Mikä asia ihmetytti synnytyslaitoksella? Äidit avautuvat
Kommentit (240)
Itsellä murtui häntäluu isoa lasta ponnistaessa. Pääsinosastollekin, mutta kaikkien puudutteiden hälvetessä alkoi niin kauhea kipu, etten saanut itkemättä ja huutamatta edes lasta vaihdettua rinnalta toiselle. En saanut haettua ruokatarjotinta, joten soitin miehelle itkien että tuo syötävää ennen kuin näännyn. Luulin kuolevani matkalla vessaan. Kipu oli kymmenen kertaa pahempaa kuin yksikään synnytykseni. Silti jouduin anelemaan kipulääkettä hoitajalta, joka tympeästi vastasi "jos nyt koet kivun niin ylivoimaiseksi, niin voit saada buranaa. Ei missään kyllä lue mistään murtuneesta häntäluusta merkintää" no ei kai, kun kipu alkoi vasta jälkikäteen kun epiduraali ja muut pudendaalit loppuivat.
En istunut kivutta viiteen kuukauteen ja jouduin syömään lääkkeitä ihan maksimi määrät. Silti synnytyskertomuksessa vain ohimennen pieni maininta että valittaa häntäluun kipua, saanut buranan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Imetykseen pakottaminen. Näin Hyvinkäällä jokuset vuodet sitten.
Tämä sekä ihmetyttää että vituttaa edelleenkin näiden vuosien jälkeen.
Imetys teki itselläni niin kipeää, että en tähän yksinkertaisesti kyennyt mutta hoitajien törkeästä painostuksesta (en saanut korviketta) oli tätä vain itkien tehtävä.
Lopulta nännini olivat halkeilleet vereslihalle ja sanoin tästä eräälle nuorelle hoitajalle johon hän tökerösti kommentoi "semmoista se on, pure vain hammasta". Tässä vaiheessa nostin asiasta aikamoisen shown ja lopulta sain korviketta 10mm kerralla ja se määrä oli lapselleni aivan liian vähän.Tuolloin tein päätökseni, että jos vielä joskus synnytän teen sen mielummin vaikka kotona saunassa, mutta Hyvinkään synnytysosastolle en enään mene, en edes pakon edestä!
Ens kerralla pyydä miestä tuomaan omat korvikkeet kaupasta.
Minkä ihmeen porsaan sä synnytit kun vastasyntyneen mahan tilavuus on 5-7ml
Miksi synnärillä sitten piti syöttää 10-20 g kerralla?
Turussa Heidekenillä 90 hoitaja sanoi, että voisin lähteä kotiin vaikka olin edellisenä päivänä pyörtynyt ja hemoglobiini oli todella matala.Muistan vielä miltä nainen näyttikin, paksut tummanruskeat letit ja koppava naama!
Osaston ovessa oli kännykän käytön kieltävä lappu. Silti koko osastolla ei ollut yleisöpuhelinta eivätkä hoitajat suostuneet kertomaan kanslian puhelinnumeroa. Millä tavalla tuolta olisi tarkoitus koordinoida esim vierailuajankohtaa kotona odottavan puolison kanssa?
Jollain oli haava tulehtunut kun sektio tehty. Ohjeet sain että 3 kertaa päivässä suihkuttaa ja niin tein ja olin viikon naistenklinikalla. Ei haava tulehtunut eikä tullut komplikaatioita. Ihan mukavasti meni ja ei oo muusta kokemusta.
Kammottavia kertomuksia. En usko, että kaikki kätilöt ja hoitajat ovat tällaisia, mutta ihan liikaa kuitenkin on huonoja kokemuksia niin osastoilta kuin synnytyssaleista. Yksi syy tähän on varmasti julkisen terveydenhuollon monopoli tällä alueella. Siinähän valitatte, me teemme niinkuin on aina tehty. Toinen syy ovat resurssit, ei ole tarpeeksi hoitajia ja lääkäreitä ja sairaalatkin ovat homeessa. Huoh. Kaikista paras tähän olisi täydellinen synnytyslakko. Sehän ei taas onnistu koska ihmiset elävät elämäänsä ja tekevät lapsia silloin kun se heidän tilanteeseensa sopii. Toivottavasti 50 v päästä on paremmin.
