Lue keskustelun säännöt.
Mummo muistisairaiden hoivakodissa ja siellä kaikilla mummoilla on nuket hoivattavina ja papoilla jättipehmoja..
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Äitiys ja hoivaaminen on monelle naiselle niin vahva luontainen rooili, että se on tavoitettavissa jopa muistisairauden takaa.
Velat voi tietysti olla eri mieltä.
Näkisin nuket ja nallet enemmänkin paluuna lapsuuteen eli aikaan, joka säilyy pisimpään mielessä muistisairailla. Köyhempinä aikoina lapsuuttaan viettäneille lelut ovat olleet harvassa, lopultakin on aika saada lapsuusunelmia toteutettua. Lisäksi nuket ja nallet voivat täyttää hellyystarvetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on jo nyt pehmoleluja kainalokaverina ja toivon että niitä ei minulta myöskään viimeisinä vuosina riistetä vaan hoitaja tajuaa aina laittaa kainalooni pehmolelun, mieluiten poskea vasten.
Vierailija kirjoitti:
Äitiys ja hoivaaminen on monelle naiselle niin vahva luontainen rooili, että se on tavoitettavissa jopa muistisairauden takaa.
Velat voi tietysti olla eri mieltä.
Olen ihan äitinä eri mieltä asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitiys ja hoivaaminen on monelle naiselle niin vahva luontainen rooili, että se on tavoitettavissa jopa muistisairauden takaa.
Velat voi tietysti olla eri mieltä.
Olen ihan äitinä eri mieltä asiasta.
Ei kyseessä ole mikään mielipideasia. Ei me vaan voida päättää muistisairaista mielipidettä ja he toimivat sitten sen mukaan. Olet varmaan niitä "etkö sä nyt muista?!", "Ei se noin mene, sä et vaan muista!", "Ole hiljaa kun sä et muista!" omaisia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa muistisairauksia sairaan takaisin lapsuuteen. Eli ensin muodostuneet muistot ovat säilyvät pitempään kuin uudet.
Tiedoksi! Mulle pitää sitten olla elävä kissa tai koira. Aina hoivannut niitä lapsuudesta tähän päivään asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa. Mun mummolla oli valkoinen pehmohylje unikaverina. Sanoi että se on nalle.
Näkisin nuket ja nallet enemmänkin paluuna lapsuuteen eli aikaan, joka säilyy pisimpään mielessä muistisairailla. Köyhempinä aikoina lapsuuttaan viettäneille lelut ovat olleet harvassa, lopultakin on aika saada lapsuusunelmia toteutettua. Lisäksi nuket ja nallet voivat täyttää hellyystarvetta.[/quote]
Tämä sai kyyneleet nousemaan silmiini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitiys ja hoivaaminen on monelle naiselle niin vahva luontainen rooili, että se on tavoitettavissa jopa muistisairauden takaa.
Velat voi tietysti olla eri mieltä.
Olen ihan äitinä eri mieltä asiasta.
Ei kyseessä ole mikään mielipideasia. Ei me vaan voida päättää muistisairaista mielipidettä ja he toimivat sitten sen mukaan. Olet varmaan niitä "etkö sä nyt muista?!", "Ei se noin mene, sä et vaan muista!", "Ole hiljaa kun sä et muista!" omaisia...
Antaa muistisairaan päättää. Jos se ei jostain tykkää niin kyllä se huutaa ja paiskaa tavarat menemään mistä ei tykkää. Jos näyttää pitävän niin sitä sitten. Muistisairaan ei ole mikään velvollisuus pitää asioista mistä piti ennen sairautta. Terveilläkin on lupa muuttaa mieltään asioista ja niin on myös muistisairaalla.
Mä en ole muistisairas vaan 50-vuotias perheellinen ja tontut, nallet, lemmikit ob ihania halattavia ja kissat varsinkin ihania juttukavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedoksi! Mulle pitää sitten olla elävä kissa tai koira. Aina hoivannut niitä lapsuudesta tähän päivään asti.
Jonkin verran koiria koulutetaan sellaiseen, että käyvät omistajansa kanssa hoivakodeissa piristämässä vanhuksia. Näiden käyntien yhteydessä on nähty melkeinpä ihmeitäkin, kun esim. muuten sängyssä aivan liikkumattomana makaava ihminen saa kohotettua kättään silittääkseen vierelle nostettua koiraa.
Toivon, että tulevaisuudessa näitä vierailevia terapiakoiria olisi enemmänkin.
