Lue keskustelun säännöt.
Sopiva yhteydenpito kotoa pois muuttaneeseen lapseen?
30.01.2022 |
Hei, miten usein soitatte aikuiselle lapselle ja kuinka usein tapaatte, jos lapsi asuu lyhyen välimatkan päässä? Oma vanhempi oli takertuva ja mt-ongelmainen, joten normaalin kanssakäymisen rajat hämärtynyt. Olisiko kerran viikossa soitto ok ja suht lähellä asuvan tapaaminen 3krt/kk. Tämä siis silloin, kun normaalia arkea eletään, eikä ihmeitä ole meneillään. Ihmeellistä tämä minun kysely, mutta haluaisin keskivertoisesti toimia.
Kommentit (32)
Viikottain nähdään, melkein päivittäin viestitellään. Kaikki kolme lasta asuu samassa kaupungissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi kanssa sinun on se sovittava, hän sen loppupeleissä määrää ja päättää sen tahdin.
Lapsihan tässä kyselee
Silloin kun on asiaa. Lopetin vastaamasta vanhemmilleni, kun rupesivat tylsyyttään soittelemaan "muuten vaan".
Riippuu paljon lapsen ja vanhemman dynamiikasta. Omat aikuiset siskoni ovat äitiin päivittäin yhteyksissä, samoin jotkut kaverini äiteihinsä, eikä se ole heille mikään ongelma. Itse haluan pitää kommunikaation n. 3 krt viikossa, jotta on tarpeeksi "kaistaa" myös omalle elämäntavalle ja ajatuksille. Päivittäinen yhteydenpito on osoittautunut itselleni raskaaksi, koska mua pidetään silloin mukana ihan kaikessa mitä perheelle ja suvulle tapahtuu, puhelut voivat kestää päälle tunnin ja koen myös olevani välillä terapeuttina. No, tätä asiaa tulee kyllä kipuiltua välillä, eli ei mulla ole tarjota mitään oikeaa vastausta :D
Juttele lapsesi kanssa hänenkin toiveistaan ja voittehan välillä sopia, että kokeilette olla yhteyksissä esim. tuon kerran viikossa, minkä esitit, mutta tarpeen tullen voi soittaa milloin vain. Ehkä rajanvetoa kannattaa katsoa määrän sijaan ennemmin siitä näkökulmasta, ettei aikuinen kuormita lastaan omilla parisuhteen ongelmillaan tai ahdistuksen aiheillaan (liikaa), ja antaa tilaa sitä pyydettäessä. Ja aikuinenkin saa toki pistää rajoja ja esittää toiveita.
Muutes, jo se että mietit tätä asiaa, on merkki siitä että sun kanssa ei välttis tule lapselle ongelmia. Älä vertaa muihin, vaan etsi lapsen kanssa se teille sopiva kuvio. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ainakin useammin kuin mun piittaamattomat vanhemmat. Soittavat kerta kahteen vuoteen, eivät kotoa muuttamisen jälkeen halunneet enää lapsia jouluna edes kylään. Eli kun muutti kotoa sinne ei ollut enää menemistä. Eivät halua tavata lapsiaan eikä lapsenlapsiaan. Mun lasteni nimiä ja ikiä eivät muista edes.
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi kanssa sinun on se sovittava, hän sen loppupeleissä määrää ja päättää sen tahdin.
Kyllä se on vanhemmista kiinni. Omat narsistiset vanhemmat soittaa suosikkilapselleen monta kertaa päivässä, inhokkilapselleen kerta vuoteen ja sekin on haukkumispuhelu. Lapsi ei itse voi tähän asiaan vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun 18v muutti kotoa 2kk sitten. Hän on käynyt yökyläilemässä pari kertaa ( jouluna ja nyt) ja soviteltu n. viikon välein. Viestejä laitetaan pari krt viikossa. Muistuttanut olen, että aina saa soittaa ja tulla käymään.
Ja ollaan mekin käyty pari kertaa hänen luonaan kahvilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä poika muutti opintojen perässä noin puolitoista vuotta sitten toiselle paikkakunnalle. 20 v nuorimies kyseessä. Otti itse asian puheeksi kun oli lähdössä, ja kysyi, että miten usein pitää käydä ja soittaa😊 me hänen isänsä kanssa sanottiin, että saa soittaa ja tulla kotiin käymään milloin vaan ja kuinka useasti haluaa.
