Lue keskustelun säännöt.
Vuodatus parisuhdesolmusta -voiko sitä avata?
07.06.2015 |
Seuraa pitkä avautuminen!
Vähän taustaa: kolmikymppinen pariskunta, yksi 1,5-vuotias lapsi. Yhdessä olemme olleet reilut 2,5 vuotta, eli tulin raskaaksi hyvin pian seurustelun alettua. Lapsi ei ollut harkittu, mutta nyt kumpikaan ei tietenkään osaisi kuvitella elämää ilman ja rakastamme häntä valtavasti. Yhdessä olemme asuneet käytännössä koko ajan, virallisesti muutimme yhteen, kun olin jo ollut jonkin aikaa raskaana. Mies on töissä, itse palaan hoitovapaalta töihin kesän jälkeen.
-
Meillä on ollut todella vaikeaa jo jonkin aikaa. En osaa edes sanoa, milloin ja miksi tämä alkoi. Olen yrittänyt mennä itseeni ja löytää vikoja myös omasta käyttäytymisestäni, etten näkisi vain toista osapuolta syyllisenä kaikkeen.
-
Minä haluaisin enemmän huomiointia, yhteistä aikaa, seksiä, nukkua paremmin, tasa-arvoista vapaa-ajan käyttöä. Mielestäni tilanteen pitäisi olla se, että mieheni käy töissä, minä hoidan lapsen ja kodin sillä aikaa, muista menoista sovitaan erikseen. Niin, että molemmilla olisi mahdollisuus tehdä myös omia juttuja. Tällä hetkellä tuntuu, että mies vain ilmoittaa menevänsä sinne tai tänne ja pitää automaattisena oletuksena sitä, että minä tietysti olen silloin kotona. Minun taas pitää puhua omista menoistani jo hyvissä ajoin ja muistuttaa niistä säännöllisesti.
-
Haluaisin joskus nukkua hyvin. Lapsemme on kylläkin ihailtavan hyvä nukkuja, mutta haluaisin joskus olla se, joka kääntää kylkeä, kun lapsi herää aamulla tai itkee yöllä. Edes viikonloppuisin. Mies ei kuulemma vain voi sille mitään, ettei hän herää.
-
Haluaisin kauniita sanoja, haluaisin miehen tekevän aloitteen seksiin. Haluaisin, että hän ehdottaisi treffi-iltoja, en vain minä. Haluaisin yllätyslahjoja ja niskahierontaa. Tosiasia tällä hetkellä on se, etten enää itsekään uskalla tehdä näitä asioita miehelleni, koska pelkään torjumista niin paljon. Enkä halua olla jatkuvasti se ainoastaan antava osapuoli.
-
Kuukausi sitten riitelimme rajusti. Ero tuli puheeksi. Minä pohdin asiaa hetken itsekseni, jonka jälkeen otin asian puheeksi mieheni kanssa, puhuin siitä miten asiat järjestetään, jos nyt eroamme. Hän ei halunnut hätäillä eikä puhua asiasta ollenkaan. Niin se jäi käsittelemättä.
-
Riidan aikana kerroin, mitä minä haluan suhteelta, mitä ehdottomasti en halua. Mieheni kertoi oman näkökulmansa: hän haluaa, etten valita koko ajan ja että olisin iloisempi. Helpommin sanottu kuin tehty. Mutta otin itseäni niskasta kiinni. Tuon riidan jälkeen en ole valittanut mistään, en ole sanonut, jos olen pahoittanut mieleni jostain. Kaikki on mennyt ihan ok. Mutta mieheni vastaavasti ei ole muuttanut omassa käytöksessään mitään. Ei yhtään mitään. Mutta olen ollut hiljaa. Asiasta ei ole keskusteltu sen koomin.
-
Eilen hän lähti vanhojen opiskelukavereiden vuosittaiselle mökkireissulle viikonlopuksi. Laittoi monta tekstiviestiä, soitti pari kertaa. Viimeinen puhelu tuli yöllä, mies oli humalassa. Hän sanoi, että toivoo minun jäävän ja että rakastaa.
