onko kahden lapsen kanssa PALJON raskampaa kuin yhden?

Meillä ikäeroa 2v11kk ja nyt nuorempi on 1v11kk ja vanhempi 4v10kk. Ei se toinen mene siinä samassa kuin eka. siis no....meillä tää kakkonen on työläämpi kuin eka mutta vaikkei olisikaan niin kaikki on jaksettava tehdä molemmille ja molemmat huomioitava ja sitten kun ne riehuu yhdessä tai tappelee niin huh huh. Ja kun toinen nukahtaa aikaseen niin toinen valvoo ja kun toisen saat hoitoon niin toinen jää aina kotiin ja kun toinen sairastuu niin viikon päästä sairastuu toinen. Meillä on onni että ikäeroa on ja että esikoinen osaa jo pukea ja ei käytä vaippoja ja pesee kädet käy pissillä ite. Kuinka raskasta kahden tosi pienen kanssa olisikaan. Mutta elämä kahden kanssa on kyllä mukavaakin mutta kyllä raskasta. Tähän vaikuttaa kuitenkin eniten se että onko hoitoapua esim. sukulaisilta ja kuinka paljon isi on kotona hoitamassa. Sanoisin että kahen lapsen kanssa ei todellakaan omaa aikaa paljoa mitää jää. Uskon että kolmen ja neljän kanssa on aivan hurjaa. Itse en selviäisi kun tää kahenkin kanssa on aivan hurjaa hommaa. Olen ehkä laiska kotiäiti ja sukulaisilta ei paljon hoitoapuja saa mutta kyllä tässä päivä kerrassaan kun parhaansa yrittää. Sen vinkin annan että päätös toisesta lapsesta kannattaa tehdä harkitsevaisesti ja maltillisesti.

alku on tietysti hankalaa mutta lopulta helpompaa kun on leikkikaveri. Meillä on kolme lasta kahden vuoden välein ja kolmas tuntuikin jo tosi helpolta. Keskimmäinen oppi konttaamaan puolivuotiaana ja sen jälkeen meni isoveljen perässä mukana leikeissä. Eikä tarvinnut koko ajan olla viihdyttämässä esikoista.

Se riippuu täysin siitä, miten kakkosesi nukkuu, koska välttämättä päiväunia et enää ehdi valvottujen öiden jälkeen nukkumaan. Minun mielestäni suurin haaste on siis unenpuute.

Hektisempää kyllä, mutta monipuolisempaa, eikä niin puuduttavaa, kuin esikoisen vauva-aikana.

Allekirjoitan täysin.

Omillani on muuten juuri kahden vuoden ikäero, minusta se on paras mahdollinen!

Meillä 3.5 vuotta (tarkoitus oli vähemmän, mutta ei se aina niin mene kuin suunnittelee) ja sekin on ollut hyvä. Isompi pärjää jo mainiosti itsenäisesti ja silti on leikkikaveri pienemmälle. Jos seuraava tulee, niin sitä aletaan miettimään aika pian (vauva nyt tasan vuoden), ihan jo oman ikäni takia.

kyllä jokainen lapsi teettää töitä, mutta kun on jo rutiinit ja uusi lapsi tuo mukanaan uusia rutiineja niin äkkiä se arki rupeaa rullamaan

koska lepohetket olivat harvassa. Öisin vauvan heräilystä kertyvää univelkaa ei saanut hoidettua päivällä lepäilemällä vauvan kanssa kun oli isompi lapsi hoidettavana. Jollain onnellisella saattaa tietysti isomman päiväunet sattua samaan aikaan kun vauvankin, mutta eiväthän kaikki isosiskot tai -veljet enää nuku päiväunia lainkaan.

Esikoisen kanssa lepohetkiä oli vaika kuinka, aina kun vauva torkahti oli aikaa istahtaa tietokoneelle tai sanomalehden ääreen kahvikupin kanssa. Nyt jos yrittää hetken hengähtää niin AINA joku tarvitsee juuri silloin jotain (lapsia nyt kolme).

