Lue keskustelun säännöt.
Te toisen miehen/naisen mukaan lähteneet perheelliset
05.06.2015 |
Te toisen miehen/naisen mukaan lähteneet, tunnettko koskaan syyllisyyttä valinnastanne? Ja tarkoitan tässä sellaisia ihmisiä, jotka eivät joutuneet kärsimään henkisestä tai fyysisestä väkivallasta tai alkoholismista ex-puolison kanssa (tämmöisistä suhteista tulisi mielestäni kaikkien lähteä!), eli ihmisiä joiden parisuhteessa oli kaikki ns. ok, mutta uusi ihminen tuli "ja vei mennessään".
Kysyn tätä sikis, sillä työpaikallani (päiväkoti) kohtaan lapsia, jotka reissaavat kahden kodin välissä ja vuoroin ikävöivät äitiä tai isää. Välillä lapset kysyvät meiltä, miksi äidin ja isän piti erota ja miksi he eivät voineet olla yhdessä. Vaihtopäivät ovat yleensä niitä vaikeimpia ja useat lapset reagoivat niihin ( itkuisuutta, levottomuutta, häiriökäyttäytymistä, jne.) Useimmat näistä perheistä on (onneksi) osanneet hoitaa asiat ns. sivistyneesti ja pystyvät käyttäytymään asiallisesti esim. päiväkodin juhlissa.
Toivoisin ihan rehellisiä vastauksia, nouseeko teillä syyllisyyden tunteita kun lapsenne oirehtii tekemistänne valinnoista? Vai pystyttekö sivuuttamaan nämä tunteet ja uskomaan, että kaikesta huolimatta tekemänne ratkaisu oli myös lastenne kannalta se paras vaihtoehto?
Kommentit (21)
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 17:59"]
yksikään lähtijä ei ole kommentoinut tähän, mihin ne kaikki on ny kadonneet, kun niin usein täällä hehkutetaan uusperheonnea?
[/quote]
Heh, samaa ajattelin kuin luin ketjua läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luultavasti vanhemmat eivät kykene asiaa tarkastelemaan objektiivisesti ja myöntämään oman osuutensa asiasta. Hoetaan vain sitä "onnellinen äiti, onnellinen lapsi"-mantraa.
Minun hyvä ystäväni erosi ja lapsi romahti eron seurauksena ja on edelleen nuorena aikuisena mielenterveyspotilas. Kyllähän ystävä on käynyt melkoiset pohjamudat läpi ja välillä kyllä syyttää itseään, välillä ex-miestään (mies halusi erota toisen naisen takia). Onhan tuo tilanne surullinen, koska herkkä lapsi reagoikin erittäin vaikeaan eroon erittäin vakavasti. Toinen lapsi taas on selvinnyt erosta näennäisesti hyvin.
Tekisikö ystäväni toisin, jos saisi mahdollisuuden? Varmasti. Veikkaan, että lapsen isäkin tekisi. Toisaalta sitten se parisuhde ei ehkä olisi paras mahdollinen, ja herkkä lapsi voi reagoida lukemattomiin muihinkin asioihin voimakkaasti. Sen verran kuitenkin tästä olen oppinut, etten itse lähde parisuhteesta pienten juttujen takia enkä ainakaan toisen miehen takia. Jos parisuhde menee rikki, täytyyy sen mennä rikki siksi, että siinä suhteessa on vikaa eikä siksi, että sitä peilataan muihin ihmisiin. Ensin saatetaan yksi juttu päätökseen ja vasta sitten aloitellaan muita suhteita.
Kyllä uskon aidosti, että ero oli itseni lisäksi myös lapsille hyvä asia. Lapset oireilivat, koska riitelimme exän kanssa jatkuvasti. Exä oli myös väkivaltainen minua kohtaan. Nykyään elämä on tasaisempaa. Tottakai tällaiset eroperheet herättävät paheksuntaa ap:n kaltaisissa ihmisissä, mutta en rehellisesti tiedä, mitä muutakaan minun olisi pitänyt tehdä. Haluan vain olla hyvä äiti ja että lapset olisivat onnellisia - elämä ei jakanut täydellisiä kortteja siihen, mutta teen parhaani.
[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 18:36"]
Kyllä uskon aidosti, että ero oli itseni lisäksi myös lapsille hyvä asia. Lapset oireilivat, koska riitelimme exän kanssa jatkuvasti. Exä oli myös väkivaltainen minua kohtaan. Nykyään elämä on tasaisempaa. Tottakai tällaiset eroperheet herättävät paheksuntaa ap:n kaltaisissa ihmisissä, mutta en rehellisesti tiedä, mitä muutakaan minun olisi pitänyt tehdä. Haluan vain olla hyvä äiti ja että lapset olisivat onnellisia - elämä ei jakanut täydellisiä kortteja siihen, mutta teen parhaani.