-
Mitä mieltä olette, oliko tuo puhelu positiivinen vai negatiivinen asia? Itse tässä synkässä mielentilassa käänsin sen päässäni niin, että hän on pohtinut asiaa koko kuukauden, mahdollisesti kavereiden kanssa mökillä ja viimein tullut siihen päätökseen, että jatkaa elämää kanssani. Niin kuin se olisi vain hänen yksipuolinen päätöksensä ja hänen ei tarvitse muuttaa omassa käytöksessään mitään.
-
Pyydän anteeksi pitkää vuodatusta. Kirjoitin varmaan enemmän itselleni kuin muille tällä palstalla. Mutta olen kovin kiitollinen, jos joku jaksoi lukea. Ja vielä kiitollisempi olen, jos joku osaa ja jaksaa sanoa tähän jotain järkevää.
Kommentit (68)
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 10:59"]
Kiitoksia todella paljon kaikille ajatuksiaan jaksneille! Kaikki kirjoitukset herättivät ajatuksia ja olen kiitollinen niistä. - Kuukauden takaisen riidan aikana molemmat olivat sitä mieltä, että tämä ei voi jatkua näin seuraavaa 50 vuotta. Kumpikaan ei ole tyytyväinen. Mies ei halua nalkuttavaa vaimoa, minä en halua miestä, joka tekee niitä asioita, joista nalkutan. Minä pohdin asiaa itsekseni, suunnittelin, miten toimin, jos eroamme. Esitin nämä ajatukset miehelleni, mutta hän ei halunnut hätäillä eikä puhua erosta. Asia jäi siihen. - Tiedostan paremmin kuin hyvin, että me saimme lapsen aivan liian aikaisin. Ikinä ennen en olisi voinut kuvitellakaan tekeväni lasta ihmisen kanssa, jonka olen tuntenut muutaman kuukauden! Niin vain kävi ja päätimme yhdessä hänet pitää. Abortista ei edes keskusteltu realistisena vaihtoehtona. Me rakastamme tuota lasta yli kaiken, mutta totta on, että ilman häntä parisuhteemme voisi olla superonnellinen. Tai sitten olisimme eronneet jo aikoja sitten. Tätä asiaa ei voi tietää. - Olen aiemmin ollut täysin tasa-arvoisessa parisuhteessa ja vannonut, etten ikinä suostuisi muuhun. Tiedostan sen, että monessa perheessä asiat ovat varmasti huonommin. Minun mieheni vaihtaa vaippoja ja antaa lapselle ruokaa, mutta tasa-arvoinen suhde tämä ei tällä hetkellä ole. Varmasti minun pitäisi oppia röyhkeämmäksi ja toimia jonkin aikaa kuten mies. Luonne-erot vähän pistävät vastaan, koska minulle tulee lapsen takia huono omatunto omista menoistani ja huolehdin, että onko heillä kaikki hyvin. Mieheni tuskin näitä asioita pyörittelee mielessään. - Kyllä, parisuhde on solmussa ja niin on oma päänikin. Pohdin, mietin ja analysoin jatkuvasti, että missä mennään. Pitäisi oppia tuo monen kirjoittajan ehdottama tyyli ja vain mennä ja elää selittelemättä. Ainakin jonkin aikaa.
[/quote]
Jos jättäisit sen tyhjän analysoinnin ja jatkuvan oman navan ympärillä miettimisen vähemmäksi. Kukaan toinen ihminen ei tuo sinulle onnea, vaan se lähtee sinusta itsestäsi.
Toiseksi, onko sekin miehesi syytä, että koet huonoa omaatuntoa lapsen takia menoistasi? Eiköhän tämä ole ihan sinun juttusi ja oma tunteesi. Et voi siitäkin syyllistää miestäsi.
En usko, että suhteellanne on jatkomahdollisuuksia. Taas saadaan yksi lapsi lisää, joka kulkee kahden kodin väliä, kun vanhemmat eivät osaa aikuistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 11:03"]
Jos jättäisit sen tyhjän analysoinnin ja jatkuvan oman navan ympärillä miettimisen vähemmäksi. Kukaan toinen ihminen ei tuo sinulle onnea, vaan se lähtee sinusta itsestäsi.
