Lue keskustelun säännöt.
Vuoroviikkolasten vanhemmat itsekkäitä?
30.01.2022 |
Olen aina ihmetellyt joitakin vuoroviikkovanhempia, joiden mielestä eroviikko lapsesta on ns. saavutettu etu, eikä siitä tingitä.
Jos toiselle vanhemmalle sattuu jotain tärkeää omalla viikollaan, eikä voisi hoitaa lapsia, niin toinen vanhempi ei ota lapsia (HUOM. omia lapsia) vaan sen hetkisen vuorovanhemman on etsittävä hoitopaikka vaikka kiven alta. Ei ymmärrä, ei.
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt täytyy ihan ihmetellä, miten vähän ihmiset todella tietävät oikeuksistaan. Jos lähivanhemmalle ei ole selvinnyt heti alussa, että hän on se vastuussa oleva vanhempi, niin ihmetellä täytyy. Etävanhemman ei halutessaan tarvitse noudattaa mitään lasten tapaamisia, ei edes vahvistettuja tapaamisia. Lähivanhempi vastaa lapsesta.
No, minä naiivi ihminen tosiaan oletan yhteishuoltajuuden tarkoittavan sitä, että molemmat ovat yhtälailla vastuussa lapsesta kuten vielä yhdessäollessaankin.
Pistää miettimään, että onko järkeä sitten edes lähteä yhteishuoltajuuteen.
Yksinhuoltajuuden saa lähinnä silloin, jos eksä on vankilassa istuva väkivaltainen narkki, joka ei halua tavata lastaan. Joten turha sinun tätäkään asiaa on pohtia.
Entäs tilanne, jossa nyt sitten kieltäytyisi ottamaan lastaan omilla sovituilla ajoillaan, ja käyttäisi yhteishuoltajuutta lähinnä exän pompotteluun ja kontrollointiin?
Sille ei käytännössä voi mitään.
Ja vielä hämmästellään syntyvyyden laskua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt täytyy ihan ihmetellä, miten vähän ihmiset todella tietävät oikeuksistaan. Jos lähivanhemmalle ei ole selvinnyt heti alussa, että hän on se vastuussa oleva vanhempi, niin ihmetellä täytyy. Etävanhemman ei halutessaan tarvitse noudattaa mitään lasten tapaamisia, ei edes vahvistettuja tapaamisia. Lähivanhempi vastaa lapsesta.
No, minä naiivi ihminen tosiaan oletan yhteishuoltajuuden tarkoittavan sitä, että molemmat ovat yhtälailla vastuussa lapsesta kuten vielä yhdessäollessaankin.
Pistää miettimään, että onko järkeä sitten edes lähteä yhteishuoltajuuteen.
Yksinhuoltajuuden saa lähinnä silloin, jos eksä on vankilassa istuva väkivaltainen narkki, joka ei halua tavata lastaan. Joten turha sinun tätäkään asiaa on pohtia.
Entäs tilanne, jossa nyt sitten kieltäytyisi ottamaan lastaan omilla sovituilla ajoillaan, ja käyttäisi yhteishuoltajuutta lähinnä exän pompotteluun ja kontrollointiin?
Sille ei käytännössä voi mitään.
Ja vielä hämmästellään syntyvyyden laskua.
Sitten vain huolehditaan omista lapsista. Voihan puoliso myös kuolla vaikka kolarissa. Toki silloinkin lapsista pitää huolehtia.
Jotkut eroavat pientenkin vastoinkäymisten jälkeen siksi ettei tarvisi joka viikko hoitaa lapsia. Surullista mutta totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt täytyy ihan ihmetellä, miten vähän ihmiset todella tietävät oikeuksistaan. Jos lähivanhemmalle ei ole selvinnyt heti alussa, että hän on se vastuussa oleva vanhempi, niin ihmetellä täytyy. Etävanhemman ei halutessaan tarvitse noudattaa mitään lasten tapaamisia, ei edes vahvistettuja tapaamisia. Lähivanhempi vastaa lapsesta.
No, minä naiivi ihminen tosiaan oletan yhteishuoltajuuden tarkoittavan sitä, että molemmat ovat yhtälailla vastuussa lapsesta kuten vielä yhdessäollessaankin.
