Lue keskustelun säännöt.
Mä katselen somessa monesti akateemisten naisten elämää
31.01.2022 |
Se näyttää niin hyvältä. On hyvät työpaikat, rahaa hoitaa itseään. Heidän elämänsä vaikuttaa niin onnelliselta. Valis
Kommentit (44)
Ihme kateellinen viba taas tässäkin ketjussa. Tuntuu, että toisilla menee sellaiseen vähän liikaakin energiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelitko tehdä asialle muuta kuin katsella?
Mä olen akateeminen, hyvin palkattu, ihanat lapset ja puoliso. Mulla on kaunis, iso koti ja olen onnellinen. En tosin ole kovin aktiivinen somessa.
Mitä tämä on vaatinut:
Aktiivista opiskelua, paljon, peruskoulusta alkaen.
Hyvään lukioon pääsyä peruskoulun hyvillä arvosanoilla.
Yliopiston pääsykokeisiin pänttäämistä päätyömäisesti.
6 vuotta opiskelua ja työntekoa niin, ettei vapaa-aikaa oikeastaan ollut.
Muutamista yt-kierroksista selviämistä.
Uuteen työhön hakemista, piilotyöpaikkojen metsästystä.
Avioeroa, kun silloinen suhde vei elämänilon.
Deittailua Tinderissä. Kaikki tietää, että siellä on kaikenlaista. Onneksi tämä nykyinen helmikin oli siellä hetken.
Helvetin isoa asuntolainaa, jota maksellaan vielä pitkään pois.Pointtinani on se, että nykyinen onnellinen elämäntilanne, samoin kuin akateemisuus, ovat itse aktiivisesti aikaansaatuja asioita. Kukaan ei antanut niitä valmiina.
En ole aloittaja, mutta ymmärrät varmaan että saavutuksesi eivät ole kaikille mahdollisia? Ihmisillä on eri kykyjä ja taipumuksia ja jotkut jäävät valitettavasti geenilotossa sinne jonon häntäpäähän. Silloin ei omalla aktiivisuudellakaan saada paljoa aikaan.
Tuolla asenteella saadaan kyllä paljonkin aikaan. Nimittäin passivoitumista ja varmoja epäonnistumisia. "Ei kannata edes yrittää ikinä mitään koska geenit ja kohtalo." Jostain käsittämättömästä syystä kuitenkin äärimmäisen suosittu asenne tällä palstalla. Siksi täällä onkin niin kamalaa, ihmiset itkevät kuorossa miten hirveää elämä on eikä koskaan voi muuttua paremmaksi ja muut itkijät kannustavat kaikkia samaan asenteeseen. Aktiiviset ja positiiviset ihmiset savustetaan kiireesti ulos. Siksi somekin on niin huonossa huudossa täällä, kun siellä on vastenmielisen positiivista ja inspiroivaa. Valitus on niin paljon ihanampaa. -eri
Tietysti ihminen voi pilata elämänsä ihan vain huonolla asenteella, en minä kommentillani tarkoittanut sitä, että kaikki elämän epäonnistumiset johtuvat vain ja ainoastaan huonoista geeneistä. Halusin vain kommentoida sitä miten monilla ihmisillä on sitkeä käsitys, että kaikki ihmiset ikään kuin seisoisivat samalla viivalla ja kuka tahansa voi saavuttaa mitä tahansa, jos vain viitsii yrittää. Se ei pidä paikkaansa. Tietysti kannattaa tehdä parhaansa sillä korttipakalla minkä on saanut, mutta joskus korttipakka ihan oikeasti voi olla sellainen, että sillä ei pääse pitkälle.
Vierailija kirjoitti:
Mulle kyseinen elämä näyttää tylsältä ja silotellulta. Ei voi myöskään koskaan tietää mitä todella on meneillään. Ei ihmien avaudu pahimmista ongelmistaan somessa, varsinkaan jos on tarve pitää kulissit yllä.
Just. Joku näyttää onnelliselta ja iloiselta => Tylsää ja siloiteltua, haluan kärsimystä ja kuolemaa!!!
