Pahimmat "tää ei kai haittaa"-kokemukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tämä pahimmasta päästä ole, mutta kerronpa silti.

Pidin aikoinani viikoittaista palaveria eräässä organisaatiossa. Yksi osallistujista tuli paikalle poikkeuksetta 15-20 minuuttia myöhässä, riisuskeli päällysvaatteensa, ahtautui neukkarin pöydän ääreen ja kaivoi laukustaan lounaansa: voileivän tai salaattiannoksen, mehupurkin ja omenan. Koko ajan hän osallistui keskusteluun ja halusi saada tietää, mistä oli puhuttu ennen kuin hän oli tullut paikalle. Minä inhoan syömisen ääniä, ja erityisesti tuon omenan syöminen rassasi aistejani varsinkin, kun hän pyrki puhumaan samaan aikaan ja puhui estoitta muiden päälle.

Koska tämä lounastaja häiritsi koko ryhmää, lopulta hyvin varovasti mainitsin hänelle, että ehkä lounaan voisi syödä jossain muualla, kun muut ovat menossa lounaalle vasta palaverin jälkeen, ja ihanien salaattien katseleminen etukäteen vei keskittymiskyvyn. (Tai jotain tuolla tavalla muotoiltua höpötystä, jotta asia tulisi selville mahdollisimman hellävaraisesti ja loukkaamatta.)

Lounastaja sanoi, ettei hänellä ollut aikaa syödä muulloin. Hän oli hyvin hämmästynyt ja vähän tuohtunutkin siitä, että se muka haittasi muita. Vaikka yritin sanoa asian loukkaamatta, en siinä tainnut onnistua, koska häntä ei enää palavereissa nähty. Tuosta on jo aikaa, joten muut asianomaiset eivät enää muistane koko tapausta, mutta minä muistan ja aina muistaessani tunnen myös hieman syyllisyyttä.

Kyseessä lienee naisoletettu?

Tämä oli nainen, mutta olen pitkän urani aikana nähnyt ihan samanlaisia miehiäkin. Sukupuolella on aka vähän merkitystä kokonaisuudessa, ainakin minun ammatissani, jossa palavereihini kokoontuneilla ihmisillä on samat kiinnostuksen kohteet ja samankaltainen tausta.

"Oletettuja" en ole vielä tavannut kertaakaan.

Oletettu tarkoittaa vain sitä, että tehdään jonkun ulkonäön äänen yms. perusteella oletus, että kyseessä on nainen tai mies. Eli me olemme kaikki nais- tai miesoletettuja, sinäkin. -eri 

Totta kai me kaikki oletamme, mutta meillä kaikilla ei ole tarvetta tähdentää ääneen sitä itsestäänselvyyttä, että oletamme.

Lehdistö nykyään olettaa. Jotenkin hankalan oloisia tekstejä, kun mainitaan mies- ja naisoletetut. Eikö voida puhua vain henkilöistä?

Minusta oletettu-sanan levitteleminen yleisempään käyttöön on harkitsematon teko. Sillä nimittäin saadaan aikaan enemmän harmia kuin hyvää.

On hyvin harvassa ihmisiä, joista ei päällepäin näkisi, kumpaa sukupuolta he ovat. Epäselvissä tapauksissa on kohteliasta odotella, kunnes asia selviää kyselemättä. Minä taas olen 180-senttinen nainen ja ihan selvästi nainen, ja jos minua puhutellaan naisoletetuksi tai minuun viitataan naisoletettuna, kyseessä on harkittu solvaaminen. Tilaisuuksia loukata on tuhansittain enemmän kuin niitä tilanteita, jossa oletettu-sanaa voi käyttää luontevasti ja omasta ajattelustaan numeroa tekemättä.