Pistää miettimään, että onko järkeä sitten edes lähteä yhteishuoltajuuteen.
Yksinhuoltajuuden saa lähinnä silloin, jos eksä on vankilassa istuva väkivaltainen narkki, joka ei halua tavata lastaan. Joten turha sinun tätäkään asiaa on pohtia.
Entäs tilanne, jossa nyt sitten kieltäytyisi ottamaan lastaan omilla sovituilla ajoillaan, ja käyttäisi yhteishuoltajuutta lähinnä exän pompotteluun ja kontrollointiin?
Sille ei käytännössä voi mitään.
Ja vielä hämmästellään syntyvyyden laskua.
Sitten vain huolehditaan omista lapsista. Voihan puoliso myös kuolla vaikka kolarissa. Toki silloinkin lapsista pitää huolehtia.
Ehkä hieman eri asia kuin se, että yhteishuoltajuudessa nyt siis näiden juttujen mukaan voit kontrolloida exän elämää, mutta sinun ei tarvitse edes tavata lastasi/ottaa hänestä mitään vastuuta.
Se on kyllä jo oikeasti iso epäkohta, jos näin tosiaan on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt täytyy ihan ihmetellä, miten vähän ihmiset todella tietävät oikeuksistaan. Jos lähivanhemmalle ei ole selvinnyt heti alussa, että hän on se vastuussa oleva vanhempi, niin ihmetellä täytyy. Etävanhemman ei halutessaan tarvitse noudattaa mitään lasten tapaamisia, ei edes vahvistettuja tapaamisia. Lähivanhempi vastaa lapsesta.
No, minä naiivi ihminen tosiaan oletan yhteishuoltajuuden tarkoittavan sitä, että molemmat ovat yhtälailla vastuussa lapsesta kuten vielä yhdessäollessaankin.
Pistää miettimään, että onko järkeä sitten edes lähteä yhteishuoltajuuteen.
Yksinhuoltajuuden saa lähinnä silloin, jos eksä on vankilassa istuva väkivaltainen narkki, joka ei halua tavata lastaan. Joten turha sinun tätäkään asiaa on pohtia.
Entäs tilanne, jossa nyt sitten kieltäytyisi ottamaan lastaan omilla sovituilla ajoillaan, ja käyttäisi yhteishuoltajuutta lähinnä exän pompotteluun ja kontrollointiin?
Siihen on etävanhemmalla täysi oikeus, koska laissa ajatellaan lapsen etua. Lapsen etu ei ole olla vanhemmalla, joka ei halua tapaamisoikeuttaan käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No saavatko ydinperheen vanhemmat riemuita silloin kerran vuodessa, jos pääsevät jonnekin kaksistaan?
Sun mielestä ei ole mitään eroa sillä, oletko "lapsivapaalla" kerran vuodessa vai puolet vuodesta?
Ei se puoli vuotta lapsivapaata ole mitään riemua ja jännää tekemistä koko ajan. Yhtälailla sillä eroperheen vanhemmalla voi olla kerran vuodessa sovittu meno, lomamatka kaverin (tai uuden miehen, hui, mikä kirosana!) kanssa ja kyllä sekin harmittaa jos se peruuntuu. Mutta pitäisi vaan aina ja joka tilanteessa olla iloinen, kun saa ekstra-aikaa lapsen kanssa?
Totta kai harmittaa, mutta sellaista se on, kun on tehnyt lapsia. Saattavat ne menot peruuntua senkin takia, että lapsi sairastuu.
Että sellaista se vaan on, että exän spontaani ryyppyreissu tulisi asettaa kaikkien omien sovittujen menojen edelle :D?
No ei tosiaankaan tarvitse.
No itse asiassa tarvitsee, jos sinä olet lähivanhempi. Lähivanhempi on loppujen lopuksi aina vastuussa lapsesta, vaikka paperilla olisi etävanhemman lapsiviikko/-viikonloppu. Se olet lain silmissä sinä, joka jätät lapsen heitteille, jos viet tämän sovitusti etävanhemmalle ja lähdet omille menoillesi, vaikka etä ei olisi kotona.
Tietenkään pientä lasta ei jätetä tyhjään asuntoon, jos toinen huoltaja ei olekaan paikalla. Ihan koskee kyllä etävanhempaakin.
