Miten kukaan pystyy laittamaan lapsensa hoitoon

[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 17:02"][quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 16:59"]

[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 16:47"]Ap on tainnut elää pumpulielämää miehensä ja vanhempiensa kustannuksella. Muuta syytä noin suuriin harhakäsityksiin ihmisten toimeentulemisesta ei voi olla. [/quote] Ihan normaalipalkkainen mies minulla, joka kustantaa elämisen. Toki saamme lapsilisiä jne. Osaamme vain huolehtia raha-asioistamme.

[/quote]

Missä asutte? Satavarmasti ette Hki-Espoo-Vantaa-akselilla.
[/quote]

Uusimaa. Juu, ei hki-espoo-vantaa.

[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 16:37"]

Ei kyse ole merkkilaukun ostamatta jättämisestä. Vaan siitä, syödäänkö ruokaa ja asutaanko jossain. 

Sitä paitsi, lapsille tekee hyvää oppia pärjäämään ilman vanhempiaan. Oppia luottamaan siihen, että omat taidot kantavat ja muidenkin aikuisten kanssa pärjää. Lapsi menee joka tapauksessa kouluun, ja on melkoinen karhunpalvelus lapselle, jos se on tosiaan vasta eka tilanne elämässä, jossa lapsi on vanhemmistaan erossa.

Kannatan kyllä kotihoitoa ja hoidin lapset kotona itsekin siihen asti, kunnes he olivat 2,5 ja 4,5 -vuotiaat. Silloin oli ainakin meille hyvä sauma lasten mennä päivähoitoon. Päiväkoti oli hyvä ja lähellä kotia, ja siellä lapset oppivat hyvin sosiaalisia taitoja ja ryhmässä oloa - taidot, joita ihminen tarvitsee koko loppu ikänsä.

Samaten on lasten hyvä huomata, mikä arvo on työnteolla, koulutuksella ja ammatilla. 

[/quote]Lapsi oppii ihan hyvin sosiaalisuutta ja sopivan verran itsenäisyyttä kerhoissa ja ihan vaan kaveriporukassaan. Ellei sitten asu suurperheessä jossa todella oppii.

Ei äiti ole lapselle mikään yli-ihminen, joka voi korvata kaikki tärkeät aikuiskontaktit isän ohella. Lapsi tarvitsee myöa vaihtelua. Olen itse elänyt siskoni kanssa äidin kanssa kotona ja voin kertoa, ettei se todellakaan ollut hyvä vaihtoehto. Siinä jäi heti pienestä pitäen täysin ulkopuoliseksi kaikesta: sosiaaliset normit ja käytös opeteltiin vasta koulussa. Ulkopuolisuudentunne ei poistunut koskaan. Meillä oli kuitenkin ihan normaali perhe. Rahasta oli myös aina tiukkaa. Lapselle tekee hyvää olla ikäistensä joukossa ja ammattimaisten hoitajien hoidossa. Äiti on äiti, mutta ei ammattilainen.

Sitäpaitsi on törkeää sysätä vastuu perheen elätyksestä väkisin isälle yksin. Se on hirvittävä stressi ja ahdistus - ei todellakaan mitään rakkautta.

Kyllä mä ehdin mun lapsia nähdä muutenkin aivan tarpeeksi. Nyt kun loma alkoi ekaluokkalaisella niin oon jo valmiiksi ihan kypsänä ajatuksesta, ettei koskaan rauhaa miehen kanssa, jos mulla onkin vapaapäivä. En oikein ymmärrä aloittajaa, et kuulosta ihan normaalilta.

Omasta kokemuksesta voin kertoa, että ehdottomasti lapset päiväkotiin sosiaalistumaan! Olin lapsena kotona aina, eskarissa taisin pari kertaa käydä. Kun menin kouluun olin ujo, hiljainen ja ihan pihalla muiden jutuista jotka olivat tunteneet pari vuotiaista asti. Näin pienellä paikkakunnalla missä asuin ~4000 henkeä "kaikki lapset tunsi toisensa" paitsi minä joka olin 24/7 äidin ja sisarusten kanssa kotona.
Nyt 30+ vuotiaana olen kyllä sosiaalinen enkä lainkaan ujo, mutta siinä edesauttoi toiselle paikkakunnalle muutto teini-ikäisenä.

[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 17:07"]

Ei äiti ole lapselle mikään yli-ihminen, joka voi korvata kaikki tärkeät aikuiskontaktit isän ohella. Lapsi tarvitsee myöa vaihtelua. Olen itse elänyt siskoni kanssa äidin kanssa kotona ja voin kertoa, ettei se todellakaan ollut hyvä vaihtoehto. Siinä jäi heti pienestä pitäen täysin ulkopuoliseksi kaikesta: sosiaaliset normit ja käytös opeteltiin vasta koulussa. Ulkopuolisuudentunne ei poistunut koskaan. Meillä oli kuitenkin ihan normaali perhe. Rahasta oli myös aina tiukkaa. Lapselle tekee hyvää olla ikäistensä joukossa ja ammattimaisten hoitajien hoidossa. Äiti on äiti, mutta ei ammattilainen.