Niin. Useimmiten voisi ihan vain sanoa ”ihminen”, tai ”lapsi”. Useimmissa jutuissa ei pitäisi olla mitään väliä sillä, mikä henkilön sukupuoli on. Härski on härski,

Aivan tuore "ei kai haittaa": anoppi asuu kauempana ja tulee muutaman kerran vuodessa meille pidemmäksi ajaksi (viikko, plus miinus). Muutama viikko sitten ilmoitti, että nyt just haluaa tulla meille. Meillä oli pari perheenjäsentä juuri parantuneet koronasta, mutta mä olin juuri sairastunut. Anoppi keksi, että mä voin lähteä oman äitini luo tai mennä hotelliin, jotta hän saa tavata poikaansa ja lapsenlapsiaan. Ei kai se nyt haittaa lähteä pois kotoaan sairastamaan, eihän hän minua ollutkaan tulossa tapaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omistan omakotitalon. Ihmettelin kun parkkipaikallani (yhden auton pienellä parkkipaikalla) oli kaksi tuntematonta autoa. Aivan toisiinsa kiinni parkkeerattuna. Lähistöllä ei ollut yhtään parkkipaikkaa, joten jouduin jättämään auton tienvarteen (ja sain 60€ sakon). Naapuri sitten viikon päästä päätti laittaa viestiä. Että "Tuttavamme parkeerasi pihallesi kun et ollut kotona. Toivottavasti ei haitannut!"

Ei yhtään...

Et sitten selvittänyt AKE:sta autojen haltijoita? Niiden perusteellahan olisit voinut ilmoittaa poliisille asian ja sieltä olisivat voineet laittaa sakot väärin parkkeeraajille. Tämän takia juttusi tuntuu typerältä provolta.

Et kai oikeasti kuvittele, että poliisi olisi tullut sakottamaan? Ei kait haittaa, jos sanon että typerä ajatus tuo ehdottamasi?

Ei tuommoiseen tilanteeseen ole hyvää ratkaisua olemassakaan, ainakaan sellaista joka onnistuisi ns.kivuttomasti. Ehkä sitä pysäköintivirhemaksua olisi voinut tarjota naapurille maksettavaksi, kun siinä näkyy, että virhemaksu on tullut ajalla jolloin naapurin vieraat ovat vallankaapanneet asianosaisen parkkipaikan. Tuossakin tapauksessa hyvityksen saanti kiinni ihan naapurin halusta korvata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hävetti kirjoitti:

Kaveri myöhästyy aina kaikkialta eikä ymmärrä että se haittaa muita.

Kerran vappuna olin kutsunut heidät kanssamme vappubrunssille. Saapuivat klo 21.30 ja ihmettelivät kun ei ollutkaan enää brunssi ja suuttui.

Saman kaverin kanssa oltiin sovittu, että mennään samalla kyydillä toisen kaverin häihin. Lähtö viivästyi ja viivästyi, koko ajan vaan "mä teen vielä tämän eka" ja lopulta hermostuin ja sanoin että nyt myöhästytään! Niin kaveri vaan "no eikai ne nyt aloita ennen kuin me ollaan paikalla!" Vihkiminen oli ulkona kauniina kesäpäivänä ja me saavutaan kesken papin puheen suoraan paikalle. Ei voinut olla häiritsemättä seremoniaa ja mä päätin, että tuon kaverin kanssa en mene mihinkään samalla kyydillä enää.

Mun veli myöhästyy aina. Kiusaa myös asiakaspalvelijoita kuluttamalla helposti tunteja yhdessä liikkeessä, kun ei viitsi tehdä päätöksiä. Kassallakin voi kuluttaa kymmenen minuuttia helposti. Ilmeisesti kostaa traumojaan kaikkiin. Olen usein sanonut myöhästelystä, mutta aina häneltä löytyy selityksiä. En edes halua nähdä häntä, kun joudun kuluttamaan tunteja hänen kanssaan.

Soittaa myös toisinaan, mutta mitään asiaa hänellä ei ole. Voimme olla puhelimessa tunnin, ja aina kun yritän lopettaa puhelua, niin yhtäkkiä hänellä tuleekin asiaa. Tuli myös häihini myöhässä ja asteli vihkipaikalle hetki ennen minua musiikin soidessa. Sai sitten hetkensä morsiamena, kun ei edes jäänyt taaemmas, vaan tietysti meni paikalleen eturiviin. Selitys myöhästymiselle löytyi taas.

