Keskosvauvan äiti Eevi Teittisen ei kannattaisi nyt murehtia seksin vähyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Edelleen yhdessä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauvan puolesta tuli hieman paha mieli, lempinimi on narina-kerttu ja vauva saa luvan tottua että tässä perheessä mennään.

Eikä vauva edes herättänyt vau fiiliksiä.

Lapsi on pettymys kaikinpuolin jo syntyessään.

Samaa mietin ja mielestäni avoimessa puheessa niistä negatiivisistakin fiiliksistä ei sinänsä mitään pahaa, mutta tekee tässä tapauksessa pahaa ajatella, että tyttö saattaa joskus isompana lukea itsekin tämän jutun.

Juu. Kuulostaa synnytyksen jälkeisestä masennuksesta käsivän puheilta nuo vauvan (turhautuneet) nimittelyt ja pettyneisyys. Muistan itse, kun meille syntyi esikoinen, joka huusi kuin syötävä, nukkui pätkissä, ei viihtynyt muualla kuin sylissä ja kitisi koko ajan 24 h. Eipä paljon juhlalta tuntunut eikä rakkaus herännyt. Kaipasin koko ajan takaisin vanhaan elämään ja mietin jopa suisidia, että pääsisin pahasta pois. Kuitenkaan en voinut jättää vauvaa isälle, sillä hänkin oli turhautunut ja kiukkuinen. Pelkäsin, että tekee raivoissaan jotakin josta vauva kärsii. Silloin meidän suhteessa veri punnittiin.

Onneksi kaikesta selviää. SIitä vain ei hirveästi silloin puhuttu, olo tuntui todella syylliseltä näin äitinä. Nyt tunnistan tuoksi synnytysmasennukseksi. Sitä voi myös mies potea, kun elämä mullistuu.

Mulla oli aivan samanlainen kokemus esikoisen kanssa. Ensimmäiset 9kk valvoin itkuisen ja kiukkuisen vauvan kanssa, eikä lapsen isästäkään tuntunut olevan kuin haittaa kun oli itsekin väsynyt ja kiukkuinen. Se eka vuosi ei todellakaan mennyt kovin hyvin. Muistan elävästi sen tunteen, kun oli vain pakko jaksaa väsyneenäkin kun ei lasta voinut jättää kiukkuisellle isälleen.

Aivan turha sanoa, että miksi valitsit tuollaisen miehen. No, se ei hänellä otsassa lukenut millainen isä hän väsyneenä olisi. Pikemminkin kysymys kuuluu, miksi hän muuttui niin paljon vauvan syntymän jälkeen? Miksi hän ei koskaan kasvanut isäksi?

Kyllä se useimmiten on ainakin jossain määrin etukäteen nähtävissä. Jos ukko on itsekeskeinen, laiska sovinisti, jonka mielestä kaikki kotiin liittyvä on naisten hommia, niin ei sellaisesta mitään vuoden isää tule.

Eevi vois kyllä tosiaan rauhoittua hieman. Vauva niin pieni ja oma äitikokemuskin vielä kovin lyhyt että voisi valmentaa aiheesta muita. Korkeintaan kokemusasiantuntijana keskosvauvan ensikuukausista voisi esiintyä. Toivotaan että heilläkin helpottaa vielä.

Siis synnytyksen jälkeen ja imetyksen alussa osallahan on limakalvotkin kuin Sahara ja seksi sattuu ihan sikana, puhumattakaan jos on yhtään revennyt ja tilattu. Sitä ei paljon kumppanin kiukuttelu paranna..

Vierailija kirjoitti:

Mulle tulee lähinnä aivan valtava myötähäpeä Eeviä kohtaan. Miten voi olla äitiys noin hukassa, että sallii miehellekin moiset vapaudet "ettei se niin kiukuttelisi sitten huonojen unien jälkeen" Tai oikeastaan: miten yksinkertainen voi nainen olla, että kertoo tällaista lehtihaastattelussa?  Lähinnä nolaa itsensä tunnustamalla tekonsa ja vielä sen, että on valinnut noin saatanan yksinkertaisen ja itserakkaan miehen.

Mulla taas tuli sääli Eeviä kohtaan narsistin uhrina. Toivon, että hän selviytyy hyvin. 

Tuntui kyllä itsestäkin pahalta lukea ko. juttua.. Hassua, että esim. vuosia sitten Sini Arielin tosi rankka tilitys pikkuvauvan äitiydestä, oli musta ihan normikamaa.. Siis sellainen, jossa yön pimeimpinä tunteina tulee sanottua synkkiä asioita, että tämä on kaikkein syvintä p:tä.. Tuohon pystyin samaistumaan itsekin..

Paljon karumpaa on tuo, että hymyssä suin sanotaan, että ei isää kiinnostanut vauva ensin ollenkaan. Ja että kahden kuukauden ikäisestä lapsesta tarvitaan lomaa parisuhdetta varten viikottain.. Ja etteivät vauvan tarpeet käy missään vaiheessa edes mielessä (vauvan on vain sopeuduttava, että näin me eletään, erityislapsen äitinä tämä tuntuu erityisen hurjalta..)

