Miksi huomauttelet punastuvalle ihmiselle punastumisesta?
Niin, miksi? Hän ei välttämättä mahda asialle mitään.
Kommentit (28)
Luin, että miten, ja vähän ihmettelin.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se nyt naurettavan ja nolon näköistä.
Joo, totta, niinhän se on. Paljon coolimpaa olisi olla myrkynvihreän ja sinisenmustan kirjava malliin mädäntynyt ruumis.
Vakavasti: trollilta odottaisi jonkinlaista vaivannäköä. En viittaa siis edeltävään kommenttiini.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se nyt naurettavan ja nolon näköistä.
Okei. Eli huomauttelija haluaa siis nolata? Niin arvelinkin.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se nyt naurettavan ja nolon näköistä.
Okei. Eli huomauttelija haluaa siis nolata? Niin arvelinkin.
- ap
Niin haluaakin. Nolaajat yrittävät vain verhota sen "huumoriksi" kuten yleensä.
Näin sivuhuomautuksena: se sinun tai jonkun muun jutuille punastelija ei välttämättä reagoi niin ihastumisen takia. Pintaverenkierron kiihtyminen viittaa myös ärsyyntymiseen, aggressioon tai häpeän tunteeseen.
Tuli vain mieleen, kun punastelijoita aina pilkataan "ihastumisesta" huomauttelijoitaan kohtaan.
Tilannetajuton ääliö näitä älykkäitä huomautuksia laukoo ihan kaikesta. Ei pysty olemaan hiljaa, vaan kaikkea näkemäänsä on kommentoitava. Pyrin pysymään kaukana näistä moukista.
Minäkin punastelen usein ja kärsin siitä kovasti. En todellakaan mahda sille mitään. Yleensä ihmiset eivät huomauttele suoraan mutta kasvoilta näkyy huvittuneet ilmeet. Minulla punastuminen ulottuu kaulaan asti. Tunnen sen kun olen punainen ja olen vielä todella vaalea iholtani, että se näkyy. Maanrakoon tekisi painua silloin kun olen punainen.
Vain veljelleni ja silloin, kun on tilanne jossa vain tuttuja ihmisiä. Jotka tietävät, että yli 50 vee veljeni on kova punastelemaan. Korvatkin kirkkaanpunaiset silloin.
Itselläni ei niin paha punastelutaipumus. Kiusannut veljeäkin tuosta jo lapsena, mutta silloinkaan en tietenkään muiden kuullen.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se nyt naurettavan ja nolon näköistä.
Ei ole, se on jotenkin hellyttävää ja söpöä.
Varmaan huomauttelivat tykkäävät voimakkuuden tunteistaan, valta-asetelmasta, vaikka heidän mielestään varmaan hyvin harmittomastakin. Itse punastuin teininä helposti ja kyllä joillain oli kivaa.
Joo, aina sai kuulla näitä "minkä värinen on paloauto?". Onneksi iän myötä punastuminen väheni ja myöhemmin loppui. Joten toivoa on teilläkin joille se on nyt ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin punastelen usein ja kärsin siitä kovasti. En todellakaan mahda sille mitään. Yleensä ihmiset eivät huomauttele suoraan mutta kasvoilta näkyy huvittuneet ilmeet. Minulla punastuminen ulottuu kaulaan asti. Tunnen sen kun olen punainen ja olen vielä todella vaalea iholtani, että se näkyy. Maanrakoon tekisi painua silloin kun olen punainen.
Samat fiilikset minulla... Nuorena minua kiusattiin punastumisesta, eikä huomauttelu ole loppunut vieläkään. Masennusta pukkaa. Tämä vaiva rajoittaa elämää ihan valtavasti.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se nyt naurettavan ja nolon näköistä.
Ei ole, se on jotenkin hellyttävää ja söpöä.
Jos se on kerran söpöä, miksi siitä pitää nöyryyttää ja ilkkua?
- ap
Vierailija kirjoitti:
Minäkin punastelen usein ja kärsin siitä kovasti. En todellakaan mahda sille mitään. Yleensä ihmiset eivät huomauttele suoraan mutta kasvoilta näkyy huvittuneet ilmeet. Minulla punastuminen ulottuu kaulaan asti. Tunnen sen kun olen punainen ja olen vielä todella vaalea iholtani, että se näkyy. Maanrakoon tekisi painua silloin kun olen punainen.
Älä sitä sure, sehän on ihanaa. Nykyajan röyhkeiden teflonihmisten keskellä on ihanaa, että joku osaa vielä punastua aidosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se nyt naurettavan ja nolon näköistä.
Ei ole, se on jotenkin hellyttävää ja söpöä.
Jos se on kerran söpöä, miksi siitä pitää nöyryyttää ja ilkkua?
- ap
Lapset siitä korkeintaan ilkkuvat toisilleen. Silloin kun olin itse lapsi kyseltiin, mikä on päivän väri.
Vierailija kirjoitti:
Joo, aina sai kuulla näitä "minkä värinen on paloauto?". Onneksi iän myötä punastuminen väheni ja myöhemmin loppui. Joten toivoa on teilläkin joille se on nyt ongelma.
50-vuotiaana ei ole enää toivoa. Kärsi vaan loppuun asti. Vaihdevuodet vielä päälle tähän niin tupla-annos tulee punastumista. Ihmiset eivät välttämättä ymmärrä tätä ongelmaa. Väärin on ainakin pilkata punastelijaa. Parasta olla mitenkään reagoimatta kun näkee että joku punastelee.
Joo myös itse punastellaan kärsivänä tämä on rasittavaa. Tilanteille kun ei itse mahda mitään. Onko joku löytänyt jotain toimivaa konstia punastelun ”hallitsemiselle” näin aikuisiällä? Kiitollisena kuulisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin punastelen usein ja kärsin siitä kovasti. En todellakaan mahda sille mitään. Yleensä ihmiset eivät huomauttele suoraan mutta kasvoilta näkyy huvittuneet ilmeet. Minulla punastuminen ulottuu kaulaan asti. Tunnen sen kun olen punainen ja olen vielä todella vaalea iholtani, että se näkyy. Maanrakoon tekisi painua silloin kun olen punainen.
Älä sitä sure, sehän on ihanaa. Nykyajan röyhkeiden teflonihmisten keskellä on ihanaa, että joku osaa vielä punastua aidosti.
Tarkoitat varmaan hyvää, mutta kommenttisi kuulostaa hiukan kettuilulta.
Useimpien mielestä punastelu EI OLE ihanaa eikä myöskään söpöä. Siksihän siitä huomautellaan ja kiusataan.
Vierailija kirjoitti:
Joo myös itse punastellaan kärsivänä tämä on rasittavaa. Tilanteille kun ei itse mahda mitään. Onko joku löytänyt jotain toimivaa konstia punastelun ”hallitsemiselle” näin aikuisiällä? Kiitollisena kuulisin.
Minun ainoa keinoni on sosiaalisten kontaktien välttely. Maskin käyttö on tuonut hieman helpotusta arkeen.
- ap
Onhan se nyt naurettavan ja nolon näköistä.