Lue keskustelun säännöt.
Olen nainen ja katkera/kateellinen muille naisille
28.01.2022 |
Siis semmoisille joilla on rakastavat vanhemmat, kivat sisarukset, sitten lähestulkoon aina saa halutessaan kivan kumppanin jolla myös kiva perhe, ja pääsee tietty alle kolmikymppisenä naimisiin ja mies ehdottomasti haluaa lapsia juuri tämän naisen kanssa (eikä esim ala ehdotella kolmenkimppaa heti ekoilla treffeillä kuten minun ihanat deittiyritelmäni), kerta kaikkiaan naisille joille sataa joka puolelta koko ajan rakkautta ja sitten hän vielä luulee että hänet tekee onnelliseksi pienet asiat kuten lämpimät villasukat, vaikka oikeasti ne sukat ei tuntuisi yhtään miltään ilman tätä valtavaa rakkauden määrää, jonka lähtökohta on ollut ne rakastavat, rakastettavan luonteen tarjoamat vanhemmat.
Kommentit (229)
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ollut elämässäni katkera usein ja paljon, mutta se ei ole ikinä johtanut siihen, että osoittaisin sitä sivullisille. Pikemminkin haluan tsempata muita, ettei muiden tarvis käydä läpi samaa.
Mistä tiedät paljonko ap on sitä muille osoittanut, tämä keskustelun aloitusko on mielestäsi liikaa? Hyvä että puhuu. Taidat olla se joka työntää huonot asiat maton alle ja riivaa sitten läheisiään jatkuvilla migreeneillä sun muilla toimintakyvyttömyyden aiheuttajilla. Anteeksi vaan mutta se on kauhea taakka jos elää lapsesta lähtien rakkausvajeessa koko elämänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap googlaa ”uhriutuminen”.
Kyseessä on psykologinen termi.
Kun pääset uhrin kokemuksesta irti, elämäsi muuttuu. Jos näet itsesi olosuhteiden uhrina, et itse johda omaa elämääsi ja jäät passiiviseksi. Etkä saavuta niitä asioita, mitä haluat (joista tällä hetkellä olet kateellinen).
Vierailija kirjoitti:
sekopään horinaa
Niin, tällaista sitä kuulee kaiken tähän mennessä tapahtuneen pskan lisäksi. Tässäkin asiassa pätee sanonta raha tulee rahan luo, eli jos on saanut paljon rakkautta lapsena niin sen määrä vaan lisääntyy kun persoonasta on tullut helposti rakastettava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ollut elämässäni katkera usein ja paljon, mutta se ei ole ikinä johtanut siihen, että osoittaisin sitä sivullisille. Pikemminkin haluan tsempata muita, ettei muiden tarvis käydä läpi samaa.
Mistä tiedät paljonko ap on sitä muille osoittanut, tämä keskustelun aloitusko on mielestäsi liikaa? Hyvä että puhuu. Taidat olla se joka työntää huonot asiat maton alle ja riivaa sitten läheisiään jatkuvilla migreeneillä sun muilla toimintakyvyttömyyden aiheuttajilla. Anteeksi vaan mutta se on kauhea taakka jos elää lapsesta lähtien rakkausvajeessa koko elämänsä.
Niin on kauhea taakka. Mutta joko sinä lopetat uhriutumisen asiasta ja hyväksyt sen ja jatkan eteenpäin- tai jatkat uhriutumista ja katkerana elämistä. Valinta on sinun. Sinä elät ja johdat sinun elämääsi, kukaan muu ei voi tehdä sitä sinun puolestasi.
Minulle ei esimerkiksi kotona puhuttu koskaan normaalisti. Pelkästään huudettiin tai ivattiin. Kasvoin kyräileväksi ja näsäviisaaksi, niihin lapsi oppii kun ei koe normaalia vuorovaikutusta vaan hyökkäyksiä.
Opin ystäviä kuuntelemalla keskustelua, keskustelemaan ehkä joskus 18-20v ja 20-25 vuotiaana opin että kaikki ihmiset ei aina yritä jallittaa minua ja että hyökkäys ei ole paras puolustus.
Nyt aikuisena suren että koko sukuni ym silmissä olen ollut stanan vaikea vihainen kakara, koska olin. Aikuisena olen huomannut että olen mukava, empaattinen ja rauhallinen, kunhan minua ei vain enää rääkätä vuosikausia uudelleen.
Koulussa olen pärjännyt, hyvä ammatti ja työ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensin pitää rakastaa itseään. Minulla oli kamala lapsuus ja kurja perhe, haikailin pitkään rakkauden perään minäkin kunnes päätin, että voin olla ihan onnellinen ja elää täyttä elämää yksinkin. Tätä toteuttaessani hups vaan pian jo löytyi sitä rakkauttakin, silloin kun sitä vähiten odotin, koska en enää haikaillut epätoivoisena sen perään.
