Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä mieltä mieheni käytöksestä minua kohtaan?
03.06.2015 |
Olen sairastanut masennusta yli puoli vuotta, syön masennuslääkkeitä ja saan viikottain keskusteluapua. Aloitan kohta psykoterapian. Joskus olemme käyneet myös yhdessä juttelemassa, jotta miehelleni olisi helpompi suhtautua asiaan. Olemme mieheni kanssa seurustelleet neljä vuotta, minä 25 ja mies 29-vuotias. Haluan itse olla täysin avoin miehelleni, ja olen puhunut hänelle pahasta olostani. Yritän kuitenkin kannustaa miestä viettämään paljon aikaa kavereidensa kanssa, kun itse en joskus kykene tekemään oikein mitään. Nyt se sitten vaan taas tapahtui. Avauduin miehelleni pahasta olostani ja sanoin että olen miettinyt itsemurhaakin. Reaktiona tähän mies sanoi, että jättää minut. Tämä on tapahtunut jo kaksi tai kolme kertaa - seuraavana päivänä mies tulee pyytelemään anteeksi ja sanoo ettei oikeasti halua erota. Hyvinä hetkinä vakuuttelee, kuinka olen hänen elämänsä nainen, haluaa naimisiin kanssani ja lapsia tulevaisuudessa. Kun itselläni on paha olla ja itkeskelen, on mies usein täysin välinpitämätön ja saattaa häipyä huoneeseensa. Tuntuu, etten voi ilmaista tunteitani ja nyt koko suhdekin tuntuu jo vähän turvattomalta, kun saan pelätä koko ajan milloin mies aikoo jättää.. Kova syyllisyys omasta masennuksesta kalvaa koko ajan ja välillä saatan esittää, että kaikki on hyvin kun pelkään miehen kielteistä reaktiota heikkouteen. Mitä olette mieltä?
Kommentit (48)
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 23:05"][quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 22:59"]
Miehesi tehtävä ei ole tehdä sinua onnelliseksi.Syy että jaksaa elää on jokaisen löydettävå itse
[/quote]
Tämä on totta, ja työskentelen koko ajan toipuakseni. mutta onko puolison tukeminen heikkona hetkenä sairaudessa liikaa vaadittu..? -ap
[/quote]Oletko ikinå miettinyt että miestäsikin voi joskus masentaa.Kuka häntä tukee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 07:55"]
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 23:05"][quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 22:59"] Miehesi tehtävä ei ole tehdä sinua onnelliseksi.Syy että jaksaa elää on jokaisen löydettävå itse [/quote] Tämä on totta, ja työskentelen koko ajan toipuakseni. mutta onko puolison tukeminen heikkona hetkenä sairaudessa liikaa vaadittu..? -ap [/quote]Oletko ikinå miettinyt että miestäsikin voi joskus masentaa.Kuka häntä tukee?
[/quote]
Näin. Ja mies elää yhtälailla varpaillaan, koska eihän hänkään välttämättä uskalla tuoda tuntojaan ilmi, koska ap on masentunut ja puhuu itsemurhasta...
Jos puhut VIIKOITTAIN itsemurhasta, on se todella kuluttavaa miehellesikin joka ei asialle voi mitään ja tuntee olonsa näin tarpeettomaksi.
Mies ei varmaan estä sua käsittelemästä tunteitasi, mutta hän ei selvästi pysty käsittelemään niitä sinun kanssasi. Jotkut eivät osaa suhtautua itkemiseen yms. ja itsemurhaajatuksesi voivat olla todella ahdistavia toisille.
Itse olen ollut pitkään masentunut ja silloin tällöin suustani voi mölähtää tyyliin" haluaisin vain kuolla" yms. joka itseäni yleensä auttaa, mutta se voi olla hyvin raskasta sille kuuntelijalle.
Voisitko sinä uskoutua jollekulle muulle kuin miehellesi tai ainakin yrittää välttää kaikkein pelottavimpien asioiden käsittelyä. Tuntuu toki pahalta jos ei voi miehensä kanssa puhua, mutta jos hän ei pysty kuuntelemaan ja reaktio on tuommoinen niin se tuottaa sinullekin vain enemmän mielipahaa.
Olisi hyvä jutella vaikka pikimmiten jonkun auttavan tahon kanssa. Psykiatreja,mt-hoitajia yms. pääsee kyllä kiireellisestikin tapaamaan jos on hätä ja mietit tuommoisia.
Toivon sinulle voimia ja toivon että tilanne selviää pikaisesti!
