Lue keskustelun säännöt.
Sanottiinko/sanotaanko teidän perheessä "minä rakastan sinua"?
04.06.2015 |
Vanhemmat lapsilleen, lapset vanhemmilleen, vanhemmat toisilleen jne. Enkä nyt tarkoita vain sellaista draama-elokuva kohtausta kun joku omainen makaa henkihieverissä sairaalassa ja koko perhe on siinä ympäri itkemässä ja silittelemässä, vaan ihan arjessa, jokapäiväisesti?
Meilläpäin ei ollut tapana sanoa, ja puhuessamme tästä illanistujaisissa kavereiden kanssa kävi ilti että monen muunkaan perheessä näin ei koskaan sanottu, mutta sitten joidenkin kavereiden perheissä se oli erittäin normaalia ja he olivat aivan järkyttyneitä siitä miten emme lausuneet näitä kauniita sanoja rakkaimmillemme kotona koskaan.
Kommentit (60)
Mun vanhemmat ei oo koskaan sanoneet/osottaneet mulle mitään rakkauteen/välittämiseen viittaavaa. Ei koskaan. Mulla on ollut todella kylmä kasvatus ja ehkä sen takia haluaisin niin epätoivosesti olla rakastettu koska en oo koskaan saanut kokea millasta se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sanottu mutta sanotaan kyllä...
Meillä ei kotona sanottu koskaan, ehkä joskus just ns. hätätilanteessa mutta ei muuten. Omassa perheessäni toimin toisin kuten monet muutkin täällä eli viljelen "olet rakas" ja "Äiti rakastaa sinua" lauseita lapsilleni lähes päivittäin ja miehelle myös, ilman sanaa äiti tietysti :)
Asiat muuttuvat sukupolvien saatossa, 50-luvun suomalainen perhe oli ihan erilainen paikka kuin nykyinen.
Sanon lapsilleni päivittäin ja miehelle mainitsen silloin tällöin. Ei nyt joka päivä, mutta se on hyvä muistuttaa sillointällöin, varsinkin jos ollaan riidelty ja saatu sovittua. Ja kyllä mä tulen onnelliseksi, kun tuo 3 vuotias tulee mulle sanomaan että "äiti, rakastan sinua"
[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 16:52"]
Mutta voiko se kokea inflaation? Merkitseekö se vähemmän jos sen sanoo usein?
[/quote]
Jenni Vartiaisen biisi "Minä sinua vaan": "Ihmiset kuin mantraa sitä toistelee, entä jos sen voima niin vain vähenee? En sitä suurta sanaa tahtois kuluttaa, enkä sanoo ääneen, en ees kirjoittaa..." Biisissä ei mies kehtaa sanoa sanaa "rakkaus" joten kertoo muijalleen että "minä sinua vaan". Ihan hyvä idis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanottiin ja sanotaan. Sanon ystävillenikin usein, miten ihania he ovat ja miten paljon heistä tykkään.
Lapsuudenperheessä ei sanottu, ei myöskään halailtu tai suukoteltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 16:36"]
Lapsuuden kotiperheessäni ei sanottu koskaan. Isän suusta kuulin sen kaksi kertaa, ekaa en edes muista mutta jälkimmäisen kuiskasi, kun valmistuin opiskeluista. Äiti ei ole sanonut koskaan. Tuo kulttuuri tulee kai heidän suvuistaan, ei sellainen ollut tapana 40-50-luvulla.
Päätin tietoisesti tehdä toisin omien lasteni kanssa ja he kuulevat melkein päivittäin ihan sanoina, että rakastan heitä. Halaan ja suukotan paljon, samoin mies. Myös me pariskuntana annamme rakkauden näkyä, halaamme ja suukottelemme. Ei mitään "pystynaintia" muiden nähden, mutta hellydenosoituksia.
[/quote]
En ole tuo kirjoittaja, mutta miksi noin paljon alapeukkuja??
Omat vanhempani kyllä käyttivät hellittelysanoja kuten kulta ja rakas jne ja sanoivat myös toisilleen "rakastan sinua" välillä. Ei nyt koko ajan kuitenkaan mutta silloin tällöin. Ja kyllä meillekin sanottiin silloin tällöin vastaavia. Isäni lähetti minulle tänäänkin vastausviestin joka loppui "rakas lapseni". Mieheni perheessä ei ilmeisesti ole yhtä paljoa sanottu tai näytetty näitä mutta tarina onkin hieman mutkikkaampi.
