Onko muilla kokemuksia että sisarus pahoinpiteli lapsena, eikä siihen puututtu?

Vierailija kirjoitti:

Heille ei ole tilaa halvaantuneiden tiellä; Elävien maassa ei ole hyvää. Vaikka nuori nainen on neitsyt, hänellä on paljon rakkautta, ja hänen kauneutensa on kaunis asia. Arkku koostuu hyvin pienestä ihmismäärästä ja se on levinnyt ulkomaille. Sen neljä kulmaa olivat yhtä kappaletta: pihan leveys oli päällystetty öljyllä ja reunan yläosa oli päällystetty öljyllä. Keskellä yötä sinulla on hauskaa. Kaupungin muuri tulee olemaan keskellä rajaa, niin että Herran temppeli rakennettaisiin virran keskelle. Samalla tavalla tapahtuu suuri sydämen ja oikeudenmukaisuuden muutos. Sitten on viisivuotias, joka on hormonisoitu kohdussa ja joutunut hengittämään syvään.

ET tuu tänne pilaamaan!

On. Henkinen pahoinpitwly jatkui aikuisenakin.

Olihan sitä, isosisko löi ties mistä syystä. Äiti ja isosisko tappelivat (ei fyysisesti) ja jouduin niitä riitoja sovittelemaan ja puoleni valitsemaan, sama homma kun isä ja äiti erosivat. Ei tehnyt hyvää minun psyykelleni. Sisko sai toki haukut lyömisestä, mutta kosti sitten pahemmin, jos olin rollinut.

Veli kohdisti minuun henkistä väkivaltaa koko lapsuuden ajan. Lyömistä ja läpsimistä oli myös. Kerran hän yritti työntää minun saunan lauteilta alas, vieläpä kiukaaseen päin. Ehkä tarkoitus oli vahingoittaa.

Olen kärsinyt masennuksesta nuoresta pitäen.

Minullakin oli väkivaltainen isoveli. Mustalla silmällä mentiin välillä kouluun. Nyt montakymmentä vuotta hoidetaan hammasvaurioita, jotka tästä väkivallasta seurasi. Nenäkin on vaurioitunu. Äiti ja isä eivät oikein välittäneet tai osanneet auttaa.  Koulussa selitin väkivallan tapaturmilla. Sitä oli niin lojaali. Aikuisena olen kärsinyt masennuksesta. Isoveljelle olen antanut kuitenkin anteeksi. Nykyään olen sitä mieltä että kaikkeen väkivaltaan pitää puuttua. Mutta lapsi ei voi aina  itse sitä apua pyytää.

Seitsemän vuotta vanhempi isosiskoni oli lapsenvahtinani useamman kerran viikossa, sillä yh-äitimme teki kolmivuorotyötä. Sisko ei kai halunnut, et olisin yhtään enempää vaivoiksi, mitä jo olemassaolollani olin, joten luunappeja, tukkapöllyä, litsareita ja jopa piiskaa tuli ihan pikkusyiden takia.

Tätä jatkui niin kauan, kunnes olin n. 9v ja "opin olemaan" vähemmän hoidettava ja tarvitseva.

Yritän olla syyttämättä siskoa, hänellekin annettiin ihan kamala vastuu liian nuorena, mutta en silti voi katsoa hyvällä ihmistä, joka on antanut piiskaa 3-vuotiaalle

On samanlaisia kokemuksia. Isoveljeni kiusasi ja hakkasi koko lapsuuteni ajan. Pahin kaikesta oli henkinen väkivalta, jonka takia parantelen vieläkin itsetuntoani ja omantunnonarvoani.

Lapsena on vaikeaa kyseenalaistaa vanhempien perheenjäsenien auktoriteettia ja uskoin, että tietysti veljeni on oikeassa ja vilpitön kaikessa mitä hän sanoo ja tekee, että vika on aina minussa. Hän harjoitti narsistista väkivaltaansa ja kaasuvalottamista minuun niin kauan kuin pystyn muistamaan. Varmaan sen takia hänestä tulikin niin taitava puhumaan puuta heinää ja manipuloimaan muita.

