Hyväksyttävä se on: intohimo loppui 3 vuoden seurustelun jälkeen
Näin se on kaikkien kanssa käynyt, ennemmin tai myöhemmin. Tässä tapauksessa meni näinkin pitkään kuin kolme vuotta ja ehdin ajatella että nyt intohimo ja rakastumisentunne kestää loppuelämän. Mutta ei. Mies on alkanut tuntua pelkästään rasittavalta. Näen vaan hänen huonot puolensa. Ei enää panetakaan vaikka aiemmin oli joka päivä seksiä. Häitä oltiin suunniteltu, taitaa olla paras ne haaveet kuopata.
Miten te muut, hyväksyttekö tämän intohimon loppumisen ja olette suhteessa silti vai lopetatteko suhteen? Jos hyväksytte niin miten voitte elää niin tylsää elämää? Onko sen aina loputtava? Voiko sille tehdä mitään? Kokemuksia?
Kommentit (35)
paska juttu. en halua vauvaa vaan sen intohimon. Joka kestäis. Nähtävästi olen siis tuomittu vaihtamaan loppuiäkseni miestä heti kun se lopahtaa.
Mites sulla on noin muuten ihmisten kanssa elämässä mennyt? Onko pitkiä ystävyyssuhteita, vai vaihdatko kavereitakin usein?
En pane kavereideni kanssa. Seksiinhän tämä kyllästyminen vaikuttaa eniten. Ja se on minulle tärkeä juttu.
onko muka pareja joilla se olisi säilynyt?
Meillä taas intohimo palasi parin vuoden taon jälkeen. Seksiä toki ollut koko ajan, mutta välissä se oli ns. pakkopullaa. Nyt on taas viimeinen vuosi ollut intohimoista seksiä, kokeiltu uusia juttuja jne. Yhdessä 8v.
Seksin puute oli yksi syistä miksi erosin.
SJ
[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 16:45"]
mitä iloa on sitten tylsästä ja intohimottomasta suhteesta?
[/quote]
Ei meillä ainakaan intohimo kokonaan kadonnut. Meillä tosin alusta saakka oli suhteessa muutakin kuin vain seksi ja se intohimokutina. Käymme mielenkiintoisia keskusteluja, meillä on yhteisiä mielenkiinnonkohteita ja arvoja ja ennen kaikkea meillä on pirun hauskaa yhdessä. Nauramme silmät vedessä ihan säännöllisesti toistemme jutuille. Mieheni on paitsi rakastajani, myös paras ystäväni. Toki sitä intohimoa pitää pitää yllä viettelemällä mies yhä uudelleen. Ja toisaalta ottaa välillä rauhassa omaa aikaa erillään.
t: 10 vuotta takana
Olen se joka kyseli ystävyyssuhteista. Meinasin sitä vaan sillä, kun puhuit että mies tuntuu "pelkästään rasittavalta". Kauanko sitä tunnetta on jatkunut? Kaikissa läheisissä ihmissuhteissa tulee välillä tunne, että vitsit toi on ärsyttävä tyyppi! Ainakin itselläni.
Mutta ehkä teillä suhde on perustunut vähän liikaa sen intohimon varaan? Meilläkin miehen kanssa on välillä ns. kuivempia kausia, mutta ei me rakasteta toisiamme yhtään sen vähemmän. Meillä on kuitenkin kokonainen yhteinen elämä, ollaan kasvettu yhteen.
[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 16:38"]
Katsopas peiliin ap ja kasva aikuiseksi. Jos nyt vaihdat miestä, vaihdat todennäköisesti vielä monta kertaa...
[/quote]
Iik! Nainen joka vaihtaa miestä monta kertaa! Roviolle!
Jos mä jotain haluaisin nuorten naisten päähän elämästä takoa, niin sen ettei parikymppisenä parisuhteen todellakaan tarvitse olla hiki hatussa työntekoa. Itsekin hukkasin aikaani, kun yritin muka niin kypsänä vakuutella itselleni, että rakkaus on tahtolaji, ja elämänkokemus ei kertonut että mies on totaalisen väärä.
Nykyään olen nelikymppinen äiti, ja vaikkei kumppanuus aina ole ruusuilla tanssimista, ei se sentään ole niin takkuista kuin niiden väärien kanssa.
[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 17:35"]
[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 16:38"]
Katsopas peiliin ap ja kasva aikuiseksi. Jos nyt vaihdat miestä, vaihdat todennäköisesti vielä monta kertaa...
[/quote]
Iik! Nainen joka vaihtaa miestä monta kertaa! Roviolle!
Jos mä jotain haluaisin nuorten naisten päähän elämästä takoa, niin sen ettei parikymppisenä parisuhteen todellakaan tarvitse olla hiki hatussa työntekoa. Itsekin hukkasin aikaani, kun yritin muka niin kypsänä vakuutella itselleni, että rakkaus on tahtolaji, ja elämänkokemus ei kertonut että mies on totaalisen väärä.
Nykyään olen nelikymppinen äiti, ja vaikkei kumppanuus aina ole ruusuilla tanssimista, ei se sentään ole niin takkuista kuin niiden väärien kanssa.
[/quote]
Kiitos tästä näkemyksestä. Itse olen 25 v. nuorinainen, hakkasin päätäni seinään tuossa vähän aikaa. Mieheni sanoi minulle, ettei rakasta minua. Minä vielä annoin tilaisuuden ja yritettiin pari kk josko vaikka taivaasta rakkautta tippuisi. No ei tippunut. Onneksi lähdin. Minulle on varmasti vielä olemassa mies, joka rakastaa minua. Tai jos ei, niin nautin sinkkuudestani sitten ;)
Mulla on maailman ihanin mies, mutta tuntuu että meidänkin suhteesta on intohimo kadonnut :( Mies haluaisi olla loppuelämänsä kanssani, mutta itse haluaisin kokea vähän muutakin. Mies siis on ensimmäinen, jonka kanssa olen seurustellut ja harrastanut seksiä. Olemme puhuneet siitä, miten olen kyllästynyt tähän suhteeseen ja intohimon puutteeseen, yksi vaihtoehto on myös että olisin vain kyllästynyt elämään, olen masentunut ja ahdistunut, eikä elämässäni ole juuri sisältöä.
Panettaa jatkuvasti, mutta ajatus seksistä mieheni kanssa ei houkuta, lähinnä haaveilen seksistä jonkun toisen miehen kanssa. Tätä en ole miehelle tietenkään kertonut. Ahdistaa että menee nuoruus hukkaan seksittömässä suhteessa, ero tuntuu vain liian vaikealta ajatukselta kun kuitenkin rakastan miestäni.24v.
Into Himo vierailee häiden jälkeen harvemmin ja harvemmin..;(
Sitten sitä ootellaankin jo P. Ano Pukkia!
Oon ollut pari vuotta kaukosuhteessa ja todella hyvin on mennyt. Kaikki yhteinen aika on ollut laatuaikaa.
Nyt hän muuttaa mun luokse ja pelottaa ihan vitusti miten tässä käy. Oon ollut siinä uskossa että sovimme hyvin yhteen mutta aika näyttää.
No sen intohimon luonnollinen tarkoitus on saada maha pystyyn ja loppuelämän juoni onkin sitten siinä kasvatuksessa. Ei ihmisen elämän ole tarkoitus olla mitään käsi kädessä pussailua auringonlaskussa. Luulisi luonnollisesti kehon jo kertovan, että on aika vaihtaa kumppania, jos ei kolmen vuoden panemisella ole poksahtanut paksuksi.