Pahimmat "tää ei kai haittaa"-kokemukset

Olin vanhusten hoivakodissa töissä ja koirani oli mukana luvan kanssa. Ja sanoin etukäteen hoitajille, että älkää syöttäkö koiraa, koska on allerginen ja joudun viemään sen aina lääkäriin. Mutta yksi hoitaja syötti pullaa koiralleni salaa ja sanoi, että eihän se haittaa? Toki haittasi, ja melkein mieli teki sanoa, että joo, ei haittaa, mutta maksa minun koirani lääkärilaskut. Miten voi joku olla niin tyhmä,  jos kertoo allergiasta, niin ei vain mene perille? Vanhusten vuoksi koirani otin, koska piristyivät sen aikana. Eivät muista meidän hoitajien nimiä, mutta aina muistivat kysyä koiraani nimellä, että "Milloin se mun koira tulee taas, siis nimellä. Ja yksi pilasi tämän kaiken, en enää uskaltanut tuoda koko koiraa, kun ei kunnioittanut minun toivetta tai ei ajattele lainkaan sitä koiraa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mullakin samanlainen kokemus lapsen tuomisesta paikalle kun ei pitänyt. Meitä oli useampi äiti joilta kyseltiin mitä toiveita olisi kun eräs taho halusi järjestää meille jotain. Yhdessä sovittiin äitien rentoutusillasta. Saunaa, jalkakylpyjä hyvää ruokaa ja ihan vaan höpöttelyä. Toiveena nimenomaan että pienten lasten äidit sais hetken olla vaan. No eiköhän sit yks äiti tuo vauvansa mukanaan. Kaiken huipuks vauva oli kipeä (tapahtui ennen koronaa) huusi koko illan ja äitinsä hyssytteli tätä sylissä ja pyyhki räkää välillä. Olipa rentouttava ilta kaikilla

Tämä on samaa sarjaa erään kaverini kanssa. Aina, kun meidän pitää viettää tyttöporukalla TYTTÖJENiltaa, niin eikös siellä eteisessä seiso myös tämän mies, ”Ei kai haittaa, Marko tuli mukaan”. Joka kerta. Siinä me sitten naisporukalla höpötellään ja tuo mies istuu nurkassa. Ei siinä, hän ei ikinä sano mitään, tarkkailee vain. Kiusallista silti.

Muutenkin ihmetyttää mies, joka jaksaa kuunnella naisten kälätystä koko pitkän illan. Luulisi häntäkin kiinnostavan ennemmin vaikka kotona pelata.

Työkaverillani on tällainen mies.  On sairaalloisen mustasukkainen.  Tunkee mukaan ihan kaikkialle, mihin vaimokin menee.  Töröttää kärppänä kaikissa tyttöjen illanistujaisissa.

Kun vaimonsa on iltavuorossa, tulee työpaikan ulko-ovelle vastaan, ja jos siinä 5 minuutin sisällä sattuu ovesta ulos menemään joku yrityksen miespuolinen työntekijä (rakennuksessa työskentelee monta sataa ihmistä, joten todennäköisyys on erittäin suuri), alkaa kauhea kuulustelu, koska nainenhan ei ole tuossa tapauksessa ollut töissä, vaan tuon mieshenkilön kanssa muhinoimassa.

Vaikea vastata, koska jos jokin minua haittaa, läväytän eriävän mielipiteeni tiskiin välittömästi ja selkeästi, jolloin härskiin toimintaan ryhtymäisillään oleva ihminen yleensä vähintäänkin hämmentyy jos ei nyt täysin luovu aikeistaan. Aivan sama mikä on tilanne ja oli kyseessä joku tuttu tai tuntematon.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea vastata, koska jos jokin minua haittaa, läväytän eriävän mielipiteeni tiskiin välittömästi ja selkeästi, jolloin härskiin toimintaan ryhtymäisillään oleva ihminen yleensä vähintäänkin hämmentyy jos ei nyt täysin luovu aikeistaan. Aivan sama mikä on tilanne ja oli kyseessä joku tuttu tai tuntematon.