No pojan suunnitelma oli, että tulee käymään kun ehtii ja soittaa kun on asiaa…no, tän päivän tilanne on, että käy usein ja soittaa itse n. 5 kertaa viikossa ja kertoo kuulumiset ja opintojen sujumisen…niitä näitä ja innoissaan on kun saa kertoa asioistaan. Hyvät, avoimet välit ja nuoren puolelta tämä yhteydenpito tiuhempaa…ei ole yksinäinen ja harrastaa, mutta huomaan, että on vielä tarve, ja on luontevaa olla vanhempiin yhteydessä. Välimatkaa meillä n. 250 km.
Whatsapp viestejä lähetellään parin päivän välein ja kuopus soittaa 3-4 päivän välein (lupasin ettemme soita hänelle). Lapsenlapsi soittaa videopuhelun kerran viikossa, näemme hänet samoin kerran viikossa. Nyt tosin kulunut viikko joka päivä kun olen hakenut hänet tarhasta - äiti koronassa ja isä töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin kerran kuukaudessa olemme yhteyksissä.
Suunnilleen kerran viikossa soitellaan ja meillä on tapana lähetellä hassuja wa viestejä keskenämme, että niitä silloin kun huvittaa. Näkemiseen ei ole mitään sääntöjä. Ja kotiin saa aina tietysti tulla ja apua muutenkin pyytää. Muuten luotan siihen, että nuoret pärjäävät ja en huolehdi turhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On parempi että lapsi soittelee aikuiselle, jos siltä tuntuu. Ja ei ole pakko tavata koko ajan. Voi sopia mikä tuntuu ok ajankohdalta. Muuten siitä tulee kuva että aikuinen tunkee väkisin lapsen elämään, kun tämä koittaa itsenäistyä ja löytää oman elämän. Usein nuorilla on kaikenlaista kysyttävää ja soitetaan vanhemmalle.
Vähän väliä, puolin ja toisin. Lapsenlapsia hoidan viikottain, joskus monta kertaa viikossa ja se on ok! Lapsenlapset on elämän jälkiruoka, en tiedä mitään ihanampaa kuin nuo kolme pientä. ❤️💙💙
Yhden pyynnön esitän näin aikuisen lapsen näkökulmasta:
Oma äiti sanoo, että ei uskalla soittaa, jos sattuisi soittamaan huonoon aikaan. Olen sata kertaa sanonut, että jos on huono hetki, niin en vastaa ja soitan sopivana hetkenä takaisin. Yhteydenpito on pitkälti minun vastuullani, vaikka sen pitäisi olla molemminpuolista.
Musta tärkeää on, että olet säännöllisesti yhteydessä, vaikkei lapsi vaikka kovin kummoisesti viesteihin vastaisi takaisin. Olisi kiva, jos äiti vaikka kerran viikkoon kysyisi kuulumisia.
Kurkkaan nettikamerasta aamuisin että on herännyt normaalisti ja viestittelen jos on asjaa,
Vierailija kirjoitti:
Yhden pyynnön esitän näin aikuisen lapsen näkökulmasta:
Oma äiti sanoo, että ei uskalla soittaa, jos sattuisi soittamaan huonoon aikaan. Olen sata kertaa sanonut, että jos on huono hetki, niin en vastaa ja soitan sopivana hetkenä takaisin. Yhteydenpito on pitkälti minun vastuullani, vaikka sen pitäisi olla molemminpuolista.
Musta tärkeää on, että olet säännöllisesti yhteydessä, vaikkei lapsi vaikka kovin kummoisesti viesteihin vastaisi takaisin. Olisi kiva, jos äiti vaikka kerran viikkoon kysyisi kuulumisia.
Juuri näin minäkin tulin kommentoimaan. Olisi kiva jos vanhempi myös soittaisi joskus ja kysyisi kuulumisia. Tuntisi että välittää. Ikinä ei ole soiteltu sieltä päin. Edelleenkään aikuisena ja tuntuu kyllä pahalta.
Vierailija kirjoitti:
Mun 18v muutti kotoa 2kk sitten. Hän on käynyt yökyläilemässä pari kertaa ( jouluna ja nyt) ja soviteltu n. viikon välein. Viestejä laitetaan pari krt viikossa. Muistuttanut olen, että aina saa soittaa ja tulla käymään.
Ja ollaan mekin käyty pari kertaa hänen luonaan kahvilla.
Tuo vaikuttaa tervepohjaiselta yht.pidolta.
Tai no, samantyyliseltä miten meillä oli tuohon aikaan. Nyt kaikki kolme lastamme ovat pärjääviä aikuisia ja heillä kaikilla on omat perheet.
Sellaistakin ollaan nähty, etteivät vanhemmat (äiti) anna lastensa itsenäistyä vaan pitää napanuorassaan vielä 30+ vuotiaita.
Lapsesi kanssa sinun on se sovittava, hän sen loppupeleissä määrää ja päättää sen tahdin.