Lue keskustelun säännöt.
En pidä miehestäni enää
05.06.2015 |
Hän oli alle kolmekymppinen tavatessamme, oli töissä tehtaassa silloinkin mutts oli aktiivinen monella saralla ja ennenkaikkea urheili kovasti. Nykyään hän on reilu nelkikymppinen, tehtaassa töissä ja kaikessa "aivan sama", ei kiinnosta, hirveän negatiivinen ja äksy minulle ja lapsille. Pessimisti ei pety -mies tokaisikin joskus. Kannustan lisäkouluttautumaan tai hakemaan uutta työtä niin kuulemma ei ole niin helppoa ja ei häntä kiinnosta. Mieluummin istuu sohvalla murjottamassa. Lapsille ei osaa olla jämäkkä kannustava isä, vaan joko kysyy lapsilta kaikki päätökset tai huutss ja puhuu rumasti. Hyvääkin heidän kanssaan, halaa, lukee ja vie ulos, mutta pienistä jutuista ärisee ja kiukkuilee pienille lapsille. Minua ei arvosta nimeksikään. Eniten arvostelee, että olen korkeakoulutettu mutta palkkani on vaan 2800e että miten joutavaa ja osoitus, ettei opiskelu ainakaan kannata.
En pidä miehestäni enää nykyään. En haluaisi rikkoa perhettä ja ajattelen, että ihmiset muuttuu ja pitäisi olla joustava ja ymmärtävä eikä luovuttaa herkästi, en itsekään ole täydellinen ja vaadin mieheltä liikoja.. Totuus kuitenkin on, että olen aina onnellisempi yksin tsi keskenään lasten kanssa luin tuon mörrimöykyn ollessa kotona. Hän on nykyään niin persu, mustavalkoinen ja negatiivinen.
Kommentit (18)
Minulla vastaava tilanne. Rakastuin mieheen, jota luulin itselleni täydelliseksi. Nyt se on äksy mörökölli, joka raivostuu milloin mistäkin. Tänään siitä, että kyselin työpäivästä. Ei tartte v..tu kuulema tulla kyselemään. En tajua, miksen minä vain lähde tästä. En ole pitkään aikaan ollut onnellinen. Tuo mies tekee minut todella pahoinvoivaksi. Haluaisin rauhaa ja sopusointua. Mies nostaa riidan milloin mistäkin heti kun on nielaissut pari kaljaa. Jaa-a, jokohan nyt uskoisi. Monta kertaa on ollut ero niin lähellä. Sitten kuitenkin hyvät hetket on todella hyviä. Miksi se on välillä tuommoinen paska. Vaikka kuinka on aivot leikattu kolmeen eri otteeseen, ei se oikeuta tuollaiseen kohteluun mitä se mulle antaa. Olen maan mutaa, en kelpaa mihinkään. Missä on se itsevarma, onnellinen nainen, joka olin ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hui! Pelottaa, että itsekin havahdun joku päivä tuohon. Ja mikä olisi pahinta, huomaisin että minusta on tullut se kiukkuinen akka...
Miten muuttaa tätä nykyistä tilannetta? Isän negatiivisuus ja huutaminen ankeaa lapsillekin. Huono aikuisen malli . Ap
Mies poissa viikonlopun, koti puhdas, tavarat paikoillaan, lapset nukkumassa ja tyytyväisiä. Tällä hetkellä, rakastan elämääni ♡
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin sama tilanne. Viimeksi eilen sanoin miehelle,kun oli taas vain ärissyt vastaukseksi kysymykseeni,että eikö meidän olisi parempi erota, kuin pilata tässä suhteessa kummankin loppuelämä. Jatkuvaa äksyilyä miehenpuolelta, vaikka sanoisit vain päivää. Tytöille ei juuri ärise, mutta pojalle kyllä ja minulle. Jos ehdotan eroa, siitäkin suuttuu.Ikinä ei mikään ole hyvin. Ehdotampa mitä tahansa, aina ekana tulee:EI. Nykyään en uskalla puhua miehelle oikeastaan mitään, enkä ainakaan ilmaise omaa mielipidettä, koska siitä seuraa heti riitaa. Mies ei osaa puhua muuten kuin riitelemällä ja ärisemällä.
[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 21:27"]Miten muuttaa tätä nykyistä tilannetta? Isän negatiivisuus ja huutaminen ankeaa lapsillekin. Huono aikuisen malli . Ap
[/quote]Niinpä. Eiköhän me tytöt tehdä niin että jätetään paska taaksemme. Kaupungin vuokratalo kutsuu, mutta ainakin siellä on rauhallista eikä hermoheikko paskiainen hermostu milloin mistäkin asuntoni seinien SISÄpuolella. Omistan asunnon toiselta paikkakunnalta mutta sinne ei oikein voi palata, teini ei halua taas vaihtaa paikkakuntaa ja koulua juuri kun on pari vuotta sitten saanut uudet kaverit. On tuo minun miesystävä kyllä kuitenkin niin älyvapaa että voi kait sitä elää kaupungin levottomassa kerrostalossa nykyistä rauhallisemmin. Miehellä on mielenterveysongelmia, alan tajuta sen vasta nyt. Huh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasi jatkaa: Ja alkoholiongelma. Vain olut tekee onnelliseksi, ei mikään muu. Ei parisuhde, ei varsinkaan seksi (jota ei kyllä juuri olekaan, kun ei seiso nin ei seiso, tarttiskohan eri sukupuolta olevan...)