Onneksi sosiaalisia taitoja on mahdollista kehittää vielä aikuisiälläkin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea vastata, koska jos jokin minua haittaa, läväytän eriävän mielipiteeni tiskiin välittömästi ja selkeästi, jolloin härskiin toimintaan ryhtymäisillään oleva ihminen yleensä vähintäänkin hämmentyy jos ei nyt täysin luovu aikeistaan. Aivan sama mikä on tilanne ja oli kyseessä joku tuttu tai tuntematon.

Onneksi sosiaalisia taitoja on mahdollista kehittää vielä aikuisiälläkin

Jos toinen on moukka ja on ilmiselvästi aikeissa hyväksikäyttää minua (tai muita), en minä anna toisen ylitseni kävellä ihan vain kohteliaisuuttani. Sosiaalisiin taitoihin kuuluu myös taito avata suunsa. Siinä on suomalaisilla paljon opittavaa - monesti vain muljautellaan silmiä "merkitsevästi" ja muristaan partaan, vaikka voisi yksinkertaisesti avata suunsa ja sanoa "anteeksi, mutta asia X ei nyt vetele". 

Voihan sitä avata suunsa asiallisesti. Tämä ei osalle ole vaihtoehto, joko ei sanota mitään tai raivotaan.

Vierailija kirjoitti:

Töissä on muutaman kerran käynyt niin että kun olen ollut vessassa käsiä pesemässä niin toinen työntekijä on tullut pytylle istumaan. "Ei kai haittaa, minä pissaan tässä samalla". Olen aina vaivaantuneena naurahtanut jotain. Oikeasti tekisi mieli yrjötä, kyllä todellakin haittaa!!!!!!!!! Hyi helv..

Mikä siinä toisen pissaamisessa on niin ihmeellistä? Mistä noin voimakas reagointi? Enemmän ihmettelen sen pissaajan kannalta että miten kykenee siihen kun on yleisöä vieressä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni mummo tunki samaan kylppäriin paskalle, kun olin vaihtamassa esikoisen vaippaa siellä. Ei kai haittaa, älä sinä minusta välitä...

We have a winner :D

No ei tuo nyt niiin kummallista ole. Mummo on ehkä sitä ikäpolvea jotka niin kotona kuin koulussakin kävivät usean reiän huusseissa. Melkeinpä oli tylsää jos ei ollut ketään seurana.[/quot

 mutta kyllä toi oli kuitenkin aika törkeetä

Mikä näissä on törkeää? Toisten luonnolliset ruumiintoiminnot eivät ole henkilökohtaisia loukkauksia kenellekään. Yleensähän ne hoidetaan privaatisti, mutta joskus hätä ei katso kelloa. On ilmeisesti aika pahasti vieraannuttu ihan tavallisista toiminnoista, monesti kuulee nuorilta etteivät kehtaa edes käydä itse vessassa jos asunnossa on muita, kun voi kuulua ääniä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mullakin samanlainen kokemus lapsen tuomisesta paikalle kun ei pitänyt. Meitä oli useampi äiti joilta kyseltiin mitä toiveita olisi kun eräs taho halusi järjestää meille jotain. Yhdessä sovittiin äitien rentoutusillasta. Saunaa, jalkakylpyjä hyvää ruokaa ja ihan vaan höpöttelyä. Toiveena nimenomaan että pienten lasten äidit sais hetken olla vaan. No eiköhän sit yks äiti tuo vauvansa mukanaan. Kaiken huipuks vauva oli kipeä (tapahtui ennen koronaa) huusi koko illan ja äitinsä hyssytteli tätä sylissä ja pyyhki räkää välillä. Olipa rentouttava ilta kaikilla

Tämä on samaa sarjaa erään kaverini kanssa. Aina, kun meidän pitää viettää tyttöporukalla TYTTÖJENiltaa, niin eikös siellä eteisessä seiso myös tämän mies, ”Ei kai haittaa, Marko tuli mukaan”. Joka kerta. Siinä me sitten naisporukalla höpötellään ja tuo mies istuu nurkassa. Ei siinä, hän ei ikinä sano mitään, tarkkailee vain. Kiusallista silti.

