Tunnetko ihmisen, jonka "aivokemialle" ei sovi alkoholi? Miten ilmenee?
Sitaateissa, koska en tiedä onko tuo nyt kovin virallinen termi, mutta periaatteessa sama ilmiö kuin "rähinäviinassa", vaikkei nyt ihminen alkaisikaan tappelemaan.
Lähipiirissäni on yksi tällainen, jolla on taipumusta muuttua hyvin ikäväksi juotuaan tarpeeksi. Eikä se tarpeeksi ole edes välttämättä kovin paljon ja voi tulla myös kaljoittelusta (jep, samaa alkoholia siinäkin on, mutta mulle uusi ilmiö, kun yleensä on nimenomaan selitetty rähinäVIINAlla näitä).
Mikä tilanteesta tekee oudomman on se, että aina näin ei ole ollut. Henkilö on siis selvinpäin rauhallinen, ujohko introvertti, joka ei halua itseensä kiinnitettävän mitään huomiota. Vähän kun juo, niin tila etenee ihan normaalisti kuin muillakin juodessa estojen häviämiseen, sosiaalisuuteen, tykkää esiintyä humalassa ja on porukan viihdyttäjä.
Siitä kun juo vielä vähän, tapahtuu ikään kuin joku flippi aivoissa. Ei ikinä ole ollut fyysisesti aggressiivinen (humalassa tai selvinpäin) tai itsetuhoinen, mutta ihan hetkestä saattaa muuttua toisenlaiseksi ihmiseksi, kantaa ja tuo ilmi vanhoja kaunoja, nousee ikään kuin jollekin mielikuvitusjalustalle, josta sanelee muista ihmisistä "faktoja", on kovin omanarvontuntoinen ja ylpeä, siis ihan toisenlainen kuin selvinpäin. Ei ota katsekontaktia ja ihan oikeasti toisinaan vaikuttaa kuin olisi menettämässä järkensä. Puhuu kuitenkin selkeästi ja vaikuttaa olevan järjissään ja "sanojensa mittainen".
Seuraavana päivänä ei muista mitään tästä viimeisestä vaiheesta.
Minusta on ihan selkeää, että tälle ihmiselle alkoholi ei yksinkertaisesti sovi, mutta koska hän ei muista näitä (eikä kukaan ole esim. videoinut), niin ei tunne kovin suurta häpeää, koska ilmeisesti kokee, että liioitellaan, kun kerrotaan millaista taas meno oli.
Kommentit (33)
No tuollainen uneliaisuus ei varmaan ole erityisen noloa kellekään. =) Tietysti itselle synkkää, varsinkin tuo valvominen.
Tässä mun mainitsemassani tapauksessa olisi vaan suotavaa ja kaikille mukavinta, kun tää introvertti tajuaisi sammahtaa ajoissa, mutta vielä kun hänen kisakuntonsa on niin kestävä, että heiluu varmana mukana viimeisten joukossa. Humaltuu lisää koko ajan, mutta ei sammu.
- Ap
Mä tunnen muutaman jotka ovat kännissä joko agressiivisia ja riidanhaluisia tai sitten kauheita itkupillejä.
En tajua miksi kukaan viitsii juoda itseään humalaan jos siitä ei tule hyvää fiilistä
Mulle ei sovi. Ei tarvitse juoda suuriakaan määriä kun tulee muistikatkoksia, johtunee epilepsiasta. Sydänoireita mullakin on yöllä sitten enkä saa nukuttua.
Mietin ihan samaa! Kyllä minäkin toisinaan vedän tuhdit humalat, mutta kyllä mulla on aina loppuun asti vain mukavaa. Tykkään jutella ihmisten kanssa mukavia, tanssiakin yms. - toki juttujen taso saattaa laskea kuin lehmänhäntä humalatilan myötä (siis juon todella harvoin itseäni humalaan), mutta en ikinä koe tarvetta alkaa ketään moittimaan, arvostelemaan tai kertomaan "faktoja" heistä ihmisinä. Enkä niin humalassa ole ollut varmaan 15 vuoteen, etten olisi ihan hallitusti päässyt hammaspesun jälkeen nukkumaan, tai olisin menettänyt muistiani, saati alkanut riitelemään kenenkään kanssa. No ehkä mun tuhdimmatkaan humalat ei ole loppujen lopuksi erityisen tuhteja, mutta jos poikkeuksetta jokainen humala päättyy johonkin selvittelyyn tai jonkun mielen pahoittamiseen, niin miksei tällainen ihminen yksinkertaisesti ole juomatta. Vai onkohan se vaan se, että ei yksinkertaisesti tajua, miten epämukavaksi muuttuu juotuaan.
