Lue keskustelun säännöt.
Sanottiinko/sanotaanko teidän perheessä "minä rakastan sinua"?
04.06.2015 |
Vanhemmat lapsilleen, lapset vanhemmilleen, vanhemmat toisilleen jne. Enkä nyt tarkoita vain sellaista draama-elokuva kohtausta kun joku omainen makaa henkihieverissä sairaalassa ja koko perhe on siinä ympäri itkemässä ja silittelemässä, vaan ihan arjessa, jokapäiväisesti?
Meilläpäin ei ollut tapana sanoa, ja puhuessamme tästä illanistujaisissa kavereiden kanssa kävi ilti että monen muunkaan perheessä näin ei koskaan sanottu, mutta sitten joidenkin kavereiden perheissä se oli erittäin normaalia ja he olivat aivan järkyttyneitä siitä miten emme lausuneet näitä kauniita sanoja rakkaimmillemme kotona koskaan.
Kommentit (60)
[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 16:35"]Sanottiin ja minä ja lapseni sanomme.
Nykyisellä miehelläni ei sanottu ja se on hänelle vaikeaa. Eksäni taas hoki kyllästymiseen saakka.
[/quote]siis tekonsa kertoivat muuta. Mutta rauha muistolleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helpointa sen rakkauden sanominen sanoina oli aluksi kuiskaaminen vain: kun kävi halaamassa ja peittelemässä lasta yöunille, oli hyvä supista korvaan "äiti rakastaa sua". Kun siihen tottuu, isompaakin lasta on helpompi puhutella. En minäkään osaa juhlallisesti muotoilla lausetta Minä Rakastan Sinua, enimmäkseen sen lyhennän "Rakastan sua".
MInusta ei edes tarvitse pyrkiä jenkkityyliin, pidän sitä omassa kulttuurissani jopa ällömakeana. He rakastavat ihan kaikkea uusista kengistä hampurilaiseen ja vielä kovaan ääneen kiljuen. Pidän pidättyväisemmästä, suomalaisesta tyylistä. Sekin on ihan hyvä tapa puhua tunteista, kun asioita sanotaan pehmeästi hiljaa ja kosketaan hellästi. 5
Mutta voiko se kokea inflaation? Merkitseekö se vähemmän jos sen sanoo usein?
Lapsuuden perheessä en muista koskaan kenenkään sanoneen, omille lapsille kerron rakastavani heitä usein. Se on vaatinut itseltä opettelua kun ei ole saanut kotoa mallia.
Lapsuudenkodissa ei sanottu koskaan. Nykyisin kyllä, me vanhemmat toisillemme sekä lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista että lapsuudenkodissa olisi sanottu. Nyt vanhemmiten olen kiinnittänyt huomiota asiaan ja olen sanonut vanhemmilleni heidän olevan rakkaita.
Pojalleni pyrin sanomaan usein.
Mun lapsuudenkodissa ei koskaan sanottu. Toisaalta koko lapsuutta ja nuoruuttani varjosti vanhempiemme avioero ja keskinäiset ongelmat. Vasta nyt viimeisen 2 vuoden aikana vanhempani ovat tasapainottuneet ja me sisarukset pari kertaa jopa esim. onnitellessa halattu toisiamme :D
Omaa lastani kutsun päivittäin rakkaaksi jne., miestäkin välillä. Miehen lapsuudenkodissa oli yhtä jäyhä meininki kuin meillä aikoinaan, joten hänelle on edelleen tosi vaikeaa hellittely. Kuulemma noita kolmea sanaa ei tarvitse enää toistaa, kun ne on kerran 5 v. sitten sanottu o.O Lause on kuulemma voimassa kunnes/jos se kumotaan :D Näkökulma se on tuokin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä sanotaan Salam aleikum wa rahmat-Ullahi wa Barakatu laa ilaaha Illallah, Muhammadan rasulullah
Kuka näitä positiivisia vastauksia täällä oikein alapeukuttaa? Ja urakalla... Mene muualle leikkimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sanottu. Ikinä! Eikä myöskään hellyyttä jaettu. Ei tänäkään päivänä. Itse kyllä muistan sanoa omalleni sekä halia ja suukotella.
Joo siis halaamistakaan ei meillä harrastettu muuten kuin onnittelujen yhteydessä... Vieläkin huomaan sen että vierastan ajatusta muiden halamisesta "muuten vaan", tai jos pitäisi ystävää lohduttaa niin mielummin taputtaisin selkään kuin antaisin halin :( En vain osaa.. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 17:09"]Ei oo ikinä sanottu kyl..
22v
[/quote]
Niin ja ei me muutenkaan hirveesti halittu tai halita, mutta kyllä mä tiedän että ne rakastaa, sen huomaa :) en siis oo pahoillani tästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 17:00"]
Kuka näitä positiivisia vastauksia täällä oikein alapeukuttaa? Ja urakalla... Mene muualle leikkimään.
[/quote]
Se on se mode, joka multipeukuttelee ihmisiä, joista ei pidä. Ei käy kimppuun, jos palstailee kännykällä ja IP on tuntemattomampi siten.
Mun lapsuudenkodissa ei hirveästi boita sanoja viljelty, silti tiiettiin olevamme rakkaita.:) Omille lapsille sanon vähintään kerran päivässä, illalla kun aletaan nukkumaan.
Mieheni lapsuudenkodin tavoista en tiedä..
Sama kuin muillakin eli lapsuudenkodissa ei sanottu. En muista koskaan kuulleeni moista lausetta vanhemmiltani. Minä sanon kyllä lapsille ja miehelle ja hänkin mulle ja lapsille. En usko, että kokee inflaation siitä, että sanotaan usein. Päinvastoin. Kuopus ainakin usein tulee halaamaan mua ja sanoo: mä oon äidin rakas. Inflaatio tulisi ehkä siitä, että sanoo rakastavansa usein, mutta teot osoittaisivat toista. Puhe olisi siis tyhjää lätinää.3721
Ei todellakaan sanottu, muutenkin perheeni oli ja on edelleen hyvin jäyhä ja tunnekylmä. En ole koskaan myöskään nähnyt esim vanhempieni halaavan toisiaan, tämä jo kertoo hyvin paljon... Siitäkin huolimatta toinen siskoni puhuttelee lastaan rakkaana, ja halailee paljon lastaan yms. Jos minulla joskus lapsia on, niin haluan myös olla rakastava, läsnäoleva ja hellä äiti. En sellainen, joka ei koskaan halaa, ota syliin tms.
Ja on muuten monissa ihmissuhteissa ongelma, kun en ole lainkaan tottunut halailemaan, paitsi poikaystäviä. Ensimmäisen poikaystävän kanssa oli sekin ongelma, kun hän olisi halunnut kävellä käsi kädessä ja minulle se oli aivan täydellisen mahdotonta. Olen onneksi päässyt vähän kuorestani ulos...
Lapsuudenperheessä ei sanottu. Isä osoitti hellyyttä, äiti ei. Itse olen supertunteellinen ja sanon lapsille 100 kertaa päivässä että rakastan. Ja miehellekin ainakin kerran.
Ei sanottu lapsuuden perheessä enkä ole itsekään sanonut koskaan kenellekään. En tunne niin vahvasti ketään kohtaan.