Toiseksi, onko sekin miehesi syytä, että koet huonoa omaatuntoa lapsen takia menoistasi? Eiköhän tämä ole ihan sinun juttusi ja oma tunteesi. Et voi siitäkin syyllistää miestäsi.
En usko, että suhteellanne on jatkomahdollisuuksia. Taas saadaan yksi lapsi lisää, joka kulkee kahden kodin väliä, kun vanhemmat eivät osaa aikuistua.
[/quote]
Tiedätkö mikä on sinun diagnoosi?
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 09:26"][quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 08:35"]Itse heitit kuukasi sitten pommin eroajatuksistasi! Haloo. Mies on koko kuukauden miettinyt asiaa ja pelännyt tulevansa jätetyksi. Tuo eilinen puhelu oli hänen yrityksensä osoittaa sinulle, että hän todellakin välittää sinusta ja haluaa teille yhteisen tulevaisuuden!
Vinkki: hanki itsellesi muutakin elämää, jotta et ole niin ripustautuva ja vaativa suhteessa mieheesi! (Mene siis lapsen kanssa ihmisten ilmoille!!!) Ja tänään kun hän tulee kotiin, laita valmiiksi hyvää ruokaa / pukeudu nätisti / ole innokas sängyssä. Pienen ajan päästä huomaat, että hänellä ei ole niin paljon kiinnostusta kodin ulkopuolisiin asioihin. Tadaa - koska kotona on juurikin se nainen, joka ei valita ja on iloinen! Silloin hänellä on myös intoa haluta tehdä asioita sinun hyväksesi - vaatimalla et tule niitä saamaan!
[/quote]
Eli ole enemmän kynnysmatto ja käytä kaikki aikasi ja tarmosi miellyttääksesi miestä? Sekö sitä tasa-arvoa siten on? Että jos on raskasta, niin tee miehesi eteen enemmän, miellytä häntä kaikin keinoin? Olipa siinä neuvo.
Voi apua näitä parisuhteita.
[/quote]
Ei, vaan koska ap:n nyt käyttämät keinot eivät toimi, pitää siirtyä uusiin. Perusongelmana näkisin sen, että ap:n oma elämä on tylsää. Nyt vähän enemmän sisältöä päiviin lapsen kanssa ja oma tyytyväisyys kasvaa! Sen myötä kasvaa myös itsekunnioitus ja oman tilan - omat menot - ottaminen. Vähitellen mies huomaa olevansa suhteessa onnellisen naisen kanssa; kaikki voittavat! Mikäli mies ei kuitenkaan ala arvostaa ap:tä, tietenkin ero! Mutta tuo ap:n nykyinen ruikutustyyli ei tule toimimaan kenenkään muunkaan miehen kanssa.
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 11:07"]
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 11:03"]
Jos jättäisit sen tyhjän analysoinnin ja jatkuvan oman navan ympärillä miettimisen vähemmäksi. Kukaan toinen ihminen ei tuo sinulle onnea, vaan se lähtee sinusta itsestäsi.
Toiseksi, onko sekin miehesi syytä, että koet huonoa omaatuntoa lapsen takia menoistasi? Eiköhän tämä ole ihan sinun juttusi ja oma tunteesi. Et voi siitäkin syyllistää miestäsi.
En usko, että suhteellanne on jatkomahdollisuuksia. Taas saadaan yksi lapsi lisää, joka kulkee kahden kodin väliä, kun vanhemmat eivät osaa aikuistua.
[/quote]
Tiedätkö mikä on sinun diagnoosi?