- Ap
Tunnen sellaisen, joka menee ns. automaatiolle kännissä ollessaan. Puuhailee yksin esim. alkaa laittamaan ruokaa tai saunomaan. Ei tässä muuten mitään, mutta tyyppiin on vaikea saada kontaktia. Välillä vaikuttaa siltä ettei kuule mitään. Sit kun kuulee, niin ymmärtää todella hitaasti mitä sille sanotaan.
Mun aivoille ei sovi alkoholi. Mä kärsin migreenistä ja alkoholi on yksi laukaisija. En ole ikinä elämässäni ollut humalassa, kun jo puolikkaan miedon siiderin jälkeen on olo kuin vuosisadan darrassa. Ja ne migreenit on pahoja. En näe juuri mitään aurojen vuoksi ja saattaa kadota puhekyky, en siis saa sanoja ulos vaikka päässäni on täysin selkeä lause ja toinen puoli kehosta saattaa ikään kuin "halvaantua". Nämä menee usein ohi muutamassa tunnissa, mutta päänsärky saattaa jäädä pahimmillaan kolmeksi päiväksi.
Minä muutun yleensä leppoisammaksi päivästä riippuen tai sitten tosi vittumainen:D. Vatsassa kiertää enkä pysty nukkumaan yöllä vaikka en olisi ottanu kun muutaman kaljan ja sitten jos otan enemmänkin oksennan koko seuraavan päivän. Hikeä alkaa pukkaan ihan hulluna.
Mulla menee nopeasti muisti. En ainakaan kuulemma tee mitään ihmeellistä, juttelen tavallisia ja sitten vaan meen nukkumaan. Inhottavaa silti :( Yleensä onnistun välttämään tämän, mutta välillä lipsahtaa yli, etenkin jos on joku pitkän kaavan juhlinta kaveriporukalla.
Pitää ottaa huomioon myös psyykenlääkkeiden yhteisvaikutus alkoholin kanssa.
Pari tuttuani käyttää melko varmasti psyykenlääkkeitä, niin erikoista on meno alkoholin kanssa.
Hurjalta kuulostaa nuo tässä kertomanne fyysiset oireetkin. Ei varmaan paljoakaan tee mieli "rentoutua" alkoholin parissa, jos tuollaisen hinnan saa maksaa.
Tuo henkilö ei käytä mitään psyykenlääkkeitä, sellainen kyllä selittäisikin. Viimeksi viikonloppuna sain kunnian todistaa tuota käyttäytymistä, kun kokoonnuttiin yhteisissä juhlissa, eikä mikään ollut muuttunut. On joskus sanonut itsekin, kun on seuraavana päivänä suostunut kohtaamaan käyttäytymisensä (yleensä siis vain vähättelee, jos asiasta mainitsee), että on huomannut, kuinka tila muuttuu yhtäkkiä, eikä millään ikään kuin ole enää väliä. Mulle on hyvin vierasta, miksi ehdoin tahdoin sitten juo, jos ei pysty kontrolloimaan ottamistaan niin ettei tämä tila napsahtaisi päälle. Minusta tuo kuulostaa pelottavalta.
- Ap
Kannattaa käyttää piriä varsinkin jos on pidenpiä juominkeja tiedossa jaksaa pidenpään ja ei häviä kontrolli.
Minulle ei sovi ollenkaan, koska alkoholi tekee musta todella väkivaltaisen ja aggressiivisen päänaukojan. Yksi tai kaksi vielä menee, mutta kunnon humalaan en voi ikinä juoda itseäni ettei käy mitään.
