Kenen lapsuuden kotona ollut todella kova kuri?

Meillä oli. Uskon että minun luonteelleni se oli todella huonoksi ja suuri syy ihan valtavaan nuoruuden ja nuoren aikuisuuden kapinaani, joka oli vähällä viedä todella huonoille teille. 

Mutta tosiaan eri luonteisiin vaikuttaa eri tavalla. Meillä oli 2 sisarusta, minä ja pikkuveljeni. Minä olin sisukas ja itsenäinen pikku paskiainen jo lapsena, ja mitä enemmän vanhemmat yrittivät pistää minua kuriin, sitä enemmän minä päätin näyttää niille että tehän että minua saa alistettua, minä vaikka kuolen mieluummin! Olin jo 4-5-vuotiaana hyvin mahdoton mukula, ja uskon etten sitä olisi ollut jos minua olisi kasvatettu muulla tavalla kuin kurilla ja väkivallalla, jotka eivät minuun oikein tehonneet, minä kun päätin että kivun takia en alistu ikinä. Teini-iässä homma meni päihteilyyn, karkailuun ja yleiseen ihmiskunnan ja yhteiskunnan vihaamiseen, kun tuntui että kaikki on minua vastaan ja yrittää alistaa ja pakottaa minua.

SItten veljeni taas oli hiljainen, sisäänpäinkääntynyt lapsi. Hän alistui nöyrästi pienilläkin rangaistuksilla, eikä enää toistanut tekojaan. Häntä vanhemmat kehuivat mallilapseksi, hän oli se hyvä poika kun minä taas lapsihirviö. Mutta veljelleni vanhemmat taisivat lopulta isomman vahingon tehdä. Veljeni on nyt 33-vuotiaana masennuksen takia eläkkeellä, ja on hyvin toimintakyvytön ja alistunut. Oma tahto nujerruttu jo pienenä, joten mistä sitä enää löytäisi. Minulla oli vaikea lapsuus, mutta säilytin oman tahtoni jääräpäisyydelläni, vaikka sitä yritettiin minusta irti piestä ja tukistaa ja luunapitella.

Meillä oli tiukka kuri, mutta ei meitä koskaan lyöty. Isän mielestä kasvattamiseen ei kuulunut väkivalta vaan lapset saatiin tottelemaan jo pelkällä katseella tai rykäisyllä. Isä oli ehdoton auktoriteetti, jonka sana piti ihan kaikessa. Äiti saattoi olla enemmänkin tuuliviiri (mikä meillä tarkoitti sitä, että ehkä joskus saatiin jätskiä, vaikka ei ollut mikään juhla).

Meistä 4 lapsesta tuli kaikista reippaita ja suoraselkäisiä nuoria, joilla on vahva oma tahto, mutta myös selkeä näkemys omasta paikasta osana yhteisöä. Vaikeinta on aikuisena tottua siihen, että monen lupaukset ovat vähän mitä sattuu, koska isän tärkein antama oppi oli, että sanaan on voitava uskoa.

2