Mikä ihmisiä oikein vaivaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelitko tehdä asialle muuta kuin katsella?
Mä olen akateeminen, hyvin palkattu, ihanat lapset ja puoliso. Mulla on kaunis, iso koti ja olen onnellinen. En tosin ole kovin aktiivinen somessa.
Mitä tämä on vaatinut:
Aktiivista opiskelua, paljon, peruskoulusta alkaen.
Hyvään lukioon pääsyä peruskoulun hyvillä arvosanoilla.
Yliopiston pääsykokeisiin pänttäämistä päätyömäisesti.
6 vuotta opiskelua ja työntekoa niin, ettei vapaa-aikaa oikeastaan ollut.
Muutamista yt-kierroksista selviämistä.
Uuteen työhön hakemista, piilotyöpaikkojen metsästystä.
Avioeroa, kun silloinen suhde vei elämänilon.
Deittailua Tinderissä. Kaikki tietää, että siellä on kaikenlaista. Onneksi tämä nykyinen helmikin oli siellä hetken.
Helvetin isoa asuntolainaa, jota maksellaan vielä pitkään pois.Pointtinani on se, että nykyinen onnellinen elämäntilanne, samoin kuin akateemisuus, ovat itse aktiivisesti aikaansaatuja asioita. Kukaan ei antanut niitä valmiina.
En ole aloittaja, mutta ymmärrät varmaan että saavutuksesi eivät ole kaikille mahdollisia? Ihmisillä on eri kykyjä ja taipumuksia ja jotkut jäävät valitettavasti geenilotossa sinne jonon häntäpäähän. Silloin ei omalla aktiivisuudellakaan saada paljoa aikaan.
Tuolla asenteella saadaan kyllä paljonkin aikaan. Nimittäin passivoitumista ja varmoja epäonnistumisia. "Ei kannata edes yrittää ikinä mitään koska geenit ja kohtalo." Jostain käsittämättömästä syystä kuitenkin äärimmäisen suosittu asenne tällä palstalla. Siksi täällä onkin niin kamalaa, ihmiset itkevät kuorossa miten hirveää elämä on eikä koskaan voi muuttua paremmaksi ja muut itkijät kannustavat kaikkia samaan asenteeseen. Aktiiviset ja positiiviset ihmiset savustetaan kiireesti ulos. Siksi somekin on niin huonossa huudossa täällä, kun siellä on vastenmielisen positiivista ja inspiroivaa. Valitus on niin paljon ihanampaa. -eri
Tietysti ihminen voi pilata elämänsä ihan vain huonolla asenteella, en minä kommentillani tarkoittanut sitä, että kaikki elämän epäonnistumiset johtuvat vain ja ainoastaan huonoista geeneistä. Halusin vain kommentoida sitä miten monilla ihmisillä on sitkeä käsitys, että kaikki ihmiset ikään kuin seisoisivat samalla viivalla ja kuka tahansa voi saavuttaa mitä tahansa, jos vain viitsii yrittää. Se ei pidä paikkaansa. Tietysti kannattaa tehdä parhaansa sillä korttipakalla minkä on saanut, mutta joskus korttipakka ihan oikeasti voi olla sellainen, että sillä ei pääse pitkälle.
Juuri tuota tarkoitin. On ihan täysin hyödytöntä vatvoa niitä haasteita, ongelmia ja rajoituksia joita ei voi voittaa. Ainut tulos tuosta vatvomisesta on se, että luovuttaminen näyttää oikeutetulta. Se korttipakka tiedetään vasta kuolinvuoteella, ei hetkeäkään ennen. Siihen asti jokainen voi yrittää - jos haluaa. Tai sitten voi vatvoa sitä mitä muilla on ja mitä itsellä ei ole.
Naapurissamme kokoontuu näitä silloin tällöin puutarhajuhlille ja kaakatus on aivan samanlaista kuin muissakin piireissä. Näissä vaan sitten "sivistyneesti" pönkitetään sitä omaa egoa kertomalla mahdollisimman kuuluvalla äänellä uusista suoritetuista kursseista ja uralla etenemisistä.
