Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko ihmisen, jonka "aivokemialle" ei sovi alkoholi? Miten ilmenee?
01.06.2015 |
Sitaateissa, koska en tiedä onko tuo nyt kovin virallinen termi, mutta periaatteessa sama ilmiö kuin "rähinäviinassa", vaikkei nyt ihminen alkaisikaan tappelemaan.
Lähipiirissäni on yksi tällainen, jolla on taipumusta muuttua hyvin ikäväksi juotuaan tarpeeksi. Eikä se tarpeeksi ole edes välttämättä kovin paljon ja voi tulla myös kaljoittelusta (jep, samaa alkoholia siinäkin on, mutta mulle uusi ilmiö, kun yleensä on nimenomaan selitetty rähinäVIINAlla näitä).
Mikä tilanteesta tekee oudomman on se, että aina näin ei ole ollut. Henkilö on siis selvinpäin rauhallinen, ujohko introvertti, joka ei halua itseensä kiinnitettävän mitään huomiota. Vähän kun juo, niin tila etenee ihan normaalisti kuin muillakin juodessa estojen häviämiseen, sosiaalisuuteen, tykkää esiintyä humalassa ja on porukan viihdyttäjä.
Siitä kun juo vielä vähän, tapahtuu ikään kuin joku flippi aivoissa. Ei ikinä ole ollut fyysisesti aggressiivinen (humalassa tai selvinpäin) tai itsetuhoinen, mutta ihan hetkestä saattaa muuttua toisenlaiseksi ihmiseksi, kantaa ja tuo ilmi vanhoja kaunoja, nousee ikään kuin jollekin mielikuvitusjalustalle, josta sanelee muista ihmisistä "faktoja", on kovin omanarvontuntoinen ja ylpeä, siis ihan toisenlainen kuin selvinpäin. Ei ota katsekontaktia ja ihan oikeasti toisinaan vaikuttaa kuin olisi menettämässä järkensä. Puhuu kuitenkin selkeästi ja vaikuttaa olevan järjissään ja "sanojensa mittainen".
Seuraavana päivänä ei muista mitään tästä viimeisestä vaiheesta.
Minusta on ihan selkeää, että tälle ihmiselle alkoholi ei yksinkertaisesti sovi, mutta koska hän ei muista näitä (eikä kukaan ole esim. videoinut), niin ei tunne kovin suurta häpeää, koska ilmeisesti kokee, että liioitellaan, kun kerrotaan millaista taas meno oli.
Kommentit (33)
Minä menen humalassa aivan sekaisin. Normaalisti olen seinäruusu ja olen tyytyväinen siihen. Humalassa minusta tulee kamala, aggressiivinen ja yliseksuaalinen jankkaaja. Aamulla ei muistikuvia. Tämä on tietysti johtanut lukuisiin ikäviin tilanteisiin ja sen vuoksi välttelen humalahakuista juomista. Nousuhumala tuntuu niin euforiselta, etten osaa lopettaa enää ja pian olenkin aivan sekaisin. Kännäämisen jälkeen minulla on myös monta päivää kauhea morkkis, oli sitten hölmöilty tai ei. Olen 22 ja näin on ollut ainakin pari vuotta ja tila pahenee vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle ei sovi alkoholi seurassa. Juon nykyisin kännini siksi aina yksin. Ihmisseurassa juominen johtaa AINA sekoiluihin. Joskus tulee nymfomaanikänni ja kourin miehiä ja herään todennäköisesti jonkun vieraan tyypin pedistä. Toisinaan tulee jankkaamis- ja väittelykänni. Toisinaan riehakas-känni, jossa saatan vaikka heittää vaatteita pois pöydällä tanssiessani. Joskus itkukänni. Kaikki nämä ovat muille varsin tylsiä katsella ja kuunnella, joten minä hoidan juomiseni yksin kotona, missä ei haittaa mitään vaikka kuinka tanssisin alasti tai itkisin kurjaa elämääni.
Itselle ei sovi enää nykyään ainakaan sellainen, että vedän kaikkea nopeasti sekaisin. Ja paljon. Miedommista ei flippaa niin herkästi. Tän pystyy välttämään sillä, että ei ala juomaan jos on stressiä, väsyttää tms. Patoumia. Se flippaaminen on lähestulkoon hallitsematonta. Sillä erotuksella, että muistan yleensä kaiken vaikka olisin ollut ihan sekasin.
