Introvertti työpaikalla
Olen introvertti. Ei minulla ole mitään tarvetta keskustella työpaikalla työkavereiden kanssa. Tervehdin kyllä ja pakolliset keskustelut työhön liittyen. En ole kiinnostunut lähtemään työpaikan juhliin tms. En ole innoissani yhteisistä koulutuksista tai yhteisistä työmatkoista. Kuljen mieluummin omalla kulkuneuvolla yksin.
Mikä siinä on, ettei sitä tahdota hyväksyä?
Antakaa ihmisten olla sellaisia kuin jokainen on. Omanlaisensa. Ei jokaisen tarvitse olla samanlainen.
Kommentit (50)
Väärä työpaikka? Minun työpaikassani on paljon introvertteja.
Ei tuo ole introverttiutta. Olet vaan ihmisvihaaja.
Ootko semmoinen introvertti joka suuttuu ihan hirveästi silloin kun suutut? Sillein että muiden pitää pelätä?
sehän on ihan ok. ei jokaisen tarvitse olla suupaltti. jokainen on omanlaisensa persoona ja avautuu kelle haluaa tai ei kellekään jos ei halua. minusta on törkeää kutsua introverttia haukkumasanoin. jokaiselle löytyy haukkumanimiä jos asioita katsoo siltä kannalta.
ole vaan oma itsesi ap
Introvertteja on niin monenlaisia. Itse olen myöskin introvertti, mutta tykkään kyllä ihmisistä ja töissä harrastan ihan normaalia kanssakäymistä. Kyllä se minusta työpaikalla (jossa on muita ihmisiä) kuuluu vähän tapoihinkin kommunikoida jotenkin.
Vapaalla vaan en jaksa raahautua mihinkään pippaloihin enkä muutenkaan sosialisoida, vaan lataan akkujani jopa päiviä putkeen yksin.
Ei me extrovertitkään kaikesta nautita, näytellään vaan. Työ on työtä varten loppupeleissä. Miksi teet ongelman tuosta?
Kyllä tuossa aloituksessa on nyt hieman sekoittunut muu epäsosiaalisuus introversioon.
Vastaatko töissä aina joo tai ei? Koetko että työpanostasi arvostellaan?
No varmaan siksi että olet passiivinen ja luot huonon työilmapiirin. Olen minäkin introvertti, mutta ymmärrän että työpaikalla pitää jutella ja olla mukava muille. Ja ilmapiiri paranee kun ei olla naama nurinpäin kun pitää lähteä koulutuksiin tai muihin tapahtumiin. Näen asian niin että minä teen aika paljon työpaikan yleisen viihtyvyyden eteen (kuten moni muukin introvertti) ja sinä et vaivaudu tekemään mitään kun se ei ole kivaa.
Olet ap kuin kiukutteleva teini joka ei halua lähteä minnekään eikä tehdä mitään. Ja teinit ovat aika sietämätöntä seuraa.
Ole introvertti ja olen töissä ihan normaalisti. Introverttiyden huomaa siinä, että päivän loppupuolella alkaa olla hieman kärttyinen olo kun joutuu koko päivän olemaan ihmisten seassa.
Olen kai introvertti itsekin kun rasittaa kohtaamiset ihmisten kanssa vaikkei mitään ongelmia olisikaan. Yritän ylläpitää hymyilevää naamaria samalla kun eristän itseni henkisesti.
Itsekin introverttina olen sitä mieltä että ei sen introversion taakse pidä mennä ja olla sen varjolla m*lkku. Jos ei normaaleja tapoja voi töissä ylläpitää niin sitten pitää hakeutua työhön jossa ei ole työkavereita. Itsekin olen työpäivien jälkeen ihan rätti, mutta kyllä työkavereiden kanssa pitää jotain niitä näitä jutella jne. En minäkään pippaloita sun muita harrasta, mutta kyllä se hieman oudon kuvan antaa jos et puhu työkavereillesi mitään muuta kuin pakolliset.
Jos ei ole muuta puhuttavaa, niin puhu vaikka lapsistasi. Kerro miten hyvältä käytetyt vaipat tuoksuu.
Vierailija kirjoitti:
Introvertteja on niin monenlaisia. Itse olen myöskin introvertti, mutta tykkään kyllä ihmisistä ja töissä harrastan ihan normaalia kanssakäymistä. Kyllä se minusta työpaikalla (jossa on muita ihmisiä) kuuluu vähän tapoihinkin kommunikoida jotenkin.
Vapaalla vaan en jaksa raahautua mihinkään pippaloihin enkä muutenkaan sosialisoida, vaan lataan akkujani jopa päiviä putkeen yksin.
Introvertteja on monenlaisia, myös niitä joilla on alkeelliset käytöstavat hukassa. Ja jos ei suostu puhumaan kuin ihan pakolliset keskustelut ihmisten kanssa joiden seurassa päivät viettää, niin käytöstavat on hukassa. Ap on ilmeisesti aika tyly, kun se on jo herättänyt huomiota työpaikalla.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo ole introverttiutta. Olet vaan ihmisvihaaja.
Ihmiset ovat epäluotettavia ja kelvottomia. Ei ihmisten vuoksi kannata taistella. Rahaan ym omaisuuteen voi aina luottaa ja se säilyy.
Ikävää, ettei sua hyväksytä. Olen itsekin introvertti enkä onneksi ole teini-iän jälkeen kohdannut kuin yksittäisiä ihmisiä, joille tämä olis ongelma. Mä tosin nautin höpöttelystä toisten kanssa, työajan ulkopuolisiin rientoihin työporukalla sen sijaan ei riitä energiaa eikä juuri kiinnostusta. Vapaa-ajan pyhitän omaan palautumiseen sekä omille läheisille.
Introvertin kanssa aina pärjää esimerkiksi töissä, mutta extrovertit ovat todella rasittavia jatkuvasti pyörimässä joka paikassa eivätkä jaksa olla yksin kuin pienen hetken ja sitten täytyy taas olla jauhamassa joitain sekavia fantasioitaan. Extroverttien väärin suuntautuminen työelämässä pitäisi ehdottomasti estää, vaikka mielenterveyden ammattilaisten avulla, kuormittavat tavan ihmisiä pelkällä huomionhakuisella olemassaolollaan varsinkin jos työ on sinällään raskasta
Mitä sitten, jos on jonkun mielestä outo? Ja kuka antaa ihmisille oikeuden määritellä vain tietynlaisen käyttäytymismallin oikeaksi?
Tässä päästään juuri siihen, kuinka ihmisiä luokitellaan ja ihmiset kokevat oikeudekseen luokitella toisia ihmisiä. Ja kun se tehdään porukassa, niin päästäänkin sitten herkästi jo kiusaamiseen.
Jos ihminen ei halua jaaritella turhia, ei ole "sosiaalinen," mutta juttelee ne pakolliset työasiat ja tekee työnsä ihan hyvin, niin mikä oikeus toisilla on sanoa hänet oudoksi ja työpaikan ilmapiirin pilaajaksi?
Onko kaikkien pakko olla niinkuin muut ovat?
Kysyy yksi introvertti
Todella synkkä kaveri, jonka katse porautuu takaraivoon, jos viina-, sportti- ja pildeläppä ei luista.
Olet epäsosiaalinen, et introvertti.