Niin, mutta lähivanhempi on silti aina lain mukaan vastuussa lapsesta silloinkin, jos etävanhempi päättää, että nyt ei lastenhoito nappaa, vaikka paperilla olisi hänen viikkonsa.
Tätä ei moni lähivanhempi ymmärrä tai tiedä.
Mutta silloinkin etän pitää pystyä ne lapset fyysisesti toimittamaan lähivanhemmalle ja kertoa, ettei hoida nyt lapsia. Jos lähivanhemmalla on puhelin kiinni/äänettömällä eikä hän ole kotona, etävanhempi on vastuussa lapsista. Ja sillä lähivanhemmalla ei tosiaankaan ole velvollisuutta aina päivystää kotona tai pitää puhelintaan auki.
Itse olen toisinaan lapsivapaalla viikonloppuna töissä.
Eli minunko olisi siltä seisomalta lähdettävä töistä ja mahdollisesti irtisanottava itseni, jos toinen päättää että nyt päästävä harrastukseen ja tuo lapsen minulle ennen aikojaan?
Jos olet lähivanhempi, niin olet tietyllä tavalla aina "kiinnitettynä" lapseesi, kuten ydinperheen vanhemmatkin. Lapsen etua ja mielipidettä on kuultava, ja lapsi saattaa halutakin kesken viikon lähivanhemmalle, tai teini saattaa kieltäytyä kokonaan menemästä toiselle vanhemmalleen. Eikä lasta voi pakottaa, vaikka lähivanhemmalla olisi suunniteltuja menoja.
Jos lapsi on jo teini, voi aivan hyvin tehdä vuorotöitä.
Meillä ei ole exän kanssa tapaamissopimusta, jos eksä alkaisi temppuilemaan ja palauttelemaan lapsia miten sattuu, lapset eivät menisi eksälle.
Itse en jättäisi esim. 13-vuotiasta yksin kotiin yövuoron ajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt täytyy ihan ihmetellä, miten vähän ihmiset todella tietävät oikeuksistaan. Jos lähivanhemmalle ei ole selvinnyt heti alussa, että hän on se vastuussa oleva vanhempi, niin ihmetellä täytyy. Etävanhemman ei halutessaan tarvitse noudattaa mitään lasten tapaamisia, ei edes vahvistettuja tapaamisia. Lähivanhempi vastaa lapsesta.
No, minä naiivi ihminen tosiaan oletan yhteishuoltajuuden tarkoittavan sitä, että molemmat ovat yhtälailla vastuussa lapsesta kuten vielä yhdessäollessaankin.
Pistää miettimään, että onko järkeä sitten edes lähteä yhteishuoltajuuteen.
Yksinhuoltajuuden saa lähinnä silloin, jos eksä on vankilassa istuva väkivaltainen narkki, joka ei halua tavata lastaan. Joten turha sinun tätäkään asiaa on pohtia.
Entäs tilanne, jossa nyt sitten kieltäytyisi ottamaan lastaan omilla sovituilla ajoillaan, ja käyttäisi yhteishuoltajuutta lähinnä exän pompotteluun ja kontrollointiin?
Sille ei käytännössä voi mitään.
Ja vielä hämmästellään syntyvyyden laskua.
Miten tämä nyt liittyy mihinkään? Ei kai kukaan tee lapsia, jos miettii jo eroa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt täytyy ihan ihmetellä, miten vähän ihmiset todella tietävät oikeuksistaan. Jos lähivanhemmalle ei ole selvinnyt heti alussa, että hän on se vastuussa oleva vanhempi, niin ihmetellä täytyy. Etävanhemman ei halutessaan tarvitse noudattaa mitään lasten tapaamisia, ei edes vahvistettuja tapaamisia. Lähivanhempi vastaa lapsesta.
No, minä naiivi ihminen tosiaan oletan yhteishuoltajuuden tarkoittavan sitä, että molemmat ovat yhtälailla vastuussa lapsesta kuten vielä yhdessäollessaankin.
Pistää miettimään, että onko järkeä sitten edes lähteä yhteishuoltajuuteen.
Yksinhuoltajuuden saa lähinnä silloin, jos eksä on vankilassa istuva väkivaltainen narkki, joka ei halua tavata lastaan. Joten turha sinun tätäkään asiaa on pohtia.
