Milloin tajusit,että sulla ei oo kaikki ok?
Olen alkanut epäilemään omaa mielenterveyttäni. Masentuneisuus ja synkistely ovat aina olleet osa luonnettani,mutta toisinaan mietin voisiko mielialojen heilahteluun olla toinenkin syy.
Haluaisinkin kuulla kokemuksia teiltä,joilla todettu jokin mielenterveyshäiriö/sairaus. Sanotaan,että et ole hullu jos itse sitä epäilet. Mutta en tuota kyllä allekirjoita. Tiedostan itse,että joku on vialla,en vain osaa sanoa mikä.
Tai entä te joiden puolisoilla tai muulla läheisellä todettu mielenterveysongelmia. Osasitko aavistaa etukäteen?
Kiitos vastauksista! Tiedän,että arka aihe monelle.
Kommentit (9)
Minulla ollut hän vain nuoresta asti masennuskausia ja mielialan vaihteluita. Olin n. 20 kun tajusin etten enää pärjää yksin, elämäntilanne oli sillon todella huono.
Nyt lääkitystä ja psykoterapiaa takana yli 5 vuotta ja vieläkin taistelen samojen asioiden kanssa.
En ole vieläkään tajunnut, ei kai ole sairaudentuntoa. Muut kyllä sanovat että pitäisi jo jotain apua hakea. Voi, voi. Kyllä on ahdistavaa, ei täällä saa olla oma itsensä. Humanoidit, tulkaa jo hakemaan minut pois täältä!
Kun tajusin että mietin itsemurhaa päivittäin.
Siinä vaiheessa kun toinen persoonani hankki 5 vuoden linna reissun.
Ala-asteen lopussa tajusin, että minussa on jotain vinksallaan. Päälle parikymppisenä hankin apua (terapeuttista+lääkkeet). Nyt kolmenkympin kynnyksellä pärjäilen ilman lääkkeitä ja psykologeja. Ei kyllä elämä ole vieläkään mitään juhlaa...
Kun monen vuoden masennuksen kanssa kamppailun jälkeen olen alkanut säpsähdellä joka asiasta ja olen vainoharhainen..
Mieleni tekee tepposia (pyykkivuori näyttää ihmiseltä, ihmishahmo seisoo pimeässä yms)
Olen ahdistunut ja tiedostan jo itsekin että minulla saattaa olla ongelmia, mutta lääkäri sanoo kaiken johtuvan stressistä (vaikka suvussa skitsofreniataustaa)
Kyllä tämän kanssa oppii elämään, mutta olisi mukava kun mielikuvitus ei laukkaisi niin vallattomana.
Siinä vaiheessa kun tajusin olevani ainoa ihminen täällä maan päällä, muut ovat hologrammeja / simuloituja hahmoja. Tuntuu aika yksinäiseltä kyllä.
Kun alkasin näkemään näkyjä vauvani tappamisesta teräaseella. Vain muutama päivä aiemmin perheneuvolan psykologi oli vakuuttanut kaiken olevan kunnossa ja normaalia. Päivystävä psykiatri totesi minun olevan lähes sairaalakunnossa.
Minulla todettiin masennus,kun olin 16 ja sain samalla reissulla lääkityksen. Osasin odottaa,koska itsemurha-ajatukset olivat niin vahvoja. Lääkkeitä en syönyt. Opin elämään sairauteni kanssa,vaikka vieläkin tulee kausia jolloin seinät kaatuu päälle.
Mikä AP käytöksessäsi saa epäilemään,että jokin olisi vialla?