Miksi huomauttelet punastuvalle ihmiselle punastumisesta?

Kaikki tuollainen huomauttelu on naurettavaa, "Sähän oot iso/läski/pitkä/pätkä."

-"Joo, tiedän."

-"Hitto sullon isot tissit."

-"Oikeesti, onko?"

-"Sähän olet kalju."

-"Kysytkö vai kerrotko?"

Lista on kai loputon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo myös itse punastellaan kärsivänä tämä on rasittavaa. Tilanteille kun ei itse mahda mitään. Onko joku löytänyt jotain toimivaa konstia punastelun ”hallitsemiselle” näin aikuisiällä? Kiitollisena kuulisin.

Minun ainoa keinoni on sosiaalisten kontaktien välttely. Maskin käyttö on tuonut hieman helpotusta arkeen.

- ap

Joo siis tämä maskiaika on ollut kyllä oikeasti itsellekin ihan helpotus. Asiakaspalvelutyössäkin kun vielä olen, niin ei haittaa yhtään maskipakot.

Mahdollisimman peittävä meikkivoide on ollut minun ratkaisuni ongelmaan vuosien ajan. Esim. Joe Blascon tuotteet ovat hyviä.

Iän myötä punasteluni on kyllä vähentynyt paljon, enkä aina viitsi meikatakaan, enkä edes välittää punastunko.

Mä olen teinistä asti kärsinyt punastumisesta, ja se on merkittävä tekijä sille, että "en ole elänyt". Mua kiusattiin koulussa siitä ja se vaikutti itsetuntoon.

Nyt aikuisena, siis yli kolmekymppisenä, koen olevani varsin vapaa tuosta nuoruuden ja nuoren aikuisuuden taakasta. Nyt mä vasta elän, uskallan tehdä asioita, joita en ikinä aiemmin olisi voinut kuvitella.

Maskit on tietyllä tavalla myös mulle helpotus. Voin olla oma itseni ja äänessä kun mun ei tarvitse pelätä punastumista ja sitä suunnatonta häpeää, jonka se jonkun tosihauska "hei miks sä oot ihan punanen"- heitto aiheuttaa.

Se, joka ei siitä kärsi, ei ikinä voi ymmärtää miten se elämää rajoittaa.

Nolaajan mieli se on yksinkertainen. Tis is huumor, ja kakku naamaan.

Ohut iho ja leha, leha.

Siitä sitten kettuilua nuorena ja säälivää ynnä ivailevaa hymyä yli nelikymppiselle.

Lapseni kysyi ilmeisesti ihan aidosti hämillään viime kesänä, että miksi sä oot nyt ihan punainen? Kerroin, että lue aiheesta vaihdevuodet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin punastelen usein ja kärsin siitä kovasti. En todellakaan mahda sille mitään. Yleensä ihmiset eivät huomauttele suoraan mutta kasvoilta näkyy huvittuneet ilmeet.  Minulla punastuminen ulottuu kaulaan asti. Tunnen sen kun olen punainen ja olen vielä todella vaalea iholtani, että se näkyy. Maanrakoon tekisi painua silloin kun olen punainen.

Älä sitä sure, sehän on ihanaa. Nykyajan röyhkeiden teflonihmisten keskellä on ihanaa, että joku osaa vielä punastua aidosti.

Tarkoitat varmaan hyvää, mutta kommenttisi kuulostaa hiukan kettuilulta.

Useimpien mielestä punastelu EI OLE ihanaa eikä myöskään söpöä. Siksihän siitä huomautellaan ja kiusataan.

Itse olen punastelija ja opin ymmärtämään punastelun päälle vasta toisen ihmisen kautta. Huomasin sukulaisessa, että hänkin aina punastui helakasti ja purskahti sitten nauruun. Ymmärsin vasta sivusta katsomalla, että piirre on itse asiassa todella sympaattinen. Sen jälkeen en ole punastumista harmitellut, vaan punastellut ihan rauhassa. Aion punastella tyttömäisesti niin kauan kuin veri kiertää. Ehkä olen joskus hurmaava vanha rouva, joka punastelee edelleen söpösti kuin nuori tyttö. 

Sivistymättömyys & sadismi?