Nyt kahden kuukauden kokemuksella. Muu ei haittaa oikeastaan kuin univelka, jota ei saa "maksettua". Nytkin olen minuutin ollut koneella ja taas täytyy mennä...

mutta hetkeäkään en anna pois.



ja meillä juuri tuo ikäero ja täytyy myöntää, että en suosittelisi tätä vihamiehellekkään

ne ei voi olla muuta kuin vahinkoja, ehkä esikoista lukuunottamatta!!!

mutta just vähän aikaa sitten tuttavaperhe kirosi kun ne kaksi lasta ovat koko ajan toistensa kurkussa kiinni, joten vaivaa on lähinnä kuusisataakertaisesti ;)

ne ei voi olla muuta kuin vahinkoja, ehkä esikoista lukuunottamatta!!!

Meillä ikäeroa 3v4kk. Meidän esikoinen oli mahtava vauvan synnyttyä. En osaisi edes kuvitella, että kuopus kykenisi moiseen huolehtivaisuuteen. Vaikka oikeastaan varmaankin kykenisi ;-)



Minusta tuo ikäero on maailman paras.



Meilläkin oli tähtäimessä n. kahden vuoden ikäero, mutta ei aina mene kuten toivotaan, joten vähän venähti. Esikoinen ja kuopus ovat leikkineet yhdessä siitä lähtien, kun kuopus oppi päätään lattiasta nostaan. Aluksi kuopuksen rooli oli aika vaatimaton, mutta konttaamaan opittuaan sai jo parempia osia leikeissä. Tänä päivänä lapset, 3 ja 6v., tappelevat ja leikkivät tasavertaisesti keskenään.

Vauva-aika on väsyttävää ja kun lepohetkiä ei ollut (esikoinen ei nukkunut enää päiväunia) ja lapset heräilivät vuorotellen yölläkin niin kyllä koin rankaksi. Sitten kun kuopus oli n. vuoden vanha niin alkoi helpottaa ja nyt luulen että kaksi keskenään leikkivää (ja tappelevaa) lasta on helpompi kuin yksi joka roikkuisi äidin helmassa koko ajan.

rankempaa kuin yhden kanssa. Mutta sitten myöhemmin heistä on varmasti seuraa toisilleen.

Riippuu tietysti lapsista, mutta kyllä meillä yhden kanssa oli HELPPOA verrattuna nykyiseen tilanteeseen. Puhumattakaan siitä, kun pienempikin oli vielä vauva, työn määrä yllätti kun olin vähän soitellen lähtenyt sotaan ja ajattelin että siinähän se toinen menee "sivussa"..Juu ei mennyt. Koko ajan saa tehdä jotain ja jompikumpi roikkuu jalassa tai on vailla syliä, vettä, kirjan lukemista, leikkikaveria, milloin mitäkin..lapsilla ikää nyt 1v 3kk ja 2v 11kk

Meidän lapsilla ikäero 2-vuotta ja toisen vauva-aika oli todella rankka. Juuri siitä syystä en kolmatta halua, vaikka välillä tekeekin mieli. Nyt lapset 1.5v ja 3.5 vuotta ja pienempi on jopa omatoimisempi kuin isompi. Aivan hurjan nopeata on kehittynyt seuratessaan isompaa. Eniten väsyn näiden kahden nahisteluun. Isompi varsinkin meinaa viedä pienemmältä kaikki lelut ja muutenkin tekee pientä kiusaa, jolloin saamme olla kokoajan vahtimassa ja erotuomarina. Jospa nuo joskus oppisivat nauttimaan toistensa seurasta ja leikkisivät sovussa:)

on tulossa parin kuukauden päästä perheenlisäystä ja esikoinen on täyttänyt siihen mennessä 2 vuotta. Jotenka, saas nähdä. Toivotaan, että kaikki menee hyvin, mutta kyllä mä uskon, että se raskaampaa tulee olemaan. Pakko se pärjätä on. Ja enempää lapsia meille ei tule. Kahdesta ollaan kummatkin haaveiltu miehen kanssa, ellei sitten nyt iltatähti joskus satu syntymään, mutta lähiaikoina ei.