[/quote]
AP:n kaltaiset? Väkivalta on hyvä syy lähteä suhteesta, ja lapsellekin parhaaksi. Kyllä sen AP:kin totesi jo aloituksessa.
t. ei AP
Meillä lapset oli jo isompia, joten sinällään ymmärsivät tilanteen. Lasten isän kanssa ole koko ajan ollut hyvissä väleissä, jopa paremmissa kuin yhdessä ollessa. Vanhin lapsista totesi, että hänestä on kiva kun minä ja isä ollaan tahoillamme onnellisia ja tulemme keskenämme niin hyvin toimeen, sekä minä, ex että molempien uudet kumppanit.
Tavallaan harmittaa, ettei lapsilla ole sitä lapsuudenkotia ja yhdessä olevia vanhempia, mutta toisaalta olen varma, että lapset olisi kärsinyt enemmän jos oltaisiin vaan jääty suhteeseen jossa kaikki periaatteessa ok, mutta silti ei kummallakaan ole hyvä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olenko ainoa, jonka mielestä apn viesti oli syyllistävä? Joko tahattomasti tai ovelasti, mutta etenkin viimeinen kappale kysymyksineen oli sen kuuloinen, kuin kaikki lapset kärsisi ihan suunnattomasti ja vanhemmat vain sivuuttaa sen.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 08:30"]
Olenko ainoa, jonka mielestä apn viesti oli syyllistävä? Joko tahattomasti tai ovelasti, mutta etenkin viimeinen kappale kysymyksineen oli sen kuuloinen, kuin kaikki lapset kärsisi ihan suunnattomasti ja vanhemmat vain sivuuttaa sen.
[/quote]Aloituksessa oli monta syyllistävää ja asenteellista kohtaa. Vaikka en ole eronnut, niin karvani nousivat silti pystyyn aloituksesta. Ehkä se oli tarkoituskin. Ap:lla ei ole elämässään ja parisuhteessaan ollut ilmeisesti isoja karikoita ja siksi on hyvä päteä täällä muka huolissaan. Eli ap: saatat joskus olla mainitsemassasi tilanteessa itsekin, muista silloin tämä höpötyksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipa syyllistävä aloitus. Itse en ymmärrä, että lasten takia pysytään yhdessä jos kotona on huono ilmapiiri, perheenjäsenet voivat henkisesti huonosti ja kellään ei ole kivaa. Jokaista eroperhettä tulisi tarkastella tapauskohtaisesti. Toki en minäkään tuota kolmannen osapuolen mukaan hyppäämistä ymmärrä tai hyväksy; siinä ei ole haluttu erota, kuin vasta uuden ihastuksen myötä ja se ei pitkälle kanna x ajan päästä.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 09:32"][quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 08:30"]
Olenko ainoa, jonka mielestä apn viesti oli syyllistävä? Joko tahattomasti tai ovelasti, mutta etenkin viimeinen kappale kysymyksineen oli sen kuuloinen, kuin kaikki lapset kärsisi ihan suunnattomasti ja vanhemmat vain sivuuttaa sen.
[/quote]Aloituksessa oli monta syyllistävää ja asenteellista kohtaa. Vaikka en ole eronnut, niin karvani nousivat silti pystyyn aloituksesta. Ehkä se oli tarkoituskin. Ap:lla ei ole elämässään ja parisuhteessaan ollut ilmeisesti isoja karikoita ja siksi on hyvä päteä täällä muka huolissaan. Eli ap: saatat joskus olla mainitsemassasi tilanteessa itsekin, muista silloin tämä höpötyksesi.
[/quote]
Mun mies jätti mut viime syksynä tosi yllättäen 12 v suhteen jälkeen ja kolmen lapsen kanssa, ja nimenomaan neljänkympin kriisissääm ja toisen naisen takia.
Vaikka mekin olemme koko ajan pystyneet olemaan tosi asiallisissa väleissä ja lasten elämä ei ole juurikaan järkkynyt, on pysynyt sama koti, koulut ja kaverit, siitä huolimatta tämä on ollut lapsille todella raskasta ka järkyttävää. Ka vaikka en sitä millään lailla käytöksessäni esiin tuo ( olen vain sanonut exälle), tulen aina vihaamaan ja halveksimaan häntä siitä, miten halvalla hän perheensä myi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 09:32"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 08:30"]
Olenko ainoa, jonka mielestä apn viesti oli syyllistävä? Joko tahattomasti tai ovelasti, mutta etenkin viimeinen kappale kysymyksineen oli sen kuuloinen, kuin kaikki lapset kärsisi ihan suunnattomasti ja vanhemmat vain sivuuttaa sen.