Itseään työstämällä voi tehdä elämästä onnellista myös huonommista lähtökohdista.
Tai sitten voit olla katkera ja odottaa, josko asiat itsestään muuttuisivat. Valinta on sinun.
Tästä ajattelutavasta mitä edustat on ollut hirveästi haittaa ihmisille. Tuo ei ole totta että ensin pitää rakastaa itseään ja plaa plaa. Älkää levittäkö sitä enää. Puppua.
Ymmärrän kyllä tämän. Monet vastoinkäymiset, joiden kanssa itse olen elänyt 20 vuotta, ovat täysin vieraita eräälle ystävälleni, jolla tietysti on omat hankaluutensa, ns. isoissa asioissa ei ongelmaa: Avioliitto kunnossa, mies kunnollinen, lapsia haluttu määrä, kaikki terveitä, isovanhemmat varakkaita ja tukeneet aina esim. asutojen hankinnassa ja hankalissa elämänvaiheissa, tukiverkkoja on, päässyt töihin jossa panostetaan ihmisten osaamiseen ja hyvään esimiestyöhön.
Sitten hän kovaäänisesti ihmettelee, kun muilla on niin vaikeaa töissä ja kotona, ja "mikä siinä nyt on niin vaikeaa olla työelämään tyytyväinen". Aivan järkyttävää kun toisella ei vaan ole mitään käsitystä siitä, miten sujuvasti oma elämänsä kulkee.
Voihan tähänkin sanoa, että varmaan hänen onnellisuutensa on omaa ansiota ja on positiivinen elämänasenne toisin kuin itselläni, joka olen tietenkin häneen verrattuna negatiivinen ruikuttaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Historiaa et voi muuttaa, mutta voit halutessasi päästää siitä irti ja kääntää menneet ikävät asiat vahvuudeksi. Se vaatii työtä ja katkeruus pitää jättää ihan kokonaan taakseen tai se paistaa läpi kauas.
Nyt on nyt ja ennen oli ennen, vain tulevaa pystyy muuttamaan ja sitä olet se, joka muutoksen pystyy tekemään.
On siis ihan turha vänistä joidenkin entisien deittikumppanien tekoja tai sanomista, vaan valita tästä lähtien viisaammin ja jättää huonot omaan arvoonsa. Vanhempiasi ja sisaruksiasi et voi muuksi muuttaa, mutta sinä olet ilmeisesti aikuinen ihminen, jonka ei tarvitse enää vanhempien varjoissa elää, joten etsit lähellesi ihmisiä, jotka arvostavat sinua. Kuka sen kissan hännän nostaa ellei kissa itse, eli jos haluat muutosta, niin sinulla on nyt kaikki mahdollisuus siihen.
Vierailija kirjoitti:
Mä luulen, että kaikki naiset tuntee joskus kateutta toista tai toisia kohtaan. Jos yrittäisit jutella rehellisesti jonkun kanssa asiasta. Voisit ehkä muuttaa ajatusmaailmaasi, unohtaa tällä hetkellä parisuhdehaaveet ja parantaa oman elämäsi laatua. Mikä hyvää, työ, opiskelu, en tiedä. Voisit ehkä myös kohentaa ulkonäköäsi kampaajalla, sopivilla vaatteilla, ulkoilla tms. Älä esitä pirtsakkaa tai mitää muutakaan, mitä et ole. Oman itsensä rakastamisesta voi seurata hyvää. Minkä ikäinen olet?
Olen tehnyt tuon kaiken. Siksi viimeistään havahduin siihen ettei nuo auta yhtään mitään siihen, että oma persoona on täysin vääristynyt. Kysehän ei ole vain mistään yksittäisestä tunnekokemuksesta vaan 18 vuoden ajalta, jossa en saanut sellaista kohtelua keneltäkään, jota lapsen ja nuoren pitäisi saada. Enkä sinänsä edes muistele noita aikoja, vaan näin vain rationaalisesti tiedostan, miksi olen tällainen kuin olen. Ikää on 35.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sekopään horinaa
Niin, tällaista sitä kuulee kaiken tähän mennessä tapahtuneen pskan lisäksi. Tässäkin asiassa pätee sanonta raha tulee rahan luo, eli jos on saanut paljon rakkautta lapsena niin sen määrä vaan lisääntyy kun persoonasta on tullut helposti rakastettava.
Mikään määrä katkeruutta tai valitusta ei muuta ap elämääsi ja sitä, miten se on mennyt.
