Tunnetteko terveitä pitkään työtä vieroksuneita?
Mulla kävi kerran työhaastattelussa yli kolmekymppinen nainen, joka ei ollut koskaan ollut missään töissä. Ei edes opiskeluaikaan kesätöissä. Oli yhden lapsen äiti eli ei ollut silläkään saanut aikaansa kulumaan. On vissiin vaikea tuossa vaiheessa enää työllistyäkään.
Kommentit (7)
[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 13:10"]
Mulla kävi kerran työhaastattelussa yli kolmekymppinen nainen, joka ei ollut koskaan ollut missään töissä. Ei edes opiskeluaikaan kesätöissä. Oli yhden lapsen äiti eli ei ollut silläkään saanut aikaansa kulumaan. On vissiin vaikea tuossa vaiheessa enää työllistyäkään.
[/quote]
Ethän tiedä oliko hän terve tai "terveessä elämäntilanteessa"?
Mieheni siskot. Eivät ikinä kesätöissä. Sitten jotain mamman järkkäämää huuhaata. Ja kun lapsi syntyi, 20 vuotta kotiäitinä.
Tunnen yhden, joka on jo sen verran vanha, että töiltä suojaa jo ikä viralliseen eläkeikään asti. Eläkkeelle pääsee muutaman vuoden päästä. Tehnyt elämänsä aikana aina silloin tällöin jotain pieniä pätkiä, enimmäkseen ollut työttömänä. On hankkinut useamman tutkinnon, joista yhtäkään ei ole saanut hyödynnettyä pätkää tai paria pidempään. Kotiäitinä oli 12 vuotta, vaikka lapsia on kaksi.
Kaverini. No on ollut muutaman lyhyen työllistymispätkän. Enää ei aio, ja mies elättääkin. Lapsetkin jo kouluikäisiä. Ihmettelen jos joku huolii töihin enää. Silloin on työnantajakin outo.
Tunnen, on tosin vaikea sanoa kumpi tuli ensin, työttömyys vai työn vieroksuminen. Aika moni on sellaisia reppanoita. Ihan hyväntahtoisia ihmisiä, mutta ei ehkä niitä penaalin terävimpiä kyniä. Nopeasti se heikkolahjaisuus alkaa sitten tekemään muutakin tuhoa ihmisessä jos ei ymmärrä esimerkiksi liikkumisen tai terveen ruokavalion päälle, saati sitten että ymmärtäisi ostaa jotain edustusvaatteita. Nuorena ne vielä jaksoi yrittää ja toivoa ja pyöriä jollain kursseilla, mutta eihän niitä kukaan ole sittemmin palkannut. Enkä työnantajana palkkaisi minäkään. Vuosien saatossa sitten asenne muuttunu vähän semmoseks että "enpä ois halunnukaan siihen oravanpyörään". Sääliksi käy välillä, mutta ihan hyvä jos alkavat itsekin uskoa mantraansa. Pysykööt vain tuilla jos niillä kerta pärjäävät.
Tunnen. Tuttu äiti on 55, eikä ole koskaan tehnyt kuin pari lyhyttä pätkää. Keksii myös loistavasti erilaista kremppaa... Hoitaja ja viimeksi kun työllistyminen uhkasi muutti korpeen.