[/quote]Aloituksessa oli monta syyllistävää ja asenteellista kohtaa. Vaikka en ole eronnut, niin karvani nousivat silti pystyyn aloituksesta. Ehkä se oli tarkoituskin. Ap:lla ei ole elämässään ja parisuhteessaan ollut ilmeisesti isoja karikoita ja siksi on hyvä päteä täällä muka huolissaan. Eli ap: saatat joskus olla mainitsemassasi tilanteessa itsekin, muista silloin tämä höpötyksesi.
[/quote]
En ollut tarkoittanut viestiäni syyllistäväksi. Ihan aidosti pohdin, tuntevatko vanhemmat myös syyllisyyden tunteita (onnen tunteiden lisäksi) tekemästään valinnasta? Todennäköisesti lapset oireilevat myös kotona, eivätkä pelkästään päiväkodissa ja erosta aiheutuvien lasten tunteiden käsitteleminen on todennäköisesti arkipäivää myös kotona.
Isommilla lapsilla (kuten yksi kommentoija kertoikin) on jo ihan erilaiset valmiudet käsitellä vanhempiensa eroa ja ymmärtää molempia osapuolia.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 09:49"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 09:32"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 08:30"]
Olenko ainoa, jonka mielestä apn viesti oli syyllistävä? Joko tahattomasti tai ovelasti, mutta etenkin viimeinen kappale kysymyksineen oli sen kuuloinen, kuin kaikki lapset kärsisi ihan suunnattomasti ja vanhemmat vain sivuuttaa sen.
[/quote]Aloituksessa oli monta syyllistävää ja asenteellista kohtaa. Vaikka en ole eronnut, niin karvani nousivat silti pystyyn aloituksesta. Ehkä se oli tarkoituskin. Ap:lla ei ole elämässään ja parisuhteessaan ollut ilmeisesti isoja karikoita ja siksi on hyvä päteä täällä muka huolissaan. Eli ap: saatat joskus olla mainitsemassasi tilanteessa itsekin, muista silloin tämä höpötyksesi.
[/quote]
En ollut tarkoittanut viestiäni syyllistäväksi. Ihan aidosti pohdin, tuntevatko vanhemmat myös syyllisyyden tunteita (onnen tunteiden lisäksi) tekemästään valinnasta? Todennäköisesti lapset oireilevat myös kotona, eivätkä pelkästään päiväkodissa ja erosta aiheutuvien lasten tunteiden käsitteleminen on todennäköisesti arkipäivää myös kotona.
Isommilla lapsilla (kuten yksi kommentoija kertoikin) on jo ihan erilaiset valmiudet käsitellä vanhempiensa eroa ja ymmärtää molempia osapuolia.
[/quote]
Ja tämä oli siis Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta olisi myös mielenkiintoista AP:n lailla kuulla OIKEASTI näidne ns. "hyvästä" liitosta lähteneiden kommentteja.
Olen itse tällainen jätetty. Meillä oli käsittääkseni hyvä liitto. No, nyt sitten viisastelijat rupeaa täällä syyllistämään, mutta jos takana oli yli 20v liitto ja vielä kuukausi ennen eroa vannottiin rakkautta, niin joko toinen osapuoli on valehdellut tai sitten liitto oli hyvä ja minä sokea.
No sen enempää liiton hyvyyttä selittelemättä, mies siis lähti toisen matkaan ilman mitään selitystä (valehteli toki lähteissään ettei mitään toista naista ole olemassa).
Lapsemme olivat tuolloin jo teini-ikäisiä ja oirehtivat eroa aika tavalla. Oirehtivat toki vieläkin, josko nyt heidän välinsä myös isäänsä ovat huomattavati parantuneet.
Mutta se itse asia, minusta kun tuntuu, että ex mieheni kokee yhä edelleen syyllisyyttä lähtemisestään. Minut nähdessään hän haluaisi selvästikin muuttua näkymättömäksi ja "kävelee seiniä pitkin".
Olenkin tulkinnut tämän niin, että hän ei selvästikään ole vieläkään sinut päätöksensä kanssa, vaikka on jo naimisissa tuon uuden naisen kanssa ja itsellänikin on hyvä uusi elämä.
Vaikka en siis itse ole tuo lähtenyt osapuoli, voisin kokemuksellani todeta, että kyllä ne aikamoista syyllisyyttä kantavat mukanaan. Ja tämä varmasti heijastuu lapsiin.
Nykyisin vaan tuntuu olevan vallalla trendi, että liitossa eteentulevia ongelmia ei osata ratkoa vaan koetaan helpommaksi lähteä ja aloittaa "uusi elämä" muista ihmisistä (=lapsista) välittämättä.