Muutenkin ihmetyttää mies, joka jaksaa kuunnella naisten kälätystä koko pitkän illan. Luulisi häntäkin kiinnostavan ennemmin vaikka kotona pelata.

Työkaverillani on tällainen mies.  On sairaalloisen mustasukkainen.  Tunkee mukaan ihan kaikkialle, mihin vaimokin menee.  Töröttää kärppänä kaikissa tyttöjen illanistujaisissa.

Kun vaimonsa on iltavuorossa, tulee työpaikan ulko-ovelle vastaan, ja jos siinä 5 minuutin sisällä sattuu ovesta ulos menemään joku yrityksen miespuolinen työntekijä (rakennuksessa työskentelee monta sataa ihmistä, joten todennäköisyys on erittäin suuri), alkaa kauhea kuulustelu, koska nainenhan ei ole tuossa tapauksessa ollut töissä, vaan tuon mieshenkilön kanssa muhinoimassa.

Miten ihmeessä te muut olette noin lapamatoja. Miksi ette sano sille miehelle että TÄNNE ET TULE!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mullakin samanlainen kokemus lapsen tuomisesta paikalle kun ei pitänyt. Meitä oli useampi äiti joilta kyseltiin mitä toiveita olisi kun eräs taho halusi järjestää meille jotain. Yhdessä sovittiin äitien rentoutusillasta. Saunaa, jalkakylpyjä hyvää ruokaa ja ihan vaan höpöttelyä. Toiveena nimenomaan että pienten lasten äidit sais hetken olla vaan. No eiköhän sit yks äiti tuo vauvansa mukanaan. Kaiken huipuks vauva oli kipeä (tapahtui ennen koronaa) huusi koko illan ja äitinsä hyssytteli tätä sylissä ja pyyhki räkää välillä. Olipa rentouttava ilta kaikilla

Tämä on samaa sarjaa erään kaverini kanssa. Aina, kun meidän pitää viettää tyttöporukalla TYTTÖJENiltaa, niin eikös siellä eteisessä seiso myös tämän mies, ”Ei kai haittaa, Marko tuli mukaan”. Joka kerta. Siinä me sitten naisporukalla höpötellään ja tuo mies istuu nurkassa. Ei siinä, hän ei ikinä sano mitään, tarkkailee vain. Kiusallista silti.

Muutenkin ihmetyttää mies, joka jaksaa kuunnella naisten kälätystä koko pitkän illan. Luulisi häntäkin kiinnostavan ennemmin vaikka kotona pelata.

Työkaverillani on tällainen mies.  On sairaalloisen mustasukkainen.  Tunkee mukaan ihan kaikkialle, mihin vaimokin menee.  Töröttää kärppänä kaikissa tyttöjen illanistujaisissa.

Kun vaimonsa on iltavuorossa, tulee työpaikan ulko-ovelle vastaan, ja jos siinä 5 minuutin sisällä sattuu ovesta ulos menemään joku yrityksen miespuolinen työntekijä (rakennuksessa työskentelee monta sataa ihmistä, joten todennäköisyys on erittäin suuri), alkaa kauhea kuulustelu, koska nainenhan ei ole tuossa tapauksessa ollut töissä, vaan tuon mieshenkilön kanssa muhinoimassa.

Miten ihmeessä te muut olette noin lapamatoja. Miksi ette sano sille miehelle että TÄNNE ET TULE!

Oli tuossa yksi porukka sanonutkin, mutta mustasukkaiseen narsistiin ei mikään järkipuhe tehoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hävetti kirjoitti:

Kaveri myöhästyy aina kaikkialta eikä ymmärrä että se haittaa muita.