Sitäpaitsi on törkeää sysätä vastuu perheen elätyksestä väkisin isälle yksin. Se on hirvittävä stressi ja ahdistus - ei todellakaan mitään rakkautta.

[/quote]Tätä en kyllä yhtään ymmärrä. Mitä ne ammattimaiset hoitajat muka osaavat paremmin kuin oma äiti? Ei äidinrakkautta koulussa opi, eikä sitä voi millään kylmällä kirjatiedolla korvata.

[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 17:12"]

Omasta kokemuksesta voin kertoa, että ehdottomasti lapset päiväkotiin sosiaalistumaan! Olin lapsena kotona aina, eskarissa taisin pari kertaa käydä. Kun menin kouluun olin ujo, hiljainen ja ihan pihalla muiden jutuista jotka olivat tunteneet pari vuotiaista asti. Näin pienellä paikkakunnalla missä asuin ~4000 henkeä "kaikki lapset tunsi toisensa" paitsi minä joka olin 24/7 äidin ja sisarusten kanssa kotona. Nyt 30+ vuotiaana olen kyllä sosiaalinen enkä lainkaan ujo, mutta siinä edesauttoi toiselle paikkakunnalle muutto teini-ikäisenä.

[/quote]

Yhdyn myös näihin kokemuksiin, että toivoisin kyllä, että minut olisi viety päiväkotiin. Ei ole hauskaa olla ainoa ulkopuolinen, erilainen ja vaikka tietysti koulussa tutustuukin, niin silti ulkopuolinen tunne. Ei todellakaan hyvä.Omat lapseni menevät kyllä päiväkotiin. 

Usien tuntuu, ettei äiit näissä todellakaan ajattelee lapsensa - vaan omaa parastaan. 

[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 16:49"]

Lapsen kehitykselle ja psyykeelle on tosi vahingollista, jos hän on vanhempansa koko elämä sekä koko perheen elämä pyörii hänen ympärillään ja ehdoillaan. Siinä saa tosi vääristyneen kuvan maailmasta. Kyllähän sitä joutuu jakamaan vanhempansa heidän kesken ja sisarustenkin kesken. Eikä kukaan voi vastata toisen tarpeisiin 24/7 sataprosenttisesti.

[/quote]

Toki, mutta tuskin se, että lasta ei laiteta kodin ulkopuoliseen hoitoon esim. alle 1.5-vuotiaana tai alle 2-vuotiaana, on lapsen pään sekoittamista sillä, että pyörii täysin hänen ympärillään.

Olen itsekin taaperon kanssa kotona ja eskarilainen on myös. Oma eskarilaiseni pyysi, etten hakisi häntä klo 13 tai edes klo 15, että ehtisi leikkiä kavereitten kanssa rauhassa sekä sisällä että ulkona. Ja hänen kanssaan on kyllä leikitty ja touhuttu, 3-vuotiaaksi oli kotona. Mutta tuossa iässä jo kaveritkin ovat tärkeitä (pihakaveruuksia ei ole vielä mudoostunut).

[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 17:15"]

[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 17:07"]

Ei äiti ole lapselle mikään yli-ihminen, joka voi korvata kaikki tärkeät aikuiskontaktit isän ohella. Lapsi tarvitsee myöa vaihtelua. Olen itse elänyt siskoni kanssa äidin kanssa kotona ja voin kertoa, ettei se todellakaan ollut hyvä vaihtoehto. Siinä jäi heti pienestä pitäen täysin ulkopuoliseksi kaikesta: sosiaaliset normit ja käytös opeteltiin vasta koulussa. Ulkopuolisuudentunne ei poistunut koskaan. Meillä oli kuitenkin ihan normaali perhe. Rahasta oli myös aina tiukkaa. Lapselle tekee hyvää olla ikäistensä joukossa ja ammattimaisten hoitajien hoidossa. Äiti on äiti, mutta ei ammattilainen.

Sitäpaitsi on törkeää sysätä vastuu perheen elätyksestä väkisin isälle yksin. Se on hirvittävä stressi ja ahdistus - ei todellakaan mitään rakkautta.

[/quote]Tätä en kyllä yhtään ymmärrä. Mitä ne ammattimaiset hoitajat muka osaavat paremmin kuin oma äiti? Ei äidinrakkautta koulussa opi, eikä sitä voi millään kylmällä kirjatiedolla korvata.