Entäs tilanne, jossa nyt sitten kieltäytyisi ottamaan lastaan omilla sovituilla ajoillaan, ja käyttäisi yhteishuoltajuutta lähinnä exän pompotteluun ja kontrollointiin?
Sille ei käytännössä voi mitään.
Ja vielä hämmästellään syntyvyyden laskua.
Sitten vain huolehditaan omista lapsista. Voihan puoliso myös kuolla vaikka kolarissa. Toki silloinkin lapsista pitää huolehtia.
Ehkä hieman eri asia kuin se, että yhteishuoltajuudessa nyt siis näiden juttujen mukaan voit kontrolloida exän elämää, mutta sinun ei tarvitse edes tavata lastasi/ottaa hänestä mitään vastuuta.
Se on kyllä jo oikeasti iso epäkohta, jos näin tosiaan on.
Ala itse etävanhemmaksi, niin kontrolli on sinulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vuoroasumisesta kirjoitetaan taas "itsekkäiden vanhempien" syyllisyytenä. Eli kun lasten isä vaati aikanaan poikiaan vuoro-asumiseen ja minä suostuin, oltiinko kauheita vanhempia?
Vai taitaako mennä sittenkin niin, että kauhistelujoiden mielessä elää klassinen Huono Äiti legenda, jossa äidit pakottavat lapsensa isien kyvyttömiin käsiin?
Kauhistelijat ovat itse valinneet lastensa isäksi kyvyttömän ja välinpitämättömän miehen, johon ei voi luottaa ja jota ei kiinnosta omien lasten kanssa oleminen. Tai sitten kauhistelija-äiti on kontrollifriikki, joka ei kestä sitä että isä tekee asiat omalla tavallaan ja molemmat ovat yhtälailla vastuussa lasten asioista, vaan kontrollifriikillä on tarve olla parempi, tarvitumpi, se joka päättää ja uhriutuu sitten kun itse pitää kaikki hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt täytyy ihan ihmetellä, miten vähän ihmiset todella tietävät oikeuksistaan. Jos lähivanhemmalle ei ole selvinnyt heti alussa, että hän on se vastuussa oleva vanhempi, niin ihmetellä täytyy. Etävanhemman ei halutessaan tarvitse noudattaa mitään lasten tapaamisia, ei edes vahvistettuja tapaamisia. Lähivanhempi vastaa lapsesta.
No, minä naiivi ihminen tosiaan oletan yhteishuoltajuuden tarkoittavan sitä, että molemmat ovat yhtälailla vastuussa lapsesta kuten vielä yhdessäollessaankin.
Pistää miettimään, että onko järkeä sitten edes lähteä yhteishuoltajuuteen.
Yksinhuoltajuuden saa lähinnä silloin, jos eksä on vankilassa istuva väkivaltainen narkki, joka ei halua tavata lastaan. Joten turha sinun tätäkään asiaa on pohtia.
Entäs tilanne, jossa nyt sitten kieltäytyisi ottamaan lastaan omilla sovituilla ajoillaan, ja käyttäisi yhteishuoltajuutta lähinnä exän pompotteluun ja kontrollointiin?
Siihen on etävanhemmalla täysi oikeus, koska laissa ajatellaan lapsen etua. Lapsen etu ei ole olla vanhemmalla, joka ei halua tapaamisoikeuttaan käyttää.
No ei se todellisuudessa ole lapsen etu sekään, että lapsi on aina toisen vanhemman vastuulla ja tämä vanhempi uupuu.
Seksistinen oletus on, että etävanhempi (oletuksena aina isä), olisi lapselle jotenkin vaarallinen, jos hänet joskus velvoittaisi lastaan hoitamaan. Lähivanhempi (oletuksena aina äiti) katsotaan aina olevan turvallinen lapselle, vaikka olisi uupumuksen vuoksi psykoosin partaalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erossa asiat muuttuu. Monella tapaa. Ei sitä ehkä osaa ajatella ennenkuin itse eroaa. Siihen kuuluu usein myös se että vedetään toiselle puoliskolle niitä rajoja jotka on yleensä ihan tervettä vetää.
