Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä mieltä mieheni käytöksestä minua kohtaan?
03.06.2015 |
Olen sairastanut masennusta yli puoli vuotta, syön masennuslääkkeitä ja saan viikottain keskusteluapua. Aloitan kohta psykoterapian. Joskus olemme käyneet myös yhdessä juttelemassa, jotta miehelleni olisi helpompi suhtautua asiaan. Olemme mieheni kanssa seurustelleet neljä vuotta, minä 25 ja mies 29-vuotias. Haluan itse olla täysin avoin miehelleni, ja olen puhunut hänelle pahasta olostani. Yritän kuitenkin kannustaa miestä viettämään paljon aikaa kavereidensa kanssa, kun itse en joskus kykene tekemään oikein mitään. Nyt se sitten vaan taas tapahtui. Avauduin miehelleni pahasta olostani ja sanoin että olen miettinyt itsemurhaakin. Reaktiona tähän mies sanoi, että jättää minut. Tämä on tapahtunut jo kaksi tai kolme kertaa - seuraavana päivänä mies tulee pyytelemään anteeksi ja sanoo ettei oikeasti halua erota. Hyvinä hetkinä vakuuttelee, kuinka olen hänen elämänsä nainen, haluaa naimisiin kanssani ja lapsia tulevaisuudessa. Kun itselläni on paha olla ja itkeskelen, on mies usein täysin välinpitämätön ja saattaa häipyä huoneeseensa. Tuntuu, etten voi ilmaista tunteitani ja nyt koko suhdekin tuntuu jo vähän turvattomalta, kun saan pelätä koko ajan milloin mies aikoo jättää.. Kova syyllisyys omasta masennuksesta kalvaa koko ajan ja välillä saatan esittää, että kaikki on hyvin kun pelkään miehen kielteistä reaktiota heikkouteen. Mitä olette mieltä?
Kommentit (48)
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 22:55"]
Mikäs elämäsi mies se tuommoinen on, joka ei tue puolisoaan vaikeina aikoina, vaan uhkailee jättämisellä? Sellainen ei ole mies eikä mikään. Älä laske tuon varaan, on olemassa empaatisempiakin ihmisiä kumppaniksesi. Sellaisia, jotka hyväksyvät sinut omana isenäsi niin huonoina kuin hyvinä päivinä. Ansaitset todellakin parempaa kohtelua, nykuinen mies vain asennoitumisellaan kurjistaa elämääsi. Rohkeutta ja voimia sinulle <3
[/quote]Juu, mieshän se tässä se sika on, ei ap joka uhkailee itsemurhalla... Kumpi on pahempi? Elämän kokonaan itseltään ottaminen jättäen läheiset miettimään omaa syyllisyyttään vai uhkaamalla väistyä syrjään ja jatkaa omaa elämää toisaalla? Ap:n miehellä voi olla elämää edessä hyvinkin 50 vuotta, kuinka kauan hänen pitää vielä siitä odottaa ja pelätä jos ap keksii jonakin päivänä sittenkin tehdä jotakin lopullista?
Ja piru sentään, että inhoan näitä <3 -merkkejä, karvat nouseva pystyyn heti kun sellaisen jossakin kirjoituksessa näen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 22:56"]
Saan varmasti taas lokaa niskaani, mutta en ymmärrä ollenkaan teitä masentuneita. Sinä olet siis kertonut miehelle harkinneesi itsaria ja nyt itket, että olo on turvaton kun mies ei ymmärrä sinua! No mitä hänen pitäisi tehdä? Velloa kanssasi jossakin syövereissä, itkeä ja ruikuttaa, että älä et sä jättää häntä ja pitää sinua kädestä kiinni 24 h/vrk? Oletko ajatellut, että liika on liikaa sinunkin voivotusta ja itkua kuunnellessa vuodesta toiseen vailla mitään valon pilkahdustakaan? Miten sinun kanssasi voi suunnitella elämää jos uhkailet itsarilla?
Toivoisin todella, että mies järkiintyisi ja ei enää pomppisi sinun mielentilan mukaan kuin aivoton sätkynukke. Miehen elämä on hänen oma elämänsä ja hänenkin kuuluu saada siihen muuta sisältöä kuin masentunut itsemurhalla uhkaava nainen. Ehkä mies haluaa lapsia, mutta uskaltaako sinun kanssasi niitä edes harkita kun olet noin ailahtelevainen? Päästä siis mies vapaaksi ilman että takerrut häneen ja hoida itsesi kuntoon. Jos sen jälkeen mies sinun kanssasi haluaa olla niin ok, mutta älä ole siitä niin varma.