Enpä jaksa vastata puheluihin, en oikein viesteihinkään, ja kaikista vähiten nähdä.

Mulla on yksi kaveri, joka on melkomoinen aikatauluoptimisti myös... Jos ollaan lähdössä viihteelle ja otetaan pohjia hänen luonaan, hän alkaa valmistautua lähtöön siinä vaiheessa kun minä jo vedän kenkiä jalkaan lähteäkseni bussille. Ja niihin lähtövalmisteluihin kuuluu vaatteiden valitseminen ja pukeminen, vessassa käynti ja joskus jopa meikkaaminen. Jos sovimme tapaavamme baarissa kello 19, alan odotella häntä vasta 20.30 aikoihin. Hän on myöhästynyt useat kerrat lennoilta, laivoista ja junista. 

Kerran penäsin häneltä logiikkaa siihen, että oli lähdössä lentokentälle tunti ennen koneen lähtöä ja kuvitteli ehtivänsä, vaikka pelkkä kentälle ajomatka vei sen 50 minuuttia. Oli vain kuulemma pitänyt hoitaa muutama asia ensin. No, tietenkään ei ehtinyt kyseiselle lennolle.

Lapseni ristiäisissä häntä odoteltiin (oli kummi). Häihini hän ehti vasta vihkimisen jälkeen. Ehkäpä juuri siksi en ollut pyytänyt häntä kaasokseni...

Koskaan hän ei ole hävennyt tai pahoitellut myöhästelemisiään. Hän kuittaa sen vain sanomalla että on sellainen. Toisaalta, ei hän ole harmitellut niitä menetettyjä matkalippujaankaan. Emme ole paljoa matkustelleet yhdessä, mutta voisin kuvitella, että hän olisi painajaismainen matkakumppani!

Kyvyttömyys hahmottaa aikaa on tosi yleinen ainakin ADHD:ssa. Itsekin olin tuon tyyppinen ennen lääkitystä. Se oli oikeasti ihan hassua, kun lääkityksen myötä tuo ajantajun vääristymä vain katosi ilman että tarvitsi yrittää yhtään mitään. Se vaan normalisoitui.

Mikä sen lääkkeen nimi oli?

Vierailija kirjoitti:

Aivan tuore "ei kai haittaa": anoppi asuu kauempana ja tulee muutaman kerran vuodessa meille pidemmäksi ajaksi (viikko, plus miinus). Muutama viikko sitten ilmoitti, että nyt just haluaa tulla meille. Meillä oli pari perheenjäsentä juuri parantuneet koronasta, mutta mä olin juuri sairastunut. Anoppi keksi, että mä voin lähteä oman äitini luo tai mennä hotelliin, jotta hän saa tavata poikaansa ja lapsenlapsiaan. Ei kai se nyt haittaa lähteä pois kotoaan sairastamaan, eihän hän minua ollutkaan tulossa tapaamaan.

Jumankeikka että anoppisi osaakin olla typerä ämmä? Onko ukkosi yhtä typerä, eikä osannut sanoa äidilleen, että pysy mummo siellä pirtissäsi ja tule kylään kun/jos kutsutaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koirallani oli jossain vaiheessa vaihe, että oli kauhean ärhäkkä muita koiria kohtaan.

Tein sitten päätöksen, etten päästä koiraani lähellekään muita koiria. Ulkoillessa huusin jo kaukaa, että varokaa.

Koirani on suht pieni eikä ole vaarallisen näköinen, niin moni halusi tuoda oman koiransa haistelemaan, vaikka kielsin. "Ei kai haittaa" "ihan oikeasti varo!" Ja rähähti heti.

Ja nyt älkää koiraihmiset hyökätkö, että kouluta. Yritettiin kyllä ja tää oli aikaa ennen nettiä, että tiedonsaantikaan ei ollut ihan mitä nyt. Pidettiin hihnassa lyhyellä ja varoitin hyvissäajoin että varokaa.

