Lue keskustelun säännöt.
Mustasukkainenko? miehen lapsen äidistä
03.06.2015 |
En ole koskaan ollut mustasukkainen kenestäkään ja nyt vajaa vuosi sitten rakastuin mieheen jolla on pieni lapsi. Mies on hyvä isä ja lapsi aivan mahtava, mutta aina kun katson heitä pakahtuu sydämeni siitä ettei lapsi ole minun. Me tullaan lapsen kanssa loistavasti toimeen ja lapsi halusi aina minut mukaan joka paikkaan. Kysyy usein voivatko tulla kylään. Lapsi ei oireile muutenkaan joten varmaan hänen äitinsä on ihan järkevä. Haluan tämän miehen kanssa kaiken ja kun olemme yhdessä olen onnellisempi ja rentoutuneempi kuin koskaan. Silti kun olen yksin ja oikein ajattelen asiaa niin en pidä siitä että hänellä on ennestään lapsi jota ei suunniteltu ja joka oli hänen mukaansa yllätys vAikka asuivat yhdessä ja nainen ei käyttänyt ehkäisyä. Ahdistaa kun en tiedä pystynkö jäämään suhteeseen jossa olen onnellisimmillani mutta samalla tulen hyvin surulliseksi siitä että jonkun toisen naisen lapsi on siinä ja varsinkin kun hän halaa minua haluaa syliin ja aamulla jos olen yökylässä lahjoittaa maailman leveämmän hymyn. Onko muita jotka ovat kokeneet saman/ tai jotain ajatuksia aiheeseen.
Kommentit (35)
Tämän takia en sekaannu miehiin, joilla on lapsia ennestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntesi ovat täysin normaaleja. mutta älä herran jestas ala tekemään lasta hänen kanssaan vain sen tähden, että saisit itsellesi paremman mielen. Väitän, että juuri näiden tunteiden johdosta uusperheissä tehdään yhteisiä lapsia, vaikka niitä lapsia on ennestääkin niin paljon. Hienoa siis, että pystyt erittelemään tunteesi.
jotta pystyt jatkamaan suhdetta, niin sinun pitää hyväksyä lapsen olemassaolo. Ja on tyhmää erota hyvästä miehestä lapsen takia.
Onko se tunne mustasukkaisuutta? Vai sitä, että haluaisit olla ainutlaatuinen hänen elämässään?
Nykyään, kun erotaan tosi paljon, kaikenlaisia eri versioita perheistä ja vanhemmuudesta on aina vaan enemmän. Se on jo aikalailla arkipäivää. Ydinperheet on kymmenen, kahdenkymmenen vuoden päästä varmaan jo väistyvä elämisenmuoto. Ketkä saavuttavat vielä esim. 20 hääpäivänsä nykyaikana? Kenellä on elämäsäsän pelkästään omat biologiset lapsensa - aina vain harvemmilla. Joten ap, en sinuna näksi asiaa noin vaikeana, vaan osana tätä nykypäivää. Tilannehan on tosi hyvä, kun lapsi tykkää sinusta ja sinä lapsesta. Ole iloinen tavattuasi noin kivan miehen ja nauti elämästäsi.
Teillähän on harvinaisen hyvä tilanne: Pidät lapsesta, ja hän sinusta. Se ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys!
Ymmärrän kyllä osittain tunteesi, ja hienoa, että tiedostat ne itsekin ja osaat eritellä niitä. Älä kuitenkaan sen vuoksi tee mitään harkitsematonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies joka väittää, ettei lapsi ollut suunniteltu vaikkei ehkäisyä käytettykään? Miehellä taitaa olla elämänhallintaongelmia tai sitten ongelmia puhua totta.
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 14:21"]
Mies joka väittää, ettei lapsi ollut suunniteltu vaikkei ehkäisyä käytettykään? Miehellä taitaa olla elämänhallintaongelmia tai sitten ongelmia puhua totta.