[/quote]
Kyllä, minulla on turvaton olo, kun mies jättää ja sitten sanoo ettei ikinä oikeasti halua erota. Tunnut tietävän tilanteestani paljon. Tosiassa minusta ei näe masennusta päällisin puolin ollenkaan. Lähimmät ystävät, joille asiasta olen kertonut, eivät olisi ikinä voineet uskoa sitä minusta. En kuluta aikaani kotona koko ajan velloen tuskassa ja itkeskellen, vaan piilotan pahan olon kyllä hienosti ja vietän mieheni kanssam myös hyviä hetkiä, paljonkin. Kerran viikossa tai parissa saatan kuitenkin romahtaa hetkeksi, kun en jaksa enää pitää kulissia yllä, jotta mies ei rasittuisi liikaa. Joten mielestäni mies ei kyllä ole mikään aivoton sätkynukke, joka elää mielentilojeni mukaan. Miehellä on paljonkin omaa elämää, paljon harrastuksia, reissuja, työ ja ystäviä. Ei vain masentunut puoliso. En kuitenkaan ole valinnut itse masennusta, vaan olen sairastunut siihen. -ap
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 22:59"]
Miehesi tehtävä ei ole tehdä sinua onnelliseksi.Syy että jaksaa elää on jokaisen löydettävå itse
[/quote]
Tämä on totta, ja työskentelen koko ajan toipuakseni. mutta onko puolison tukeminen heikkona hetkenä sairaudessa liikaa vaadittu..? -ap
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 22:58"]
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 22:53"]
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 22:48"][quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 22:45"] Ei se mies sua jaksa loputtomiin kannatella.Ei kukaan jaksa [/quote] Tietääkseni kannattelen kyllä itse itseäni ja olen jopa hakenut apuakin, mutta pahasta olosta tulee kyllä joskus puhuttua kun saman katon alla puhutaan. Eipä tällaista taida moni jaksaakaan, surettaa jos menetän elämäni miehen sairauteni takia.. -ap [/quote]Itsemurhasta puhuminen on raakaa.Tavallaan sanot ettei miehesikään ole minkään arvoinen kun olet valmis lähtemään ja jättämään hänetkin
[/quote]
Mieheni on arvoltaan mittaamaton. Itsemurhalla koen tekeväni vain palveluksen kaikille - tämän ajatuksen ymmärtänevät vain ne, ketkä ovat masennuksen sairastaneet.. Tästä asiasta olemme kuitenkin useasti puhuneet yhdessä keskusteluavussa. En ole todellakaan koskaan uhkaillut itsemurhalla, puhunut vain kuinka se ajatuksena lohduttaa minua enkä aio sitä todellisuudessa tehdä. On sekin rankkaa ja hidaste toipumiselle, etten voi itkeä tai puhua tunteistani kotonani peläten miten toinen reagoi. -ap
[/quote]
Olen itsekin pitkäaikainen masennuspotilas ja käyn säännöllisesti terapiassa. olen vuosien mittaan oppinut sen, että mieheni ei ole psykoterapeuttini eikä ole mitään syytä käyttää häntä negatiivisten tunteiden kaatopaikkana. olen pyytänyt häntä lukemaan oppaan masentuneiden läheisille, ja toimimaan kanssani sen mukaisesti jos näyttää siltä,että huono jakso on tulossa.
missään tapauksessa en suosittele puhumaan itsemurhasta miehellesi. et tarkoita uhkailla, mutta uhkailulta se kuulostaa. jos sellaisia asioita alkaa mielessäsi pyöriä, soitat vaikka auttavaan puhelimeen. miehesi ei voi sinua parantaa, hän voi kyllä tukea monellakin tapaa, mutt itse sinun pitää sairautesi kanssa ensisjaisesti oppia elämään.
miehesi on nuori, kuten sinäkin. hän ei ehkä jaksa kantaa sairautesi taakkaa niin paljon kuin sinä toivoisit.