Minun korvaani luotaantyöntävää ja tylsää elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yliopistojen opiskelupaikkoja on nykyään joka toiselle ikäluokasta, joten ainakaan opintopaikan löytyminen ei pitäisi olla ongelma, jos akateemiseksi haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Naapurissamme kokoontuu näitä silloin tällöin puutarhajuhlille ja kaakatus on aivan samanlaista kuin muissakin piireissä. Näissä vaan sitten "sivistyneesti" pönkitetään sitä omaa egoa kertomalla mahdollisimman kuuluvalla äänellä uusista suoritetuista kursseista ja uralla etenemisistä.
Minun korvaani luotaantyöntävää ja tylsää elämää.
Minusta taas on luotaantyöntävää kuulla jonkun puhuvan muista ihmisistä tuohon sävyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelitko tehdä asialle muuta kuin katsella?
Mä olen akateeminen, hyvin palkattu, ihanat lapset ja puoliso. Mulla on kaunis, iso koti ja olen onnellinen. En tosin ole kovin aktiivinen somessa.
Mitä tämä on vaatinut:
Aktiivista opiskelua, paljon, peruskoulusta alkaen.
Hyvään lukioon pääsyä peruskoulun hyvillä arvosanoilla.
Yliopiston pääsykokeisiin pänttäämistä päätyömäisesti.
6 vuotta opiskelua ja työntekoa niin, ettei vapaa-aikaa oikeastaan ollut.
Muutamista yt-kierroksista selviämistä.
Uuteen työhön hakemista, piilotyöpaikkojen metsästystä.
Avioeroa, kun silloinen suhde vei elämänilon.
Deittailua Tinderissä. Kaikki tietää, että siellä on kaikenlaista. Onneksi tämä nykyinen helmikin oli siellä hetken.
Helvetin isoa asuntolainaa, jota maksellaan vielä pitkään pois.Pointtinani on se, että nykyinen onnellinen elämäntilanne, samoin kuin akateemisuus, ovat itse aktiivisesti aikaansaatuja asioita. Kukaan ei antanut niitä valmiina.
En ole aloittaja, mutta ymmärrät varmaan että saavutuksesi eivät ole kaikille mahdollisia? Ihmisillä on eri kykyjä ja taipumuksia ja jotkut jäävät valitettavasti geenilotossa sinne jonon häntäpäähän. Silloin ei omalla aktiivisuudellakaan saada paljoa aikaan.
Paljon enemmän kuin "geenilotto", vaikuttaa kasvuympäristö siihen, menestyykö ja hankkiiko itselleen akateemisen koulutuksen.
Suurin osa tuntemistani menestyneistä ja korkeasti koulutetuista ei ole millään tavalla lahjakkaita tai synnynnäisiltä kyvyiltään poikkeuksellisia.
Joka ikinen on vain elänyt sellaisen elämän, että jo lapsena ja nuorena on ollut mahdollisuus keskittyä opiskeluun 110%:sesti. Monella saattaa olla tavoitteellista urheilu- tai musiikkitaustaa, ylipäätään harrastuksia, jotka vaativat kurinalaisen työmoraalin omaksumista.
Lahjakkain tuntemani ihminen jätti yliopistossa kaiken aloittamansa kesken, koska ei löytänyt mitään riittävän haasteellista. Hänen suuri lahjakkuutensa oli täydellinen keskittymiskyky, jonka avulla hän pystyi omaksumaan vaikeitakin opeteltavia asioita täydellisesti. Hän työskentelee tällä hetkellä asbestipurkajana.
Joka ikinen? Itse kasvoin maalla. Vanhemmat olivat käyneet vain kansakoulun, isä oli kirvesmies ja äiti teki töitä kaupassa, perhepäivähoitajana ja siivoojana. Perheessä ei harrastettu sen paremmin kulttuuria kuin liikuntaakaan. Äiti luki joskus kirjoja, Anni Polvaa ja vastaavia, isä ei lukenut lainkaan. Televisiosta katsottiin Lauantaitansseja, Speden ohjelmia ja muuta vastaavaa.