Kerran vappuna olin kutsunut heidät kanssamme vappubrunssille. Saapuivat klo 21.30 ja ihmettelivät kun ei ollutkaan enää brunssi ja suuttui.

Saman kaverin kanssa oltiin sovittu, että mennään samalla kyydillä toisen kaverin häihin. Lähtö viivästyi ja viivästyi, koko ajan vaan "mä teen vielä tämän eka" ja lopulta hermostuin ja sanoin että nyt myöhästytään! Niin kaveri vaan "no eikai ne nyt aloita ennen kuin me ollaan paikalla!" Vihkiminen oli ulkona kauniina kesäpäivänä ja me saavutaan kesken papin puheen suoraan paikalle. Ei voinut olla häiritsemättä seremoniaa ja mä päätin, että tuon kaverin kanssa en mene mihinkään samalla kyydillä enää.

Mun veli myöhästyy aina. Kiusaa myös asiakaspalvelijoita kuluttamalla helposti tunteja yhdessä liikkeessä, kun ei viitsi tehdä päätöksiä. Kassallakin voi kuluttaa kymmenen minuuttia helposti. Ilmeisesti kostaa traumojaan kaikkiin. Olen usein sanonut myöhästelystä, mutta aina häneltä löytyy selityksiä. En edes halua nähdä häntä, kun joudun kuluttamaan tunteja hänen kanssaan.

Soittaa myös toisinaan, mutta mitään asiaa hänellä ei ole. Voimme olla puhelimessa tunnin, ja aina kun yritän lopettaa puhelua, niin yhtäkkiä hänellä tuleekin asiaa. Tuli myös häihini myöhässä ja asteli vihkipaikalle hetki ennen minua musiikin soidessa. Sai sitten hetkensä morsiamena, kun ei edes jäänyt taaemmas, vaan tietysti meni paikalleen eturiviin. Selitys myöhästymiselle löytyi taas.

Enpä jaksa vastata puheluihin, en oikein viesteihinkään, ja kaikista vähiten nähdä.

Mulla on yksi kaveri, joka on melkomoinen aikatauluoptimisti myös... Jos ollaan lähdössä viihteelle ja otetaan pohjia hänen luonaan, hän alkaa valmistautua lähtöön siinä vaiheessa kun minä jo vedän kenkiä jalkaan lähteäkseni bussille. Ja niihin lähtövalmisteluihin kuuluu vaatteiden valitseminen ja pukeminen, vessassa käynti ja joskus jopa meikkaaminen. Jos sovimme tapaavamme baarissa kello 19, alan odotella häntä vasta 20.30 aikoihin. Hän on myöhästynyt useat kerrat lennoilta, laivoista ja junista. 

Kerran penäsin häneltä logiikkaa siihen, että oli lähdössä lentokentälle tunti ennen koneen lähtöä ja kuvitteli ehtivänsä, vaikka pelkkä kentälle ajomatka vei sen 50 minuuttia. Oli vain kuulemma pitänyt hoitaa muutama asia ensin. No, tietenkään ei ehtinyt kyseiselle lennolle.

Lapseni ristiäisissä häntä odoteltiin (oli kummi). Häihini hän ehti vasta vihkimisen jälkeen. Ehkäpä juuri siksi en ollut pyytänyt häntä kaasokseni...

Koskaan hän ei ole hävennyt tai pahoitellut myöhästelemisiään. Hän kuittaa sen vain sanomalla että on sellainen. Toisaalta, ei hän ole harmitellut niitä menetettyjä matkalippujaankaan. Emme ole paljoa matkustelleet yhdessä, mutta voisin kuvitella, että hän olisi painajaismainen matkakumppani!

Kyvyttömyys hahmottaa aikaa on tosi yleinen ainakin ADHD:ssa. Itsekin olin tuon tyyppinen ennen lääkitystä. Se oli oikeasti ihan hassua, kun lääkityksen myötä tuo ajantajun vääristymä vain katosi ilman että tarvitsi yrittää yhtään mitään. Se vaan normalisoitui.