Mun mies! Jos se ei ole syönyt ja juonut (vettä) tarpeeksi illan aikana, niin jossain vaiheessa flippaa. Muuttuu aivan eri ihmiseksi ja on vaikea, suorastaan mahdoton saada kontaktia. Muuttuu tosi hankalaksi ja vihamieliseksi, mutta ei aggressiiviseksi. Puhuu selvästi mutta aivan käsittämättömiä juttuja. Tätä ei juuri tapahdu enää, mutta nuoruuden festarireissuilla kyllä. Luulen asian liittyvän alkoholin lisäksi esim. verensokerin tippumiseen. Tuossa tilassa ei myöskään syö/juo mitään eikä suostu menemään nukkumaan. Filmi kuulemma katkeaa ennen flippaamista.
Mies vältteleekin humalaa asian takia, hyvä niin.
Minä ja erityisesti eräs sukulaiseni ollaan hyvin erilaisia kännissä kun selvinpäin. Normaalisti olemme siis hiljaisia introverttejä. Minä en sentään tule vihaiseksi ja ala riehumaan, mutta puhun kyllä enemmän ja musta tulee kamalan levoton. Tuntuu, etten nahoissani pysy ja lisäksi muutun kovin seksuaaliseksi. Yleensä en juokaan enää, kun juomisesta tulee vielä kaupanpäälle migreeni... Muistan kyllä jälkikäteen kaiken tekemäni.
Mutta tämä sukulainen. Hänestä tulee juuri tuollainen, kuin teidän kuvailemanne henkilöt. Muutaman jälkeen alkaa se puhuminen ja pian ollaankin jo siinä tilassa, että hän on maailman napa ja huutaa kovalla äänellä ja hokee niitä samoja juttuja kuin aina juovuksissaan. Tai sitten makaa alastomana keskellä pihaa laulamassa ja soittamassa kitaraa tms... Ja sitten tulee se aggressiivisuus - raivarit ym.
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 09:51"]
Mun mies! Jos se ei ole syönyt ja juonut (vettä) tarpeeksi illan aikana, niin jossain vaiheessa flippaa. Muuttuu aivan eri ihmiseksi ja on vaikea, suorastaan mahdoton saada kontaktia. Muuttuu tosi hankalaksi ja vihamieliseksi, mutta ei aggressiiviseksi. Puhuu selvästi mutta aivan käsittämättömiä juttuja. Tätä ei juuri tapahdu enää, mutta nuoruuden festarireissuilla kyllä. Luulen asian liittyvän alkoholin lisäksi esim. verensokerin tippumiseen. Tuossa tilassa ei myöskään syö/juo mitään eikä suostu menemään nukkumaan. Filmi kuulemma katkeaa ennen flippaamista. Mies vältteleekin humalaa asian takia, hyvä niin.
[/quote]
Minunkin mieheni oli tällainen. Vaikkei olisi juovuksissa ollutkaan, niin verensokerin lasku teki kuin toiseksi ihmiseksi. Olen huomannut vanhimmalla lapsellamme saman. Asiaan kuuluu, että henkilö itse ei edes huomaa tarvitsevansa ruokaa, kiukuttelee vaan ja ei muka ole nälkä.
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 09:48"]
Hurjalta kuulostaa nuo tässä kertomanne fyysiset oireetkin. Ei varmaan paljoakaan tee mieli "rentoutua" alkoholin parissa, jos tuollaisen hinnan saa maksaa.
Tuo henkilö ei käytä mitään psyykenlääkkeitä, sellainen kyllä selittäisikin. Viimeksi viikonloppuna sain kunnian todistaa tuota käyttäytymistä, kun kokoonnuttiin yhteisissä juhlissa, eikä mikään ollut muuttunut. On joskus sanonut itsekin, kun on seuraavana päivänä suostunut kohtaamaan käyttäytymisensä (yleensä siis vain vähättelee, jos asiasta mainitsee), että on huomannut, kuinka tila muuttuu yhtäkkiä, eikä millään ikään kuin ole enää väliä. Mulle on hyvin vierasta, miksi ehdoin tahdoin sitten juo, jos ei pysty kontrolloimaan ottamistaan niin ettei tämä tila napsahtaisi päälle. Minusta tuo kuulostaa pelottavalta.