Iltaisin ei tarjolla ollut kuin teetä.Tee tietääkseni kovettaa vatsaa ainakin jos ole siihen tottunut.Ei oikein mennyt mun tajuntaani kun kyse just synnyttäneistä.
Kättäri 80-luvun lopulla
Kummaksuttiin kun vauva nukkui vieressäni.
Tayssissa kesken synnytyksen 2010 sain kuulla luennon kahdelta kätilöltä. Siinä supistusten lomassa salissa oli erittäin mukava kuulla, että mikä on avotarjonta ja mitä tarkoittaa, kun lapsi syntyy kasvot ylöspäin! Terveisiä vaan Tayssiin, että ei pätkääkään kiinnostanut kuunnella oli muuta mielessä. Tayssissa toinen lapsi maailmaan pelkän kohdunkaulakanavapuudutteen avulla, vaikka pyysin epiduraalia ja vauvan syntymään kesti useita tunteja. Kipu oli niin kamala, että luulin kuolevani. Kolmannesta kätilö oli aivan ihana ja synnytys spinaalilla täysin kivuton.
Hoitajat kälättivät ja nauroivat yötä myöten huoneessaan ovi auki. Kukaan ei varmasti nukkunut koko käytävällä. Kävin sanomassa, että voitteko olla hiljempaa/laittaa oven kiinni. Pikkuisen hiljeni puhe...
-92 Tyks:ssä.En unohda aamullisia suihkuhuoneita missä me naiset keskenämme pidimme huolta toisistamme.Itselläni vaikea ja pitkä synnytys ja lopulta imukuppi avustus missä häntäluun murtuma.Pärjäsin suihkussa ihan hyvin ,mutta järkytti kalmankalpeat äidit jotka hädintuskin pysyivät pystyssä.Meitä oli useita ja suihkut avoimia tiloja.Kukaan hoitajista ei tullut kertaakaan katsomaan miten siellä pärjätään.Itse alan ihmisenä en voinut enkä voi tänäkään päivänä asiaa ymmärtää.
Olen synnyttänyt molemmat lapseni Oulaskankaan sairaalassa Oulaisissa. Seuraavat asiat ihmetyttivät silloin ja yhä mietityttävät:
Miksi lääkäri kysyi kätilöltä kesken sektion palkanmaksuperusteista. Että maksetaanko hänelle käteisellä vai tilille.
Sektion jälkeen en saanut hoitaa vauvaa vaan vauva oli ekan yön kansliassa ja annettiin korviketta minulta kysymättä.
Kolmantena iltana huoneeseen tuli yövuoron hoitaja katsomaan vauvaa ja kysyi vihaisena miksi vauvalla on tuo peitto jota käytetään vain kahtena ensimmäisenä päivänä...
Toinen synnytys meni aivan pieleen ja ihmeteltävää riitti:
epiduraalipuudutuksen laittoi gynekologi koska oli tottunut tekemään niin ollessaan kehitysmaissa
Kehitysmaissa kuulema tehdään automaattisesti sterilisaatio jos on kaksi sektiota peräkkäin joten lääkäri sanoi että eikös nyt tehdä sinullekin se kun kerran joudutaan leikkaamaan. Suostuin ja jouduin jälkeenpäin täyttämään lomakkeen jossa anon että minulle tehdään sterilisaatio.
Tämä gynekologi katosi matkalla leikkaussaliin ja kun vauva oli syntynyt ja viety pesulle, kysyin lääkäriltä onko minulle tehty sterilisaatio. Lääkäri ei ollut kuullut koko asiasta, opiskelija sanoi: ai mä unohdin sanoa siitä, ja leikkaushaava avattiin uudestaan.