Sinun kannattaa surra kokemasi menetys ja jatkaa eteenpäin. Uhriutuminen on jumiin jäänyttä, purkautumatonta surua. Se tekee sinut katkeraksi.
Mikään määrä katkeruutta ei muuta sitä, mitä olet kokenut . Pahassa lapsuudessa ei voi nähdä mitään hyvää. Sinä päätät pilaako paha lapsuus elämäsi nyt ja tulevaisuudessa, vai annatko itsellesi luvan tulla onnelliseksi ja elää täyttä elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä esittää mitään, mutta ei pidä myöskään kaataa omaa historiaansa muiden niskoille. Rehellisyys on hyvä asia ja kannattaa yrittää pysyä positiivisena kaikesta huolimatta. Kenenkään elämä ei ole helppoa ja yksinkertaista, jos jotkin asiat on hyvin, löytyy kyllä ongelmia muualta. Jos lähtee vertailemaan omaa elämäänsä muihin, löytyy aina paremmin pärjänneitä ihmisiä joita voi katkerana ja kateellisena ajatella.
Yritä tehdä tästä päivästä parempi kuin eilisestä, kehittää itseäsi hiljalleen. Jos joka päivä saat elämääsi vähänkin eteenpäin, vuodessa muutut jo valtavasti. Mieti mihin suuntaan haluat mennä, älä pelkästään jumita siinä missä olet.
Olen ulkoisissa asioissa kuten työ ym jutuissa muuttunut paljonkin mutta ei se poista häiriintynyttä luonnetta.
Tärkeintä on eteneminen pienin askelin. Kaikkea ei voi muuttaa kerralla, mutta muutut kuitenkin hiljalleen. Itsekin olen töidenkin kautta muuttunut paljonkin, olen paljon sosiaalisempi nykyisin kuin ennen jne. Päivä kerrallaan eteenpäin. Eikä kenenkään luonnekaan ole ilman säröjä, mutta sekin muovautuu hiljalleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen mies ja minulle kelpaisi tämmöinen katkerakin valittaja. Pitäisin hyvänä ja korvaisin kaiken tuon vääryyden mitä oot kokenut puutteellisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä luulen, että kaikki naiset tuntee joskus kateutta toista tai toisia kohtaan. Jos yrittäisit jutella rehellisesti jonkun kanssa asiasta. Voisit ehkä muuttaa ajatusmaailmaasi, unohtaa tällä hetkellä parisuhdehaaveet ja parantaa oman elämäsi laatua. Mikä hyvää, työ, opiskelu, en tiedä. Voisit ehkä myös kohentaa ulkonäköäsi kampaajalla, sopivilla vaatteilla, ulkoilla tms. Älä esitä pirtsakkaa tai mitää muutakaan, mitä et ole. Oman itsensä rakastamisesta voi seurata hyvää. Minkä ikäinen olet?
Olen tehnyt tuon kaiken. Siksi viimeistään havahduin siihen ettei nuo auta yhtään mitään siihen, että oma persoona on täysin vääristynyt. Kysehän ei ole vain mistään yksittäisestä tunnekokemuksesta vaan 18 vuoden ajalta, jossa en saanut sellaista kohtelua keneltäkään, jota lapsen ja nuoren pitäisi saada. Enkä sinänsä edes muistele noita aikoja, vaan näin vain rationaalisesti tiedostan, miksi olen tällainen kuin olen. Ikää on 35.
Persoonallisuushäiriöihin voi saada apua terveydenhuollosta. Vastuu omasta elämästäsi ja onnellisuudestasi on kuitenkin sinulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ollut elämässäni katkera usein ja paljon, mutta se ei ole ikinä johtanut siihen, että osoittaisin sitä sivullisille. Pikemminkin haluan tsempata muita, ettei muiden tarvis käydä läpi samaa.
Mistä tiedät paljonko ap on sitä muille osoittanut, tämä keskustelun aloitusko on mielestäsi liikaa? Hyvä että puhuu. Taidat olla se joka työntää huonot asiat maton alle ja riivaa sitten läheisiään jatkuvilla migreeneillä sun muilla toimintakyvyttömyyden aiheuttajilla. Anteeksi vaan mutta se on kauhea taakka jos elää lapsesta lähtien rakkausvajeessa koko elämänsä.
Niin on! Ei tätä voi ymmärtää kuin saman kokeneet tai avarakatseiset tunneälykkäät ihmiset. Moni on elänyt tässä suhteessa niin pumpulissa plus eivät ole riittävän älykkäitä tajutakseen.