[/quote]

Oot kyllä harvinaisen typerä, jos luulet hoitajia kylmiksi. Ja tottakai vuosien kokemus kasvatuksesta on parempi. Ei niillä äitiä korvata, mutta ei se äiti yksin myöskään riitä antamaan lapsele sitä kaikkea, mitä lapsi tarvitsee.

Hyvää hoivaa ja kasvatusta me päiväkodissa annamme pienillekin. Alle 3-vuotiaiden ryhmässä on 12 lasta ja kolme kasvattajaa. Kun lapset jakaa, jokaiselle tulee neljä lasta. Ehtii sylitellä, lorutella ja huomioida jokaista lasta.

t: varhaiskasvattaja

[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 17:17"]

[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 17:15"]

[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 17:07"]

Ei äiti ole lapselle mikään yli-ihminen, joka voi korvata kaikki tärkeät aikuiskontaktit isän ohella. Lapsi tarvitsee myöa vaihtelua. Olen itse elänyt siskoni kanssa äidin kanssa kotona ja voin kertoa, ettei se todellakaan ollut hyvä vaihtoehto. Siinä jäi heti pienestä pitäen täysin ulkopuoliseksi kaikesta: sosiaaliset normit ja käytös opeteltiin vasta koulussa. Ulkopuolisuudentunne ei poistunut koskaan. Meillä oli kuitenkin ihan normaali perhe. Rahasta oli myös aina tiukkaa. Lapselle tekee hyvää olla ikäistensä joukossa ja ammattimaisten hoitajien hoidossa. Äiti on äiti, mutta ei ammattilainen.

Sitäpaitsi on törkeää sysätä vastuu perheen elätyksestä väkisin isälle yksin. Se on hirvittävä stressi ja ahdistus - ei todellakaan mitään rakkautta.

[/quote]Tätä en kyllä yhtään ymmärrä. Mitä ne ammattimaiset hoitajat muka osaavat paremmin kuin oma äiti? Ei äidinrakkautta koulussa opi, eikä sitä voi millään kylmällä kirjatiedolla korvata.

[/quote]

Oot kyllä harvinaisen typerä, jos luulet hoitajia kylmiksi. Ja tottakai vuosien kokemus kasvatuksesta on parempi. Ei niillä äitiä korvata, mutta ei se äiti yksin myöskään riitä antamaan lapsele sitä kaikkea, mitä lapsi tarvitsee.

[/quote]Pienella lapselle äiti on kaiken keskipiste ja niin kuuluukin olla. Tuota symbioosia kun ollaan menty tuhomaan viemällä pienet lapset yhteiskunnan hoiviin, perheet ovat nyt rikki. Ja minä sanoin, kirjatietoa kylmiksi, en sanonut hoitajia. Soveltamisessa on tietysti hoitajakohtaista vaihtelua.

[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 17:05"]

[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 16:37"]

Ei kyse ole merkkilaukun ostamatta jättämisestä. Vaan siitä, syödäänkö ruokaa ja asutaanko jossain. 

Sitä paitsi, lapsille tekee hyvää oppia pärjäämään ilman vanhempiaan. Oppia luottamaan siihen, että omat taidot kantavat ja muidenkin aikuisten kanssa pärjää. Lapsi menee joka tapauksessa kouluun, ja on melkoinen karhunpalvelus lapselle, jos se on tosiaan vasta eka tilanne elämässä, jossa lapsi on vanhemmistaan erossa.

Kannatan kyllä kotihoitoa ja hoidin lapset kotona itsekin siihen asti, kunnes he olivat 2,5 ja 4,5 -vuotiaat. Silloin oli ainakin meille hyvä sauma lasten mennä päivähoitoon. Päiväkoti oli hyvä ja lähellä kotia, ja siellä lapset oppivat hyvin sosiaalisia taitoja ja ryhmässä oloa - taidot, joita ihminen tarvitsee koko loppu ikänsä.

Samaten on lasten hyvä huomata, mikä arvo on työnteolla, koulutuksella ja ammatilla. 

[/quote]Lapsi oppii ihan hyvin sosiaalisuutta ja sopivan verran itsenäisyyttä kerhoissa ja ihan vaan kaveriporukassaan. Ellei sitten asu suurperheessä jossa todella oppii.

[/quote]

Eihän ap:n lapset ole kerhoissa tai kaveriporukoissa, koska ovat aina vanhempiensa seurassa. Sitä poloista eskarilaista lukuunottamatta...

Ja etenkin Ap:n tapauksessa näkee jo teksteistä, ettei ole järin fiksu tyyppi ja todennäköisesti ei ole se ideaalein hoitamaan lapsia kotona pelkästään.

[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 17:28"]

Ja etenkin Ap:n tapauksessa näkee jo teksteistä, ettei ole järin fiksu tyyppi ja todennäköisesti ei ole se ideaalein hoitamaan lapsia kotona pelkästään.