[/quote]
Kuullostaa ystäväni mieheltä, joka oli selittänyt miten ex-vaimo tahallaan hankki kaksi lasta vaikka hän ei halunnut yhtäkään. Lopulta sai vielä yhden lapsen ystäväni kanssa ja on jo ex-mies hänenkin suhteen.
Itse en käsitä näitä ehkäisyä ei käuytretä ei haluat lapsia ihmisiä, onko biologoan tunnit jääneet väliin vai onko ihmisen äly vakavasti vajaa... ei niitä vauvoja haikarat tuo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 14:21"]Mies joka väittää, ettei lapsi ollut suunniteltu vaikkei ehkäisyä käytettykään? Miehellä taitaa olla elämänhallintaongelmia tai sitten ongelmia puhua totta.
[/quote]
Tuossahan lukee että NAINEN ei käyttänyt ehkäisyä. Mitä jos nainen on vaan jättänyt pillerit syömättä miehen tietämättä?
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 14:09"]
Nykyään, kun erotaan tosi paljon, kaikenlaisia eri versioita perheistä ja vanhemmuudesta on aina vaan enemmän. Se on jo aikalailla arkipäivää. Ydinperheet on kymmenen, kahdenkymmenen vuoden päästä varmaan jo väistyvä elämisenmuoto. Ketkä saavuttavat vielä esim. 20 hääpäivänsä nykyaikana? Kenellä on elämäsäsän pelkästään omat biologiset lapsensa - aina vain harvemmilla. Joten ap, en sinuna näksi asiaa noin vaikeana, vaan osana tätä nykypäivää. Tilannehan on tosi hyvä, kun lapsi tykkää sinusta ja sinä lapsesta. Ole iloinen tavattuasi noin kivan miehen ja nauti elämästäsi.
[/quote]
Me saavutamme ensi viikolla ja lapset ovat kaikki yhteisiä. Tämä sama koskee kummankin vanhempia myös paitsi liitot puolet pidempiä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehille tuntuu lasten hankkiminen olevan jotenkin samantekevää. He tuskin punnitsevat asiaa kovin tarkoin.
Se kiintymys on kyllä niin ihanaa, se lapsi on niin vilpitön ja kiinnostunut minusta. Jos olen sohvalla makaamassa tulee hän syliin ja kiertää pikku kätöset mun ympärille halaukseen. Ja sit katon sitä ja ajattelen että voi hitto miten ihanaa. Mut sit tuun surulliseksi koska en voi kasvattaa häntä tai muutenkaan puuttua asioihin tai käydä vaatekaupassa tai mitään. - ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kuvitellut että koskaan sekaantusin. Mutta se mies vei jalat alta.
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 14:33"]
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 14:09"]
Nykyään, kun erotaan tosi paljon, kaikenlaisia eri versioita perheistä ja vanhemmuudesta on aina vaan enemmän. Se on jo aikalailla arkipäivää. Ydinperheet on kymmenen, kahdenkymmenen vuoden päästä varmaan jo väistyvä elämisenmuoto. Ketkä saavuttavat vielä esim. 20 hääpäivänsä nykyaikana? Kenellä on elämäsäsän pelkästään omat biologiset lapsensa - aina vain harvemmilla. Joten ap, en sinuna näksi asiaa noin vaikeana, vaan osana tätä nykypäivää. Tilannehan on tosi hyvä, kun lapsi tykkää sinusta ja sinä lapsesta. Ole iloinen tavattuasi noin kivan miehen ja nauti elämästäsi.