Me kyllä miehen kanssa sanotaan taas aivan överisti "mä rakastan sua" sekä "oot rakas/rakkain/ihana", välillä aiheuttanut huvittuneisuuttakin lähipiirissä kun ollaan sanottu niin monta kertaa tai lipsahtanut joku hellittelynimi puheeseen. Esim rakas ja kulta tulee helpommin kuin etunimi kun kutsutaan toisiamme :D Samoin lapsille kerrotaan usein että rakastan heitä ja kutsun heitä "kullaksi". 2-vuotiaamme sanoo "tuuta" ja se tarkoittaa sekä "kultaa" että mieheni nimeä.
Mielestäni emme kuitenkaan käytä sitä liikaa, joka kerta kuitenkin tarkoitamme sitä. Eikä olla mitenkään ällöimeliä vaikka siltä kuulostaakin, nämä tulee ihan arjen keskellä siinä ohessa. Osoitamme rakkautta ja hellyyttä myös muuten kuin sanoin. Miehen kanssa vaihdetaan pusut, halataan ja kosketetaan ohimennen ja näin myös vanhempani tekivät. Lapsiammekin halataan ja pusutellaan, Tosin ovat vasta 1v ja 2v. Haluan opettaa että kotona rakastetaan ehdoitta, minulla on itselläni aina ollut tunne että näin on ja se on arvokas tunne esim teinille ja nuorelle aikuiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla vanhemmat sanoo puhelimessa ja kasvotusten kun nähdään. Rakkautta riittää 24 vuoden jälkeen. <3 ja omille lapsille meinaan kanssa sanoa kyllästymiseen asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanottiin ja minä ja lapseni sanomme.
Nykyisellä miehelläni ei sanottu ja se on hänelle vaikeaa. Eksäni taas hoki kyllästymiseen saakka.
Lapsuuden kotiperheessäni ei sanottu koskaan. Isän suusta kuulin sen kaksi kertaa, ekaa en edes muista mutta jälkimmäisen kuiskasi, kun valmistuin opiskeluista. Äiti ei ole sanonut koskaan. Tuo kulttuuri tulee kai heidän suvuistaan, ei sellainen ollut tapana 40-50-luvulla.
Päätin tietoisesti tehdä toisin omien lasteni kanssa ja he kuulevat melkein päivittäin ihan sanoina, että rakastan heitä. Halaan ja suukotan paljon, samoin mies. Myös me pariskuntana annamme rakkauden näkyä, halaamme ja suukottelemme. Ei mitään "pystynaintia" muiden nähden, mutta hellydenosoituksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yrittänyt ottaa tämän tavaksi nykyään, koska elämä on lyhyt jne. ja vaikka läheiseni tietävät että rakastan heitä haluaisin sen myös heille sanoa ihan verbaalisesti. Mutta se on aivan älyttömän vaikeata jotenkin?! Mielummin sanon sitten että "olet rakas", se tuntuu jotenkin hieman helpommalta... Ap
Vanhempani eivät ole koskaan sanoneet minulle noin (suuria ikäluokkia), tuskin toisilleenkaan. Itse kerron kyllä lapsilleni ja miehelleni useinkin.
En ole koskaan kuullut isäni tai äitini suusta tuota lausetta, ei toisilleen eikä meille lapsille. Olisin varmaan pyörtynyt jos jompikumpi olisi tuollaista puhunut. Ei meillä myöskään halailtu, ei kehuttu kenenkään ulkonäköä tms. Ei mulla silti mitään traumoja siitä ole, ja käyttäydyn nykyään itse ihan eri tavalla, mutta olin varmasti n. 25-vuotias kun ensimmäisen kerran sanoin ääneen rakastavani ketään.
Ja olen sitä samaa miettinyt kuin nr.5 että varmaan joku kulttuuri juttu suomessa että ei tunteita ilmaista ja ollaan kaurismäkiläisiä yms. kun vertaa jenkkileffoihin ja sarjoihin kun siellä kaikki aina sanoo "love you" tai vastaavaa kaikille. Mutta tuntuu jotenkin että englanniksi I love you ei ole niin latautunut ja vakava kuin suomeksi "minä rakastan sinua"... Mutta tästä pienestä av-otannastakin käy ilmi että ihmiset harrastaa tämän sanomista, ainakin nykyään.. pitää siis tsempata itseensä ja rohkeasti vaan toitottaa rakkauttaan läheisilleen :) -Ap
Kyllä sanottiin lapsuudenperheessä ja omillekin lapsille sanon. Isompi on jo teini, joten hänen kanssaan tulee harvemmin sellaisia herkkiä hetkiä, joten saatan sanoa esim kerran viikossa. Pienemmälle sanon melkein joka päivä, hänkin kertoo usein kuinka tärkeä olen hänelle ja että rakastaa.
Ei sanottu. Isäni on ehkä kerran elämässään sanonut rakastavan minua ja sisaruksiani, tämä tosin tapahtui erittäin kovassa humalassa.
Meilä sanotaan puolin ja toisin<3