Te toisen miehen/naisen mukaan lähteneet perheelliset

Te toisen miehen/naisen mukaan lähteneet, tunnettko koskaan syyllisyyttä valinnastanne? Ja tarkoitan tässä sellaisia ihmisiä, jotka eivät joutuneet kärsimään henkisestä tai fyysisestä väkivallasta tai alkoholismista ex-puolison kanssa (tämmöisistä suhteista tulisi mielestäni kaikkien lähteä!), eli ihmisiä joiden parisuhteessa oli kaikki ns. ok, mutta uusi ihminen tuli "ja vei mennessään".

Kysyn tätä sikis, sillä työpaikallani (päiväkoti) kohtaan lapsia, jotka reissaavat kahden kodin välissä ja vuoroin ikävöivät äitiä tai isää. Välillä lapset kysyvät meiltä, miksi äidin ja isän piti erota ja miksi he eivät voineet olla yhdessä. Vaihtopäivät ovat yleensä niitä vaikeimpia ja useat lapset reagoivat niihin ( itkuisuutta, levottomuutta, häiriökäyttäytymistä, jne.) Useimmat näistä perheistä on (onneksi) osanneet hoitaa asiat ns. sivistyneesti ja pystyvät käyttäytymään asiallisesti esim. päiväkodin juhlissa. 

Toivoisin ihan rehellisiä vastauksia, nouseeko teillä syyllisyyden tunteita kun lapsenne oirehtii tekemistänne valinnoista? Vai pystyttekö sivuuttamaan nämä tunteet ja uskomaan, että kaikesta huolimatta tekemänne ratkaisu oli myös lastenne kannalta se paras vaihtoehto?