Vaikea tilanne. Minäkin olin joskus dynaaminen, urheileva, kujeileva ja hauska mies. Nykyään vitutus on vallitseva olotila, ollut jo muutaman vuoden. Kaikkialla mihin katson, näen pelkkää vastuuta, korjattavia ongelmia ja taakkaa. En jaksa enää, ja ymmärrän, että olen huono roolimalli lapsille. Se harmittaa, koska pohjimmiltani olen hyvä ihminen ja minulla olisi paljon annettavaa. En tiedä, kuinka kauan vaimo enää jaksaa minua katsella, eikä minusta enää löydy voimaa kelkan kääntämiseen. Voimia teille kärsiville, valitettavasti en osaa antaa neuvoja miten pitäisi toimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huonossa suhteessa ei kannata roikkua.
Miten oikeasti lähteä kun kolme pientä lasta, huono palkka, yhdessä omistetaan 60-luvun okt joka todella rapistunut ja ehkä kosteusongelmaa. Ei yhtään rahaa, laskupino todella iso ja karhukirjeitä tippuu.
MITEN tästä lähdet? Mitä tälle talolle muka tekis kun ei tätä kukaan osta ja lainaa pitäis maksaa yhteensä noin 900e/kk! Mä tienaan 800e/kk!
On varmasti voi voi kun on joskus valinnut paskan koulutuksen ja talon ja miehen.. Helppo silti kaikkien huudella että senku lähdet...?!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi apua, mulla myös samankaltainen tilanne. Tekis niin mieli jättää tuo ukko. Kaikista eniten ärsyttää kun tiuskii mulle lasten kuullen.
Onpa täällä paljon kohtalotovereita. Meillä on ollut viimeiset 15 vuotta täsmälleen samanlainen tilanne. Nyt molemmat lapset kärsivät mielenterveysongelmista ja olen varma, että ne johtuvat tästä perhehelvetistä. Pelastakaa itsenne ja lapsenne hyvän sään aikana, vaikka se eroaminen tuntuisi kuinka vaikealta. Sairas ilmapiiri kotona sairastuttaa lopulta kaikki perheenjäsenet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 22:19"]Miten oikeasti lähteä kun kolme pientä lasta, huono palkka, yhdessä omistetaan 60-luvun okt joka todella rapistunut ja ehkä kosteusongelmaa. Ei yhtään rahaa, laskupino todella iso ja karhukirjeitä tippuu.
MITEN tästä lähdet? Mitä tälle talolle muka tekis kun ei tätä kukaan osta ja lainaa pitäis maksaa yhteensä noin 900e/kk! Mä tienaan 800e/kk!
On varmasti voi voi kun on joskus valinnut paskan koulutuksen ja talon ja miehen.. Helppo silti kaikkien huudella että senku lähdet...?!?
[/quote]
Ei ole helppoa lähteä. Helppoa on sen sijaan täällä huudella, että mikset lähde yms. Joskus vaan noi taakat on niin isoja kannettaviksi, että ne tekee hyvistä ihmisistä sietämättömiä. Mä oon yrittänyt saada uskosta apua, se toi jotain lohtua esi-isille nälkävuosina ja rintamalle.
Mikset ap sitten kouluttaudu itse uudelleen?
Helppo on maalta huudella kun merellä hätä, ei ole helppo aina noin vain lähteä, enkä ole kukaan em.
Pyytäkää apua ja tukea, keskusteluun ja käytännön asioihin neuvolasta, seurakunnasta, mistä vaan! Ja ottakaa yhteyttä velkaneuvojaan jos tuntuu että taloustilanne ei ratkea. Ei se olekaan helppoa, mä viimeisenä niin väitän, mutta pakko teidän on yrittää. Jossain vaiheessa sairastutte fyysisestikin jos paska tilanne jatkuu loputtomiin. Lastenne takia teidän täytyy yrittää. Mikään ei hajota teitä tulevaisuudessa pahemmin kuin se että ne alkavat oireilla huonosta perhe-elämästä.
Mä lähdin kaksi vuotta sitten. Meni terveys ja itkin joka päivä, ennen ja jälkeen eron. Asutaan kaupungin vuokrakämpässä mutta nyt meidän elämässä on ilo taas. Suru menee ohi vaikka sitä ei ikinä uskoisi myrskyn silmässä. Ja joka päivä kun ajattelen kaikkea miten huonosti asiat oli, liikutun kyyneliin pelkästä ajatuksesta kuinka hyvin tai ainakin paljon paremmin asiat on nyt. Vaikken pysty tarjoamaan lapsilleni kaikkea koko ajan, pystyn kuitenkin ruokkimaan heidät ja antamaan itsestäni kaiken enkä vain sitä varjoa joka ennen olin. Liikutun taaskin kun vain ajattelenkin tätä. Olen niin onnellinen lapsistani ja siitä että he tietävät tasan tarkkaan miten paljon heistä välitetään. Voimia teille kaikille <3
Up