Miten psykiatriksi voi kouluttautua?

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 21:49"]

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 21:43"][quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 21:36"] [quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 21:30"] [quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 21:26"] [quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 21:21"]Jos itsellä on jo "painolastia" entuudestaan, niin kannattaa valita jokin muu suunta kuin psykologia tai psykiatria. On liian paljon esimerkkejä siitä, että henkiset vammat vain pahenevat eikä opinnoista tule mitään. On paras hoidattaa omat traumansa ammattilaisilla eikä ruveta itse puoskaroimaan itseään. [/quote] Vaikka kiusaaminen painaakin minua asiana yhä niin minulla on kuitenkin lääkitykset masennukseen, ja olen ollut aina tunnollinen oppilas. Sitäpaitsi lääkiksessä opiskelijat ovat itsekin niin motivoituneita opiskeluun, että tuskin he edes jaksaisivat kiusata [/quote]   VOi herranen aika, taidat olla provo. Ei tässä ole kyse siitä, että sinua joku lääkiksessä kiusaisi. Omat traumasi vain nousisivat pinnalle kun joutuisit ratkomaan muiden ongelmia. Psykiatrin ja psykologin vastaanotoilla käy henkisesti pahoinvoivia ihmisiä. Sinä voit jo valmiiksi itsekin henkisesti huonosti. Yleensäkään en suosittele mitään hoitoalaa erityisen herkille ja empaattisille ihmisille. Sellaiset kuluvat vain puhki. Parempi on olla tasapainoinen ja jopa hieman "kova" niin, että pystyy auttamaan repimättä itseään rikki toisten kohtaloissa. [/quote] Kyllä pehmeäkin ihminen pystyy kovettamaan itseään sen verran että pystyy hoitotyöhön. Mutta hoitoalan matalampitasoiset koulutuksethan on suosittuja kiusaaja-pissisten keskuudessa. Ei kai se nyt oikeasti niin mene että se että tämä aloittaja on joskus ollut kiusattu nyt muka sulkee uravaihtoehtoja? Ei sen tarvitse niin tehdä. Jos aloittaja nyt on vaikka lukioon menossa tai käy sitä niin kannattaa ihan varmuuden vuoksi panostaa niihinkin aineisiin joita lääkikseen päästäkseen pitää lukea eli biologia, kemia, fysiikka, matematiikka. Jos nuo selvittää hyvin niin on ihan hyvät lähtökohdat hakea monenlaiseen koulutukseen. [/quote]   Se sulkee pois, jos on kiusaaminen repinyt rikki niin, että sen takia on masennuslääkitys päällä tälläkin hetkellä. Aloittajan pitäisi nyt päästä yli tästä unelmastaan: Se että on tutustunut psykiatrin ammattiin pöydän toiselta puolelta ei tosiaankaan tarkoita sitä, että itsekin pitäisi ryhtyä siihen ammattiin. Nyt tarvitaan kunnollista ammatinvalinnanohjausta. Suosittelen masennusdiagnoosin saaneelle jotain rauhallisessa ympäristössä tehtävää työtä, johon ei liity ylenmääräistä stressiä eikä varsinkaan toisten masentuneiden hoitamista. [/quote] Lääkitys olisi tarkoitus lopettaa kesällä, kun nykyään minulla menee ihan hyvin. Mikä tarve sinulla on lytätä unelmani, kun et edes tunne minua etkä tiedä millainen ihminen oikeasti olen?

[/quote]

Tiedän minkälaista suurta vastuuta vaatii työ psyykkisesti sairaiden parissa. Tiedän myös, millaista on huonon ammatinvalinnanohjauksen takia valita "tuttu" ammatti, jonka opiskelu onkin sitten vikatikki. Se, että olet nyt masentunut ja kannat kyselyidesi perusteella selvästi traumoja kiusatuksi tulemisesta, ei vain lupaa hyvää suunnitelmillesi. Harkitse vielä. Harkitse todella paljon, onko sinusta henkisesti äärimmäisen raskaaseen ammattiin niin, etteivät työt seuraa kotiin eivätkä laukaise masennuskautta.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 21:43"][quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 21:36"]

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 21:30"]

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 21:26"]