Olet ehkä luonut masennuksen myötä itsellesi uuden ongelman tuolla, että pidät kulisseja yllä. Se kuluttaa rankasti omaa jaksamistasi, ja saa aivan varmasti romahtamaan, niin kuin sanoitkin. Kieltäydy enemmän asioista, joiden tekemine tuntuu kulissielämältä, ja tee niinä hetkinä jotain muuta, jotain mitä oikeasti haluat ja josta voisit nauttia. Vaikka se olisi sitten kotiin jääminen ja ajanviete telkun/kirjan kanssa. Aina ei tarvitse jaksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vaikuta sun elämäsi miehelle häipyessään kun eniten tukea tarvitset.
Toisaalta jos oman hengen riistäminen on mielessä useamminkin ja mies joutuu sitä kuuntelemaan voi kyllästyä vääränlaiseen huomionhakuun.
Itse olen ollut vastaavassa tilanteessa, en saanut tukea koskaan vaikean tilanteen tullen ja silti uskoin hänen olevan se oikea, tosin kuolemasta ei puhuttu koskaan, se aihe oli kerrasta poikki kun heräsin sairaalasta ja jäin henkiin. Siitä alkoi elämässä uusi sivu ja uudet tavat, olen onnellisempi kuin koskaan ja myös mies jäi historiaan.
Tsemppiä ja järki käteen.
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 23:11"]
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 22:58"]
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 22:53"]
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 22:48"][quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 22:45"] Ei se mies sua jaksa loputtomiin kannatella.Ei kukaan jaksa [/quote] Tietääkseni kannattelen kyllä itse itseäni ja olen jopa hakenut apuakin, mutta pahasta olosta tulee kyllä joskus puhuttua kun saman katon alla puhutaan. Eipä tällaista taida moni jaksaakaan, surettaa jos menetän elämäni miehen sairauteni takia.. -ap [/quote]Itsemurhasta puhuminen on raakaa.Tavallaan sanot ettei miehesikään ole minkään arvoinen kun olet valmis lähtemään ja jättämään hänetkin
[/quote]
Mieheni on arvoltaan mittaamaton. Itsemurhalla koen tekeväni vain palveluksen kaikille - tämän ajatuksen ymmärtänevät vain ne, ketkä ovat masennuksen sairastaneet.. Tästä asiasta olemme kuitenkin useasti puhuneet yhdessä keskusteluavussa. En ole todellakaan koskaan uhkaillut itsemurhalla, puhunut vain kuinka se ajatuksena lohduttaa minua enkä aio sitä todellisuudessa tehdä. On sekin rankkaa ja hidaste toipumiselle, etten voi itkeä tai puhua tunteistani kotonani peläten miten toinen reagoi. -ap
[/quote]
Olen itsekin pitkäaikainen masennuspotilas ja käyn säännöllisesti terapiassa. olen vuosien mittaan oppinut sen, että mieheni ei ole psykoterapeuttini eikä ole mitään syytä käyttää häntä negatiivisten tunteiden kaatopaikkana. olen pyytänyt häntä lukemaan oppaan masentuneiden läheisille, ja toimimaan kanssani sen mukaisesti jos näyttää siltä,että huono jakso on tulossa.
missään tapauksessa en suosittele puhumaan itsemurhasta miehellesi. et tarkoita uhkailla, mutta uhkailulta se kuulostaa. jos sellaisia asioita alkaa mielessäsi pyöriä, soitat vaikka auttavaan puhelimeen. miehesi ei voi sinua parantaa, hän voi kyllä tukea monellakin tapaa, mutt itse sinun pitää sairautesi kanssa ensisjaisesti oppia elämään.
miehesi on nuori, kuten sinäkin. hän ei ehkä jaksa kantaa sairautesi taakkaa niin paljon kuin sinä toivoisit.
[/quote]
Kiitos asiallisesta vastauksesta, olet ihan oikeassa. Itse olen vasta varsinaista terapiaa aloittamassa, joten selviytymiskeinot on vielä hukassa.. Toivottavasti löydän keinot selvitä masennuksesta ja olla rasittamatta miestäni. Olen ehdottanut oppaitten lukemista miehelleni, mutta häntä ei kiinnosta.-ap
Alue: Aihe vapaa
On ihan ymmärrettävää, että tuollaiset puheet saa epäilemään, kannattaako suhdetta jatkaa. Jos vaikka haluaa lapsia, on ihan luonnollista, että harkitsee tarkasti perheen perustamista sun kanssa. Kyllä mielenterveydeltään epävakaan ihmisen kanssa eläminen on päätös, jota toisen on ihan oikeutettua epäröidä.