Harvemmin tulee enää juotua ja näitä alkaa etukäteen pelkäämään. Selvinpäin ei oo mitään ja olen tasapainoinen ja rauhallinen. Flippauskohtauksessa kännissä saatan sanoa pahasti toisista vaikka en sitä oikeasti tarkoita tai en ajattele niin rumasti. Väkivaltainen käytös myös on pari krt tullut esiin. Onneksi ymmärtäväisessä seurassa. Ei isossa porukassa. Suosiolla jätän isot bileet väliin nykyään. Tai mökkireissut missä paljon porukkaa ja tuntemattomampiakin. Helposti saavat väärän kuvan ja itselle tulee niin paha häpeä ettei toiste uskalla enää mennä. Eli kännääminen ei periaatteessa sovi enää mulle. Tiedä sitten mistä muutos tullut? Ehkä hormoni toimintakin voi vaikuttaa.
Eli mielentila, alkoholin laatu ja määrä auttaa tässä. Tää on iän myötä hieman pahentunut, että tulee useammin rähinää. Pitäs vaan mennä ajoissa nukkumaan ja juoda joku ennalta suunniteltu määrä. Syödä hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei sovi alkoholi seurassa. Juon nykyisin kännini siksi aina yksin. Ihmisseurassa juominen johtaa AINA sekoiluihin. Joskus tulee nymfomaanikänni ja kourin miehiä ja herään todennäköisesti jonkun vieraan tyypin pedistä. Toisinaan tulee jankkaamis- ja väittelykänni. Toisinaan riehakas-känni, jossa saatan vaikka heittää vaatteita pois pöydällä tanssiessani. Joskus itkukänni. Kaikki nämä ovat muille varsin tylsiä katsella ja kuunnella, joten minä hoidan juomiseni yksin kotona, missä ei haittaa mitään vaikka kuinka tanssisin alasti tai itkisin kurjaa elämääni.
Pahin itsellä on se että vaikka olisin todella uskollisesti yhdessä oman puolisoni kanssa eikä muut sytytä yhtään niin tässä överikännissä saatan alkaa ahdistelemaan muita miehiä. Tai ainakin tulee sellaisia ajatuksia. Jälkikäteen ajattelee että hyi helwetin helwetti. Pettänyt en ole, mutta joku reiden silittely ja mukavien puhuminenkin on väärin vaikka ois kuinka kännissä. Onneksi oma mieheni on kovin ymmärtävä ja itsekin avoin. Kai se on todettava, että jos on pakko kännätä nykyään niin teen sen yksin piilossa 😅
Alkoholi on liuotin, ei tee hyvää kenenkään aivoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla se ainakin aiheuttaa sellaisen häiriön, että masennun viikoksi ja tekisi mieli hypätä sillalta. Humalassa olen hyvinkin hilpeä ja ihmisrakas, toisin kuin normisti selvänä.
On niin paljon kokemusta juomisesta jo, ettei tule sekoiltua. Kukaan ei huomaa minusta mitään eroa. No ehkä vaimo, kun olen paremmalla tuulella. Itse saan siitä juurikin tuon paremman fiiliksen. Aina näin ei ole ollut. Nuorempana tuli tehtyä tyhmiä juttuja, ja sanottua kaikkea, mitä ei pitäisi. Ja muistan kaiken. Siksi morkkiksetkin olivat pahoja.
Eli harjoittelemalla voi tässäkin kehittyä. Ei tietysti kaikki. Krapulat taas ovat sitten synkkiä. Varsinkin henkisesti. Otan siksi nykyään harvoin kunnon kännejä. Joskus vedin joka päivä. Kyllästyin niihin krapuloihin, ja siihen, ettei saa mitään aikaan. Siinä mielessä viina ei sovi minulle. Kännissä mukavaa, mutta jälkihinta liian korkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö aka aivokemian epätasapaino. Alkoholi ei minulle sovi.
Minusta tulee ekstrovertti ja provosoiva ja sitten ahdistaa pitkään, jopa viikkoja. En itsekään ollenkaan pidä siitä minkälainen olen kun nautin alkoholia, olen normaalisti hieman ujo ja introvertti.
Olen kaksi kertaa elämässäni ollut kaatokännissä eli siis sellaisessa tilassa, että olen sammunut. Olen ollut silloin normaalia aggressiivisempi. Normaalissa humalassa olen sellainen kuin ihmiset yleensä ovat kännissä. Mulle ei alko sovi sen takia kun tulee niin kamalat krapulat. Siis ihan hirveät. Tää alko joskus 19-vuotiaana. Ihan turhaan itseäni kidutan jos kännään niin pysyttelen nykyään selvin päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä itse. Muutaman juoman jälkeen vain taivas on rajana, mikään ei voi pysäyttää, en ole köyhä enkä kipeä ja yritän juoda maailmasta kaiken viinan. Olen sosiaalinen, vauhtia riittää, bileet on saatava pystyyn hinnalla millä hyvänsä. Sitten krapulassa aivan hirveä maailmantuska ja pelot, kärvistelen 4-5 päivää ennenkuin alkaa tuntua taas olo normaalilta.
