Ai että tekee nannaa tämmöselle rauhalliselle ja hiljaisenpuoleiselle, työelämässä

Kun on hirveä paine nykyään olla tehokas, täynnä energiaa, äänekäs, itseään korostava. Työelämässä varsinkin.

Olen aina tuntenut alemmuutta tällaisia työtovereita kohtaan, koska olen itse hiljaisenpuoleinen, en tee itsestäni numeroa (en osaa) ja olen aina luullut, että muut työkaverit mielessään miettivät että mä en ole siksi kovinkaan hyvä työntekijä. En osaa nostaa itseäni ja tekemisiäni esille.

Tässä on nyt kuitenkin käynyt parikin kertaa niin, että kun joku on saanut valita johonkin työprojektiin parin, niin MUT on valittu, eikä näitä äänekkäitä ja tehokkaalta vaikuttavia. Ovat jopa sanoneet suoraan, että syy valitsemiseeni on näiden äänekkäiden liiallisessa metelissä, tulee kuulemma rauhaton olo ja homma on säheltämistä. Että minun rauhallisuuteni on kuulemma valtti, ja kanssani työskennellään mielellään.

Tuntuu uskomattomalta, ja hyvältä, kun nuoresta asti on jotenkin iskostunut itselle uskomus siitä, että olen jotenkin huono, kun en osaa olla tehokkaamman näköinen ja äänekkäämpi. Ja kuitenkin nyt saan kuulla olevani luotetumpi ja pidetympi työntekijänä, kuin nämä joita itse olen katsonut ylöspäin.