[/quote]
Kyllähän tuo ihan totta on, vaikkakin kärkevästi ilmaistu. Se että onko ap:n mies reilu ja ihana puolisona ja ehkä jopa isänä tai tekeekö ap miehen ja perheen hyvinvoinnin eteen enemmän kuin ko. mies tässä elämänvaiheessa, on eri asia kuin se kannattaako sen tähden erota. Ei lapsen perhe ole mikään sellainen asia, josta erotaan tai jossa aletaan riehua, mikäli asiat ei mene tasapuolisesti aikuisten kesken. Draamaa voi järjestää minkä jaksaa silloin kun on lapseton, mutta lapsen tultua perheen kasassa pysyminen on jo itseisarvo sinällään. Erotaan sitten, jos ei enää muuta mahdollisuutta ole ja omat voimavarat on loppu jatkamaan. Vaikka olisi typerä mies, mutta itse vielä jaksaa, niin ei ole syytä pahentaa tilannetta marinoitumalla miehen osallistumattomuudessa.
Mun mielestäni lapsi on jo sen ikäinen, että ap on nyt nähnyt millainen isä hänen miehensä on. Minä en tuollaista miestä kelpuuttaisi. Rohkeasti vaan eroat, se tekee teille molemmille hyvää, sinä saat omaa vapaa-aikaa jota epätoivoisesti kaipaat, ja mies oppii vihdoin hoitamaan omaa lastaan ja kantamaan velvollisuutta omasta lapsestaan. Kenenkään naisen ei pitäisi suostua tuollaiseen suhteeseen, jonka ap kuvailee!!!! Muistakaa se naiset! Mitä kauemmin roikut huonossa suhteessa, sen vaikeampaa eroaminen on, ja sitäkatkerammaksi tulet miestäsi kohtaan, koska tuhlaat OMIA elinvuosiasi tuollaiseen luuserimieheen. Eihän sitä selvästi kiinnosta olla oman lapsen kanssa! Avaa silmäsi jo ap!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekäs ja epäkypsä mies. Ei ollut valmis saamaan lasta, eikä välitä sinun tunteistasi. Sinun kannattaisi itsenäistyä; opettele viettämään aikaa lapsen kanssa niin että nautit siitä, et mieti miehen menoja, vaan suunnittelet pelkästään oman ja lapsesi menot. Jätä mies ulkopuoliseksi perhekuviosta, ole itsenäinen ja tyytyväinen omasta ajastasi lapsen kanssa, ja jos hän ei siihenkään reagoi, jätä hänet kokonaan. Eihän toi mikään oikea perhe ole, vaan sinä olet kodinhengetär ja lapsen hoitaja. Mies jatkaa elämäänsä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tuollaisen miehen kanssa ei missään nimessä olisi kannattanut tehdä lasta.
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 11:31"]
Mun mielestäni lapsi on jo sen ikäinen, että ap on nyt nähnyt millainen isä hänen miehensä on. Minä en tuollaista miestä kelpuuttaisi. Rohkeasti vaan eroat, se tekee teille molemmille hyvää, sinä saat omaa vapaa-aikaa jota epätoivoisesti kaipaat, ja mies oppii vihdoin hoitamaan omaa lastaan ja kantamaan velvollisuutta omasta lapsestaan. Kenenkään naisen ei pitäisi suostua tuollaiseen suhteeseen, jonka ap kuvailee!!!! Muistakaa se naiset! Mitä kauemmin roikut huonossa suhteessa, sen vaikeampaa eroaminen on, ja sitäkatkerammaksi tulet miestäsi kohtaan, koska tuhlaat OMIA elinvuosiasi tuollaiseen luuserimieheen. Eihän sitä selvästi kiinnosta olla oman lapsen kanssa! Avaa silmäsi jo ap!!
[/quote]
Pari tuttuani on ottanut näistä syystä eron. Mies on sitten löytänyt uuden naisen ja lapsikin viihtyy isänsä ja uuden äitipuolensa luona. No mitä tekee nämä tutut, jotka ovat itse halunneet eron. Ovat raivosta punaisina ja katkeria, kun miehellä meneekin hyvin toisen naisen kanssa ja käyttävät elämänsä miehen elämän pilaamiseen ja haukkumalla miehen uutta perhettä.
Unohdin vielä sen, että parisuhdeterapiaan tuskin miestäni saan. Itse on saanut suuren avun terapiasta nuorempana ja olen sen vuoksi hyvin terapiamyönteinen, mutta mieheni mielestä silloin oltaisiin jo niin huonossa jamassa, että suhde kannattaa lopettaa suoraan. AP