Lue keskustelun säännöt.
Hävettää olla ujo aikuinen
13.11.2023 |
Uudet ihmiset ja esiintyminen jännittää, puhelimella virastoon tms. soittamista välttelen, en viihdy isommissa porukoissa, lämpenen hitaasti uusille ihmisille, en ikimaailmassa uskalla tehdä aloitteita kiinnostaville miehille, esihenkilön tai muun auktoriteetin puheille meno on todella epämukavaa.... äääh, onko kohtalotovereita? Paljon olen lapsuuden ujoudesta päässyt eteenpäin ja tutussa porukassa olen puhelias ja rento, mutta silti ujostelen edelleen tietyissä tilanteissa ja se tuntuu välillä niin tyhmältä jo reilusti aikuisena. Tunteekohan kukaan muu näin?
Kommentit (33)
Kyllä se sitten helpottaa kun olet joku 40.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet noin ahdistunut niin on kotiolot olleet liian puutteelliset. Ei se ole sinun syytä.
Koita nyt tehdä elämästäsi mahdollisimman siedettävää. Ihminen saa olla ujo.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se sitten helpottaa kun olet joku 40.
Itse olen 47 v ja edelleen ujo.
Voisiko sinulla olla sosiaalisten tilanteiden pelko ujouden sijaan tai sen lisäksi?
Minä siedätin itseni sosiaalisessa ammatissa (opetusala). Nyt keski-iän saavuttaessani olen aika normaali.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä häpeä omaa ujouttani, eikä se ole minun mielestä lähtökohtaisesti huono ominaisuus ihmisessä. Eihän siitä mitään tulisi, jos kaikki olisi super-puheliaita ekstroverttejä. Erilaisuus on rikkaus.
Vierailija kirjoitti:
Jos olet noin ahdistunut niin on kotiolot olleet liian puutteelliset. Ei se ole sinun syytä.
Koita nyt tehdä elämästäsi mahdollisimman siedettävää. Ihminen saa olla ujo.
Tämä. Itse en ole luontaisesti ujo vaan temperamenttini on jopa ulospäinsuuntautunut ja olisin ekstroversioon taipuvainen. Ympäristö on muovannut ja pakottanut minusta luonteeni vastaisen. Se on todella energiaa vievää esittää olevansa jotain muuta, mutta ei muutakaan voi. Ei osaa toimia tai olla enää kumpikaan. Yrittää vain selviytyä jotenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se sitten helpottaa kun olet joku 40.
Hyvä. Alle 2 vuotta pitää vielä kitua. M38
Ujouden takia en ole naistakaan löytänyt kun en uskalla lähestyä. Ei ole helppo elää ujouden kanssa.
M37
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ujous on opittu pelko, eli siitä voi myös oppia ulos. Toivoa siis on.
Multa lähti ujous kun aloin vihaamaan ihmisiä, kannattaa kokeilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miesvaltaisella alalla saa olla ujo nainen. Läppämoottorit saavat rauhassa päteä, ja ne hiljaisemmat välillä pyörittelemme silmiä yhteisymmärryksessä.
Naisena on ehkä helpompaa sikäli, että miehet tekevät sen aloitteen, kun ottaa katsekontaktia tms. Aika pienestä ne tuntuvat hoksaa an kiinnostuksen. Ne jotka eivät tee aloitetta, eivät ole kiinnostuneita, olivat ujoja tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Multa lähti ujous kun aloin vihaamaan ihmisiä, kannattaa kokeilla.
Vierailija kirjoitti:
Multa lähti ujous kun aloin vihaamaan ihmisiä, kannattaa kokeilla.
Juu. Ujoilla on paljon tunteita pinnan alla. Vähän kuin tulivuorilla. Tunteet ei pääse vapauteen ja muiden ihmisten vastaanottamiksi. Vaikka siksi ne on luotu, koettaviksi, tunnettaviksi. Rakkauskin on piilotettuna sisälle.
Oudointa on kun pääsee tuosta huumehoidolla Amatsoonian sademetsien syvissä kätköissä kauan kadotetun heimon palveluksessa Shamaanin hoidettavana ajahuoskahuumausaineen alaisuudessa ja kotiin palatessa muistaa vain vanhan kaavan minkä mukaan on elänyt.
Sitä on kuin tiimalasi. Ujous on allapäin ja toinen puoli on päällimmäisenä, mutta eletyn elämän karmit yrittää näyttää vanhaa kaavamaista tapaa elää ujon elämää. Se on kuin varjo tai uni vain. Sitä havahtuu että miksi teen näin, koska tein tätä jo kolmekymmentä vuotta ja haluan nyt jotain muuta.
Ujona olin hiljaa vuosia. Saattoi mennä kolme vuotta etten sanonut sanaakaan kenellekään. Nyt puhun minuutissa enemmän kuin kolmen vuoden aikana ja ihmiset avaavat alistuneet korva-aukkonsa minun käyttööni.
Kannattaa hyväksyä itsensä sellaisena kuin on.
Muuta luolaan tai luostariin ja eristäydy elämästä. Suotta hakata päätä seinään. Luulisi tuossa iässä tuntevan itsensä ja antavan itsensä ohjaavan itseään.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se sitten helpottaa kun olet joku 40.
Musta tuntuu et vain pahentunut ujous iän myötä. Tullut kai itsetietoisemmaksi et muut ihmiset ei vain halua mun seuraan. Vielä 19-22 vuotiaana jaksoin ravata kursseilla, kouluilla ja tapahtumissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se sitten helpottaa kun olet joku 40.
Musta tuntuu et vain pahentunut ujous iän myötä. Tullut kai itsetietoisemmaksi et muut ihmiset ei vain halua mun seuraan. Vielä 19-22 vuotiaana jaksoin ravata kursseilla, kouluilla ja tapahtumissa.
Vanhemmiten ihmisten piirteet ja parhaimmat osat vain voimistuvat.
Tosi moni kylähullukin eristyy entisestään erikseen muusta kylästä ja kyläläisistä.
Aika normaalia. Lopulta sitä käy vain kerran vuodessa kaupassa hakemassa elintarvikkeet ja taapertaa persejaloillaan tunturin laelle kohti mökkiään.
Ainahän näitä kylähulluja on ollut, jotka ei sovi ja kykene elämään muiden ihmisten kanssa. Se todennäköisesti voimistuu vain vanhemmiten. Lopulta alkaa puhumaan itsekseen ja käyttäytyy vihamielisesti muita ihmisiä kohtaan, koska yksinäisyydessä harhat ja vainoharhat lisäntyy. Mielikuvitus ei katoa mihinkään. Sitä kokee muut uhkaksi ja alkaa vihaamaan ihmisiä.
Eikö tuo ole jo muutenkin rankkaa, pitääkö vielä itseään rangaista häpeälläkin.