Lue keskustelun säännöt.
Kyllä sitä vaaditaan alle 3 v lasten kotihoitoa, mutta ei ymmärretä
22.09.2006 |
että on vanhempia, jotka eivät saa mitään apua. Hyvä esimerkki on mielestäni esim. Vauva-lehdessä toimittajien kotihoito vs. päivähoito -kirjoitus. Siinä kotona lapsiaan hoitava äiti näkee kerrostalon pihalla muita lapsia ja äitejä, joista on juttuseuraa ja leikkipuistoihin voi mennä, joista löytyy taas seuraa. En sitten muista oliko vielä isovanhemmat ja ystävät, jotka voivat auttaa.
Mutta kaikilla ei ole tuota. Emme asu kerrostalossa, lähistöllä ei ole leikkipuistoa eikä samanikäisiä lapsia tai aikuisiakaan. Toiset isovanhemmat asuvat lähellä, mutta eivät hoida lapsia. Toiset isovanhemmat asuvat kauempana, mutta toinen on liikuntarajoitteinen. Yli puoli vuotta on menty 2 h pätkäunilla öisin, päivisin ei ole nukuttu. Että jokainen voi miettiä, että kuinka väsynyt tuosta tulee.
Kommentit (50)
mutta tavalla tai toisellahan jokainen valitsee missäpäin ja millälailla haluaa asua, eli jos haluaa asua omakotitalossa ' ' korvessa' ' luonnon keskellä niin se on ihan oma valinta : )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos voivat jutella muiden aikuisten kanssa ja lapsilla on seuraa, saavat apua lastenhoitoon muilta edes joskus. Jos yksin pitää painaa ilman apua, kun nukkuu yössä viisi tuntia tunnin pätkissä eikä ole mitään seuraa aikuisilla eikä lapsilla, niin ei sitä jaksa kotona kyhjöttää.
Siis mitä ajat takaa, onko sulla isommat lapset tarhassa vai...
mitä miehesi tekee illat ja viikonloput ja kumman vanhemmat ne eivät hoida lapsia? Ja miksi?
miks te asutte siellä jossain hevon kuusessa korvessa jos on noin vaikeeta ? muuttakaa ihmisten ilmoille jos seuraa kaipaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli jos olisit töissä niin jaksaisit paremmin? Noilla viiden tunnin yö unilla?
Ei helkkari meidänkään muksua mihinkään ole työnnetty hoitoon juuri koskaan, ja edelleen hoidetaan kotona JA LISÄKSI käymme kumpikin töissä, joten raskasta on mutta en valita ja narise, koska lapsellani on hyvä olla kotona, kyllä muutaman vuoden jaksaa, katsos kohta ne lapset ei enää ole pieniä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään pitäisi aina saada apua vaikka itseasiassa ei sitä edes tarvita, on vaan niin uuavutonta ja tyhmää porukkaa, kun ei käsitetä että elämä muuttuu kun lapsia tulee.
Kannattaa harkita ennen kuin niitä muksuja alkaa vääntämään niin ei tarvitse narista tuollaisista itsestään selvistä asioista kuten väsymys.
Me asuimme aikaisemmin maalla, ei samanikäisiä (tai edes lähellekään) lapsia lähimaillakaan, itsellä ei mitään seuraa päivisin kun mieskin tietysti töissä. Isovanhemmista ei ole lasta hoitamaan; toiset alkoholisteja ja toiset asuvat satojen kilsojen päässä. Sitten vielä autoa ei ollut muutamaan kuukauteen. Hulluksihan siinä meinasi tulla!
No, sitten piti tehdä ratkaisuja; pistimme talon myyntiin ja muutimme " ihmisten ilmoille" . Ja menin töihin.
Paikkakunnan vaihto ei tietysti ole mitään helppoa, mutta asioita on mietittävä omankin jaksamisen kannalta. Jos äiti voi huonosti, niin se vaikuttaa kyllä muuhunkin perheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kerran asia sillä helpottuu, ei kukaan käske olla kotona! Mutta sittenhän sitä voi valittaa väsymyksestä, kun on töissä ja lapset valvottavat yöllä. Kyllä nykyään on väsymystä ja vaikka mitä, miten sitä ennen on pärjätty. Maalla asuttu, lapset kotona koko ajan ja työpaikka pihapiirissä...
että ap on väsynyt aikuiskontaktien ja tukiperheiden puutteeseen. Sitä en ymmärrä, että mitä töihin meno tuohon uniasiaan ja jaksamiseen auttaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ne vanhemmat niitä lapsia erityisesti hoitaneet! Siellä ne pellonlaidassa oli oman onnensa nojassa, nelivuotiaatkin jo joutuivat katsomaan pienempiensä perään. Lasten kanssa ei leikitty ja oltu. Ja sattui jos mitä onnettomuuksia, kuka hukkui jokeen kuka jäi junan alle.