Taitaa olla liian arka aihe kun ap ei saa mitäänk keommentteja lähtijöiltä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 09:44"]
Olipa syyllistävä aloitus. Itse en ymmärrä, että lasten takia pysytään yhdessä jos kotona on huono ilmapiiri, perheenjäsenet voivat henkisesti huonosti ja kellään ei ole kivaa. Jokaista eroperhettä tulisi tarkastella tapauskohtaisesti. Toki en minäkään tuota kolmannen osapuolen mukaan hyppäämistä ymmärrä tai hyväksy; siinä ei ole haluttu erota, kuin vasta uuden ihastuksen myötä ja se ei pitkälle kanna x ajan päästä.
[/quote]
Minun äitini on ollut jo 30 vuotta yhdessä sen uuden ihastuksensa kanssa.
Ei pidä paikkaansa että vanhimmat lapset pystyisi asiaa käsitellä parhaiten. Meillä sisaruksista vanhin reagoi voimakkaammin ja on vieläkin päästään sekaisin. Me pienemmät taas sopeuduimme parhaiten eikä traumoja ym ole jäänyt.
Mutta kun se ero voi olla lapsille hyvä asia! Kotiin voi pyytää kavereita, äidillä on rahaa, saa nukkua rauhassa.
Mä oon sitä mieltä, että ero on aina oikea ratkaisu silloin, kun se tekee vanhemmat onnellisemmaksi kuin yhdessäolo. Vanhempien onnellisuus heijastuu nimittäin lapsiin ja onnellinen äiti/isä pystyy tarjoamaan niin paljon enemmän lapsille kuin onneton vanhempi.
Omat vanhempani erosivat, kun olin n. 10v. Ilmeisesti he ovat osanneet hoitaa eron hyvinkin kypsästi, sillä minulla ei ole jäänyt minkäänlaisia traumoja. Totta kai elämä ydinperheessä oli pienen lapsen mielestä ihanaa, mutta näin vanhempana olen oikeasti miettinyt sitä, että olen onnellinen siitä, että vanhempani olivat erotilanteessa riittävän "itsekkäitä" ja miettivät myös omaa hyvinvointiansa - ei pelkästään meidän lasten. Näin meillä lapsilla oli kaksi kotia, joissa molemmissa odotti onnellinen äiti/isä. Jos erotilanne hoidetaan asiallisesti, niin lapset kyllä varmasti sopeutuvat tilanteeseen.
-N21
Miksi aloituksessa piti tuoda esiin että lähtee toisen matkaan? Sitä voi erota epätyydyttävästä liitostaan ihan ilman kolmattakin osapuolta. Joskus homma ei vaan toimi.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 10:10"]
Ei pidä paikkaansa että vanhimmat lapset pystyisi asiaa käsitellä parhaiten. Meillä sisaruksista vanhin reagoi voimakkaammin ja on vieläkin päästään sekaisin. Me pienemmät taas sopeuduimme parhaiten eikä traumoja ym ole jäänyt.
[/quote]
Tämä varmaankin on niin tapauskohtaista. Kuten sanoinkin vanhemmilla lapsilla periaatteessa on valmiudet käsitellä asioita paremmat ja ymmärtää molempia osapuolia paremmin. Tietysti vanhemmat lapset ymmärtävät toisen vanhemman tekemän "petoksen" syvällisemmin ja voivat reagoida tähän voimakkaasti. Ja tietysti perheen yhteinen historia: yhteiset perinteet, tavat yms. mihin lapset ovat tottuneet ovat vanhemmilla lapsilla paljon juurtuneemmat, kuin pienemmillä, mikä tietysti on valtava muutos myös. Pieni lapsi ymmärtää vain että äiti/isä lähti pois yhteisestä kodista ja hylkäsi isän/äidin ja muutti toiseen kotiin, jonkun toisen kanssa. Mitä pienempi lapsi, sen tärkeämpää on turvalliset rutiinit, yhtenäiset toimintatavat ja pysyvät lämpimät vuorovaikutussuhteet vanhempien kanssa. Ja kun tämä yhtäkkiä vaihtuu esim. viikko-viikko systeemiin ja erilaisiin kotikulttuureihin on pieni lapsi ihan ymmällään. Samoin hän joutuu kaipaamaan vuoroviikoin (jos siis tämä systeemi käytössä) isäänsä tai äitiänsä. Isomman lapset alkavat luonnostaankin irtautumaan vanhemmistaan iän karttuessa, eikä ikävä ehkä ole niin raastavaa kuin pienemmillä.
Ap
yksikään lähtijä ei ole kommentoinut tähän, mihin ne kaikki on ny kadonneet, kun niin usein täällä hehkutetaan uusperheonnea?