Mikä asia stressaa sinua nyt eniten, jos joku asia pitää sanoa?

Työtilanne ja sitä myöten toimeentulo stressaa.. ei vieläkään mitään varmaa kesälle, ehkä saattaa olla keikkaa tai sitten ei..

Muutto parin kuun kuluessa. Työt. Opinnot, pakko saada tentittyä tulevina viikkoina. Jatkuva ahdistus ja siitä aiheutuvat kivut. Työnteko vaikeutuu kun sattuu, ja se puolestaan stressaa.

Vielä muutama kuukausi...

Se että olen puhunut aivan liikaa asioita mistä ei missään nimessä kannattais puhua niin julkisesti...

Pääsenköhän kouluun. Tulokset tulee 3.7. En tajua miten jaksan odottaa siihen asti.

sain tietää että mieheni on pettänyt minua 12 vuotta saman naisen kanssa, kun piti olla salilla.

Päihteisiin seonnut nuori aikuiseni. Sattuu niin...

Nuori aikuisen joka ei tiedä mitä tekisi eikä oikein jaksa tehdä mitään. Miten toivonkaan että tilanne selviäisi ja välillä ajattelen että minun huolissaan olemiseni ei muuta tilannetta mutta mikäs teet.

Raskaus

[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 23:47"]

Raskaus

[/quote]Oi! Koita olla stressaamatta, ei tee hyvää sinulle eikä vauvalle :(

Onhan se kuitenkin iloinen asia?

[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 23:54"][quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 23:47"]

Raskaus

[/quote]Oi! Koita olla stressaamatta, ei tee hyvää sinulle eikä vauvalle :(

Onhan se kuitenkin iloinen asia?
[/quote]

On iloinen asia. Pelkään vaan taas keskenmenoa.

Työttömyyden aiheuttama rahattomuus ja toimettomuus. Rahan puute aiheuttaa suurimman stressin.

Vuokralaiset kotieläimineen tuhosivat asuntoni sisätilat, huonekalut ja varastivat tavaroita. Avaimiia hukassa myös, niin että lukotkin pitäisi uusia. Minulla ei ole varaa remonttin ja mitään korvauksia en ole saamassa. Olisin myynyt kämpän aikapäiviä sitten, kun se oli vielä hyvässä kunnossa, mutta ostajia ei vaan löytynyt.  Nyt ei varmasti löydy. :'-(

Tulevaisuus. En tiedä mitä haluan tehdä työkseni, mutta en voi olla enää kauaa kotona sitä miettimässä.

Avioliitto - en tule koskaan riittämään miehelleni ja aina pitäisi olla parempi. Enemmän ahdistaa ajatus, että eron tullessa pitäisi koko loppuelämä viettää yksin.

Stressaa kun on sellainen olo että hetkenä millä hyvänsä maa tipahtaa jalkojen alta ja tipun sinne saatanalliseen masennus pesäkkeeseen itsetuho ajatuksineen kaikkineen. Nyt pitäisi olla ihan hyvä olla, mutta... aina siellä on se mutta.

Työ, tai sen jatkuvuus, firmalla ei mene kovin hyvin ja oman alan töitä tosi vähän tarjolla muualla.

Iäkkään hauraan äitini pärjääminen kotonaan.

Tämä kihomatokierre. Tässä ei ole päätä eikä häntää, rahaa palaa, mielenterveys menee ja rajoittaa jo sosiaalista elämää. Jokainen yö on painajainen.

Mulla on piha laittamatta sekä suursiivous tekemättä( varasto ja autotalli siivota) Ahdistaa tämä tavaranmäärä. Mulla on pieni vauva niin en ole yksinkertaisesti ehtinyt tehdä tuota. Tekemättömät asiat painavat mieltä. Osaan rentoutua vasta kun kaikki on hoidettu.

Kilot