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 21:21"]Jos itsellä on jo "painolastia" entuudestaan, niin kannattaa valita jokin muu suunta kuin psykologia tai psykiatria. On liian paljon esimerkkejä siitä, että henkiset vammat vain pahenevat eikä opinnoista tule mitään. On paras hoidattaa omat traumansa ammattilaisilla eikä ruveta itse puoskaroimaan itseään. [/quote] Vaikka kiusaaminen painaakin minua asiana yhä niin minulla on kuitenkin lääkitykset masennukseen, ja olen ollut aina tunnollinen oppilas. Sitäpaitsi lääkiksessä opiskelijat ovat itsekin niin motivoituneita opiskeluun, että tuskin he edes jaksaisivat kiusata

[/quote]

VOi herranen aika, taidat olla provo. Ei tässä ole kyse siitä, että sinua joku lääkiksessä kiusaisi. Omat traumasi vain nousisivat pinnalle kun joutuisit ratkomaan muiden ongelmia. Psykiatrin ja psykologin vastaanotoilla käy henkisesti pahoinvoivia ihmisiä. Sinä voit jo valmiiksi itsekin henkisesti huonosti.

Yleensäkään en suosittele mitään hoitoalaa erityisen herkille ja empaattisille ihmisille. Sellaiset kuluvat vain puhki. Parempi on olla tasapainoinen ja jopa hieman "kova" niin, että pystyy auttamaan repimättä itseään rikki toisten kohtaloissa.

[/quote]

Kyllä pehmeäkin ihminen pystyy kovettamaan itseään sen verran että pystyy hoitotyöhön. Mutta hoitoalan matalampitasoiset koulutuksethan on suosittuja kiusaaja-pissisten keskuudessa.

Ei kai se nyt oikeasti niin mene että se että tämä aloittaja on joskus ollut kiusattu nyt muka sulkee uravaihtoehtoja? Ei sen tarvitse niin tehdä.

Jos aloittaja nyt on vaikka lukioon menossa tai käy sitä niin kannattaa ihan varmuuden vuoksi panostaa niihinkin aineisiin joita lääkikseen päästäkseen pitää lukea eli biologia, kemia, fysiikka, matematiikka. Jos nuo selvittää hyvin niin on ihan hyvät lähtökohdat hakea monenlaiseen koulutukseen.

[/quote]

Se sulkee pois, jos on kiusaaminen repinyt rikki niin, että sen takia on masennuslääkitys päällä tälläkin hetkellä.

Aloittajan pitäisi nyt päästä yli tästä unelmastaan: Se että on tutustunut psykiatrin ammattiin pöydän toiselta puolelta ei tosiaankaan tarkoita sitä, että itsekin pitäisi ryhtyä siihen ammattiin. Nyt tarvitaan kunnollista ammatinvalinnanohjausta. Suosittelen masennusdiagnoosin saaneelle jotain rauhallisessa ympäristössä tehtävää työtä, johon ei liity ylenmääräistä stressiä eikä varsinkaan toisten masentuneiden hoitamista.
[/quote]
Enkä ole saanut diagnoosia, emme ole diagnisoineet sitä missään nuoren ikäni vuoksi. Eikä minulla ole enää kuukausiin esiintynut mitään oireita, lääkitystäkin on jatkettu vain sen takia että uusiutumisriski on niin iso.

Up

Mit vit?? Miksi kommenttini no 24poistettiin? Onko asiatonta toistaa ap:n itsensä esiintuomia asioita? Vai mitä ihmettä? Outo palsta tämä

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 21:32"]

Joo. Ne henkisesti tasapainottomat on sellaista väkeä että sais hävittää. Ei ne kelpaa edes vapaaehtoishommiin.

[/quote]

Kuten sanottua, ei kelpaa sellaisiin joissa ollaan ihmisten kanssa tekemisissä auttavassa/tukevassa roolissa. Ja hyvä niin. Yleensä ihmisiin keskittyvät vapaaehtoistyöt on sellaisia, joissa vapaaehtoistyön kohteet on jollain tavalla haavoittuvia tai vaikeassa elämäntilanteessa olevia. He tarvitsevat tukea, eivät lisää painolastia epävakaiden "auttajien" toimesta.

Itse kun hain vapaaehtoistöihin jossa autetaan vaikeassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä, minulta kysyttiin ihan suoraan, että onko minulla jotain käsittelemättömiä traumoja tms jotka voisivat vaikuttaa kyseisiin hommiin, suhteisiini/suhtautumiseeni apua tarvitseviin ihmisiin tms. No eipä ollut joten pääsin vapaaehtoiskoulutukseen mukaan. Enkä pahastunut kysymyksestä, minusta on vaan hyvä, että koittavat karsia jo kättelyssä epäsopivat pois. Joskus kuulemma tulee tilanteita, että vasta työtä tehdessä käy ilmi, että ihminen ei omien painolastiensa takia ole sopiva tuohon vapaaehtoishommaan ja he karsiutuvat pois vasta siinä vaiheessa.

