Miten te miehet kestätte tahattomasta lapsettomuudesta

Kestän sen, koska ei ole "tekijä kumppania" - Olen siis konservatiivinenko sitten kun minusta lapsi ansaitsee, ainakin lähtökohtaisesti kaksi hänestä välittävää ja huoltakantavaa vanhempaa/ huoltajaa.

Kumppaniakaan minulla ei ole ollut vuosiin, joten vähemmästäkin tulisi paineista jos pitäisi tättä ja nyt löytää kumppani. - Ehkä olen sinisilmäinen ja hölmö kun jotenkin uskon ja luotan, että löydän itselleni oman rakkaani ja sen yhden ja erityisen jos niin on tarkoitettu. Ellen niin jatkan ja elän sinkkuna. Lapsen tai lapsia saamme sitten yhdessä tai olemme saamatta.

Ei laps(i)en saaminen ole minulle elämän tarkoitus tai yksinomainen päämäärä. Toki olen vuosia tovoinut saavani jälkikasvua. Mutta niin kauan (tai lyhyen ajan) olen jo sinkkuna elänyt, että yhä useammin kysyn myös itseltäni, että mitä lopulta oikeastaan menettäsin, jos eläisin loppuikänin sinkkuna ja ilman jälkikasvua? - Onneksi elämässäni on kuitenkin kummilapsia joita sitten yritän huomioida ja muistaa ja nauttia heidän seurastaan aina silloi kuin se on mahdollista.

Lapset ovat ihania. Kaikki eivät niitä saa, ja heidän elämä on aivan yhtä arvokasta. Lapset eivät ole elämän ainoa sisältö.

Vierailija kirjoitti:

Kestän sen, koska ei ole "tekijä kumppania" - Olen siis konservatiivinenko sitten kun minusta lapsi ansaitsee, ainakin lähtökohtaisesti kaksi hänestä välittävää ja huoltakantavaa vanhempaa/ huoltajaa.

Kumppaniakaan minulla ei ole ollut vuosiin, joten vähemmästäkin tulisi paineista jos pitäisi tättä ja nyt löytää kumppani. - Ehkä olen sinisilmäinen ja hölmö kun jotenkin uskon ja luotan, että löydän itselleni oman rakkaani ja sen yhden ja erityisen jos niin on tarkoitettu. Ellen niin jatkan ja elän sinkkuna. Lapsen tai lapsia saamme sitten yhdessä tai olemme saamatta.

Ei laps(i)en saaminen ole minulle elämän tarkoitus tai yksinomainen päämäärä. Toki olen vuosia tovoinut saavani jälkikasvua. Mutta niin kauan (tai lyhyen ajan) olen jo sinkkuna elänyt, että yhä useammin kysyn myös itseltäni, että mitä lopulta oikeastaan menettäsin, jos eläisin loppuikänin sinkkuna ja ilman jälkikasvua? - Onneksi elämässäni on kuitenkin kummilapsia joita sitten yritän huomioida ja muistaa ja nauttia heidän seurastaan aina silloi kuin se on mahdollista.

Mut toi on eri asia mut poikani on aina halunnut pienestä pitäen

Miehellä ei ole kiire, paitsi kumppanin löytäminen vaikeutuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kestän sen, koska ei ole "tekijä kumppania" - Olen siis konservatiivinenko sitten kun minusta lapsi ansaitsee, ainakin lähtökohtaisesti kaksi hänestä välittävää ja huoltakantavaa vanhempaa/ huoltajaa.

Kumppaniakaan minulla ei ole ollut vuosiin, joten vähemmästäkin tulisi paineista jos pitäisi tättä ja nyt löytää kumppani. - Ehkä olen sinisilmäinen ja hölmö kun jotenkin uskon ja luotan, että löydän itselleni oman rakkaani ja sen yhden ja erityisen jos niin on tarkoitettu. Ellen niin jatkan ja elän sinkkuna. Lapsen tai lapsia saamme sitten yhdessä tai olemme saamatta.

Ei laps(i)en saaminen ole minulle elämän tarkoitus tai yksinomainen päämäärä. Toki olen vuosia tovoinut saavani jälkikasvua. Mutta niin kauan (tai lyhyen ajan) olen jo sinkkuna elänyt, että yhä useammin kysyn myös itseltäni, että mitä lopulta oikeastaan menettäsin, jos eläisin loppuikänin sinkkuna ja ilman jälkikasvua? - Onneksi elämässäni on kuitenkin kummilapsia joita sitten yritän huomioida ja muistaa ja nauttia heidän seurastaan aina silloi kuin se on mahdollista.

Mut toi on eri asia mut poikani on aina halunnut pienestä pitäen

Niin vuosia kestänyt toive omasta lapsesta on toki eriasia kuin toivoa niitä pienestä pitäen....

Mutta joo. Tämä on nyt vähän julmasti sanottu mutta yksi ohjeeni on, että poikasi yrittäisi keskittyä niihin asioihin, joille voi ja vataavasti olla liikoja murehtimatta niitä, joille ei voi.

Tiedän, että tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Minä puolestain en ole koskaan ollut parisuhteessa (olen 40+ vuotias). Olen pituusrajoitteinen (alle 169 cm) ja kaljuuntuva mies.

Aika monta kertaa olen toivonut olevani vähän pidempi toivonut löytäväni rinnalleni kumppanin.. Huokaus. Elämä ei aina ole reilu mutta katkeroitumsiella ei voita mitään.

Ja Ap.lle sanoisin vielä, että onhan sekin hyvä, että poikasi erosi huonosta parisuhteesta ennen kuin hän sai "huonon kumppaninsa" kanssa jälkikasvua sillä lapset eivät voi valita vanhempiaan. - Mutta uskaltaisin väittää, että lapsien kannalta olisi parasta, jos heillä olsi kaksi tosisitaan välittävää ka rakastavaa vanhempaa.

Eri

Miten te miehet kestätte tahattomasta lapsettomuudesta mielipiteitä? Mitä tässä oikein kysytään?

Vierailija kirjoitti:

Miehellä ei ole kiire, paitsi kumppanin löytäminen vaikeutuu.

Niin tuntuu epäreilulta ettei kohduvuokrausta sallita jotta miehetkin voisi tulla isäksi mut toiset saa itsellisesti mikä mun mielestä lisää Miesten kilpailua naisista