Käyttäjä31931 kirjoitti:

Tuntui kyllä itsestäkin pahalta lukea ko. juttua.. Hassua, että esim. vuosia sitten Sini Arielin tosi rankka tilitys pikkuvauvan äitiydestä, oli musta ihan normikamaa.. Siis sellainen, jossa yön pimeimpinä tunteina tulee sanottua synkkiä asioita, että tämä on kaikkein syvintä p:tä.. Tuohon pystyin samaistumaan itsekin..

Paljon karumpaa on tuo, että hymyssä suin sanotaan, että ei isää kiinnostanut vauva ensin ollenkaan. Ja että kahden kuukauden ikäisestä lapsesta tarvitaan lomaa parisuhdetta varten viikottain.. Ja etteivät vauvan tarpeet käy missään vaiheessa edes mielessä (vauvan on vain sopeuduttava, että näin me eletään, erityislapsen äitinä tämä tuntuu erityisen hurjalta..)

Mitenhän he siitä selviäisivät kun jo tavallisen vauvan kanssa on parissa kuukaudessa hermot menneet...

Hyi miten vastenmielinen toi Teemu on.

Nyt on tullut pr-juttu iltasanomiin jossa Teemu selittelee parhain päin. Urheilu-ura tyssäsi ja jäi yksin eikä lähipiiriä kiinnostanut se. Vauvan itku rasitti parisuhdetta, mutta vauvan ylähuulen jänteen leikkaus helpotti sitä. Teemun sisko kävi hoitamassa lasta alussa! kerran viikossa, jotta vanhemmat sai omaa aikaa, mutta enää ei tarvitse. Loppu juttua isovanhempien maatilasta ja kuinka lähti Farmiin mukaan, koska haluaa kilpailla ja näyttää isovanhemmilleen että osaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulle tulee lähinnä aivan valtava myötähäpeä Eeviä kohtaan. Miten voi olla äitiys noin hukassa, että sallii miehellekin moiset vapaudet "ettei se niin kiukuttelisi sitten huonojen unien jälkeen" Tai oikeastaan: miten yksinkertainen voi nainen olla, että kertoo tällaista lehtihaastattelussa?  Lähinnä nolaa itsensä tunnustamalla tekonsa ja vielä sen, että on valinnut noin saatanan yksinkertaisen ja itserakkaan miehen.

Veikkaan, että sitä on häirinnyt ex:nsä lyhyys ja nyxässä on nähnyt sitten vaan juuri pituuden, jonka varjoon on jäänyt ne piirteet, jotka olis pitänyt myös osata nähdä. Tuo tuli mieleen, kun on niin hehkuttanut miehensä pituutta jotenkin korostetusti ja tuntui vähän pahalta ex:nsä puolesta. "Suuret rakastajat saa tyttöjä" -heittokin viittas nimenomaan tuossa tapauksessa pituuteen...

Vierailija kirjoitti:

Luin jutun vielä uudelleen ymmärtääkseni mikä siinä saa aikaan sivukaupalla ylemmyyden täyttämää arvostelua ja muka sääliä enkä ymmärrä vieläkään.

Jokainen järjestää ja elää elämänsä oman mallinsa mukaisesti mahdollisuuksiensa rajoissa. Keskustelussa sama lyttäys mentaliteetti kuin 1v ja päiväkoti.

Täysin samaa mieltä. Kuusiviikkoisen, ns. normaalin, terveen tytön äitinä voin samaistua hyvinkin moneen asiaan joita kyseinen pariskunta toi jutuissa ilmi enkä pidä niitä mitenkään outoina saati kummallisina. Jokainen kasvaa äitiyteen ja isyyteen ajan kanssa ja oppii omat tapansa toimia perheenä. Puskista on niin kovin helppo huudella ja arvostella toisten tekemisiä vaikkei omatkaan asiat välttämättä kestä päivänvaloa

Voi, voi, ei kyllä valitettavasti hyvältä kuulosta tämä draaman määrä.

Toivon silti kaikkea parasta pikku perheelle👍

Tämä pariskuntahan on vasta lapsiperhe-elämän alussa ja eteen tulee varmasti vuosien varrella vielä kaikenlaisia vähemmän mukavia juttuja. Asiat ei mene niinkuin on itse suunnitellut ja elämä yllättää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo Teemu vaikuttaa varsin epäkypsältä ja idioottimaiselta. Mihinkään ei olllut varautunut ja kuulostaa siltä että on jättänyt kaiken Eevin harteille. Jotenkin tuo hänen asenteensa paistaa sellaista välinpitämätöntä energiaa Eeviin ja lapseen.

On ihan olei ettei tunne toki mitää erityistä onnea kun lapsi syntyy, tunteille ei mitään voi.

Olen siitä asiasta samaa mieltä kyllä heidän kanssaan että julkisuudessa maalataan liian ruusuista kuvaa vauva-arjesta ja odotusajasta/synnytyksestä.