Jos on henkisesti epävakaa ja haluaa tehdä vapaaehtoistyötä, voi mennä tekemään sitä sellaiseen paikkaan jossa ei olla auttavana osapuolena ihmislähtöisessä työssä. Sellaisiakin hommia on vaikka kuinka.

Voidakseen ruveta psykiatriksi, pitää ensin haluta lääkäriksi eli opiskella ja suorittaa kaikki opintoalueet ja tehdä käytännön harjoittelut eri klinikoissa sekä olla terveyskeskuslääkärinä vuoden verran. Sitten voi alkaa miettiä sitä psykiatriaa, jos se edelleen kiinnostaa. 

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 21:56"][quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 21:43"][quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 21:36"]

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 21:30"]

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 21:26"]

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 21:21"]Jos itsellä on jo "painolastia" entuudestaan, niin kannattaa valita jokin muu suunta kuin psykologia tai psykiatria. On liian paljon esimerkkejä siitä, että henkiset vammat vain pahenevat eikä opinnoista tule mitään. On paras hoidattaa omat traumansa ammattilaisilla eikä ruveta itse puoskaroimaan itseään. [/quote] Vaikka kiusaaminen painaakin minua asiana yhä niin minulla on kuitenkin lääkitykset masennukseen, ja olen ollut aina tunnollinen oppilas. Sitäpaitsi lääkiksessä opiskelijat ovat itsekin niin motivoituneita opiskeluun, että tuskin he edes jaksaisivat kiusata

[/quote]

VOi herranen aika, taidat olla provo. Ei tässä ole kyse siitä, että sinua joku lääkiksessä kiusaisi. Omat traumasi vain nousisivat pinnalle kun joutuisit ratkomaan muiden ongelmia. Psykiatrin ja psykologin vastaanotoilla käy henkisesti pahoinvoivia ihmisiä. Sinä voit jo valmiiksi itsekin henkisesti huonosti.

Yleensäkään en suosittele mitään hoitoalaa erityisen herkille ja empaattisille ihmisille. Sellaiset kuluvat vain puhki. Parempi on olla tasapainoinen ja jopa hieman "kova" niin, että pystyy auttamaan repimättä itseään rikki toisten kohtaloissa.

[/quote]

Kyllä pehmeäkin ihminen pystyy kovettamaan itseään sen verran että pystyy hoitotyöhön. Mutta hoitoalan matalampitasoiset koulutuksethan on suosittuja kiusaaja-pissisten keskuudessa.

Ei kai se nyt oikeasti niin mene että se että tämä aloittaja on joskus ollut kiusattu nyt muka sulkee uravaihtoehtoja? Ei sen tarvitse niin tehdä.

Jos aloittaja nyt on vaikka lukioon menossa tai käy sitä niin kannattaa ihan varmuuden vuoksi panostaa niihinkin aineisiin joita lääkikseen päästäkseen pitää lukea eli biologia, kemia, fysiikka, matematiikka. Jos nuo selvittää hyvin niin on ihan hyvät lähtökohdat hakea monenlaiseen koulutukseen.

[/quote]

Se sulkee pois, jos on kiusaaminen repinyt rikki niin, että sen takia on masennuslääkitys päällä tälläkin hetkellä.

Aloittajan pitäisi nyt päästä yli tästä unelmastaan: Se että on tutustunut psykiatrin ammattiin pöydän toiselta puolelta ei tosiaankaan tarkoita sitä, että itsekin pitäisi ryhtyä siihen ammattiin. Nyt tarvitaan kunnollista ammatinvalinnanohjausta. Suosittelen masennusdiagnoosin saaneelle jotain rauhallisessa ympäristössä tehtävää työtä, johon ei liity ylenmääräistä stressiä eikä varsinkaan toisten masentuneiden hoitamista.
[/quote]
Enkä ole saanut diagnoosia, emme ole diagnisoineet sitä missään nuoren ikäni vuoksi. Eikä minulla ole enää kuukausiin esiintynut mitään oireita, lääkitystäkin on jatkettu vain sen takia että uusiutumisriski on niin iso.
[/quote]