Mies voi olla itsekin hyvin väsynyt, onhan hänellä läheisiä ihmisiä, joiden kanssa käsitellä ahdistuksiaan ja huolta sinusta? Jos mies ei saa tukea ja elää koko aikaisessa huolessa niin ei ne miehenkään voimavarat välttämättä riitä. Mahdollisesti hän ei kuitenkaan halua kaataa sinun niskaasi tällaista.
No mitenköhän turvaton olo mahtaa miehellä olla, kun aletaan itsemurhasta puhua /uhkailla..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jättämisellä uhkailu on typerää. Tuo että mies lähtee pois kun itket ei välttämättä oo paha. Ite kun oon heikossa tilassa (itken) haluan olla yksin, ja varmaan jokainen mies samoin. Sun miehes voi ajatella että säkin haluat.
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 22:55"]
Mikäs elämäsi mies se tuommoinen on, joka ei tue puolisoaan vaikeina aikoina, vaan uhkailee jättämisellä? Sellainen ei ole mies eikä mikään. Älä laske tuon varaan, on olemassa empaatisempiakin ihmisiä kumppaniksesi. Sellaisia, jotka hyväksyvät sinut omana isenäsi niin huonoina kuin hyvinä päivinä. Ansaitset todellakin parempaa kohtelua, nykuinen mies vain asennoitumisellaan kurjistaa elämääsi. Rohkeutta ja voimia sinulle <3
[/quote]
Tämä on nuruuden suhde. Miettisin monta kertaa alkaisinko nuorena elämään raskaassa suhteessa masentuneen kanssa. Tuskin alkaisin. Tilanne on eri, kun ollaan oltu yhdessä kauan ja elämä on yhtenen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyseessä on vakava sairaus, joka kuormittaa myös ympäristöä. Se sinun täytyy hyväksyä, siis myös se, ettei mies aina reagoi niinkuin sinä haluat, vaan huolehtii, tuskastuu, menettää kärsivällisyytensä, sanoo ja tekee "vääriä" asioita. Hänhän on ihminen!
Masennuksesta paraneminen kestää yleensä kauan ja sinä aikana potilas usein pyörittelee mielessään ja puheissaan samoja asioita, joihin läheiset saattavat yksinkertaisesti kyllästyä.
Kuitenkin poikaystäväsi on sitoutunut sinuun ja suhteeseenne, on käynyt keskustelutapaamisissa (mitä ne ovat elleivät terapiaa?) kanssasi. Armahda häntä vähän, vaikka masentuneen maailmaan ei mahdu kuin hän itse ja masennus. Masennuksen sairastaneena ja sitä parantuneena tiedän kyllä. Jos te tuosta selviätte yhdessä, selviätte mistä tahansa.
Mun miehen exä oli masentunut. He olivat neljä vuotta yhdessä ja nainen sai käyttäytyä miten halusi, olihan hän masentunut. Viilteli itseään, söi rauhoittavia muiden lääkkeiden lisäksi,uhkaili itsemurhalla. Mies on sanonut, ettei enää ikinä halua sellaiseen suhteeseen. On kuulemma ihanaa saada olla jonkun normaalin kanssa. Mun kanssa hän sai ostaa rivitalon ja perustaa perheen. Exän kanssa se oli vuodesta toiseen samaa paskaa. Joten mä säälin sun miestä. Sun pitäis hoitaa itses ja antaa miehesi mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi sinulla kohta alkaa se psykoterapia, ehkäpä sen myötä saat tukea elämääsi niin, että asiat sujuvat paremmin. Se voi olla miehellisikin helpottavaa, jos hän tietää että sulla on vaikka vuoden säännöllinen hoitosuhde. Niin ettei hän koe olevansa niin voimakkaasti vastuunkantaja. Tietenkin on myös mahdollisesta, että mies ei kanna voimakkaasti sisäistä huolta tilanteestasi.
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 23:05"]
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 22:59"]
Miehesi tehtävä ei ole tehdä sinua onnelliseksi.Syy että jaksaa elää on jokaisen löydettävå itse
[/quote]
Tämä on totta, ja työskentelen koko ajan toipuakseni. mutta onko puolison tukeminen heikkona hetkenä sairaudessa liikaa vaadittu..? -ap
[/quote]
Joillekin se voi olla. Minulle annettiin neuvoksi alkaa kirjoittaa tunteitani päiväkirjaan. Se auttaa, etkä rasita olollasi muita. Olen juuri opettelemassa eroon muille valittamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mieheni veli on vakavasti masentunut, kuulostaa hyvin samanlaiselta kuin sitä ap. Hänkin valittaa ettei hänen puolisonsa ymmärrä häntä eikä halua kuunnella hänen vuodatustaan. Tilittää ja uhkailee sitten itsemurhalla sukulaisilleen, vanhemmilleen ja sisaruksilleen. Päällisin puolin on ihan normaali eli näkee kavereita ja muutenkin harrastaa, niinkuin ilmeisesti sinäkin ap.