En myöskään lasten uskaltanut antaa silittää tuon arvaamattoman käytöksen vuoksi, niin siitäkin tuli jotain "no onpas se nyt vaarallinen" naureskelua.

Ihmiset on typeriä. Minun koirani on rauhallinen, mutta tottakai saattaa provosoitua ärhentelystä ja kukkoilusta. Moni varsinkin vanhempi ihminen harrastaa sitä, että yrittää viedä sitä omaa rähisevää ja pelosta räksyttävää koiraansa muiden koirien luo. Tyyliin hyssytellään "ei ole mitään hätää, katso nyt, siinä on kiva kaveri" ja koira on ihan stressaantunut ja peloissaan.

Joo, ihmiset kysymättä päästää koiransa nuuskimaan ja sitten paniikki ja raivoaminen kun koira ärähtääkin. Joskus olin lasten ja koiran kanssa ulkona ja jouduin auttamaan lapselle hanskaa tms. ja kääntämään hetkeksi selän koiralle. Menin selvästi tien sivuun ja koira oli siinä minun takana ihan lyhyessä hihnassa, että muut pääsevät ohi. Joku matami tuli koira pitkässä fleksissä ja päästi sen mitään kysymättä juoksemaan koiramme luokse, joka tietysti sitten ärähti, kun ei muista uroksista yleensä tykkää eikä varsinkaan tuommoisessa tilanteessa jossa toinen tulee ihan sen lauman luokse yllättäen ja koira ei myöskään pääse väistämään. Tämä matami veti hirveät kilarit kuinka koiramme on aggressiivinen ja hyökännyt hänen koiransa kimppuun.

Niin ja miksi koiramme reagoi muihin koiriin: kun se oli pentu, muutamakin isompi koira pelästytti sen kun päästettiin juoksemaan suoraan päälle. Koulutuksella ollaan päästy siihen, että koira ei ole remmirähjä vaan ohitukset sujuu mallikkaasti, ja lenkkeily on helppo ja mukavaa enimmäkseen, mutta liian vauhdilla lähelle tulevat aiheuttaa puolustusreaktion, samoin toiset urokset jos päästää nuuskimaan.

Ihan uskomatonta touhua kyllä. Jokaisen koiranomistajan tulisi tietää, että samaa sukupuolta olevat toisille vieraat koirat saattavat kokea tuollaisen yllättävän iholle tulon haasteena ja sitähän se yleensä onkin! Etenkin urokset toimivat näin. Hihnassa muutenkin koira ei ole ns. luonnollisessa kohtaamistilanteessa, joten ihan pöyristyttävää tuollainen tietämättömyys ja välinpitämättömyys koiriensa käyttäytymisestä.

Näitä valitettavasti riittää, ei ole mitään halua tai ymmärrystä "lukea" vastaantulevan koirakon eleitä, tullaan vaan suoraan kohti koira viiden metrin fleksissä vaikka itsellä omat on vierellä ja haluaisi vain ohittaa nopeasti ja ongelmattomasti. Omat koirat ottavat aivan älyttömät kierrokset kun vieras koira lähestyy ilman mitään omistajan kontrollia ja nämä lähes poikkeuksetta loukkaantuvat kun ei nyt päästykään moikkaamaan ja hänen koiralleen rähistään, en voi ymmärtää.. Samaan kastiin menee kun näin talviaikaan lenkkeillään joskus kapeilla poluilla, takaa saattaa tulla joku aivan huomaamatta ja äänettömästi ihan kantapäille ja sitten närkästytään kun koirani tulevat yllätetyksi ja rähisevät. Olettasi että koiraihmisillä on jotain tilannetajua, mutta valitettavasti usealla ei ole.

Sitä voisi koulutettavan koiran omistaja vihjaista vastaantulijalle, että nyt on koulutus menossa. Koira on kuitenkin lähtökohtaisesti sosiaalinen eläin. Miten kapealla metsäpolulla pitäisi toimia, kun tullaan takaa? Kyllähän koiran omistajankin, vaikka olisi kuinka kouluttamassa palvelukoiraa, tulisi havainnoida ympäristöään eikä suu persereiällä käyttäytyä kuin polun omistaja ja tuhista närkästyneenä ja rähistä omille koirille, kun nämä alkavat rähistä. Minä ja minun koira, joka ei saa huomata muita.