[/quote]Älä viitsi. Mun mielestä ap vaikuttaa tosi fiksulta. Sun passiivis-aggressivinen viestisi kielii valtavasta syyllisyydestä, jota tunnet. Tiedät, että ap on oikeassa.

[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 17:29"]

[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 17:28"]

Ja etenkin Ap:n tapauksessa näkee jo teksteistä, ettei ole järin fiksu tyyppi ja todennäköisesti ei ole se ideaalein hoitamaan lapsia kotona pelkästään.

[/quote]Älä viitsi. Mun mielestä ap vaikuttaa tosi fiksulta. Sun passiivis-aggressivinen viestisi kielii valtavasta syyllisyydestä, jota tunnet. Tiedät, että ap on oikeassa.

[/quote]

Syyllisyyttä mistä? Ei minulla ole lapsia. Ja todellakin veisin lapseni päiväkotiin. 

Kylläpäs sitä ollaan hyviä ,laskeudu alas, samalla viivalla olet. Elämä vielä ehtii opettaa Sinua, sitten et tuollaisia kirjoita!

[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 17:33"]

Kylläpäs sitä ollaan hyviä ,laskeudu alas, samalla viivalla olet. Elämä vielä ehtii opettaa Sinua, sitten et tuollaisia kirjoita!

[/quote]

Miten niin en? Ei se äiti edelleenkään PYSTY korvaamaan kaikkea - muita ammattmaisia hoitajia, sosiaalisia kontakteja, yhteisöllisyyttä jne. Ei sillä ole minkään viivojen kanssa mitään tekemistä, että Ap vaikuttaa kaikenlisäksi siltä että ajaa tuossa enemmän omaa etuaan kuin lasten ja perheen isän (pakottamalla hänet vastaamaan yksin elätyksestä).

[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 16:32"]Sydän sykkyrällä katsoin päiväkodin pihalla leikkiviä pikkuisia kun hain omaani eskarista perjantaina. Eikö vanhemmilla tule pitkän työpäivän aikana ikävä lapsiaan? Itse ikävöin pientä eskarilaistani vaikka hän on poissa vain 9-13. Kaksi muuta lastani ovat minun tai mieheni kanssa aina.
Ja raha ei ole tähän pätevä syy. Puoliso voi hoitaa elannon, kyllä pienten lasten paikka on kotona. Sitten pitää vaan oppia elämään hieman niukemmin, äiti jättää pari merkkilaukkua ostamatta ja isi ei tarvi aina sitä uusimman mallin autoa.
[/quote]

Meillä ei ole autoa ja mieheni(kin) on kokopäivätöissä. Kotiinjääminen (kumman tahansa) tarkoittaa silti toimeentulotukea. Kuinka moni täällä kannattaa että jään kotiin sossun kustannuksella? Voi kun voisinkin vielä jäädä mutta ei vaan enää ole varaa. Sydän itkee verta ja tuo asenne ei sitä helpota.

[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 16:32"]

Sydän sykkyrällä katsoin päiväkodin pihalla leikkiviä pikkuisia kun hain omaani eskarista perjantaina. Eikö vanhemmilla tule pitkän työpäivän aikana ikävä lapsiaan? Itse ikävöin pientä eskarilaistani vaikka hän on poissa vain 9-13. Kaksi muuta lastani ovat minun tai mieheni kanssa aina. Ja raha ei ole tähän pätevä syy. Puoliso voi hoitaa elannon, kyllä pienten lasten paikka on kotona. Sitten pitää vaan oppia elämään hieman niukemmin, äiti jättää pari merkkilaukkua ostamatta ja isi ei tarvi aina sitä uusimman mallin autoa.

[/quote]

:D tää se oli mainio aloitus. 
Ensin ihmetellään että miten voi joku... ja sen jälkeen kerrotaan miten MINÄ olen hyvä ihminen, päätetään olla ymmärtämättä toisenlaisia ratkaisuja oli syy mikä hyvänsä ja sen jälkeen annetaan vielä täydellisesti pätevät neuvot koska ainahan rahaongelmien syynä on merkkilaukut ja autot. 

Ihanaa, ap. Mukavaa elämää kuplassa jatkossakin :) 

Mut laitettiin päivähoitoon 9-kuisena, äiti meni takaisin töihin ollessani neliviikkoinen. Ei jäänyt traumoja. Meidän lapsi menee puolipäivähoitoon täyttäessään vuoden, on nyt 7-kuinen. Se että vanhempi menee töihin kun on tarvis, ei vähennä rakkautta lapseen, päinvastoin. Itse en usko että lapseni voisi katsoa mua ylöspäin kasvaessaan isommaksi jos oppisi kotoa asenteen ettei töitä tarvitse tehdä vaan on ok maata kotona.