Papereissa lukee että vauvaa on vedetty mahasta imukupilla mutta kun vauvan pää oli jo laskeutunut synnytyskanavaan niin ihmettelen mistä vauvaa vedettiin kun mitään jälkiä ei jäänyt. Kukaan jolta olen kysynyt ei osaa vastata.
Pääsin kotiin maanantaina ja jouduin tiistaiaamuna terveyskeskukseen kovan vatsakivun vuoksi. Crp oli yli 100 ja jouduin vauvan kanssa takaisin sairaalaan. Torstaina kun crp oli yli 400 hoitaja kävi ilmoittamassa asiasta ylilääkärille jolloin minua alettiin siirtää OYS:in.
Minulle tehtiin Oulaisissa joku varjoainetutkimus johon jouduin taas seuraavana päivänä Oulussa. Oulussa tutkimuksessa kysyttiin olenko ollut vastaavassa tutkimuksessa aiemmin. Kun kerroin olleeni edellisenä päivänä, sain kuulla että tutkimukse saa tehdä puolen vuoden välein.
Vauva lähti isän kanssa kotiin kun lähdin Ouluun ja minulta kysymättä papereihin merkittiin ettei minulle saa antaa lääkkeitä jotka estävät imetyksen.
Kun minut perjantain ja lauantain välisenä yönä leikattiin ja todettiin vatsakalvontulehdus ja yleinen verenmyrkytys huomattiin leikkauksen jälkeen ettei maha enää veny kiinni ja jouduin maha avoinna vuorokaudeksi teholle. Sunnuntaina minut leikattiin taas ja maha saatiin kiinni.
Sunnuntaina olin sen verran tajuissani että tajusin että maitoa olisi vaikka kuinka ja sitä pitäisi lypsää. Selvisi että kaikki OYS:n rintapumput oli varastettu äitien toimesta. Jäljellä oli lypsykone 1960-luvulta jota vasta seuraavan vuoron hoitaja osasi käyttää.
Sunnuntaina minulta myös kysyttiin mitä lääkitykselleni pitäisi tehdä kun nykyinen lääkitys ei tepsi ja muita ei saa antaa papereissa olevan kiellon vuoksi. Pyysin unohtamaan kiellon ja hoitamaan itseni terveeksi koska jos kuolen hoidon puutteeseen en voi kuitenkaan imettää.
Päästyäni tiistaina tavalliselle osastolle mikään ei enää hämmästyttänyt mistään.
Lapset ovat syntyneet 2012 ja 2014
Ihmetytti se, kuinka pienet vesilasit lapsivuodeosastolla oli, hätinä joku 1,5 dl. Karmea jano koko ajan kun oli menettänyt verta ja imetystä yritti siinä. Ja koko ajan piti hyppiä täyttämään sitä snapsilasia. Ekalla kerralla pyysin miestä tuomaan kotoa kunnon kolpakon, tokalla muistin pakata sen jo sairaalakassiin.
Synnytykset menneet siis melko hyvin, kun tää oli ainoa mikä jäi mietityttämään.
Soitin Kättärille, kun runsaat lapsivedet olivat menneet lasketun päivän paikkeilla. Kätilö sanoi puhelimessa, että saattaa olla valkovuotoa. Naurattaa vieläkin.
Kaarina_79 kirjoitti:
Helsingin Naistenklinikalla 2011. Sektiohaavani tulehtui ja minut oli työnnetty täyteen antibiootteja sillä seurauksella, että vauvallekin iski niiden seurauksena antibioottiripuli ja vaippaa piti vaihtaa ihan koko ajan. Olin todella kipeä, kuumeilin ja Crp oli lähes 400. Pyysin hoitajalta, jos hän voisi edes yhdessä vaipanvaihdossa auttaa, koska voimani olivat aivan lopussa. Hoitaja ei suostunut, koska "kyseessä ei ole mikään päiväkoti". Naapurisängyn kaksosten äiti kuitenkin sai apua, vaikka oli itse terve. Jouduin kaavintaan ja soitin hädissäni miehelleni, voisiko hän tulla esikoiseni kanssa hoitamaan vauvaa sairaalaan siksi aikaa, kun olen nukutettuna. Ikimuistoinen jouluaatto.