Ei lähivanhempi ole etävanhemman lapsenvahti eikä toisinpäin. Toki joskus voimme näin poikkeuksellisesti ennakolta sopia tai joustaa hätätilanteessa. Mutta perusperiaate on se että se kenellä lapset on niin hoitaa hommat ja hankkii tarvittaessa lapsenvahdin. Lähtökohtaisesti kuitenkin se oma lapsiviikko pitää ennalta suunnitella niin että pystyy lapset silloin hoitamaan. Eikä minusta ole lapsillekkaan hyväksi että heitä rahdataan edestakas ennalta sopimatta, kyllä se heidän koti isäviikolla on isän koti ja jos isä ei ole kotona niin lapsillekin helpompaa jos sinne tulee sit mummo tai lapsenvahti- ei niin että heidät kiikutetaan yht äkkiä tänne.
Mitä tulee lapsivapaisiin niin tottakai silloin vedetään yleensä henkeä. Koska lapsiviikoilla ollaan vanhempana 200%; ei ole toista vanhempaa kenelle sanois että korjaa sä iltapalapöytä niin minä laitan lapset nukkumaan, tai mee sä nyt ensin lenkille rauhassa niin minä meen sitten. Ei. Sä hoidat kaiken yksin sillä viikolla.
Toisaalta monet meistä myös painaa duunia niillä lapsivapailla viikoilla, jotta lapsiviikoilla pystyy olla lapsille läsnä ja panostaa heihin. Eli ei me useinkaan vaan hilluta silloinkaan vapaana kuin taivaan linnut…
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mielestäni tämä osoittaa, että vuoroviikkosysteemi ei sovi, jos lapset ovat pieniä. Isojen lasten kanssahan ei ole mitään ongelmaa, jos tuleekin yllättäviä menoja lapsiviikolla, kun he pärjäävät kuitenkin ilman lapsenvahtia esim. vanhemman harrastuksen tai työvuoron ajan.[/quote
Ei todista kyllä mitään. Yleensä aikuinen osaa suunnitella ajankäyttönsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alle 3-vuotiaille ei suositella vuoroviikkoja, eikä pienille lapsille yleensäkään. Uskooko vanhemmat tätä? Nope.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No saavatko ydinperheen vanhemmat riemuita silloin kerran vuodessa, jos pääsevät jonnekin kaksistaan?
Sun mielestä ei ole mitään eroa sillä, oletko "lapsivapaalla" kerran vuodessa vai puolet vuodesta?
Ei se puoli vuotta lapsivapaata ole mitään riemua ja jännää tekemistä koko ajan. Yhtälailla sillä eroperheen vanhemmalla voi olla kerran vuodessa sovittu meno, lomamatka kaverin (tai uuden miehen, hui, mikä kirosana!) kanssa ja kyllä sekin harmittaa jos se peruuntuu. Mutta pitäisi vaan aina ja joka tilanteessa olla iloinen, kun saa ekstra-aikaa lapsen kanssa?
Totta kai harmittaa, mutta sellaista se on, kun on tehnyt lapsia. Saattavat ne menot peruuntua senkin takia, että lapsi sairastuu.
Että sellaista se vaan on, että exän spontaani ryyppyreissu tulisi asettaa kaikkien omien sovittujen menojen edelle :D?
No ei tosiaankaan tarvitse.
No itse asiassa tarvitsee, jos sinä olet lähivanhempi. Lähivanhempi on loppujen lopuksi aina vastuussa lapsesta, vaikka paperilla olisi etävanhemman lapsiviikko/-viikonloppu. Se olet lain silmissä sinä, joka jätät lapsen heitteille, jos viet tämän sovitusti etävanhemmalle ja lähdet omille menoillesi, vaikka etä ei olisi kotona.
Tietenkään pientä lasta ei jätetä tyhjään asuntoon, jos toinen huoltaja ei olekaan paikalla. Ihan koskee kyllä etävanhempaakin.
Niin, mutta lähivanhempi on silti aina lain mukaan vastuussa lapsesta silloinkin, jos etävanhempi päättää, että nyt ei lastenhoito nappaa, vaikka paperilla olisi hänen viikkonsa.
Tätä ei moni lähivanhempi ymmärrä tai tiedä.