- Ap
[/quote]Taidat tietää vastauksen, mutta kerjäät täältä vahvistusta. On, on se huono ihminen kerta kaikkiaan. DDD Mut oikeasti, isäni oli juuri tuollainen kuvaamasi tyyppi. Hän oli puolestaan hiljainen, rauhallinen ekstrovertti, joka viinaa juotuaan muuttui muiden tapaan hieman puheliaammaksi ja ketterämmäksi, mutta joka aina, siis aina teityssä humalavaiheessa muuttui aggressiiviseksi jankkaajaksi, vanhojen kaivelijaksi, todella noloksi 5-vuotiaaksi, tosin tällä penskalla olis psykologista silmää ja hän alkoi kaivella muiden heikkoja kohtia jne. SEuraavana päivänä ei muistanut mitään. Muka.
Vuosien mittaan tila vai paheni, lopulta olitiin tilanteessa, jossa iskä-kullan ei tarvinnut kuin vain haistaa viinaa, niin hänelle pasahti päälle tämä 'kerronpa sinulle pari totuutta itsestäsi' -vaihe. Mukaan tuli sitten jo loppuvaiheessa fyysistä väkivaltaa, pakko-oireita (saattoi hokea esim. huorrrrrra sanaa n. tunnin putkeen) ym. jo enemmänkin kammottavaa kuin vain noloa toimintaa. Iskä tuntui olevan koukussa tähän hänen humalaminäänsä ja usein huomasimme, et hän muisti paljon enemmän seuraavana päivänä kuin mitä esitti.
Yksinkertaisesti: viina ei isälleni sopinut yhtään, mutta viina sopi isälleni mainiosti. Ja hautaan asti meni armaan viinapullonsa kanssa.
Mulle ei sovi siinä mielessä, että en osaa kieltäytyä juomista muutaman otettuani. Arkena en koskaan himoitse alkoholia ja ruuan kanssa voin joskus ottaa lasin viiniä.
Juhlissa, joissa on tarjolla boolia tai muuten "rajattomasti alkoholia", en uskalla ottaa lainkaan. Parikymppisenä olin aina juhlissa järkyttävässä humalassa, koska kavereideni "miks sun lasi on tyhjä, mä voin hakee sulle lisää" -kommenteista en vain osaa kieltäytyä! Selvänä toki osaan, mutta muutaman juoman jälkeen harkintakyky on poissa.
Kyllä, itse minä sitä alkoholia kumoan kurkusta alas, mutta minulle ei tule missään vaiheessa kavereideni itsessään kuvailemaa olotilaa "nyt riittää". Joisin periaatteessa siihen asti kunnes silmissä sumenee.
En tunne ketään, jonka aivoille alkoholi sopisi. Alkoholi kun on keskushermostoon vaikuttava myrkky.
15, tuollainen kuulostaa juuri tutulta. Vaikka tuolla juhlissa kyllä söikin, ettei hänellä varmaan verensokerista johdu. Minä taas tulen (selvinpäin) kiukkuiseksi juuri tuosta syystä, menee onneksi ohi nopeasti kun saa jotain suuhunsa. =)
18, no en ole ketään huonoksi ihmiseksi haukkunut. Nyt vaan juhlien jälkeen aloin miettiä tätä käytöstä, kun vertasin muihin vieraisiin, ketkä oli myös humalassa. Ja kun tiedän miten kiltti ihminen hän on selvinpäin. Tai tietysti mietin, että onko sittenkään niin kiltti kuin antaa ymmärtää, mitä jos tuo on se todellinen luonne, humalaiselta ja lapseltahan ne totuudet tulee... Mutta ikävää että olet omalta isältäsi saanut tuollaista kohtelua, alkoholi on kyllä huono isäntä.
19, mulla on ollut joskus nuorena tuota samaa! Että join ja join ja join, missään vaiheessa ei tullut huonoa oloa tai jalat menneet alta, josta syystä valitettavasti sitten joinkin paljon ja pitkään... Nyttemmin olen oppinut rajoittamaan.
20, no tämähän me tiedetään. Varmaan kuitenkin sinäkin ymmärrät, mitä aloituksellani ajoin takaa. On "tavallisia" humaloita ja humalaisia, sitten on humaloita, joissa ihminen muuttuu aivan erilaiseksi.
- Ap
Mulle ei nykyään sovi. Kaksi annosta alkoa ja nukun heti kuin tukki noin kahteen-kolmeen asti yöllä. Sitten herään ja loppuyönä kieritään valveilla sydän hakaten.
en siis muutu ikäväksi tai hupaisaksi tai miksikään muuksi kuin käsittämättömän uniseksi. Ja sen jälkeen unettomaksi.