Lue keskustelun säännöt.
Vuodatus parisuhdesolmusta -voiko sitä avata?
07.06.2015 |
Seuraa pitkä avautuminen!
Vähän taustaa: kolmikymppinen pariskunta, yksi 1,5-vuotias lapsi. Yhdessä olemme olleet reilut 2,5 vuotta, eli tulin raskaaksi hyvin pian seurustelun alettua. Lapsi ei ollut harkittu, mutta nyt kumpikaan ei tietenkään osaisi kuvitella elämää ilman ja rakastamme häntä valtavasti. Yhdessä olemme asuneet käytännössä koko ajan, virallisesti muutimme yhteen, kun olin jo ollut jonkin aikaa raskaana. Mies on töissä, itse palaan hoitovapaalta töihin kesän jälkeen.
-
Meillä on ollut todella vaikeaa jo jonkin aikaa. En osaa edes sanoa, milloin ja miksi tämä alkoi. Olen yrittänyt mennä itseeni ja löytää vikoja myös omasta käyttäytymisestäni, etten näkisi vain toista osapuolta syyllisenä kaikkeen.
-
Minä haluaisin enemmän huomiointia, yhteistä aikaa, seksiä, nukkua paremmin, tasa-arvoista vapaa-ajan käyttöä. Mielestäni tilanteen pitäisi olla se, että mieheni käy töissä, minä hoidan lapsen ja kodin sillä aikaa, muista menoista sovitaan erikseen. Niin, että molemmilla olisi mahdollisuus tehdä myös omia juttuja. Tällä hetkellä tuntuu, että mies vain ilmoittaa menevänsä sinne tai tänne ja pitää automaattisena oletuksena sitä, että minä tietysti olen silloin kotona. Minun taas pitää puhua omista menoistani jo hyvissä ajoin ja muistuttaa niistä säännöllisesti.
-
Haluaisin joskus nukkua hyvin. Lapsemme on kylläkin ihailtavan hyvä nukkuja, mutta haluaisin joskus olla se, joka kääntää kylkeä, kun lapsi herää aamulla tai itkee yöllä. Edes viikonloppuisin. Mies ei kuulemma vain voi sille mitään, ettei hän herää.
-
Haluaisin kauniita sanoja, haluaisin miehen tekevän aloitteen seksiin. Haluaisin, että hän ehdottaisi treffi-iltoja, en vain minä. Haluaisin yllätyslahjoja ja niskahierontaa. Tosiasia tällä hetkellä on se, etten enää itsekään uskalla tehdä näitä asioita miehelleni, koska pelkään torjumista niin paljon. Enkä halua olla jatkuvasti se ainoastaan antava osapuoli.
-
Kuukausi sitten riitelimme rajusti. Ero tuli puheeksi. Minä pohdin asiaa hetken itsekseni, jonka jälkeen otin asian puheeksi mieheni kanssa, puhuin siitä miten asiat järjestetään, jos nyt eroamme. Hän ei halunnut hätäillä eikä puhua asiasta ollenkaan. Niin se jäi käsittelemättä.
-
Riidan aikana kerroin, mitä minä haluan suhteelta, mitä ehdottomasti en halua. Mieheni kertoi oman näkökulmansa: hän haluaa, etten valita koko ajan ja että olisin iloisempi. Helpommin sanottu kuin tehty. Mutta otin itseäni niskasta kiinni. Tuon riidan jälkeen en ole valittanut mistään, en ole sanonut, jos olen pahoittanut mieleni jostain. Kaikki on mennyt ihan ok. Mutta mieheni vastaavasti ei ole muuttanut omassa käytöksessään mitään. Ei yhtään mitään. Mutta olen ollut hiljaa. Asiasta ei ole keskusteltu sen koomin.
-
Eilen hän lähti vanhojen opiskelukavereiden vuosittaiselle mökkireissulle viikonlopuksi. Laittoi monta tekstiviestiä, soitti pari kertaa. Viimeinen puhelu tuli yöllä, mies oli humalassa. Hän sanoi, että toivoo minun jäävän ja että rakastaa.