En väitä, etteikö joka ikinen sinun tuntemasi akateemisesti koulutettu voisi tulla "hienosta" kodista, mutta joka ikinen akateemisesti koulutettu ei varmasti tule. Oma lähin ystäväni yliopistolla oli yhtä lailla maaseudulta, ei-koulutetussa perheessä kasvanut kuin minäkin.
Elämä on ainutkertainen kokemus, innostu siitä!
Minua on innostanut uuden oppiminen ja opiskelu, se on vienyt elämässä eteenpäin. Vielä aikuisenakin voi opiskella, avoin yliopisto on kaikille. Mutta harrastuksistakin saa paljon iloa, käytä enemmän aikaa siihen, mistä tykkäät.
Ja hei, olen onnellinen ja hehkuva tänään, mutta on minullakin ollut vastoinkäymisiä, läheisen kuolemaa ja työttömyyttä ja monenlaista romahdusta. Niille ei voi muuta kuin surra surut ja yrittää saada uudelleen juonen päästä kiinni. Olosuhteille ei aina voi mitään, mutta eteenpäin pyrkivä ihminen maatuu kuitenkin hitaammin.
Tee siis edes yksi muutos ajatellen omaa hyvinvointiasi, ilmaiseksikin onnistuu moni juttu. Sitoudu sun haaveisiin, akateemisuus ja hyvä työ tuli itselleni todeksi vasta 20 vuoden jälkeen. Tein montaa muutakin asiaa toki siinä sivussa, nohevilta sujuisi homma varmaan nopeammin. Anna arvoa sun tavoitteille, se onnistuu parhaiten niin että yrität uskoa omiin kykyihisi. Susta on vaikka mihin!
Ja totta on, itsenäisyys ja vapaus on sittenkin se paras pääoma. Ei ketään kiinnosta ne käsilaukut tai manikyyrit kovin pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajattelitko tehdä asialle muuta kuin katsella?
Mä olen akateeminen, hyvin palkattu, ihanat lapset ja puoliso. Mulla on kaunis, iso koti ja olen onnellinen. En tosin ole kovin aktiivinen somessa.
Mitä tämä on vaatinut:
Aktiivista opiskelua, paljon, peruskoulusta alkaen.
Hyvään lukioon pääsyä peruskoulun hyvillä arvosanoilla.
Yliopiston pääsykokeisiin pänttäämistä päätyömäisesti.
6 vuotta opiskelua ja työntekoa niin, ettei vapaa-aikaa oikeastaan ollut.
Muutamista yt-kierroksista selviämistä.
Uuteen työhön hakemista, piilotyöpaikkojen metsästystä.
Avioeroa, kun silloinen suhde vei elämänilon.
Deittailua Tinderissä. Kaikki tietää, että siellä on kaikenlaista. Onneksi tämä nykyinen helmikin oli siellä hetken.
Helvetin isoa asuntolainaa, jota maksellaan vielä pitkään pois.Pointtinani on se, että nykyinen onnellinen elämäntilanne, samoin kuin akateemisuus, ovat itse aktiivisesti aikaansaatuja asioita. Kukaan ei antanut niitä valmiina.
Onpa omahyväinen kommentti. Et sinä kovin välkky ole, kun et ymmärrä sitä, että nykyinen elämäntilanteesi ja aivan erityisesti "helmi" ovat silkasta tuurista kiinni.
Kyllä koulutus tekee todennäköisempää siitä että saa hyvän työn ja omat rahat.
Onnellisuutta sillä tuskin saa suoraan, mutta ainakin on omat rahat, kun haluaa lähteä huonosta liitosta. Ainakin näin minä koen sen, ja näin minä tein.
Tietenkään en somessa ole sanonut mitään erostani, enkä sen syistä. Että exäni, koulutettu päällikkö hänkin, oli alkoholiongelmainen ja harrasti sivusuhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näissäkin ryhmissä on paljon psyykkisiä ongelmia ja henkilökohtaista surua.
Miksi meillä oletusarvoisesti kaikki on nykyisin mielenterveyspotilaita eli mikä rokotuksista aiheuttaa ongelmat?