Minua kyllä koirattomana ihmetyttää, jos joku vihaisen koiran omistaja huutaa muille koirankulkoiluttajille, että varokaa, kiertäkää jne. Eikö se ole vihaisen koiran omistajan tehtävä pitää koiransa kurissa ja kiertää muut. Off-topic.

Todellakin on sen omistajan tehtävä. Off-topic tämäkin, mutta samoin on lasten vanhempien tehtävä tulla vahtimaan lasta jos lapsi juoksee kysymättä silittämään (!!!) vierasta koiraa. Itselläni on iso (kiltti mutta kömpelö) koira joka on onnistunut innostuessaan kaatamaan itseään pienemmän lapsen kumoon. Siihen ei muuten tarvita kuin pieni tönäisy kuonolla, siis sellainen ”rapsuta mua” -ele mitä koira on tottunut tekemään aikuisille saadakseen huomion. Nuo on kamalia tilanteita, kun haluaisi vain jatkaa lenkkiä rauhassa eikä vanhemmat tee elettäkään komentaakseen lasta. Jos lapsi sitten kaatuu (mitä lapset nyt helposti tekee koiraan koskemattakin jos koira vaikka haukahtaa kovaa ja pienet säikähtävät tätä) ja alkaa itkemään, ne vanhempien katseet sadan metrin päästä ovat oikeasti murhaavia. Eikö se ole vanhempien vastuulla huutaa lapselleen että lupa pitää kysyä eikä vain juosta kiinni tuntemattomiin? Koirani ei ole koskaan purrut tai edes murissut kellekään, joten en ole alkanut varoittelemaan siitä. Mutta noissa tilanteissa oma huomio menee 100% siihen että pidän oman koirani hihnasta kiinni, en voi estää lapsen kaatumista tai esim. autotielle karkuun juoksemista mitenkään. Muistakaa pliis tämä niiden kilttienkin koirien kohdalla, että ne tilanteet on sille omistajalle stressaavia ja te olette itse lapsistanne vastuussa!!!

Monet vihaisten koirien omistajat luulevat omistavansa myös maapohjan, jolla liikkuvat. Polut, puistot ja kävelytiet on varattu vain heille, kun he siellä ovat. Muut väistykööt.

Monet pikkukoirien omistajat luulevat heillä olevan erivapaus koiran irtipitoon missä vaan ja muut vaan sietäkööt. Huudellaan vaan että ei se mitään tee, kiltti on ja haluaa vain moikata, eikä omistaja saa puppeaan käskyn alle. En omista vihaista koiraa, vaan koiran joka ei hihnassa ollessaan siedä vapaana iholle tulevaa riekkujaa.

Minun koirani rakastaa kaikkia. Leikkii pienten ja isojen kanssa sovussa useampia kertoja päivässä. Usein on käynyt niin, että metsässä joku irrallaan oleva pikku-koira ryntää kiinni olevan omani luokse. Jotkut ovat kilttejä jotkut ei. Kuitenkin kun nuo omistajat könyävät jostain jossain vaiheessa niin se on aina minun vikani että olen päästänyt "tappajakoirani" heidän fuffensa läheisyyteen. Tuo logiikka vähän katoaa minulta koska käsken aina koiran kylkeen jos jostain pyyhältää irtokoira.

Olen tuon edellisen kommentin kirjoittanut, koirani vapaana kohdatessaan tykkää lähes kaikista koirista, mutta ongelma eniten on tuo toinen vapaana ja toinen hihnassa. En pidä koiraani vapaana taajama/kaupunkialueella koskaan, en edes metsäpoluilla. Koirani on herkkä reagoimaan esim. hälytysajoneuvojen ääniin, en ota karkaamisen riskiä jos äkillisesti panikoi yllättävää ääntä. Toivoisin että saisimme liikkua rauhassa näiltä "ei se mitään haittaa" ihmisiltä, mutta tuskin on ikinä mahdollista.