Tottakai tuon ikäinen poika on epäkypsä, mies alkaa olemaan mies vasta yli 50 vuotiaana ja ei tietenkään Teemu ole yksiavioinen kuten ei kukaan muukaan ytm

Mitä mä just luin? o_O Kaikki kenellä ikää 18 v ovat aikuisia ja jos ei siinä noin 25 v iässä ole kypsä, aika huonosti on sitä myöskään sen jälkeen. Saatika 50-vuotiaana kun on jo tapoihinsa urautunut vanha ukko. 

Tuolle on nimi ja sitä kutsutaan henkiseksi epäkypsyydeksi ikään nähden. Ennuste on sen huonompi mitä enemmän ikää on jo. Harva yli 50-vuotias enää edes yrittää muuttua. Se on tehtävä nuorena jos aikoo.

Kannattaisi kypsyä ensin henkisesti ennenkuin hankkii lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos orgasmeja kaipailee niin omilla käsillä se hoituu muutamassa minuutissa. Vielä vaivattomampaa, kun alkaa äheltämään miehen päällä väsyneenä.

Mitä on tämä puhe omilla käsillä orgasmin saamisesta - naisena? Miehetkin aina jotain "omin sormin"-läppää heittää. En ole ikinä saanut orgasmia omilla käsillä tai sormilla - ei ole ollut lähelläkään - ja olen nainen. Saako naiset orgasmeja sillä tavalla 🤔

Jos olet tosissasi, niin saavat ja 99,99% onnistumisella. Heterosuhteissa prosentti putoaa n 60%.iin. 

Vierailija kirjoitti:

Vain kuukauden etuajassa syntynyt ja ihan hyvän kokoinen lapsi. Nämä vanhemmat eivät ole vanhemmiksi sopivia. Ihanko yllätyksenä tullut, että vauva syö yölläkin.

Eiköhän nenä-mahaletkun kautta syöttäminen stressaisi ihan jokaista vanhempaa.

Käyttäjä31931 kirjoitti:

Tuntui kyllä itsestäkin pahalta lukea ko. juttua.. Hassua, että esim. vuosia sitten Sini Arielin tosi rankka tilitys pikkuvauvan äitiydestä, oli musta ihan normikamaa.. Siis sellainen, jossa yön pimeimpinä tunteina tulee sanottua synkkiä asioita, että tämä on kaikkein syvintä p:tä.. Tuohon pystyin samaistumaan itsekin..

Paljon karumpaa on tuo, että hymyssä suin sanotaan, että ei isää kiinnostanut vauva ensin ollenkaan. Ja että kahden kuukauden ikäisestä lapsesta tarvitaan lomaa parisuhdetta varten viikottain.. Ja etteivät vauvan tarpeet käy missään vaiheessa edes mielessä (vauvan on vain sopeuduttava, että näin me eletään, erityislapsen äitinä tämä tuntuu erityisen hurjalta..)

Joo tämä. Synkkiä fiiliksiä varmasti kaikilla tulee, kun elämä mullistuu ja on väsynyt. Mutta tämä on kyllä jo jotain muuta. Eihän jutun mukaan miestä kiinnostanut edes silloin, kun ei vielä ollut vaikeaa.

Ja aikajana: pari kuukautta pienen vauvan kanssa ja molemmilla on kestävyys ihan tapissa, hermot riekaleina ja lasta kutsutaan mm ”Narina-Kertuksi”. Eevin pitää yksin yötkin valvoa, ettei mies äksyile. Hankitaan hoitaja ja hillutaan ties missä, vaikka keskosvauvan vastustuskyky ei ole täysin kehittynyt. Kyllä mulle tuli paha mieli tästä jutusta ja nimenomaan paha mieli vauvan puolesta. Pieni, avuton olento kuitenkin.

Noh, oma vauvani ääntelee kuin ruostunut ovensarana. Häntä voisi kutsua myös Narina-Kertuksi, ääni vain on merkki mielihyvästä

IL:

Rankka vauva-arki on vaikuttanut myös parisuhteeseen.

– Siinä on faija aika sivussa, jos voi niin sanoa. Ykköshuomio menee vauvaan, kakkoshuomio koiriin ja kolmoshuomio ehkä minuun, Packalén toteaa pilke silmäkulmassaan.

Siis oikeasti?! O_O Kuka aikuinen mies kehtaa sanoa olevansa sivussa, kun perheeseen on syntynyt vauva!

Vierailija kirjoitti:

IL:

Rankka vauva-arki on vaikuttanut myös parisuhteeseen.

– Siinä on faija aika sivussa, jos voi niin sanoa. Ykköshuomio menee vauvaan, kakkoshuomio koiriin ja kolmoshuomio ehkä minuun, Packalén toteaa pilke silmäkulmassaan.

Siis oikeasti?! O_O Kuka aikuinen mies kehtaa sanoa olevansa sivussa, kun perheeseen on syntynyt vauva!

Ihana mies. Ei mainitse sanallakaan tuossa Eeviä. Ainakin itse kuulin neuvon, että ykkösprioriteetti on vauva ja kakkosprioriteetti äiti, jotta äiti jaksaa huolehtia vauvasta.