Siis kai te tällaisten juttujen kirjoittajat olette tehneet potilasasiamiehelle ilmoitukset? Vaikka tekisikin jälkikäteen niin silti kannattaa tehdä. Kyllä niiden hoitajien ja kätilöiden nimet ovat ylhäällä siellä potilaskertomuksessa. Aivan järkyttävää luettavaa! :/ itse sain ainoan lapseni Porvoon sairaalassa ja siitä ei muuta kuin hyvää sanottavaa. Näki, että henkilökunnalla hyvä henki keskenään, mukavat kätilöt ja kaikki. Saatiin perhehuone mieheni kanssa koska minulle oltiin tehty sektio. Mies hoiti minua ja vauvaa. Äiti toi meille kaikkea herkkua ruuaksi, lohileipiä, vanukkaita, mehua yms. Tunnelma oli kovin rauhallinen mutta myös hyvällä tavalla jännittynyt kun uusi 9kk odotettu perheenjäsen oli nyt kanssamme :) Meillä oli omat korvikkeet mukana mutta jääkaapista joka oli avoin kaikille sai myös hakea vapaasti korviketta oman harkinnan mukaan niin ettei vauva näe nälkää. Seuraavana päivänä kävin ensimmäisen kerran suihkussa, olo oli hutera, seuranani oli jatkuvasti nuori nais kätilö tarkkailemassa etten pyörry/kaadu. Pyydettäessä hoitajat toivat vauvalle lisävaippoja perhehuoneeseemme. Kaikki sujui kaiken kaikkiaan hyvin. On käsittämättömän sääli että Porvoon sairaalan synnytysosasto lakkautettiin :(
Vierailija kirjoitti:
En meinannut päästä saliin, koska kätilön mukaan olin liian hyvävointinen. Sanoi että vasta kun olen niin kipeä, että tarvitsen kipulääkettä suostuu tutkimaan kohdunsuun tilanteen. Soitin kelloa varmaan 12 kertaa ja aina se kätilö tivasi että pitäisi ottaa kipulääkettä, muuten ei satu tarpeeksi. Lopulta kun tutki tilanteen pääsimme heti saliin ja vauva syntyi 1,5 tunnissa!
Minulla oli aikanaan vähän vastaava tilanne tosin vielä nopeampi. Olin osastolla seurannassa vauvan sydänäänien takia ja sitten yhtenä aamuna alkois supistelut. Kätilö kurkkasi ja sanoi, että kolme senttiä auki, tunnin päästä oli reilu viisi senttiä ja lähti vähän pitkin hampain viemään synnytyssaliin, kun en valitellut isommin vaan kävelin saliinkin omin jaloin ja saatellut kätilö sanoi isoon ääneen salissa ettei tästä varmaan vielä mitään synnytystä tule aikoihin. Salikätilö sitten kuitenkin samantien kurkkasi kohdunsuun tilanteen ja sanoi:" Soita kelloa, kun alkaa ponnistuttamaan." Noin vartti meni ja tyttö oli sylissä.
Minua hämmästytti aikoinaan, kun KAIKKI samaan aikaan laitoksella olleet halusivat "viedä kotiin" sairaalan omaisuutta, pyyhkeitä, takkeja, housuja. Muut, jo useitakin kertoja synnyttäneet äidit sanoivat, että se on aivan yleistä, kun sitä hieman ääneen ihmettelin. Itsekin siinä joukkohysteriassa menin lankaan ja otin muistoksi ne seksikkäät verkkoalushousut. No, olisi se ollut noloa niistäkin jäädä kiinni, jos lähtöpäivänä kaikkien kantamukset olis tarkastettu.
