Sopiva yhteydenpito kotoa pois muuttaneeseen lapseen?

Päivittäin kolme kertaa soitto, päivällisellä käynti äidin luona + hyvän huomenen ja hyvänyön tekstiviestit aamulla ja illalla.

Vierailija kirjoitti:

Mun 18v muutti kotoa 2kk sitten. Hän on käynyt yökyläilemässä pari kertaa ( jouluna ja nyt) ja soviteltu n. viikon välein. Viestejä laitetaan pari krt viikossa. Muistuttanut olen, että aina saa soittaa ja tulla käymään.

Ja ollaan mekin käyty pari kertaa hänen luonaan kahvilla.

Teillä on aika rankat perhesuhteet, jos olette viikon välein sovittelussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsesi kanssa sinun on se sovittava, hän sen loppupeleissä määrää ja päättää sen tahdin.

Kyllä se on vanhemmista kiinni. Omat narsistiset vanhemmat soittaa suosikkilapselleen monta kertaa päivässä, inhokkilapselleen kerta vuoteen ja sekin on haukkumispuhelu. Lapsi ei itse voi tähän asiaan vaikuttaa.

Kuulostat itse narsistilta.

En nyt oikein saanut selvää, kumpi aloittaja on äiti vai se lapsi. Mutta , mielestäni yhteydenpidosta ei pitäisi tehdä noin vaikeaa. Joillain synkkaa ja joillain ei, jos ei tykkää äidistään ja haluaa hänet hylätä niin se on sitten lapsen asia ja toisin päin, vaikka aika julmaa olisi  ja eriskummallista, jos äiti ei haluaisi pitää yhteyttä lapseensa.  Meitä on erilaisia äiti lapsi suhteisia. 

Yhteyttä pidetään niin mikä luontevalta tuntuu, ei väkipakolla eikä myöskään niin , että se olisi joku velvollisuus, että täytyy ihan kirjaa alkaa pitämään miten monta kertaa viikossa pidetään yhteyttä ja miten kauan puhutaan äidin kanssa puhelimessa.

Vierailija kirjoitti:

Yhden pyynnön esitän näin aikuisen lapsen näkökulmasta:

Oma äiti sanoo, että ei uskalla soittaa, jos sattuisi soittamaan huonoon aikaan. Olen sata kertaa sanonut, että jos on huono hetki, niin en vastaa ja soitan sopivana hetkenä takaisin. Yhteydenpito on pitkälti minun vastuullani, vaikka sen pitäisi olla molemminpuolista.

Musta tärkeää on, että olet säännöllisesti yhteydessä, vaikkei lapsi vaikka kovin kummoisesti viesteihin vastaisi takaisin. Olisi kiva, jos äiti vaikka kerran viikkoon kysyisi kuulumisia.

Kiitos tästä, hyvä näkökulma. Minulla äitinä on arkuutta pitää yhteyttä lapsiin etten vaan olisi liian tuppautuva. Koitan parantaa tapojani.

Toinen juttu: Mieheni sisko aina huutaa ja kiroilee omalle vanhalle äidilleen jos tämä joskus harvoin soittaa. Räyhää, että mitäs tänne soitat. Sääliksi käy äitirukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun 18v muutti kotoa 2kk sitten. Hän on käynyt yökyläilemässä pari kertaa ( jouluna ja nyt) ja soviteltu n. viikon välein. Viestejä laitetaan pari krt viikossa. Muistuttanut olen, että aina saa soittaa ja tulla käymään.

Ja ollaan mekin käyty pari kertaa hänen luonaan kahvilla.

Teillä on aika rankat perhesuhteet, jos olette viikon välein sovittelussa.

Onko tarpeen takertua kirjoitusvirheisiin kun viestistä huomaa, että välit kunnossa?

Minulla on yksi aikuinen lapsi, joka asuu omillaan n. 10km päässä. Olen ollut hänen yksinhuoltajansa lähes aina, joten olemme olleet aika tiivis kaksikko. Kun hän muutti omilleen olimme molemmin puolin melko tiiviisti yhteyksissä (whatsap-viestejä, käytännön asioita ja jotain hassutteluja) ja tapasimme n. kerran viikossa, joskus kaksikin kertaa. Usein käytiin yhdessä tyyliin jossain kirppiksellä tai milloin missäkin. Hän alkoi kuitenkin onneksi saada enemmän ystäviä opiskelupaikasta ja viettää aikaa heidän kanssaan. Meidän yhteydenpitomme on harventunut ja nyt kun hänellä on myös kumppani, se on harventunut edelleen.

Haluan antaa hänelle tilaa. Nyt lähetellään jokunen viesti viikossa ja nähdään muutaman viikon välein. On kyllä vaatinut työstämistä omassa päässäni tämä tilanne, ja on totta että vanhempana joutuu kasvamaan vielä tässäkin elämänvaiheessa. Nyt täytyy vain itse keksiä uudenlaista sisältöä elämään...

Ensisijaisesti keskustelu sen aikuisen lapsen kanssa, koska tapoja on niin monia ja kaikki yhtä oikeita jos se on molemmille osapuolille ok. Pääasia että olette yhteisellä kartalla yhteydenpidon määrästä. Sitähän voi sitten tarkistella ajan kuluessa. 