Siksipä en ole juuri vuosiin enää juonut, joskus kerran vuodessa saattaa tulla eteen festarit joilla käyn yhden illan. Ei vain maksa vaivaa. En edes viitsi juoda mitään yksiä lasillisia, koska niistäkin menevät unet ja tulee lievä krapula. Viimeksi olen juonut yhden annoksen alkoa viime heinäkuussa.
Mulla on ADHD, vaikuttanee asiaan.
Mulle ei sovi. Halailen ja pussailen kaikkia kännissä, tanssin ja laulan. Muuten olen hiljainen ja vetäytyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex-miehelle ei sopinut viina yhtään, mutta omasta mielestään se sopi hänelle oikei mainiosti ; kun hänestähän tuli niin mainio seuramies (=paskan jauhaja) ja fiksu (=täys ääliö) ja hurmaava naistenmies (= ällöttävä, naiset väisteli minkä kehtasi ja pystyi).
Ja jos ei saanut siinä riittävästi huomiota, tuli aggressiiviseksi, riidan haastajaksi ja lopulta synkäksi asioitten hautojaksi, joka saattoi istua nurkassa silmät sirrillään ivallinen hymy huulilla toisia tarkkaillen ja tehden mielestään teräviä ja tarkkoja huomioita (täysin metsäänmeneviä) tai sitten alkoi toimia uhkaavasti, tuijotteli jonnekin ja puhui itsekseen kuinka kohta kaikki saa puukosta, kohta täällä tapahtuu... jne.
Olen vieläkin ihmeissäni siitä, miten hän pystyi pysyttelemään valveilla, ei sammunut ikinä, ei ikinä! Siinä vain toikkaroi pystyssä yhtenä hölmöläisenä ja kun muut vetäytyi pois ja nukkumaan, yritti tökkiä muita hereille ja hänen seurakseen. Kaatuili ja konttaili, mutta ei sammunut. Toisteli typeriä alapäävitsejä, joille itse nauraa remahteli, muut ei nauraneet.
Äärimmäisen kiusallista kaikille. Ei ihme, että kaverit kaikkosi vähitellen, ei kukaan halua tuommoista iltaansa pilaamaan.
Että sellainen exä. Olen jo lakannut kyselemästä itseltäni, että miten minä siihen haksahdin. Kai olin päästäni vialla.
Olen sitä mieltä, etten itsekään ole hirveän fiksu humalassa, joten olen ottanut opikseni ja jättänyt kaiken alkoholin käytön jo kauan sitten.
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 10:36"]
15, tuollainen kuulostaa juuri tutulta. Vaikka tuolla juhlissa kyllä söikin, ettei hänellä varmaan verensokerista johdu. Minä taas tulen (selvinpäin) kiukkuiseksi juuri tuosta syystä, menee onneksi ohi nopeasti kun saa jotain suuhunsa. =)
18, no en ole ketään huonoksi ihmiseksi haukkunut. Nyt vaan juhlien jälkeen aloin miettiä tätä käytöstä, kun vertasin muihin vieraisiin, ketkä oli myös humalassa. Ja kun tiedän miten kiltti ihminen hän on selvinpäin. Tai tietysti mietin, että onko sittenkään niin kiltti kuin antaa ymmärtää, mitä jos tuo on se todellinen luonne, humalaiselta ja lapseltahan ne totuudet tulee... Mutta ikävää että olet omalta isältäsi saanut tuollaista kohtelua, alkoholi on kyllä huono isäntä.
19, mulla on ollut joskus nuorena tuota samaa! Että join ja join ja join, missään vaiheessa ei tullut huonoa oloa tai jalat menneet alta, josta syystä valitettavasti sitten joinkin paljon ja pitkään... Nyttemmin olen oppinut rajoittamaan.
20, no tämähän me tiedetään. Varmaan kuitenkin sinäkin ymmärrät, mitä aloituksellani ajoin takaa. On "tavallisia" humaloita ja humalaisia, sitten on humaloita, joissa ihminen muuttuu aivan erilaiseksi.
- Ap
[/quote]
Mä olen ainakin huomannut, että monet ihmiset muistaa enemmän kuin esittävät muistavansa. Heille juopuminen näyttää vain olevan tekosyy käyttäytyä huonosti/käsitellä ongelmiaan. Sitten aamulla voi laittaa kaiken juomisen piikkiin. Itsekin olen tuollainen ihminen, mutta en valehtele unohtaneeni, ja olen yrittänyt käsitellä tätä ongelmaa. Monelle vaikuttaisi olevan selvä homma, että "viikonloppuna taas juodaan ja sitten voi hölmöillä."