-
Mitä mieltä olette, oliko tuo puhelu positiivinen vai negatiivinen asia? Itse tässä synkässä mielentilassa käänsin sen päässäni niin, että hän on pohtinut asiaa koko kuukauden, mahdollisesti kavereiden kanssa mökillä ja viimein tullut siihen päätökseen, että jatkaa elämää kanssani. Niin kuin se olisi vain hänen yksipuolinen päätöksensä ja hänen ei tarvitse muuttaa omassa käytöksessään mitään.
-
Pyydän anteeksi pitkää vuodatusta. Kirjoitin varmaan enemmän itselleni kuin muille tällä palstalla. Mutta olen kovin kiitollinen, jos joku jaksoi lukea. Ja vielä kiitollisempi olen, jos joku osaa ja jaksaa sanoa tähän jotain järkevää.
Kommentit (68)
Itse sinä tunnet miehesi parhaiten, mutta itselläni menisi mielenterveys tuollaiseen elämään. Ei kenenkään täydy yrittää hillitä ja hallita itseään toisen mieliksi eikä varsinkaan, jos tekee sen yksin eikä toinen muutu. En osaa sanoa, en luultavasti katselisi tuollaista... Miksi kukaan muu ei ole kommentoinut mitään, outoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuota se perhe-elämä on. Koita kestää vaan!
Samanlaista on meilläkin. Jatkuvasti tuntee itsensä vain riittämättömäksi, vaikka antaakin jatkuvasti 110% panoksensa parisuhteeseen, perhe-elämään ja kodin hoitamiseen. Meillä mies on 5 iltaa viikossa harrastuksissaan töiden jälkeen. Itse pääsen n. 2-3 kertaa kuussa tunniksi kuntosalille, mikäli muistan asiasta ilmoittaa etukäteen useampaan kertaan, miehellä ei juuri silloin satu olemaan muuta menoa ja lapsi on hyvällä tuulella, koska mies ei kuulemma pärjää jos lapsi kiukuttelee.
Meillä on tämän lisäksi myös miehellä oikeus kiukutella ja pitää mykkäkoulua, huokailla sohvalla raskaasti tuijottaen tyhjyyteen, pyöräytellä silmiään merkitsevästi ja tiuskia jos yritän selvittää mikä on vialla. Oletan siis että jos kuvioissa ei ole toista naista, omakin mieheni pohdiskelee itsekseen eroa, joka otetaankin säännöllisin väliajoin riidan sattuessa puheeksi.
Valitettavasti mulla ei ole siis neuvoja antaa. Halusin vain kertoa että meitä on muitakin samassa veneessä, valitettavasti:(
2: Kiitos vastauksesta! Sitä minä itsekin pelkään, että kaikki on hyvin ainoastaan niin kauan kuin minä olen hiljaa. Ja itseni tuntien se hiljaisuus ei voi jatkua loputtomiin. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että pienikin tyytymättömyyden ilmaiseminen johtaisi jälleen uuteen riitaan ja eroasia olisi taas pöydällä.
3: Voi olla niinkin, että perhe-elämä nyt vain on tällaista ja minä ruikutan turhanpäiväisyyksistä. Jos fakta vain on se, että perheessä naisen, äidin, kuuluu tehdä enemmän ja olla tyytyväinen, että mies osallistuu joskus. Ja onhan hän tällä hetkellä ainut, joka perheeseen tuo rahaa! Oi kuinka paljon olenkaan miettinyt, että onko päässäni vain joku typerä idealistinen päähänpinttymä täydellisestä tasa-arvoisuudesta ja täydellisestä parisuhteesta ja jos se ei toteudu, saan välittömästi vastareaktion.
4: Kyllä, kuulostaa tutulta! Puheen asteella se menee niin, että tokihan minäkin saan mennä mihin vain ja niin paljon kuin lystään. Mutta kummallisen usein tapahtuu niin, että kun olen sopinut meneväni lenkille tai kahville kaverin kanssa, niin miehen pitääkin mennä lääkäriin/jalkapallo-otteluun/auttamaan kaverin muutossa juuri samaan aikaan. Mutta tokihan minä voin ottaa lapsen mukaan! Tai sitten olisi kiva, jos ajoittaisin menoni lapsen päiväunien aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet nössö. Lähde tuosta vaan ja ovella huikkaa, että menet kavereitten kanssa käväseen baarissa. Viivy siellä tarpeeksi kauan. Toista tätä kunnes se oppii tavoille. Siis jätä kaksi muuta perheenjäsentäsi viettämään laatuaikaa kahdestaan. Vain sinä voit sen tehdä.