Mä en ole somessa, ja elän monin tavoin tavallista elämää. Koti on aika vaatimaton. Mutta olen onnellinen, sillä mulla on mukava perhe ja mielekäs työ.
T. akateeminen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen "akateeminen", mutta työkseni teen ihan normaalin duunarin hommia.
Ei se mitään kerro että on opiskellut pitkälle, omat murheensa kullakin.
Itse en tiedä, pitäisikö tuntea kateutta vai sääliä, kun aikuiset korkeasti koulutetut ihmiset luovat itselleen jotain upeaa, kiiltävää "some-elämää".
Parempi siis olla tuntematta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelitko tehdä asialle muuta kuin katsella?
Mä olen akateeminen, hyvin palkattu, ihanat lapset ja puoliso. Mulla on kaunis, iso koti ja olen onnellinen. En tosin ole kovin aktiivinen somessa.
Mitä tämä on vaatinut:
Aktiivista opiskelua, paljon, peruskoulusta alkaen.
Hyvään lukioon pääsyä peruskoulun hyvillä arvosanoilla.
Yliopiston pääsykokeisiin pänttäämistä päätyömäisesti.
6 vuotta opiskelua ja työntekoa niin, ettei vapaa-aikaa oikeastaan ollut.
Muutamista yt-kierroksista selviämistä.
Uuteen työhön hakemista, piilotyöpaikkojen metsästystä.
Avioeroa, kun silloinen suhde vei elämänilon.
Deittailua Tinderissä. Kaikki tietää, että siellä on kaikenlaista. Onneksi tämä nykyinen helmikin oli siellä hetken.
Helvetin isoa asuntolainaa, jota maksellaan vielä pitkään pois.Pointtinani on se, että nykyinen onnellinen elämäntilanne, samoin kuin akateemisuus, ovat itse aktiivisesti aikaansaatuja asioita. Kukaan ei antanut niitä valmiina.
Uskomatonta kapeakatseisuutta. Ei voi kuin hämmästellä.
-akateeminen myös-
Vierailija kirjoitti:
Kyllä koulutus tekee todennäköisempää siitä että saa hyvän työn ja omat rahat.
Onnellisuutta sillä tuskin saa suoraan, mutta ainakin on omat rahat, kun haluaa lähteä huonosta liitosta. Ainakin näin minä koen sen, ja näin minä tein.Tietenkään en somessa ole sanonut mitään erostani, enkä sen syistä. Että exäni, koulutettu päällikkö hänkin, oli alkoholiongelmainen ja harrasti sivusuhteita.
Tätä mä tarkoitin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Itse en tiedä, pitäisikö tuntea kateutta vai sääliä, kun aikuiset korkeasti koulutetut ihmiset luovat itselleen jotain upeaa, kiiltävää "some-elämää".
Parempi siis olla tuntematta mitään.
Suomen paheksunta on täällä aina vakio!
Miksi ihmeessä pitäisi lukea lapsettomuudesta kärsivien blogeja? Ainoa, mikä mulla on ollut tässä elämässä on ollut helppoa, niin lastensaanti. Ap
Paljon enemmän kuin "geenilotto", vaikuttaa kasvuympäristö siihen, menestyykö ja hankkiiko itselleen akateemisen koulutuksen.
Suurin osa tuntemistani menestyneistä ja korkeasti koulutetuista ei ole millään tavalla lahjakkaita tai synnynnäisiltä kyvyiltään poikkeuksellisia.
Joka ikinen on vain elänyt sellaisen elämän, että jo lapsena ja nuorena on ollut mahdollisuus keskittyä opiskeluun 110%:sesti. Monella saattaa olla tavoitteellista urheilu- tai musiikkitaustaa, ylipäätään harrastuksia, jotka vaativat kurinalaisen työmoraalin omaksumista.
Lahjakkain tuntemani ihminen jätti yliopistossa kaiken aloittamansa kesken, koska ei löytänyt mitään riittävän haasteellista. Hänen suuri lahjakkuutensa oli täydellinen keskittymiskyky, jonka avulla hän pystyi omaksumaan vaikeitakin opeteltavia asioita täydellisesti. Hän työskentelee tällä hetkellä asbestipurkajana.