Oikeasti vihaan häntä tämän takia, ymmärrän että masennus on sairaus mutta en voi ymmärtää tuota minun näkökulmastani pohjatonta itsekkyyttä jolla hän kaataa pahan olonsa muiden niskaan. Mieheni on ihan hajalla näistä uhkauksista ja äitinsä ei pysty välillä öisin nukkumaan kun pelkää, mitä veli tekee itselleen. Joka kerta kun puhelin soi niin mieheni säpsähtää, että ei kai nyt huonoja uutisia. Veli on myös sitä mieltä että häntä ei kukaan ymmärrä eikä huomioi, vaikka todellisuudessa koko suvun huomio on nimenomaan hänessä tämän käytöksen takia.
On hienoa että tiedostat tilanteesi ap ja käyt terapiassa (mieheni veli lopetti sen kun terapeuttikaan ei kuulemma ymmärrä häntä), mutta yritä oikeasti asettua myös miehesi asemaan (tiedän että masentuneena se on vaikeaa). Ja jätä herran tähden nuo itsemurhapuheet pois, et tajua miten ahdistavia ne ovat.
Siis mitä? Mies itkee sitä kun joskus tuntuu että olisi parempi erota ja sinä puhut itsemurhasta? Sitten vaadit mieheltäsi ymmärrystä?!?! Et näytä ymmärtävän itse miestäsi lainkaan. Itse olen seurustellut masentuneen ihmisen kanssa, ja se on ihan kauhean raskasta yrittää olla itse vajoamatta masennukseen, varsinkin, jos toinen puhuu itsemurhasta yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 09:03"]
Kyseessä on vakava sairaus, joka kuormittaa myös ympäristöä. Se sinun täytyy hyväksyä, siis myös se, ettei mies aina reagoi niinkuin sinä haluat, vaan huolehtii, tuskastuu, menettää kärsivällisyytensä, sanoo ja tekee "vääriä" asioita. Hänhän on ihminen!
Masennuksesta paraneminen kestää yleensä kauan ja sinä aikana potilas usein pyörittelee mielessään ja puheissaan samoja asioita, joihin läheiset saattavat yksinkertaisesti kyllästyä.
Kuitenkin poikaystäväsi on sitoutunut sinuun ja suhteeseenne, on käynyt keskustelutapaamisissa (mitä ne ovat elleivät terapiaa?) kanssasi. Armahda häntä vähän, vaikka masentuneen maailmaan ei mahdu kuin hän itse ja masennus. Masennuksen sairastaneena ja sitä parantuneena tiedän kyllä. Jos te tuosta selviätte yhdessä, selviätte mistä tahansa.
[/quote]Anteeksi, sorkin väärän peukun vahingossa. Kirjoituksesi oli täyttä asiaa.
[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 09:04"]
Mun miehen exä oli masentunut. He olivat neljä vuotta yhdessä ja nainen sai käyttäytyä miten halusi, olihan hän masentunut. Viilteli itseään, söi rauhoittavia muiden lääkkeiden lisäksi,uhkaili itsemurhalla. Mies on sanonut, ettei enää ikinä halua sellaiseen suhteeseen. On kuulemma ihanaa saada olla jonkun normaalin kanssa. Mun kanssa hän sai ostaa rivitalon ja perustaa perheen. Exän kanssa se oli vuodesta toiseen samaa paskaa. Joten mä säälin sun miestä. Sun pitäis hoitaa itses ja antaa miehesi mennä.
[/quote]
Wau, toivottavasti sun omahyväisyytesi ei jonain päivänä osu omaan nilkkaasi.
-ohis-
Olen ollut masentunut aikaisemmin ennen kuin aloin seurustella mieheni kanssa. Paranin, mutta sellainen loputon väsymys ja kuoleman kaipuu jäi. Olen nyt ollut 10v jo naimisissa, mutta saatan miehelleni edelleen joskus sanoa, että mitä järkeä tässä elämässä on, että harmittaa etten aikanaan tehnyt itsemurhaa. Tiedän, kuulostaa kauhealta, mutta todellisuudessa se ei sitä niin kauheasti ole. Olen hirveän kiltti ihminen ja näin pahassa maailmassa eläminen on minulle vaikeaa. Tuntuu, etten saa tästä oikein mitään irti. Mieheni ei ole koskaan syyllistänyt vaan ihan oikeasti on ymmärtänyt sen, että minulla kuten hänellä itselläänkin on lupa tuntea kaikkia tunteita.