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 01:36"]4: Kyllä, kuulostaa tutulta! Puheen asteella se menee niin, että tokihan minäkin saan mennä mihin vain ja niin paljon kuin lystään. Mutta kummallisen usein tapahtuu niin, että kun olen sopinut meneväni lenkille tai kahville kaverin kanssa, niin miehen pitääkin mennä lääkäriin/jalkapallo-otteluun/auttamaan kaverin muutossa juuri samaan aikaan. Mutta tokihan minä voin ottaa lapsen mukaan! Tai sitten olisi kiva, jos ajoittaisin menoni lapsen päiväunien aikaan.
[/quote]
Heh, kuulostaa liiankin tutulta jalkapallo-otteluita myöten:D
Meillä myös puheentasolla on hyvinkin tasa-arvoinen parisuhde, kotitöitä myöten. En tiedä uskooko mies itse oikeasti siihen, että saamme molemmat omaa aikaa yhtä paljon jos vaan haluamme ja siihen, että hän osallistuu kotitöihin aktiivisesti.
Itse uskon, että meillä ei miehellä ole todellisuudessa mitään hajua siitä, kuinka paljon aikaa mulla menee päivittäin hänen jälkeensä korjaamiseen, kodinhoitoon, ruuanlaittoon, lapsenhoitoon ym. Mies tuntuu ajattelevan, että kun olen äitiyslomalla, saan vaan maata sohvalla päivät pitkät. Ainakin näin haluan uskoa, koska jos se oikeasti tietäis kuinka paljon töitä riittää pienessä lapsessa ja kodinhoidossa, toivoisin hänen osoittavan edes pientä kunnioitusta ja kiitollisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
7: Olet harvinaisen oikeassa! Olen miettinyt tuotakin, ja ainakin tähän asti se on muutamaa haparoivaa yritystä lukuun ottamatta jäänyt harkinta-asteelle. Alan nössöillä, kun mieleen tulee, että onko nyt oikein toimia näin, kun en itse toivo vastaavaa käytöstä toiselta. Mutta ehkä mies alkaisi pohtia omaa käytöstään, jos toteuttaisin tuon tarpeeksi monta kertaa. Ehkä vain mietin, pohdin, vaivaan päätäni ja analysoin näitä juttuja ja koko tilannetta aivan liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
8: Oi, oi kyllä! Miehen menot on tarkkaan aikataulutettuja, koska tietenkään futispeli ei odota sitä, että hän saapuu paikalle. Minun menoni taas ovat sellaisia, että eihän se nyt voi haitata, jos lähtö viivästyy tunnilla tai siirtyy huomiseksi. Kirjaa ei ole pakko lukea tiettyyn aikaan, lenkille voi mennä milloin vain, mutta golfkentällä on oltava silloin, kun aurinko paistaa ja niin edelleen...
-
Toistan siis, että kuulostaa niin tutulta tuo tilanne! Hoitovapaalla voi maata koko päivän ja nukkua milloin huvittaa, joten mitä muutama yöheräily tai viideltä herääminen haittaa ;) Ihanaa vertaistukea, vaikka pahoillani olenkin, että muillakin on tällaista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ette tunne toisianne kunnolla. Kaikki on tapahtunut liian nopeasti. Menkää pariterapiaan.
Itse heitit kuukasi sitten pommin eroajatuksistasi! Haloo. Mies on koko kuukauden miettinyt asiaa ja pelännyt tulevansa jätetyksi. Tuo eilinen puhelu oli hänen yrityksensä osoittaa sinulle, että hän todellakin välittää sinusta ja haluaa teille yhteisen tulevaisuuden!