No älä selitä. Kun sen kellon voi tarkistaa ihan ilmaiseksi siitä kännykästä.

Se jos ei vaan viitsi/ymmärrä on omaa tyhmyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tämä pahimmasta päästä ole, mutta kerronpa silti.

Pidin aikoinani viikoittaista palaveria eräässä organisaatiossa. Yksi osallistujista tuli paikalle poikkeuksetta 15-20 minuuttia myöhässä, riisuskeli päällysvaatteensa, ahtautui neukkarin pöydän ääreen ja kaivoi laukustaan lounaansa: voileivän tai salaattiannoksen, mehupurkin ja omenan. Koko ajan hän osallistui keskusteluun ja halusi saada tietää, mistä oli puhuttu ennen kuin hän oli tullut paikalle. Minä inhoan syömisen ääniä, ja erityisesti tuon omenan syöminen rassasi aistejani varsinkin, kun hän pyrki puhumaan samaan aikaan ja puhui estoitta muiden päälle.

Koska tämä lounastaja häiritsi koko ryhmää, lopulta hyvin varovasti mainitsin hänelle, että ehkä lounaan voisi syödä jossain muualla, kun muut ovat menossa lounaalle vasta palaverin jälkeen, ja ihanien salaattien katseleminen etukäteen vei keskittymiskyvyn. (Tai jotain tuolla tavalla muotoiltua höpötystä, jotta asia tulisi selville mahdollisimman hellävaraisesti ja loukkaamatta.)

Lounastaja sanoi, ettei hänellä ollut aikaa syödä muulloin. Hän oli hyvin hämmästynyt ja vähän tuohtunutkin siitä, että se muka haittasi muita. Vaikka yritin sanoa asian loukkaamatta, en siinä tainnut onnistua, koska häntä ei enää palavereissa nähty. Tuosta on jo aikaa, joten muut asianomaiset eivät enää muistane koko tapausta, mutta minä muistan ja aina muistaessani tunnen myös hieman syyllisyyttä.

Kyseessä lienee naisoletettu?

Tämä oli nainen, mutta olen pitkän urani aikana nähnyt ihan samanlaisia miehiäkin. Sukupuolella on aka vähän merkitystä kokonaisuudessa, ainakin minun ammatissani, jossa palavereihini kokoontuneilla ihmisillä on samat kiinnostuksen kohteet ja samankaltainen tausta.

"Oletettuja" en ole vielä tavannut kertaakaan.

Oletettu tarkoittaa vain sitä, että tehdään jonkun ulkonäön äänen yms. perusteella oletus, että kyseessä on nainen tai mies. Eli me olemme kaikki nais- tai miesoletettuja, sinäkin. -eri 

Emme ole mitään oletettuja, vaan miehiä ja naisia, ei ole tarvetta olettaa koska sen näkee päivänselvästi. Joskus harvoin voi joutua olettamaan, jos tulee vastaan joku joka yrittää olla muuta kuin on. Ei ole elämässä monta kertaa tullut tällaista tilannetta.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on hyvin pientä, mutta:

Olin kauan sitten junassa maksanut ikkunapaikasta, koska edessä oli hyvin pitkä matka, ja halusin lukea rauhassa.

Tämä oli siis sitä aikaa, kun paikat oli ns. lukittu oston mukaan.

Vaunuun tuli kaksi naista, jotka eivät olleet saaneet vierekkäisiä paikkoja.

He kävivät läpi koko vaunun ja yrittivät saada ihmiset siirtymään pois ikkunapaikalta että he pääsisivät vierekkäin, ja kun kukaan ei suostunut, nostivat huudon siitä miten noin pientä asiaa ei voida tehdä.

Joku varmaan sanoo, että hölmöä ettei kukaan voinut auttaa heitä. No, ensinnäkin kaikki joilta kysyttiin olivat maksaneet siitä että pääsevät ikkunan viereen. Toiseksi se tapa millä asia esitettiin oli vähintäänkin painostava. Jos olisivat kysyneet kauniisti, asia olisi voinut olla toinen.