Ymmärrän silti ap:n miestä. Masennus ei ole vain yksilön sairaus vaan se koskettaa lähimmäisiäkin. Siksi voi miehestä olla todella ahdistavaa kuulla näitä juttuja. Minusta ap ei myöskään vaadi mieheltään, että tämän pitäisi jatkuvasti olla kuuntelemassa hänen vuodatustaan. Tämä on aika hankala tilanne siinä mielessä, että ap:lla ei ole lapsia eivätkä he ole olleet kovin pitkään vielä yhdessä. Heillä ei vielä ole pitkää yhteistä historiaa tai perhettä, jotka sitoisivat ja auttaisivat jaksamaan vaikeiden aikojen yli. Siksi mielestäni on kohtuutonta toista pyytää jaksamaan sinun sairautesi ylitse. Psykoterapiakin on hyvin pitkä prosessi. Minusta sap:n kannattaa kysellä mieheltä, mitä hän ajattelee sairaudesta ja millaisia ajatuksia hänellä on silloin kun heittää jättämis-kommentin. Ne on kuitenkin oikeita, perimmäisiä tunteita. Ap, voit itsekin harkita eroa jos näet, että miehesi ei ole onnellinen kanssasi.
[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 09:56"]
[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 09:04"]
Mun miehen exä oli masentunut. He olivat neljä vuotta yhdessä ja nainen sai käyttäytyä miten halusi, olihan hän masentunut. Viilteli itseään, söi rauhoittavia muiden lääkkeiden lisäksi,uhkaili itsemurhalla. Mies on sanonut, ettei enää ikinä halua sellaiseen suhteeseen. On kuulemma ihanaa saada olla jonkun normaalin kanssa. Mun kanssa hän sai ostaa rivitalon ja perustaa perheen. Exän kanssa se oli vuodesta toiseen samaa paskaa. Joten mä säälin sun miestä. Sun pitäis hoitaa itses ja antaa miehesi mennä.
[/quote]
Wau, toivottavasti sun omahyväisyytesi ei jonain päivänä osu omaan nilkkaasi.
-ohis-
[/quote]
Voi jestas. Mitä omahyväistä siinä on, että kehottaa hoitamaan sairauttansa? Se on selvä että mikä tahansa sairaus, on se sitten mt-sairaus, päihderiippuvuus jne ovat asioita jotka vaikuttavat kokonaisvaltaisesti sairastuneen lähipiiriin. Vaikka kuinka yrittää tukea, toinen ei voi olla se terapeutti parisuhteessa.
Ihmisiä aivan turhaan syyllistetään siitä jos jättää parisuhteen jonka toinen osapuoli on sairastunut. Sitä ei voi vaatia, että vuodesta toiseen hukkaa oman elämänsä toisen sairauden takia.
Tuntuu pahalta puolestasi! Oma mieheni on ollut ihanasti mun tukena, itse sairastan ahdistuneisuushäiriötä. Mieheni sanoi että ei kukaa valitse sairastua, ja niinhän se on. Koko sydämestäni toivoisin tämän sairauden pois. Tämä oli jo alettiin seurustella. Välillä on vaikeampaa ja välillä helpompaa. Yhden kerran oli todella vaikeaa, ahdistus ja paniikki kokoaikaista, ja silloin mieheni jäi kotiin hoitamaan lapsiamme ja tukemaan mua, mä olin kotiäitinä. Muuten olisin joutunut sairaalaan. Mieheni tuella pystyin elämään kotona, olemaan läsnä lapsille ja pääsin yli.
En osaa neuvoa sua ap. Mutta toivon kaikkea hyvää sulle. <3 Ymmärrän miltä susta tuntuu...
Teille tuomitsijoille sanon että kuka tahansa voi sairastua. Tekin. Teille voi käydä mitä tahansa. Parisuhteeseen kuuluu rakastaa hyvinä ja huonoina päivinä. Eri asia tietysti jos joutuu oman tai varsinkin lasten fyysisen tai henkisen turvallisuuden takia lähtemään pois.
Tiedän kyllä, että kuka tahansa voi sairastua eikä siitä nyt kyse olekaan.
Mikä on se raja, mitä kaikkea tarvitsee jaksaa kestää jos itsekin on puolison sairauteen jo ihan loppu eikä parannusta tunnu tulevan? Onko se sitten oikein, että sairastuttaa itsensäkin vuosien saatossa?