No jollain indikaatiolla lääkityksen olet saanut.
T.LL

Oletko tietoinen siitä psykiatrit eivät toimi terapiatyössä, vaan konsultoivat lääkityksiä ja vastaavat niistä. Psykologeilla ja terapeuteilla kun ei sitä reseptivihkoa ole. Psykiatrit toimivat myös esimiehinä ja hallinnollisissa tehtövissä. Jos potilastyö kiinnostaa niin hakeudu psykologiksi tai sosiaalialalle. Terapeutiksi pääsee monta kautta.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 21:43"]

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 21:36"]

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 21:30"]

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 21:26"]

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 21:21"]Jos itsellä on jo "painolastia" entuudestaan, niin kannattaa valita jokin muu suunta kuin psykologia tai psykiatria. On liian paljon esimerkkejä siitä, että henkiset vammat vain pahenevat eikä opinnoista tule mitään. On paras hoidattaa omat traumansa ammattilaisilla eikä ruveta itse puoskaroimaan itseään. [/quote] Vaikka kiusaaminen painaakin minua asiana yhä niin minulla on kuitenkin lääkitykset masennukseen, ja olen ollut aina tunnollinen oppilas. Sitäpaitsi lääkiksessä opiskelijat ovat itsekin niin motivoituneita opiskeluun, että tuskin he edes jaksaisivat kiusata

[/quote]

VOi herranen aika, taidat olla provo. Ei tässä ole kyse siitä, että sinua joku lääkiksessä kiusaisi. Omat traumasi vain nousisivat pinnalle kun joutuisit ratkomaan muiden ongelmia. Psykiatrin ja psykologin vastaanotoilla käy henkisesti pahoinvoivia ihmisiä. Sinä voit jo valmiiksi itsekin henkisesti huonosti.

Yleensäkään en suosittele mitään hoitoalaa erityisen herkille ja empaattisille ihmisille. Sellaiset kuluvat vain puhki. Parempi on olla tasapainoinen ja jopa hieman "kova" niin, että pystyy auttamaan repimättä itseään rikki toisten kohtaloissa.

[/quote]

Kyllä pehmeäkin ihminen pystyy kovettamaan itseään sen verran että pystyy hoitotyöhön. Mutta hoitoalan matalampitasoiset koulutuksethan on suosittuja kiusaaja-pissisten keskuudessa.

Ei kai se nyt oikeasti niin mene että se että tämä aloittaja on joskus ollut kiusattu nyt muka sulkee uravaihtoehtoja? Ei sen tarvitse niin tehdä.

Jos aloittaja nyt on vaikka lukioon menossa tai käy sitä niin kannattaa ihan varmuuden vuoksi panostaa niihinkin aineisiin joita lääkikseen päästäkseen pitää lukea eli biologia, kemia, fysiikka, matematiikka. Jos nuo selvittää hyvin niin on ihan hyvät lähtökohdat hakea monenlaiseen koulutukseen.

[/quote]

Se sulkee pois, jos on kiusaaminen repinyt rikki niin, että sen takia on masennuslääkitys päällä tälläkin hetkellä.

Aloittajan pitäisi nyt päästä yli tästä unelmastaan: Se että on tutustunut psykiatrin ammattiin pöydän toiselta puolelta ei tosiaankaan tarkoita sitä, että itsekin pitäisi ryhtyä siihen ammattiin. Nyt tarvitaan kunnollista ammatinvalinnanohjausta. Suosittelen masennusdiagnoosin saaneelle jotain rauhallisessa ympäristössä tehtävää työtä, johon ei liity ylenmääräistä stressiä eikä varsinkaan toisten masentuneiden hoitamista.

[/quote]

Voi herrajumala mitä vastauksia! Tiedoksenne vaan, että ISOLLA osalla psykologeista tms. on jotain omaakin "taustaa". Sehän on tunnetusti iso houkutin ihmisille näihin auttamisammatteihin.

Aloittaja on yläkoulussa/lukiossa, tuon ikäisen tulevaisuus ei ole mitenkään niin lukkoonlyöty, että vain "rauhalliset ja vähän vastuuta sisältävät" ammatit tulevat kyseeseen. Aloittaja ei ole ensimmäinen eikä viimeinen terapia-ammatista haaveileva ongelmainen.

Eräs tuntemani ihminen sairasti ensin pitkään syömishäiriötä, joka yliopistovuosina vaihtui masennukseen ja viiltelyyn. Toimii nykyisin koulupsykologina.