Ihan samalla lailla kaukojunissa edelleen varataan paikat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tämä pahimmasta päästä ole, mutta kerronpa silti.

Pidin aikoinani viikoittaista palaveria eräässä organisaatiossa. Yksi osallistujista tuli paikalle poikkeuksetta 15-20 minuuttia myöhässä, riisuskeli päällysvaatteensa, ahtautui neukkarin pöydän ääreen ja kaivoi laukustaan lounaansa: voileivän tai salaattiannoksen, mehupurkin ja omenan. Koko ajan hän osallistui keskusteluun ja halusi saada tietää, mistä oli puhuttu ennen kuin hän oli tullut paikalle. Minä inhoan syömisen ääniä, ja erityisesti tuon omenan syöminen rassasi aistejani varsinkin, kun hän pyrki puhumaan samaan aikaan ja puhui estoitta muiden päälle.

Koska tämä lounastaja häiritsi koko ryhmää, lopulta hyvin varovasti mainitsin hänelle, että ehkä lounaan voisi syödä jossain muualla, kun muut ovat menossa lounaalle vasta palaverin jälkeen, ja ihanien salaattien katseleminen etukäteen vei keskittymiskyvyn. (Tai jotain tuolla tavalla muotoiltua höpötystä, jotta asia tulisi selville mahdollisimman hellävaraisesti ja loukkaamatta.)

Lounastaja sanoi, ettei hänellä ollut aikaa syödä muulloin. Hän oli hyvin hämmästynyt ja vähän tuohtunutkin siitä, että se muka haittasi muita. Vaikka yritin sanoa asian loukkaamatta, en siinä tainnut onnistua, koska häntä ei enää palavereissa nähty. Tuosta on jo aikaa, joten muut asianomaiset eivät enää muistane koko tapausta, mutta minä muistan ja aina muistaessani tunnen myös hieman syyllisyyttä.

Kyseessä lienee naisoletettu?

Tämä oli nainen, mutta olen pitkän urani aikana nähnyt ihan samanlaisia miehiäkin. Sukupuolella on aka vähän merkitystä kokonaisuudessa, ainakin minun ammatissani, jossa palavereihini kokoontuneilla ihmisillä on samat kiinnostuksen kohteet ja samankaltainen tausta.

"Oletettuja" en ole vielä tavannut kertaakaan.

Oletettu tarkoittaa vain sitä, että tehdään jonkun ulkonäön äänen yms. perusteella oletus, että kyseessä on nainen tai mies. Eli me olemme kaikki nais- tai miesoletettuja, sinäkin. -eri 

Totta kai me kaikki oletamme, mutta meillä kaikilla ei ole tarvetta tähdentää ääneen sitä itsestäänselvyyttä, että oletamme.

No eihän sitä kukaan sanokaan kenellekään ääneen päin kasvoja. 

Ei kukaan sano: "Oletan että olet nainen/mies".

Joten tästä sanasta on ihan turha loukkaantua, koska sitä ei siinä merkityksessä käytetä. 

Miksi tuollaista täysin turhaa käsitettä pitää ylipäänsä viljellä? Olemme miehiä ja naisia. Voihan sitä pitää vaikka kaikkia ihmisiä muumeina, mutta ei siitä ole mitään hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palasin kahden viikon työmatkalta viikkoa aikaisemmin kotiin ja huomasin auton pihassa ja valot päällä sisällä, kurkkasin ikkunasta ja huomasin, että naapurin sukulaisperhehän se siellä keittiössä oli juuri syömässä, kyllä sappi kiehui kun toisten asuntoon mennään vara-avaimella noin vaan! Siinä sitten hammasta purren lähdin taksilla hotellille ja meni melkein 1000€ rahaa siihen viikon hotelliin takseineen, naapuri sitten soitteli ja kertoi sukulaisperheensä viettäneen aikaa talossani viikon verran ja toi kahvipaketin, ei paljoa naurattanut tai kahvipaketit lämmittänyt!