Vierailija:
Jos kerran asia sillä helpottuu, ei kukaan käske olla kotona! Mutta sittenhän sitä voi valittaa väsymyksestä, kun on töissä ja lapset valvottavat yöllä. Kyllä nykyään on väsymystä ja vaikka mitä, miten sitä ennen on pärjätty. Maalla asuttu, lapset kotona koko ajan ja työpaikka pihapiirissä...
lapsia kotona, jos mulla ei olisi paljon hyviä ystäviä, joiden kanssa tuulettaa päänuppia, ja sen lisäksi vanhemmat, jotka ovat todella paljon apuna, esim. ottavat lapsia viikoittain hoitoon. Välillä ottavat isomman, jotta saan aikaa vauvan kanssa, ja välillä taas päinvastoin. Pitävät molempia, jos mun pitää mennä esim. kampaajalle tai lääkäriin. Asumme myös kaupungissa, joten pääsen kerhoihin ja muihin äiti-lapsipaikkoihin vaivattomasti. Miehestäni ei ole juuri mitään apua ja en ole kotiäitityyppiä, joten sekoaisin varmaan muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vain pari kuukautta pikkuvauvan hoidosta on korvamerkitty pelkästään *naiselle*. Ne vanhempian- ja hoitovapaat on tarkoitettu molemmille sukupuolille.
Miehet kotiin, sanon minä!
Ihan oikeasti kannattaisi miettiä arkea ja jaksamista jo ennen lasten hankintaa, tai sitten vain yksinkertaisesti tosiaan palata pian töihin. Totta kai " korvessa" asuessa ilman aikuiskontakteja, kerhoja jne. varmaan alkaaa helposti pinna kiristyä. Mutta itsehän kai tuon paikan olette asuinpaikaksenne valinneet?
Ja tosiaankin ei se työssäkäynti ja lasten hoitoon raahaaminenkaan mitään kevyttä hommaa ole, varsinkaan huonoilla yöunilla. Joillakin on pian mieli muuttunut, ja pian haikailevat takaisin kotiäitiaikoihin.
On se rankkaa. Ja kuka vaatii kotihoitoa? Ei tietääkseni mikään virallinen taho, eli töihin pääsee kun haluaa. Ja eikö teillä tosiaan miehet osaa hoitaa lapsia? Tarvitaanko siihen aina joku muu?
meidän mummi, joka ei lastenlapsia juuri hoida, antaa ulospäin kuvan oikein äidillisestä ja lapsirakkaasta mummista. Toisekseen, ei sitä osannut kuvitella kaipaavansa niin paljon aikuiskontakteja yms. ennen kuin oli ollut kotona vuoden verran. ap
Vierailija:
Ihan oikeasti kannattaisi miettiä arkea ja jaksamista jo ennen lasten hankintaa, tai sitten vain yksinkertaisesti tosiaan palata pian töihin. Totta kai " korvessa" asuessa ilman aikuiskontakteja, kerhoja jne. varmaan alkaaa helposti pinna kiristyä. Mutta itsehän kai tuon paikan olette asuinpaikaksenne valinneet?Ja tosiaankin ei se työssäkäynti ja lasten hoitoon raahaaminenkaan mitään kevyttä hommaa ole, varsinkaan huonoilla yöunilla. Joillakin on pian mieli muuttunut, ja pian haikailevat takaisin kotiäitiaikoihin.
toisin kuin nämä av:n superäidit. Vaikka asuu kaupungissa, ei sitä tukiverkkoa välttämättä ole, kun sukulaiset ovat kaukana ja ystävät eri elämäntilanteessa.
Eikä sitä etukäteen voi tietää, millaista elämä lapsen kanssa tulee olemaan. Siihen vaikuttaa niin moni asia. Että turha sanoa, että " olisit miettinyt ja jättänyt lapset hankkimatta" . Naurettavaa.
että mistä sinä puhut? Jos lapsi hoidetaan kotona, niin kai sillä tarkoitetaan, että ne vanhemmat sen siellä hoitaa?