[/quote]
Me saavutamme ensi viikolla ja lapset ovat kaikki yhteisiä. Tämä sama koskee kummankin vanhempia myös paitsi liitot puolet pidempiä :)
[/quote]
Olen tuon kirjoittaja ja itsekin olen ollut yli 20 vuotta naimisissa ja miehelläni ja minulla on vain yhteiset lapset, mutta ympärillämme erotaan jatkuvasti. Ja nimenomaan nuoret liitot päättyvät jo muutaman vuoden kuluessa aina vain yleisemmin. Erilaisia uusperhesysteemejä on aina vain enemmän. Mitä onkaan esim. 10 vuoden kuluttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 15:40"]
Se kiintymys on kyllä niin ihanaa, se lapsi on niin vilpitön ja kiinnostunut minusta. Jos olen sohvalla makaamassa tulee hän syliin ja kiertää pikku kätöset mun ympärille halaukseen. Ja sit katon sitä ja ajattelen että voi hitto miten ihanaa. Mut sit tuun surulliseksi koska en voi kasvattaa häntä tai muutenkaan puuttua asioihin tai käydä vaatekaupassa tai mitään. - ap
[/quote]
Kyllä nämäkin asiat tulevat välillenne sitten aikanaan. Anna ajan kulua, kaikki osalliset huomaavat, että et ole vain käymässä. Jos äitikin kerta vaikuttaa täyspäiseltä, niin varmasti ajan kuluessa voit viettää enemmänkin aikaa lapsen kanssa ja ne shoppailuasiatkin onnistuu. Kannaltasi ikävä kyllä, lapsen asiat on vanhempien päätettävissä, mutta voithan ajatella niinkin, että saat rusinat pullasta. Mihinkään ikävään sinun ei varsinaisesti tarvitse ottaa kantaa! Päätökset ja vastuun kantaa vanhemmat.
Mun vanhemmilla myös liitto hyvällä mallilla ja vain yhteiset lapset, joten se tuntuu normaalimmalta. Jotenkin koko uusperhehomma epäilyttää ja mitä sitten jos eroan en koskaan nää tätä ihanaa lasta eikä hän minua. Ikävävähän siinä tulee :( -ap
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 15:40"]
Se kiintymys on kyllä niin ihanaa, se lapsi on niin vilpitön ja kiinnostunut minusta. Jos olen sohvalla makaamassa tulee hän syliin ja kiertää pikku kätöset mun ympärille halaukseen. Ja sit katon sitä ja ajattelen että voi hitto miten ihanaa. Mut sit tuun surulliseksi koska en voi kasvattaa häntä tai muutenkaan puuttua asioihin tai käydä vaatekaupassa tai mitään. - ap
[/quote]
Miten niin et voisi kasvattaa häntä, tai käydä vaatekaupassa? Tietenkään et saa etkä voi syrjäyttää hänen äitiään, mutta mitä enemmän täyspäisiä välittäviä ihmisiä lapsen elämässä on, sen parempi.
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 15:53"]
Mun vanhemmilla myös liitto hyvällä mallilla ja vain yhteiset lapset, joten se tuntuu normaalimmalta. Jotenkin koko uusperhehomma epäilyttää ja mitä sitten jos eroan en koskaan nää tätä ihanaa lasta eikä hän minua. Ikävävähän siinä tulee :( -ap
[/quote]
No ratkaisu ei ainakaan ole hankkia ankkurilapsi, kuten valitettavan monet tekee.
Mä just halusin tehdä lapsen sen miehen kanssa mut se tunne tuli jotenkin heti ekan kerran kun näin hänet lapsensa kanssa. Se oli niin ihanaa ne on niin hellyyttäviä. Me ollaan puhuttu siitä ja molemmat halutaan sitä mutta tässä on tää mun ongelma joten jarrutellaan asiaa ja muutenkin ollaan ajateltu että pitää odottaa mutta välillä kun keskustellaan ja ajatellaan tulevaisuutta se on kauneinta mitä oon koskaan kuullu ja tekisi mieli hypätä siihen heti. Mut mä kuitenkin aina rationalisoin ja yliajattelen joka asian.
Mä en tunne edes ketään kellä olisi uusioperheessä lapsi, ja tää koko juttu yllätti mut aluksi kun luin uusioperheistä, mut alan ymmärtää nyt miks ihmiset tekee niin ja kylhän se on väärä peruste hankkii lapsi. -ap
Voi olla vaikea tilanne, mutta ota ihmeessä lapsen vilpitön kiintymys vastaan. Et tule koskaan katumaan. Voisi olla moninverroin vaikeampaa, jos lapsi ei hyväksyisi sinua. Ei kannata kehitellä ongelmia turhasta.