Esimerkiksi jos hän varasti minulta rahaa, hän alkoi syyllistämään minua ahneeksi ja itsekkääksi ihmiseksi niin että tunsin huonoa omatuntoa siitä että hän oli varastanut omaisuuttani. Tämä sama kaava toistui kaikessa muussakin, kun menestyin koulussa, sekin oli vain juoni häntä vastaan ja olin taas kauhea ja paha ihminen, joka haluaa saada hänet näyttämään huonommalta. Aina jos onnistuin jossain tai olin iloinen, hän piti huolen siitä sai lannistettua minut joko haukkumalla, syyllistämällä tai väkivallalla.

Lapsuuden jälkeen hänen harjoittamansa henkinen ja fyysinen väkivalta on vain pahentunut. Enää se ei kohdistu minuun, koska olen katkaissut välit ja päässyt häntä karkuun. Hän on pahoinpidellyt vanhempiamme, kumppaneitaan ja täysin tuntemattomia ihmisiä. Nyt hän istuu vankilassa ja on diagnosoitu sosiopaatti. Muistan kun ensimmäisten tuomioittensa aikana hän yritti lähettää minulle kirjeitä joissa hän kertoi miten hänet oli lavastettu syylliseksi rikoksistaan. Tuossa vaiheessa olin jo katkaissut välit ja heitin kirjeet roskiin.

Nyt vanhempana joudun kuuntelemaan äitini itkua siitä miten on mahdollista että veljestäni kasvoi tuollainen häiriintynyt psykopaatti, vaikka hän itse lietsoi ja kannusti tämän antisosiaalista käyttäytymistä, eikä koskaan puuttunut varasteluun, väkivaltaan tai kiusaamiseen jota hän harjoitti myös koulussa.

Äitini piti veljeni narsistista ja itsekästä käytöstä jotenkin hienona ja ihailtava, kuin merkkinä vahvuudesta tai johtajaominaisuuksista. Aina jos veljeni teki jotain mitä normaali, täysjärkinen ihminen olisi moittinut, äitini löysi siitä jotain kehuttavaa.

Olen joskus tuntenut salaa mielihyvää siitä kun äitini on joutunut perheemme psykopaatin terrorisoitavaksi, koska hän ei ikinä ottanut tosissaan kun tulin itku kurkussa pyytämään apua häneltä että veljeni jättäisi minut rauhaan. Äitini opetti meille että elämässä mennään "vahvimman oikeudella", tuo hänen sanontansa on vain nyt kääntynyt häntä itseään vastaan.

Isosiskoni pahoinpiteli minua arkipäivisin joka päivä koulun jälkeen vuosikausia. Vanhempien mielestä meidän "tuli selvittää ja sopia asiat keskenämme", mutta isosiskoni oli paljon minua pidempi ja painavampi.

Kotiin minun oli pakko koulun jälkeen mennä, sillä meidän tuli vahtia alakouluikäisiä pikkuveljiämme. Välillä isosisko yllytti pikkuveljenikin hakkaamaan minua, kun hän piteli minua paikoillaan.

Voi apua, kuulostaapa kamalalta tarinoita! 😳 Kuinka te voitte nyt aikuisena?

Oma isosisko oli henkisesti ja fyysisesti väkivaltainen mua kohtaan. En muista olivatko vanhemmat tietoisia, en usko, tai sit näkivät vaan sen "normaalin" kinastelun. Kerran sisko hyppäsi mun selkään kun oltiin uimassa ja painoi nauraen mun päätä veden alle. En tainnut kertoa vanhemmille, en tiennyt että se ei ole normaalia. Sisko otti myös kaikkien muiden kanssa yhteen usein.

