut joitain tosi potentiaalisia tyyppejä, kun asuvat esim. USA:ssa. En itse suostu lähtemään sinne asti pelkkiä treffejä varten enkä myöskään halua että kukaan tulee niin kaukaa luokseni Suomeen. Nyt jos korona hellittää, niin esim. Amsterdamiin voisin lähteä treffeille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ja olen tämän palstalla monta kertaa kertonutkin. Pitkän välimatkan vuoksi viestittelimme ja soittelimme kaksi kuukautta ennen ensitapaamista. Heti kun näin miehen, tiesin, etten pidä häntä yhtään puoleensavetävänä. Koska luulin, että olisi pinnallista torjua toinen vain ulkoisen olemuksen perusteella, yritin rakastua häneen. En pystynyt vaan tuhlasin molempien aikaa. Oli "kivaa olla parisuhteessa" so. että oli joku, jolle soitella ja viestitellä ja tieto siitä, että on joku joka on ihastunut minuun ja ajattelee minua jne, mutta aina kun tapasimme. tuli turhautuminen siitä, kun ei aidosti halunnut toisen läheisyyttä ja piti pakottaa itsensä siihen.
Täysin sama kokemus!
Muutaman viikon viestittelyn perusteella mies vaikutti ihan fiksulta ja huumorintajuiselta ja ammattikin oli sellainen, mihin ei joka jonnesta ole. Kuitenkin tavatessa huomasin, että vaikka hän oli livenäkin about sellainen kuin viesteistä oli käynyt ilmi, vähän kuivakampi vaan (viesteihin oli selvästi panostettu), niin ulkonäkö ei vaan mulle kolahtanut. Ja se klassinen virhe, että hän oli valehdellut pituutensa reippaasti ylöspäin. Olen keskimittainen nainen ja hän oli oikeasti korkeintaan mun pituiseni. Samana iltana laitoin hänelle kohteliaan viestin tyyliin "olet mukava, mutta ehkä meiltä keskenämme jotain kuitenkin puuttuu, ja olet varmaan samaa mieltä, ettei enää tavata". Hän vastasi hyvin kohteliaasti myös ja jopa kiitti minua, miten kivasti olin hoitanut asian :o
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Oma deittini oli kirjoitellessa supliikki, mutta livenä vaivaannuttavan ujo ja hiljainen, toiseksi kehonkieli oli sellainen neitimäinen, että olisi voinut luulla homoksi."
Tuo supliikkipuoli tuntuu menevän niin, ettei nainen ole yhtään sen supliikimpi ja odottaa miehen sitten viihdyttävän ja pettyy, kun mies on yhtä hissukka livenä kuin itsekin.
Jotenkin noin se monesti menee. Itse hiljaisempana miehenä haluan aika nopeasti tavata, koska jos toinen etsii räväkkää hölöttäjää, niin se on hyvä selvittää ihan käytännössä. Monille hiljaisempikaan luonne ei ole ongelma, kunhan osaa keskustella ja on edes jotain huumorintajua. Näin olen todennut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Oma deittini oli kirjoitellessa supliikki, mutta livenä vaivaannuttavan ujo ja hiljainen, toiseksi kehonkieli oli sellainen neitimäinen, että olisi voinut luulla homoksi."
Tuo supliikkipuoli tuntuu menevän niin, ettei nainen ole yhtään sen supliikimpi ja odottaa miehen sitten viihdyttävän ja pettyy, kun mies on yhtä hissukka livenä kuin itsekin.
Jotenkin noin se monesti menee. Itse hiljaisempana miehenä haluan aika nopeasti tavata, koska jos toinen etsii räväkkää hölöttäjää, niin se on hyvä selvittää ihan käytännössä. Monille hiljaisempikaan luonne ei ole ongelma, kunhan osaa keskustella ja on edes jotain huumorintajua. Näin olen todennut.
Kannattaa varmaan ottaa puheeksi tuo hiljainen luonne jo etukäteen, ettei tule pettymyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Oma deittini oli kirjoitellessa supliikki, mutta livenä vaivaannuttavan ujo ja hiljainen, toiseksi kehonkieli oli sellainen neitimäinen, että olisi voinut luulla homoksi."
Tuo supliikkipuoli tuntuu menevän niin, ettei nainen ole yhtään sen supliikimpi ja odottaa miehen sitten viihdyttävän ja pettyy, kun mies on yhtä hissukka livenä kuin itsekin.
Jotenkin noin se monesti menee. Itse hiljaisempana miehenä haluan aika nopeasti tavata, koska jos toinen etsii räväkkää hölöttäjää, niin se on hyvä selvittää ihan käytännössä. Monille hiljaisempikaan luonne ei ole ongelma, kunhan osaa keskustella ja on edes jotain huumorintajua. Näin olen todennut.
Kannattaa varmaan ottaa puheeksi tuo hiljainen luonne jo etukäteen, ettei tule pettymyksiä.