Vinkki: hanki itsellesi muutakin elämää, jotta et ole niin ripustautuva ja vaativa suhteessa mieheesi! (Mene siis lapsen kanssa ihmisten ilmoille!!!) Ja tänään kun hän tulee kotiin, laita valmiiksi hyvää ruokaa / pukeudu nätisti / ole innokas sängyssä. Pienen ajan päästä huomaat, että hänellä ei ole niin paljon kiinnostusta kodin ulkopuolisiin asioihin. Tadaa - koska kotona on juurikin se nainen, joka ei valita ja on iloinen! Silloin hänellä on myös intoa haluta tehdä asioita sinun hyväksesi - vaatimalla et tule niitä saamaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiat pitäisi sopia kunnolla. Kotityöt ja menot jakaa ja kirjoittaa ylös.
Hei! Kuulostaa nimenoman solmulta. Minusta pariterapia olisi hyvä vaihtoehto. Siellä miehesi voisi saada selvyyttä siihen haluaako hän oikeasti viettää aikaa teidän kanssanne (ja millaista se voisi olla) ja osallistua perhr-elämään toivomallasi tavalla. Minusta sinun toiveesi eivät kuulosta kohtuuttomilta, ja miehesi kuulostaa ihmiseltä, joka ei oikein osaa miettiä kuin omaa lyhyen aikavälin parastaan. Oma tilanteesi kuulostaa siltä, että saisit paremmin omaa aikaa jos eroaisitte ja lapsi olosi välillä miehen luona. Toivottavasti siihen ei tarvitse mennä vaan miehesi herää ajoissa, se olosi varmaan kaikkien etu jos rakastatte toisiannne (rakastatko?) Voimia
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 00:38"]
Seuraa pitkä avautuminen! Vähän taustaa: kolmikymppinen pariskunta, yksi 1,5-vuotias lapsi. Yhdessä olemme olleet reilut 2,5 vuotta, eli tulin raskaaksi hyvin pian seurustelun alettua. Lapsi ei ollut harkittu, mutta nyt kumpikaan ei tietenkään osaisi kuvitella elämää ilman ja rakastamme häntä valtavasti.
[/quote]
Teidän ongelmanne johtuvat siitä, että olette hankkineet lapsen. Ongelmien setviminen alkaa siitä, että tunnustatte tämän tosiasian. Ja muiden kannattaa laittaa merkille, miten lapsen hankkiminen paitsi aiheuttaa parsuhdeongelmia, myös hankaloittaa niiden ratkaisemista. Koska eihän lapsesta nyt voi seurata mitään pahaa, ku se on niin pieni ja suloinen, tuitui.
Minulla oli vähän samankaltainen tilanne exäni kanssa. Hän raivosi minulle miten aina jaksan mäkättää jne. No jaksoinhan minä koska tein kaikki kotityöt ja hoidin koirankin. Mies ei tehnyt muuta kuin tuli kotiin, nukkui päikkärit ja lähti omiin harrastuksiinsa, palasi illalla kotiin, vaati seksiä ja meni nukkumaan. Ensin jätin seksin pois, sitten aloin kerätä miehen likaiset vaatteet jätesäkkiin ja vein hänen äidilleen pestäväksi, sitten tein ruokaa vain itselleni koska mieshän vaati että joka ilta pitäisi hänelle olla ruoka laitettuna, minä kokkasin itselleni 2x/vko. Mitään vikaa ei nähnyt itsessään, minä olin se kusipää joka nalkutti että miksi et itse voi tehdä mitään? Miksi odotat seksiä jos minä en saa mitään muunlaista huomiota kun valitusta siitä että en ole tehnyt kaikkea mitä haluat? Mitään hellyyttä ja läheisyyttä meillä ei enää loppuvaiheessa ollut koska miehen mielestä se olisi minulle turhaa hemmottelua. Minulla ei ole muuta sanottavaa kun että vaihtamalla paranee. Nyt on ihana mies, kaksi lasta, kaikki on hoidettu puoliksi. En ole omaa aikaa vaatinut koska mies on niin ihana että laittaa ruoat ja imuroi, minä saan olla lasten kanssa. Aina kun on vapaa-aikaa käydään koko perhe lenkillä ja sitten sanon miehelle että mene sinä vain omille hommillesi niin minä hoidan lapset. Yhteisiä illallisia ja muita saadaan järjestettyä aika-ajoin, mutta en oikeastaan kaipaa mitään nyt kun koko arki on niin ihanan sujuvaa. Jos selkään koskee, mies hieroo, pusut ja halit ovat läsnä joka päivä joten seksiäkin on useamman kerran viikossa. En voisi olla enää onnellisempi. Onneksi jätin edellisen.