Aina ei voi vedota myötä- ja vastoinkäymiseen. En kehota ketään eroamaan heti kun toinen sairastuu, en todellakaan.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 23:16"]
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 23:11"]
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 22:58"]
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 22:53"]
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 22:48"][quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 22:45"] Ei se mies sua jaksa loputtomiin kannatella.Ei kukaan jaksa [/quote] Tietääkseni kannattelen kyllä itse itseäni ja olen jopa hakenut apuakin, mutta pahasta olosta tulee kyllä joskus puhuttua kun saman katon alla puhutaan. Eipä tällaista taida moni jaksaakaan, surettaa jos menetän elämäni miehen sairauteni takia.. -ap [/quote]Itsemurhasta puhuminen on raakaa.Tavallaan sanot ettei miehesikään ole minkään arvoinen kun olet valmis lähtemään ja jättämään hänetkin
[/quote]
Mieheni on arvoltaan mittaamaton. Itsemurhalla koen tekeväni vain palveluksen kaikille - tämän ajatuksen ymmärtänevät vain ne, ketkä ovat masennuksen sairastaneet.. Tästä asiasta olemme kuitenkin useasti puhuneet yhdessä keskusteluavussa. En ole todellakaan koskaan uhkaillut itsemurhalla, puhunut vain kuinka se ajatuksena lohduttaa minua enkä aio sitä todellisuudessa tehdä. On sekin rankkaa ja hidaste toipumiselle, etten voi itkeä tai puhua tunteistani kotonani peläten miten toinen reagoi. -ap
[/quote]
Olen itsekin pitkäaikainen masennuspotilas ja käyn säännöllisesti terapiassa. olen vuosien mittaan oppinut sen, että mieheni ei ole psykoterapeuttini eikä ole mitään syytä käyttää häntä negatiivisten tunteiden kaatopaikkana. olen pyytänyt häntä lukemaan oppaan masentuneiden läheisille, ja toimimaan kanssani sen mukaisesti jos näyttää siltä,että huono jakso on tulossa.
missään tapauksessa en suosittele puhumaan itsemurhasta miehellesi. et tarkoita uhkailla, mutta uhkailulta se kuulostaa. jos sellaisia asioita alkaa mielessäsi pyöriä, soitat vaikka auttavaan puhelimeen. miehesi ei voi sinua parantaa, hän voi kyllä tukea monellakin tapaa, mutt itse sinun pitää sairautesi kanssa ensisjaisesti oppia elämään.
miehesi on nuori, kuten sinäkin. hän ei ehkä jaksa kantaa sairautesi taakkaa niin paljon kuin sinä toivoisit.
[/quote]
Kiitos asiallisesta vastauksesta, olet ihan oikeassa. Itse olen vasta varsinaista terapiaa aloittamassa, joten selviytymiskeinot on vielä hukassa.. Toivottavasti löydän keinot selvitä masennuksesta ja olla rasittamatta miestäni. Olen ehdottanut oppaitten lukemista miehelleni, mutta häntä ei kiinnosta.-ap
[/quote]Jos miestä ei oppaiden lukeminen kiinnosta, niin eiköhän se ole siinä? Olette erillisiä ihmisiä ja toiselta ei voi vaatia liikaa ymmärrystä. Toki se, että mies soutaa ja huopaa nyt tilanteessa, on paha. Onko miehellä ketään ihmistä jolle voisi puhua tilanteesta avoimesti? Miehen harteilla on nyt niin paljon huolta, epävarmuutta ja avoimeksi jääviä kysymyksiä, että kohtahan mies hajoaa itsekin jos on vähääkään ajatteleva ihminen.
Puhuisin siis sinuna miehelle kun sinulla on hyvä hetki. Sanoisin ihan selkeästi, että et ole tarpeeksi terve olemaan tässä parisuhteessa vaan pidät suuren osan aikaa kulisseja yllä. Et voi estää romahduksiasi ja elämäsi on täysin arvaamatonta vuoristorataa, tulevasta et edes tiedä. Et tiedä mikä tilanne on vuoden päästä, viiden vuoden päästä tai vaikka kymmenen vuoden päästä. Sano, että annat miehelle nyt vaikka viikon pari aikaa miettiä lähteekö vai jääkö. Jos jää, niin alatte molemmat panostaa täysillä sinun parantumiseen, mutta asetatte jonkun takarajan milloin katsotte tilannetta uudelleen. Jos mies empii ja ei tiedä mitä tekisi, niin pyydä häntä tekemään ihan +/- listauksen elämästään. Jos mies päättää lähteä niin et voi suuttua ja uhkata häntä millään tavoin, vaan kunnioitat miehen päätöstä ja et yritä siihen vaikuttaa.