Mutta silloinkin etän pitää pystyä ne lapset fyysisesti toimittamaan lähivanhemmalle ja kertoa, ettei hoida nyt lapsia. Jos lähivanhemmalla on puhelin kiinni/äänettömällä eikä hän ole kotona, etävanhempi on vastuussa lapsista. Ja sillä lähivanhemmalla ei tosiaankaan ole velvollisuutta aina päivystää kotona tai pitää puhelintaan auki.
Itse olen toisinaan lapsivapaalla viikonloppuna töissä.
Eli minunko olisi siltä seisomalta lähdettävä töistä ja mahdollisesti irtisanottava itseni, jos toinen päättää että nyt päästävä harrastukseen ja tuo lapsen minulle ennen aikojaan?
Ja mikäli näin siis tosiaan voi toimia, niin herää kysymys, että voinko edes tehdä vuorotyötä.
Alallani vuorotyötä ovat yleisiä, eli hyväksyykö te-palvelut syyksi pelkän päivätyön hakemiseen sen, että lapsen toiselle huoltajalle voi tulla tärkeä harrastemeno kesken vuorotyötvuoroni, jolloin minun on oltava valmiina ottamaan lapsi takaisin kotiin siltä seisomalta?En nyt ymmärrä tätä jankkaamistasi exän harrastemenosta? Ei varmaan ole kovin yleinen tilanne tuo... mutta jos exäsi on etävanhempi, niin hänellä on oikeus olla tapaamatta lastaan, jolloin sinä lähivanhempana olet vastuussa lapsen hoidon järjestymisestä.
Täällä on näemmä yksi ja sama naama, joka jaksaa jankata tätä etävanhemman oikeutta olla tapaamatta lastaan ja palautella lasta milloin sattuu sopimuksista huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Alle 3-vuotiaille ei suositella vuoroviikkoja, eikä pienille lapsille yleensäkään. Uskooko vanhemmat tätä? Nope.
No tämä. Itse tiedän parin, joilla vauva ja kaksivuotias ovat vuoroviikoin vanhemmillaan. Käsittämätöntä minusta.
Vierailija kirjoitti:
Mun eksä halusi vuoroviikot välttämättä, vaikkei yhdessäoloaikana pahemmin lapsia hoitanut tai aikaa heidän kanssaan viettänyt.
Hän yritti rajoittaa elämääni tuomalla omilla lastenhoitoviikoillaan lapset luokseni lyhyellä varoitusajalla, mutta vaikka usein jouduin tämän vuoksi tehdä usein vaikeita järjestelyjä ja perua sovittuja menoja, esitin eksälleni aina olevani aivan innoissani, että sain viettää ekstra-aikaa lasteni kanssa. Aika nopeasti sitten loppuivat nämä "pakolliset ja yllättävät menot" eksältäni.
Mun exä teki kiusaa että kun kuuli lapsilta että olen omaalla vapaaviikollani ottanut pari pekkasta että pääsen minilomalle niin hän ”sairastui” ja lähetti lapset luokseni niin että minun reissunu peruuntui. Aika nopeasti opin että ei kannata kertoa lasten kuullen näistä.
Käytin temppua kerran nurinpäin kun halusin viedä lapset Tivoliin kun se oli kaupungissa (pihi exäni ei heitä olisi vienyt) puolison lapsiviikolla. Kerroin lapsille etukäteen että ensi viikolla menen kaverieni kanssa kylpylään. No exä toi lapset sopivasti ovelle ja valitteli että töissä on hätätilanne (just joo) ja päästiin lasten kanssa tivoliin.
Vuoroviikkoäiti kirjoitti:
Erossa asiat muuttuu. Monella tapaa. Ei sitä ehkä osaa ajatella ennenkuin itse eroaa. Siihen kuuluu usein myös se että vedetään toiselle puoliskolle niitä rajoja jotka on yleensä ihan tervettä vetää.