Meillä samassa kaupungissa asuvan aikuisen lapsen kanssa on tullut tavaksi nähdä 2-3 kertaa kuukaudessa, ja niinä viikkoina kun ei nähdä niin pidempi puhelu kuulumisten suhteen. Päivittäin vaihdamme kuitenkin jonkinlaisen viestin, hauskoja kuvia/videoita tms. 

Ja tottakai näiden lisäksi saa ja pitääkin aina soitella jos on jotain murhetta tai iloisia uutisia, hoidettavaa asiaa tms. 

Ja tämä tahti on nimenomaan lapsen siunaama. Olen sanonut että kertoo vaan reilusti jos tuntuu siltä että ollaan liikaa yhteyksissä. Mutta toistaiseksi tämä on siis molemmin puolin hyvä näin. <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhden pyynnön esitän näin aikuisen lapsen näkökulmasta:

Oma äiti sanoo, että ei uskalla soittaa, jos sattuisi soittamaan huonoon aikaan. Olen sata kertaa sanonut, että jos on huono hetki, niin en vastaa ja soitan sopivana hetkenä takaisin. Yhteydenpito on pitkälti minun vastuullani, vaikka sen pitäisi olla molemminpuolista.

Musta tärkeää on, että olet säännöllisesti yhteydessä, vaikkei lapsi vaikka kovin kummoisesti viesteihin vastaisi takaisin. Olisi kiva, jos äiti vaikka kerran viikkoon kysyisi kuulumisia.

Juuri näin minäkin tulin kommentoimaan. Olisi kiva jos vanhempi myös soittaisi joskus ja kysyisi kuulumisia. Tuntisi että välittää. Ikinä ei ole soiteltu sieltä päin. Edelleenkään aikuisena ja tuntuu kyllä pahalta.

Moni vanhempi ihminen ei suhtaudu puhelimeen ja sen käyttöön yhtä normaalina tapana kuin nuoremmat. Olen 66-vuotias ja minulla on kasvatus, että soitetaan, jos on asiaa. Minua tuo ei kahlitse ja soittelen pitkiä puheluita ystäville ja lapsille. Meillä on usein niin, että tyttäreni soittaa kun lähtee koiran kanssa lenkille, saatamme jutella koko reilun tunnin lenkin. Poikani perheestä miniä pitää enemmän yhteyttä ja hoidan paljon heidän lapsia joten asiat tulee useinkin juteltua kasvokkain. Tytär on johtavassa asemassa ja kiireinen, hänen kanssaan juuri tuo koiralenkki on hyvää aikaa vaihtaa kuulumisia. Näemme usein porukalla, minä ja molemmat lapset perheineen.

Moni vanhempi pelkää myös puhelinlaskun kasvamista.

Kyllä se nuori sieltä soittelee / viestittelee ku asiaa on .

Ei tarvi jokapäivä neljää kertaa kysellä jonninjoutavia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsesi kanssa sinun on se sovittava, hän sen loppupeleissä määrää ja päättää sen tahdin.

Kyllä se on vanhemmista kiinni. Omat narsistiset vanhemmat soittaa suosikkilapselleen monta kertaa päivässä, inhokkilapselleen kerta vuoteen ja sekin on haukkumispuhelu. Lapsi ei itse voi tähän asiaan vaikuttaa.

Kuulostat itse narsistilta.

Milläköhän perusteella? Maailman huonoin ärsytysyritys. Et edes tiedä kuka noista lapsista olen.

Narsistivanhempi myös hakkasi, pieksi ja kaltoinkohteli meitä lapsia, sun mielestä siis tuo vanhempi on normaali ja lapsi narsisti. Selvä. Sinä olet se narsisti itse. Ne rakastaa syytellä narsistin uhreja

Vierailija kirjoitti:

En nyt oikein saanut selvää, kumpi aloittaja on äiti vai se lapsi. Mutta , mielestäni yhteydenpidosta ei pitäisi tehdä noin vaikeaa. Joillain synkkaa ja joillain ei, jos ei tykkää äidistään ja haluaa hänet hylätä niin se on sitten lapsen asia ja toisin päin, vaikka aika julmaa olisi  ja eriskummallista, jos äiti ei haluaisi pitää yhteyttä lapseensa.  Meitä on erilaisia äiti lapsi suhteisia. 

Yhteyttä pidetään niin mikä luontevalta tuntuu, ei väkipakolla eikä myöskään niin , että se olisi joku velvollisuus, että täytyy ihan kirjaa alkaa pitämään miten monta kertaa viikossa pidetään yhteyttä ja miten kauan puhutaan äidin kanssa puhelimessa.

Se on itse asiassa yllättävän yleistä että äiti ei pidä yhteyttä lapsiinsa. Sekä mun oma äiti on tällainen ja anopp myös. Eivät oikein aikanaan tykänneet lapsistaan ja tekivät ne vaan kun oli pakko. Aikalailla lapset sitten hylättiin ja heitettiin kotoa kun ne täytti 18. Ja yhteydenpito loppui siihen .

Kaikki ei ole hyviä äitejä.