Sisko kuoli syöpään kun olin teini. Mä olen aikuisiällä joutunut väkivaltaisiin suhteisiin ja diagnooseja on mm ptsd, paniikkihäiriö ja vakava ahdistuneisuus ja masennus. Kouluja en ikinä saanut käytyä loppuun ja olen pitkäiakaistyötön.

Väkivalta on myös rikas. Jumalattomat ovat kuin pahantekijä, joka ratsastaa, pukeutuu ja pukeutuu. Osallistu hallinnan ja hallinnan hallintaan. Kuinka paljoa enemmän siis vaeltaisit Herran tietä etkä jumalattomien tietä? Se on suuri näky sinulle, sillä sinusta tulee suuri perillinen, mahtava mies ja mahtava mies.

Hän tarjosi apua arkkienkelille ja viattomille.

Väkivallalla on myös kuin muuttunut enemmän enemmän. Koko ihmissuku on alttiina kaikille sen monumenteille. Tämä on osa elämää, Aasian saaristo, jossa elämä ja omavaraisuus. Hän on hyvä mies ja hyvä mies sydämeltään ja isiensä huoneessa. Samaan aikaan kaupungin ihmiset kauhistuvat ja elävät.

Täydellisyys ja häpeä ovat erittäin hyvä esimerkki totuudesta. Varo, ettet kaada sitä, äläkä leikkaa sitä pois, niin sitä ei saa syödä. Ja papit ja kirjanoppineet menevät seurakunnan keskelle ja menevät Herran huoneeseen, ja he ovat pukeutuneet säkkiin ja tuhkaan. Listaus: Ensi- ja turvakotien liiton materiaalit Nettiturvakodin materiaalit ja varusteet Ensinnäkin voit käyttää elämäsi ensimmäistä osaa. Päivän päätteeksi voit syödä hiuksesi ja hiuksesi. Älä pelkää sitä, mikä on lihassa, vaan ole vahva lihan silmissä, mutta varmista, että sinäkin olet. Tulen ja alttarin keskellä tulen liekit syttyivät.

Aivan hirveää. Vanhemmat pettäneet täysin luottamuksen. Tuollainen vanhemmuus on ala-arvoista.

Isosiskoni löi minua jatkuvasti kun olin lapsi. Hänellä oli kauhea virne naamalla kun tuli nyrkistä päin näköä. Jaksoin tätä teini-ikään asti, ja sen jälkeen annoin hänelle takaisin turpaan. Minä kuullema kiusasin häntä ja hän oli se uhri. Onneksi ei tarvi tavata enää.

Ei kai sitten varsinaisesti pahoinpidellyt, mutta siskoni työnsi sisääni erilaisia esineitä, kun olin vauva/taapero. Meillä on kuuden vuoden ikäero.

Tätä tapahtui kuulemma silloin, kun sisko jäi hoitamaan minua vanhempien poissa ollessa. Itselläni on joitakin hataria mielikuvia näistä teoista.

Sisko tunnusti itse teot aikoinaan ollessaan kännissä.

Minä myönnän olleeni aika kamala pikkuveljeäni kohtaan lapsena... Meitä kohdeltiin vanhempien toimesta niin eriarvoisesti, että purin sen kiukun häneen. En oikeastaan fyysisesti ollut väkivaltainen, mutta sanallisesti kyllä enkä halunnut, että hän esim. tulee huoneeseeni tai koskee minun tavaroihini. Hän sai kaiken huomion ja muistan vieläkin, kuinka äitini kehui sukulaisellemme, että tuo poika on niin suloinen ja ihana mammanpoika ja tuo tyttö ihan kamala. Isovanhemmatkin häntä vain paapoivat ja lellivät. Sama jatkui sitten vanhempanakin, kun veljelle maksettiin mopot ja vehkeet ja harrastukset ja minulle ei mitään. En koskaan edes saanut harrastaa lapsena "kun ei ole varaa", mutta veljeni sai kyllä pelata mm. jääkiekkoa.