Tää on kyllä sellainen että olisin soittanut poliisit paikalle välittömästi. Kyllä ihmiset on hulluja!!! Kuka edes kehtaa!!!

Eks tää ollu se juttu, jossa lopulta jouduit muuttamaan omasta kodistasi pois, kun nuo naapurin sukulaiset mieltyivät paikkaan ja jäivät sinne pysyvästi. Nyt onneksi olet jo päässyt asian yli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaaha, ilmaisu "laiton määrä kyytiläisiä" ilmeisesti oli liikaa sensuurille. No, voitte tuosta päätellä, minkä ei ollut tarkoitus haitata minua ollenkaan.

Ei ainakaan tuo ilmaisu haitannut modea, kun viestisi tuli läpi 🤣

Voi hyvinkin olla niin, että lainausmerkit sotkivat tekoälyn ajatukset. Vaikutuksensa on myös sillä, missä keskusteluketjun kohdassa kommenttiaan yrittää julki.

Tuon itkunauruhymiön keksijä muuten pitäisi viedä saunan taakse.

Kyllä. Ihan sama millanen viesti, jos on toi hymiö tai vastaava, saa multa nuolen alaspäin!

🤣

Tervetuloa nykyaikaan sieltä 50-luvulta!

Osaatko pukea sanoiksi sen, mitä haluat ilmaista tuolla hymiöllä? Jollet osaa, olet oikein hyvä esimerkki siitä, miten nuoriso ja ihmiskunta siinä samassa ottaa askelia taaksepäin kohti kuvakirjoitusta.

Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Itse tulkitsen tuon niin, että kirjoittaja nauroi typerälle kommentillesi kippurassa vesi silmistä valuen. Loput 992 sanaa voit keksiä vapaasti itse. Verbaaliakrobaatikko kun olet.

-eri

Ei kerro silloin, kun käytössä on vain tuo yksi kuva, jota työnnetään joka paikkaan. Nuo itkunaurukuvat ovat samanlainen tekstin tilkitsemismuoto kuin "v*ttu" on puhutussa tekstissä. Mitään muuta merkitystähän niillä ei ole, koska kukaan ei naura kitarisat heiluen ja kyynelet valuen ihan kaikelle lukemalleen; jotakin pitää olla rytmittämässä tekstiä, kun muuten ei jakseta lukea, saati sitten kirjoittaa. 

Voisiko joku hymiöiden käyttämiseen perehtynyt kertoa, miltä tuo itkunaurukuva kuulostaa äänikirjassa? Ollaanko jo Idioluution asteella, vai vieläkö sinne on askelmia?

Hymiöillä kuvaillaan viestin kirjoittajan tunnetiloja, jotka eivät muuten välttämättä välity tekstistä. Kirjallisen viestinnän ongelma on se, että siitä jää puuttumaan ilmeet ja äänensävyt ja tämä johtaa toisinaan jopa väärinkäsityksiin. Hymiöt ovat siis oivallinen tapa ratkaista tämä ongelma. Tarkoitus ei ole takertua niihin kovin yksityiskohtaisesti, kuten että nauraakohan kirjoittaja nyt oikeasti vedet silmissä vai ei.

Äänikirjoissa hymiöitä ei käytetä, koska niitä ei käytetä alkuperäisissä kirjoissakaan. Kirjallisuudessa tunnemaailma kuvataan sanallisesti, koska ei ole tarvetta nopeaan ja yksinkertaiseen kommunikointiin, vaan pyritään tunnelmaan ja kuvailuun taitavan kirjoittamisen kautta.

Kas näin, seuraava kurssimme nykyajan ihmeistä ensi viikon keskiviikkona.