Nkl -15: nuorempien kätolöiden käytös perhehuoneessa oli töykeää; "Nyt hei ihan oikeesti yrittäisit vähän imettää!!"tämä silmiä pyöritellen vaikka vanhemmat kätilöt näkivät että yritys ei enää minusta ole kiinni. Mieheni puhui loukkaavasti minulle ja vauvalle ja itkin siinä vähän. En kuitenkaan halunnut avautua tästä nuorelle kätilölle kun mies kuitenkin pyysi anteeksikin. Toivuin sektiosta. Kuitenkin nuoremmat blondit kätilöt kahvihuoneessa juoruilivat ja olivat nyt keksineet että meillä huoneessa olisikin paljon riitoja koko ajan ja syyllistivät minua että minulla olisi mielialahäiriöitä. Vaativat hirvittävää sossutätiä tulemaan huoneeseen syyllistämään mm.kun vauva tarvitsi imeäkseen olla vaippasillaan (kätilöt neuvoi sitä kun imetys sujui parhaiten niin) ja kun miehellä ei ollut aiemmin vaimoa ollut yms yms.Tietenkin vielä se oli suosittu puheenaihe nuorten kätilöiden kesken kun olin isäni takia joutunut pois kotoa viikoksi parikymmentä v.sitten. Syyllistämiseni että minulla olisi mielialapulmia ja siksi riitoja oli valtavaa. Mies jätettiin täysin rauhaan.Jouduin myös vielä sosiaalipedagogin luona käymään myöhemmin jossa tottakai oli uusi sossutäti paikalla vaikka minulle sanottiin että se on vain fyysinen tarkastus vauvalle..mutta siellä oli jo asiantuntevampia työntekijöitä ja he ihmetteli NKL toimintaa..Onneksi opin siitä varovaiseksi enkä todellakaan halua NKL hampaisiin enää joutua. Lapsella on kaikki hyvin ja hän on minulle kaikki kaikessa.<3
Nkll syyllisti miksi en ota sikeässä unessa olevaa vauvaa viereeni kun syön vaan jätän sen metrin päähän kuten muut äidit.
Vuonna 2015 Tyksissä oli myös sama kokemus. Ensinnäkin meitä oli kolme pienessä kahdelle tarkoitetussa huoneessa, ja yhdellä nuorella äidillä kaksoset. Ymmärrän kyllä että kaksoset vaativat enemmän apua, mutta kun hoitajilla ei riittänyt lainkaan aikaa meille muille, ja itse olisin kaivannut kipeästi apua imetyksen kanssa, se kun takkusi pahasti aluksi ja vauva itki yöt läpeensä. Joko oli siis rinnalla tai huusi. Lisämaitoa ei koskaan tarjottu, enkä osannut sitä pyytääkään, kun pyysin apua tai neuvoja tiuskaistiin vain että kyllä se lähtee sujumaan kun vain yritän. Edes imuotetta ei tarkistettu ja sen kanssa tulikin ongelmia myöhemminkin, rinnanpäät menivät verille ja sain rintatulehduksen. Onneksi olin tuolloin jo kotiutunut ja sain siis nukkua kun mieskin oli apuna, sairaalassa en nukkunut kolmeen päivään kun joku vauvoista itki aina. Kovassa kuumeessakin kotona oli parempi nukkua kuin siellä täyteen ahdetussa pikku kopissa.
Ainoa valopilkku oli vauva, joka onneksi pysyi koko ajan terveenä ja itkuisuus hellitti kun maito vihdoin nousi oikein rytäkällä. Mutta imuotteen kanssa taisteltiin silti kauan eikä apua oikein saanut sairaalassa tai neuvolassakaan. Mutta se onkin jo toinen tarina, ja siitäkin onneksi lopulta selvittiin.