Lue keskustelun säännöt.
Onko sinulla leluja omasta lapsuudestasi?
04.06.2015 |
toin juuri lapsauudenkodistani nukkekodin. Oma poika on liian vanha sillä leikkimään, mutta ehkä leikin itse. sen lattiat pitäisi uusia (siis lattian päällystepapei)
Kommentit (14)
Onhan noita. Rakkain on kuitenkin pehmokoira, jonka sain 2,5-vuotiaana. Nyt oma lapseni halii samaista nallea ja haluaa sen sänkyynsä yöksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selkäni takaa kulmakaapin ylähyllyltä minua katsoo Leenukka, äitini 60-luvun puolenvälin aikoihin ostama nukke, joka osaa sulkea ja avata silmänsä.
Löysin Leenukan ja hänen täydellisen, äidin itsensä ompeleman, vaatevaraston kun kävin kuolinpesän vintillä laatikoita läpi. Itku tuli.
[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 22:25"]
Selkäni takaa kulmakaapin ylähyllyltä minua katsoo Leenukka, äitini 60-luvun puolenvälin aikoihin ostama nukke, joka osaa sulkea ja avata silmänsä.
Löysin Leenukan ja hänen täydellisen, äidin itsensä ompeleman, vaatevaraston kun kävin kuolinpesän vintillä laatikoita läpi. Itku tuli.
[/quote] Ihana nimi, Leenukka. <3
On. Äiti pakkasi leluni laatikkoihin ja otin ne mukaan, kun muutin kotoa omistusasuntoon.
On, kaksi nukkea. Toinen poika toinen tyttö. Hiuksista tein, ja ihon kappaleista. Neuloilla illalla pistelin ja ajattelin pahoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Leluista ei tullut mulle koskaan mitenkään niin erityisiä D:
Ei ole. En muista lapsuudestani mitään erityisiä leluja. Eniten leikittiin seteillä, tyyliin legot, barbiet, playmobilet, muovieläimet ja -dinosaurukset, eikä niillä yksittäin ollut sen suurempaa merkitystä. Paljon leikittiin myös mielikuvitusleikkejä.
Pieni posliininorsu on jossain muistolaatikossa, sillä muistan leikkineeni pienenä, mutten edes muista sen nimeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa vanhoista leluistani on vielä tallella vanhempieni vintillä. Kun muutin omaan kotiin, otin mukaan vain pari pehmolelua. Nyt omat lapseni saavat pappalassa leikkiä vanhoilla aarteillani. Parhaat ovat ehkä valtava laatikollinen duploja ja toinen brion junarataa. Pesin duplot muutama päivä sitten ja löysin niiden seasta itse ompelemiani my little pony -ponien vaatteita :D ah, muistoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen lapsuusajan legoilla leikkii meidän poika nyt. Mun puolelta ei oo mitään leluja.
On. Suurin osa tallessa olevista on vanhempien luona säilössä. Kotona on koristeena muutama joilla on tunnearvoa, lisäksi laatikollinen kummilasten vierailuja varten varattuja leluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niitä on lapsuudenkodissani valtava määrä: kaikki Muumit, Pokemonit, Nalle Puh-lelut, barbit (ne harvat jotka ovat säilyneet ehjänä), Scala- ja Belville-legot ja parhaimpina säilyneet pehmolelut. Rakkaimpana pieni nalle, joka minulla on ollut 1-vuotiaasta saakka :)
Mulla on nalle jonka sain synnärillä kun olin syntynyt. Se nalle on siis kulkenut kanssani 30 vuotta. On toki muitakin leluja, mutta toi nalle on kaikkein tärkein ja rakkain mulle! :)
On: nukkeja, valtavasti pehmoja, autorata, pikkuautoja, tosi paljon kirjoja, nukkekoti, barbeja, my little pony + sekalaista muuta roinaa. Kaikki nämä tavarat 80-luvulta. Nyt omat lapset leikkii niillä.