Vierailija kirjoitti:

Tämä nyt ei niin paha ollut, mutta tylsä juttu kuitenkin.  Työpaikalla oli saatu sovittua tiimi-ilta ja vuokrattu mökki sitä varten, kun oli määrärahakin käytössä.  Oli hankittu ruuat ja ostettu juomat.   Niin tietenkin yksi sitten tulee kahden esikouluikäisen lapsensa kanssa ja julistaa isoon ääneen, että tuli omalla autolla, eikä  aio viipyä kauaa, kun ei nykyään oikein harrasta mitään menoja jne.jne.  Viipyi kuitenkin monta tuntia ja piti lapsiaan kaiken keskustelun keskipisteenä.  Eipä siinä sitten ollut oikein fiiliksiä siemailla siideriä ja yrittää rentoutua.

No mitä tarvetta tuossa oli himmailla, koko porukkako siellä nyt hiljeni kuuntelemaan tämän yhden lapsijuttuja? Minä olisin ainakin jatkanut ihan normaalisti, se on sen yhden häpeä jos tuo lapsia sinne minne ne eivät kuulu.

Oltiin päätetty tyttöporukassa että lähdetään tyttöjen kanssa reissuun ulkomaille. 

Kun jo oltiin lentokentällä niin yksi sitten toi tuoreen poikaystävänsä mukanaan saatesanoilla että ei kai teitä haittaa jos mun Pertti tulee mukaan, just hommattiin sille eilen illalla vielä lentolippu samaan koneeseen.

 

Tosi kiva reissu kun Pertti roikkui ehkä hieman vaivautuneena mukana ja tämä nainen ja Pertti olivat jatkuvasti siinä halailemassa ja pussaamassa kun olivat niin lovena....

Ei! Mutta joku toinen sivusto on parempi itsensä myymiseen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli juorunnut yhtä arkaa henk. koht. asiaani, josta hänelle avauduin, kun luulin, että voin luottaa. Olin siis menossa hänen luo, kun kuulin eteisessä, että hän puhuu tästä asiasta puhelimessa. Tottakai hermostuin ja olin todella hämmentynyt ja hän vaan kohautti olkiaan "ei kai se nyt mitään haittaa, Tuulalle vaan kerroin". Päätin, etten kerro hänelle enää tällaista, kun juoruaa ne eteenpäin. Olen aina tiennyt, että hän on kova juoruamaan, mutta en voinut uskoa, että hän oman aikuisen tyttärensä henkilökohtaisia ja arkoja asioita kertoilisi jollekin "Tuulalle"...

Tämä on tietyn ikäpolven tyyli. Meillä äidin työpaikalla valehtelematta KAIKKI tiesi meidän lasten asiat. Jotenkin lapsena vielä ajattelin, että tämä on hyvä juttu, kun tulivat vaikka kouluasioista kysymään, kun käytiin äitiä tapaamassa silloin tällöin, esim. hakemisen yhteydessä. Myöhemmin tajusin, että tuo oli täyttä rajattomuutta.

Pari vuosikymmentä meni vielä opetellessa. Piti ottaa sitten vähän väliä omien lasten syntymän jälkeen, että ymmärsi rajoja edes aavistuksen paremmin. Tuolla taustalla jouduin kyllä itsekin opettelemaan (opettamaan itseni ihan kädestä pitäen), että omien lasten asioitani en kerro eteenpäin. Sukulaistenkin kanssa pysyy jutut ihan yleisellä tasolla.

Minun äidilläni oli vähän myös tätä tapaa nuorempi ollessani. En usko, että tarkoitti sillä mitään pahaa, vaan oikeasti ajatteli että "mitä se nyt haittaa, jos kerron sinun tukiopetuksen tarpeestasi luokkakaverisi äidille?" Joista kummastakaan en pidä, joten sattuneesta syystä en soisi omia asioitani mielelläni heidän tietoonsa. Aikuisten pitäisi muistaa, että vaikka lasten asiat ja ongelmat itsestä tuntuisi pieniltä ja vähäpätöisiltä ne ovat kuitenkin sitä lasten elämää ja ne asiat ovat heille tärkeitä. Sitä tulisi myös kunnioittaa.