Ei lähivanhempi ole etävanhemman lapsenvahti eikä toisinpäin. Toki joskus voimme näin poikkeuksellisesti ennakolta sopia tai joustaa hätätilanteessa. Mutta perusperiaate on se että se kenellä lapset on niin hoitaa hommat ja hankkii tarvittaessa lapsenvahdin. Lähtökohtaisesti kuitenkin se oma lapsiviikko pitää ennalta suunnitella niin että pystyy lapset silloin hoitamaan. Eikä minusta ole lapsillekkaan hyväksi että heitä rahdataan edestakas ennalta sopimatta, kyllä se heidän koti isäviikolla on isän koti ja jos isä ei ole kotona niin lapsillekin helpompaa jos sinne tulee sit mummo tai lapsenvahti- ei niin että heidät kiikutetaan yht äkkiä tänne.
Mitä tulee lapsivapaisiin niin tottakai silloin vedetään yleensä henkeä. Koska lapsiviikoilla ollaan vanhempana 200%; ei ole toista vanhempaa kenelle sanois että korjaa sä iltapalapöytä niin minä laitan lapset nukkumaan, tai mee sä nyt ensin lenkille rauhassa niin minä meen sitten. Ei. Sä hoidat kaiken yksin sillä viikolla.
Toisaalta monet meistä myös painaa duunia niillä lapsivapailla viikoilla, jotta lapsiviikoilla pystyy olla lapsille läsnä ja panostaa heihin. Eli ei me useinkaan vaan hilluta silloinkaan vapaana kuin taivaan linnut…
Kiitos, puit hienosti sanoiksi erovanhemman elämän.
Juuri tuo rajojen vetäminen. Meillä ex-mies itse halusi erota, mutta eron jälkeen oletti asioiden jatkuvan kuin yhdessäollessa. Eli voi tuoda lapsen minulle kun tuleekin joku kiva meno, voi soitella minua hakemaan heidät paikasta y ja viemään paikkaan x, kun pääsisi autollani niin paljon nopeammin kuin bussilla jne.
Eli jos en olisi rajoja vetänyt, niin olisin ihan täysin exän lapsenvahti, autokuski jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt täytyy ihan ihmetellä, miten vähän ihmiset todella tietävät oikeuksistaan. Jos lähivanhemmalle ei ole selvinnyt heti alussa, että hän on se vastuussa oleva vanhempi, niin ihmetellä täytyy. Etävanhemman ei halutessaan tarvitse noudattaa mitään lasten tapaamisia, ei edes vahvistettuja tapaamisia. Lähivanhempi vastaa lapsesta.
No, minä naiivi ihminen tosiaan oletan yhteishuoltajuuden tarkoittavan sitä, että molemmat ovat yhtälailla vastuussa lapsesta kuten vielä yhdessäollessaankin.
Pistää miettimään, että onko järkeä sitten edes lähteä yhteishuoltajuuteen.
Yksinhuoltajuuden saa lähinnä silloin, jos eksä on vankilassa istuva väkivaltainen narkki, joka ei halua tavata lastaan. Joten turha sinun tätäkään asiaa on pohtia.
Entäs tilanne, jossa nyt sitten kieltäytyisi ottamaan lastaan omilla sovituilla ajoillaan, ja käyttäisi yhteishuoltajuutta lähinnä exän pompotteluun ja kontrollointiin?
Sille ei käytännössä voi mitään.
Ja vielä hämmästellään syntyvyyden laskua.
Sitten vain huolehditaan omista lapsista. Voihan puoliso myös kuolla vaikka kolarissa. Toki silloinkin lapsista pitää huolehtia.
Ehkä hieman eri asia kuin se, että yhteishuoltajuudessa nyt siis näiden juttujen mukaan voit kontrolloida exän elämää, mutta sinun ei tarvitse edes tavata lastasi/ottaa hänestä mitään vastuuta.
Se on kyllä jo oikeasti iso epäkohta, jos näin tosiaan on.Ala itse etävanhemmaksi, niin kontrolli on sinulla.
Se olisikin mielenkiintoinen tilanne. Eli mitä tapahtuisi, jos molemmat vanhemmat ilmoittaisivat halunsa olla etävanhempi?
Usein vielä vielä elatusmaksut ovat korkeat sen vuoksi, että etävanhemmalla pienemmät tulot.
Itse maksan elatusmaksuja suhteessa 80/20 isompien tulojen vuoksi. Tuloni eivät kuitenkaan ole niin isot kuin tuollainen suhde olisi järkevä. Lapset ovat luonani joka toinen viikko ja maksaa se eläminen myös minun luonani.
M