Kerro miehellesi, että tarvitset häntä. Mene sinne ihmisten ilmoilla. Jätä lapsi isän kanssa leikkimään. Onko miehellä raskas työ...mietin, kun ei herää. Kyllähän hän haluaa lapsen kanssa olla?
ymmärrän nuo eropuheet...on niin epätoivoinen olo. Se kannattaa jutella. Haluatko oikeasti erota, vai onko se epätoivo? Juttele miehesi kanssa se. Miettikää milloin menette yhdessä leffaan. Kirjatkaa ylös. Sopikaane kotityöt ja lapsenhoidon. Sopikaa milloin sinullakin on vapaa meno. Käy vaikka lenkillä tI näe ihmisiä tai mene jumppaan tai harrastukset.
on luonnollista olla lapsessa kiinni kun on pieni. Älä syyllisty. Valitus on kai sit turhaa. Pitäisi jutella. Ja muista kehua, kun huomaat miehen tekevän hyviä asioita. Olet onnellinen, kun mies tekstaili ja soitti. Sen huomaa. Kerro sekin. olette toisillenne tärkeät. Osoittakaa se arjessa. Opetelkaa. Uskaltakaa opetella. Entä jokin parisuhdekursseja? Panostakaa toisiinne. Te olette voimavara. Lapsi elää hyvässä, kun aikuiset voivat hyvin.
Niin, noinhan siinä helposti käy, kun lapsia hankkii.
Myönnän olevani aidosti vahingoniloinen, kun luen tällaisia aloituksia.
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 11:31"]
Mun mielestäni lapsi on jo sen ikäinen, että ap on nyt nähnyt millainen isä hänen miehensä on. Minä en tuollaista miestä kelpuuttaisi. Rohkeasti vaan eroat, se tekee teille molemmille hyvää, sinä saat omaa vapaa-aikaa jota epätoivoisesti kaipaat, ja mies oppii vihdoin hoitamaan omaa lastaan ja kantamaan velvollisuutta omasta lapsestaan. Kenenkään naisen ei pitäisi suostua tuollaiseen suhteeseen, jonka ap kuvailee!!!! Muistakaa se naiset! Mitä kauemmin roikut huonossa suhteessa, sen vaikeampaa eroaminen on, ja sitäkatkerammaksi tulet miestäsi kohtaan, koska tuhlaat OMIA elinvuosiasi tuollaiseen luuserimieheen. Eihän sitä selvästi kiinnosta olla oman lapsen kanssa! Avaa silmäsi jo ap!!
[/quote]
Erikoinen ajattelutapa, että tehdäänpä lapsi ja kokeillaan miten tuolta tuntemattomalta lähtee isyys ja kumppanuus käyntiin. Jos ei vastaa minun oletuksiani, niin eroan sitten ja etsin uuden kokeiltavaksi. ja miten ap erotilanteessa ilman huolta jättäisi lapsen miehelle omaa vapaa-aikaa saadakseen, kun ei nytkään saata. AP voi kyllä ottaa sen asenteen, että jos mikään ei ala muuttua niin parempi erota, ja alkaa ikään kuin valmistella koko porukkaa siihen tulevaisuuden mahdollisuuteen. Lapsiperheestä ei erota sillä, ett tuossa on lapses, hoidapa vuorostasi viikko, vaan ne välit täytyy lapsen vuoksi säilyttää ja isyyttä tukea, vaikkei huvittaisikaan. Ja se että alkaa keskittyä omaan rooliinsa eikä odota mieheltä hemmottelua ja se että ottaa omaa aikaa ja käyttäytyy isyyttä tukevasti, voi jo muuttaa tilannetta niin, että eroa ei tarvitakaan.