Vierailija kirjoitti:
Minulle ei esimerkiksi kotona puhuttu koskaan normaalisti. Pelkästään huudettiin tai ivattiin. Kasvoin kyräileväksi ja näsäviisaaksi, niihin lapsi oppii kun ei koe normaalia vuorovaikutusta vaan hyökkäyksiä.
Opin ystäviä kuuntelemalla keskustelua, keskustelemaan ehkä joskus 18-20v ja 20-25 vuotiaana opin että kaikki ihmiset ei aina yritä jallittaa minua ja että hyökkäys ei ole paras puolustus.
Nyt aikuisena suren että koko sukuni ym silmissä olen ollut stanan vaikea vihainen kakara, koska olin. Aikuisena olen huomannut että olen mukava, empaattinen ja rauhallinen, kunhan minua ei vain enää rääkätä vuosikausia uudelleen.
Koulussa olen pärjännyt, hyvä ammatti ja työ.
Mulla vähän sama vika, olin täysin epäluuloinen mutta minusta tuli myös äärettömän ujo koska taisin jäädä vaille kaikesta hyvästä. Ei ole hyvää ammattia eikä tule. Elämä pilalla monilta osin.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen mies ja minulle kelpaisi tämmöinen katkerakin valittaja. Pitäisin hyvänä ja korvaisin kaiken tuon vääryyden mitä oot kokenut puutteellisena.
Voi kuule, jaksaisit minua ehkä kolme päivää, eikä seksiäkään heru.
Sinun pitää ryhtyä itse itsellesi sellaiseksi rakastavaksi vanhemmaksi jota et saanut. Kannattaa mennä terapiaan. Tasan ei käy onnenlahjat tässä maailmassa, mutta on asioita joihin pystyy myös itse vaikuttamaan ja tämä asia on sellainen, joka ei ole vaikutuspiirisi ulkopuolella. Avun kanssa pystyt korjaamaan itsesi. On vaikea rakastaa ihmistä, joka ei rakasta itseään. Siksi sinun on nyt aikuisena vain opeteltava rakastamaan itseäsi. Katkeruus ei auta jos haluat saavuttaa toisenkin ihmisen rakkauden tässä elämässä. Ensisijaisesti sinun pitää saavutta oma rakkautesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sekopään horinaa
Niin, tällaista sitä kuulee kaiken tähän mennessä tapahtuneen pskan lisäksi. Tässäkin asiassa pätee sanonta raha tulee rahan luo, eli jos on saanut paljon rakkautta lapsena niin sen määrä vaan lisääntyy kun persoonasta on tullut helposti rakastettava.
Mikään määrä katkeruutta tai valitusta ei muuta ap elämääsi ja sitä, miten se on mennyt.
Sinun kannattaa surra kokemasi menetys ja jatkaa eteenpäin. Uhriutuminen on jumiin jäänyttä, purkautumatonta surua. Se tekee sinut katkeraksi.
Mikään määrä katkeruutta ei muuta sitä, mitä olet kokenut . Pahassa lapsuudessa ei voi nähdä mitään hyvää. Sinä päätät pilaako paha lapsuus elämäsi nyt ja tulevaisuudessa, vai annatko itsellesi luvan tulla onnelliseksi ja elää täyttä elämää.
Sä et ehkä nyt tajua että ihmisen koko persoona, aivot ym. on 100% muovautuneet elämässä joka on ollut vahingoittavaa. Tää on sama kun sanoisit Italialaiselle Suomeen muuttajalle että kohtaat sen että olet muualta ja jätät sen taaksesi.
Tunnen itseni onnekkaaksi, koska oli hyvät vanhemmat ja turvallinen koti.
Rakkautta ei ole ollut aikuisiällä, mutta ei ole ollut tarvetta tavoitella sitä loputtomiin. Tarve hyväksyntään voi olla rasite, mikä pilaa elämän.
En koe tarvetta tehdä kaikkea samoin kuin muut, ja se johtuu luultavasti juuri turvallisesta lapsuudesta.
Ymmärrän hyvin ap:tä.
Mä luulen, että kaikki naiset tuntee joskus kateutta toista tai toisia kohtaan. Jos yrittäisit jutella rehellisesti jonkun kanssa asiasta. Voisit ehkä muuttaa ajatusmaailmaasi, unohtaa tällä hetkellä parisuhdehaaveet ja parantaa oman elämäsi laatua. Mikä hyvää, työ, opiskelu, en tiedä. Voisit ehkä myös kohentaa ulkonäköäsi kampaajalla, sopivilla vaatteilla, ulkoilla tms. Älä esitä pirtsakkaa tai mitää muutakaan, mitä et ole. Oman itsensä rakastamisesta voi seurata hyvää. Minkä ikäinen olet?