En ala kertomaan ns. huonoista puolistani vain sen takia, että ihmiset osaisivat vältellä minua. Yritän mieluummin olla mahdollisimman normaali.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Oma deittini oli kirjoitellessa supliikki, mutta livenä vaivaannuttavan ujo ja hiljainen, toiseksi kehonkieli oli sellainen neitimäinen, että olisi voinut luulla homoksi."
Tuo supliikkipuoli tuntuu menevän niin, ettei nainen ole yhtään sen supliikimpi ja odottaa miehen sitten viihdyttävän ja pettyy, kun mies on yhtä hissukka livenä kuin itsekin.
Jotenkin noin se monesti menee. Itse hiljaisempana miehenä haluan aika nopeasti tavata, koska jos toinen etsii räväkkää hölöttäjää, niin se on hyvä selvittää ihan käytännössä. Monille hiljaisempikaan luonne ei ole ongelma, kunhan osaa keskustella ja on edes jotain huumorintajua. Näin olen todennut.
Kannattaa varmaan ottaa puheeksi tuo hiljainen luonne jo etukäteen, ettei tule pettymyksiä.
En ala kertomaan ns. huonoista puolistani vain sen takia, että ihmiset osaisivat vältellä minua. Yritän mieluummin olla mahdollisimman normaali.
Miksi se olisi huono puoli? Ei kaikki naiset halua 'räväkkää hölöttäjää', varsinkaan jos itsekään eivät ole sellaisia. Entä valehteletko jos kystään suoraan, oletko ennemmin suulas vai hiljainen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Oma deittini oli kirjoitellessa supliikki, mutta livenä vaivaannuttavan ujo ja hiljainen, toiseksi kehonkieli oli sellainen neitimäinen, että olisi voinut luulla homoksi."
Tuo supliikkipuoli tuntuu menevän niin, ettei nainen ole yhtään sen supliikimpi ja odottaa miehen sitten viihdyttävän ja pettyy, kun mies on yhtä hissukka livenä kuin itsekin.
Jotenkin noin se monesti menee. Itse hiljaisempana miehenä haluan aika nopeasti tavata, koska jos toinen etsii räväkkää hölöttäjää, niin se on hyvä selvittää ihan käytännössä. Monille hiljaisempikaan luonne ei ole ongelma, kunhan osaa keskustella ja on edes jotain huumorintajua. Näin olen todennut.
Kannattaa varmaan ottaa puheeksi tuo hiljainen luonne jo etukäteen, ettei tule pettymyksiä.
En ala kertomaan ns. huonoista puolistani vain sen takia, että ihmiset osaisivat vältellä minua. Yritän mieluummin olla mahdollisimman normaali.
Miksi se olisi huono puoli? Ei kaikki naiset halua 'räväkkää hölöttäjää', varsinkaan jos itsekään eivät ole sellaisia. Entä valehteletko jos kystään suoraan, oletko ennemmin suulas vai hiljainen?
En tietenkään valehtele, mutta tuntuu, ettei sitä tarvitse tai kannata sen enempää mainostaa, vaan se on osa minua. Jos suoraan kysytään, niin kerron olevani hiljaisempi, ja että mulla kestää vähän kauemmin tutustua yleensä.
Vierailija kirjoitti:
"Oma deittini oli kirjoitellessa supliikki, mutta livenä vaivaannuttavan ujo ja hiljainen, toiseksi kehonkieli oli sellainen neitimäinen, että olisi voinut luulla homoksi."
Tuo supliikkipuoli tuntuu menevän niin, ettei nainen ole yhtään sen supliikimpi ja odottaa miehen sitten viihdyttävän ja pettyy, kun mies on yhtä hissukka livenä kuin itsekin.
Olen asiakaspalvelutyössä, joten osaan kyllä pitää yllä ”keskustelua” vaikka mykän kanssa. Pahin kokemukseni oli, kun mies ei uskaltanut katsoa silmiin ja suorastaan tärisi. Treffit myös päättyivät niin, että mies käytännössä juoksi pakoon, kun päätti yhtäkkiä lähteä bussiin, mikä oli kyllä helpotus itsellenikin.
Laittoi kyllä heti treffien jälkeen viestin, että oli mahtavat treffit. Ihmetteli, kun vastasin että oltiin niin erilaisia, että parempi ettei nähdä. Hänestä meillä oli ollut hirveästi juteltavaa… T. Eri
Olen ja olen tämän palstalla monta kertaa kertonutkin. Pitkän välimatkan vuoksi viestittelimme ja soittelimme kaksi kuukautta ennen ensitapaamista. Heti kun näin miehen, tiesin, etten pidä häntä yhtään puoleensavetävänä. Koska luulin, että olisi pinnallista torjua toinen vain ulkoisen olemuksen perusteella, yritin rakastua häneen. En pystynyt vaan tuhlasin molempien aikaa. Oli "kivaa olla parisuhteessa" so. että oli joku, jolle soitella ja viestitellä ja tieto siitä, että on joku joka on ihastunut minuun ja ajattelee minua jne, mutta aina kun tapasimme. tuli turhautuminen siitä, kun ei aidosti halunnut toisen läheisyyttä ja piti pakottaa itsensä siihen.