Jos joskus johonkin hoitopaikkaan päädyn,toivon että saan nalleni mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ❤️ minä hoidan muistisairaita työkseni, ja eräs hyvin syvästi muistisairas ilahtui aina, kun hänen poskeaan vasteen laittoi pehmokoiran. Silloin kun asukas vielä hymyili, hän hymyili koiralle ja saattoi sanoa ainoat sanansa koko päivänä ja "tuitui tule tänne". ❤️ Myöhemmin hymyily ja puhekyky menivät, mutta annoin silti hänelle koiran, näytin sitä hänelle, ei hän enää mitään sanonut, ja laitoin koiran vierelle.
Monet vähän skarpimmatkin muistisairaat myös rakastavat noita pehmoleluja, ja useat pehmokoirat muistuttavat heidän omia koiriaankin. Kun peittelen asukkaan, annan poskea vasten pehmokoiran ja asukkaat ihan hytkyvät onnesta ❤️☺️
Myös hauskoja tilanteita on sattunut. Joskus vahtimatta jääneet asukkaat ovat kuvitelleet pehmokoiransa/kissansa oikeiksi ja syöttäneet iltapalansa niille pehmoleluille. Sitten kun on yllätetty tilanne, että mummo syöttää koiralle mustikkarahkaa, juttelee koiralle ja huolehtii niin kovin, että koira syö. Se on aika hellyyttävä näky 😍
Monet omaiset ovat halunneet, kun kuolema asukkaalle tulee, niin arkkuun matkaan tämän lempipehmolelun.
Tässä esimerkiksi on yksi yritys, joka tarjoaa monenlaista kotiapua ja haluttaessa hänen mukanaan kulkee terapiakoira, jota voi sylitellä samalla kun yrittäjä hoitaa muita askareita: https://www.sindor.fi/
Vielä parempi olisi, jos tällaisen terapiakoiran voisi tilata visiitille ilman noita muita palveluita vähän edullisempaan hintaan. Arvelisin että vapaaehtoisuuteen perustuva terapiakoiratoiminta keskittyy enemmän hoivakoteihin. Olisi mahtavaa jos vaikka kotihoidon kanssa kulkisi terapiakoira!
Mitä siis et ymmärrä? Sitäkö, että ihmiset ikään ja sukupuoleen katsomatta pitävät leluista?
Minulla on tässä käden ulottuvilla pehmokoira, joka on ollut seuranani kolmisenkymmentä vuotta. Vanhin minun leluistani on kuusikymppinen nalle. Yhden nallen olen saanut syntymäpäivänäni 57 vuotta sitten. Joko yhden koiran ja neljän nallen lauma on taatusti hoitokotisängyssäni seuranani, jos sellaiseen joskus joudun.
Kysy pois vain, jos on jokin täsmällisempi kysymys kuin "ei ymmärrä".
Itse ostin muistisairaalle anopilleni pehmokoiran. Hänellä on ollut useita koiria elämänsä aikana ja tämän pehmokoiran saatuaan hän ilahtui kyyneliin asti. Se on hänellä kokoajan mukana. Keskustelujen aikana hän automaattisesti silittelee koiraa, vaikka keskittyykin juttelemaan. Se on hänelle todella tärkeä.
Vierailija kirjoitti:
Tiedoksi! Mulle pitää sitten olla elävä kissa tai koira. Aina hoivannut niitä lapsuudesta tähän päivään asti.
Näitä ku nykyään ei saa yleensä pitää noissa hoitokodeissa, elävät eläimet olisivat kaikista parhaita.. mutta nykyään suositaan sitte nukkeja ja pehmoleluja....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitiys ja hoivaaminen on monelle naiselle niin vahva luontainen rooili, että se on tavoitettavissa jopa muistisairauden takaa.
Velat voi tietysti olla eri mieltä.
Näkisin nuket ja nallet enemmänkin paluuna lapsuuteen eli aikaan, joka säilyy pisimpään mielessä muistisairailla. Köyhempinä aikoina lapsuuttaan viettäneille lelut ovat olleet harvassa, lopultakin on aika saada lapsuusunelmia toteutettua. Lisäksi nuket ja nallet voivat täyttää hellyystarvetta.
Tämäkin voi olla totta, mikä vaan, niin ihanaa, jos nukke tai nalle tuo iloa :)
Jos se heitä rauhottaa ja ilahduttaa niin miksi ei.