Meillä on rivitaloyhtiössä kans ongelmana eräs hurttansa vapaana "eihän tää haittaa" pitäjä. Koira kulkee miten haluaa, kaivaa kukkapenkit, nuuskii grillit ja terassit. Takaovea ei voi pitää kesällä auki, koska silloin voi löytää koiran olohuoneesta. En ole mikään koirien vihaaja, mutta on aika epämiellyttävää yrittää nauttia kesäpäivästä omalla takapihalla, kun ulolta haiseva vieras koira tulee pyytämätä viereen kuolaamaan grilliherkkuja.

Vierailija kirjoitti:

Itku kirjoitti:

Mun isä kun kuoli, niin mutsi raivosiivosi kaikki asiat heti roskiin, esim valokuvat.

-Ei kai haittaa?

Miehen vanhempien ensimmäinen lapsi kuoli alle 1-vuotiaana sairauteensa. Perheen isä oli ollut innokas valokuvaaja, ja paljon tästä vauvasta oli valokuvia otettu. Ne kaikki hävitettiin hänen kuoltuaan, yhtään ei jätetty.

Kuvien hävittäminen on kaameita mitä tiedän. Mun mies hukkasi kovalevyllä lasten kuvia ja mä huutoitkin niin että lapset kävi pelkäämään.

Naapureiden kissat omakotitaloalueella. "Niiden kuuluukin olla vapaana." On kuulemma minun vika, jos lasten hiekkalaatikossa on kissan kakkaa, koska peitän sen vain yöksi, en päiväunien ajaksi. Se että yöllä koiramme haukkuu sisällä, kun kissa on ulko-oven toisella puolella (lumessa näkyi jäljet jotka oli 20 cm kynnyksestä) on harmi, mutta "ei välttämättä ollut meidän kissa".

Ja "olisit vain kiitollinen, koska kissa pyydystää hiiriä."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omistan omakotitalon. Ihmettelin kun parkkipaikallani (yhden auton pienellä parkkipaikalla) oli kaksi tuntematonta autoa. Aivan toisiinsa kiinni parkkeerattuna. Lähistöllä ei ollut yhtään parkkipaikkaa, joten jouduin jättämään auton tienvarteen (ja sain 60€ sakon). Naapuri sitten viikon päästä päätti laittaa viestiä. Että "Tuttavamme parkeerasi pihallesi kun et ollut kotona. Toivottavasti ei haitannut!"

Ei yhtään...

Et sitten selvittänyt AKE:sta autojen haltijoita? Niiden perusteellahan olisit voinut ilmoittaa poliisille asian ja sieltä olisivat voineet laittaa sakot väärin parkkeeraajille. Tämän takia juttusi tuntuu typerältä provolta.

Et kai oikeasti kuvittele, että poliisi olisi tullut sakottamaan? Ei kait haittaa, jos sanon että typerä ajatus tuo ehdottamasi?

Tuskin naapuri maksaa vieraidensa aiheuttamia pysäköintivirhemaksuja.

Ei tuommoiseen tilanteeseen ole hyvää ratkaisua olemassakaan, ainakaan sellaista joka onnistuisi ns.kivuttomasti. Ehkä sitä pysäköintivirhemaksua olisi voinut tarjota naapurille maksettavaksi, kun siinä näkyy, että virhemaksu on tullut ajalla jolloin naapurin vieraat ovat vallankaapanneet asianosaisen parkkipaikan. Tuossakin tapauksessa hyvityksen saanti kiinni ihan naapurin halusta korvata.

Hetken huoltajaa tuurannut kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikallani hoitajat jättää käytettyjä neuloja sinne tänne, kun ei se meitä laikkareita haittaa.

Huh, tuossa jo rikotaan sääntöjä todella törkeästi. Tee ilmoitus sairaanhoitopiirille, aluehallintovirastolle tai Valviralle (en tiedä mikä olisi oikea osoite, mutta joku taho varmasti kiinnostuu).

Huoh🙄

Väite ei pidä paikkaansa alkuunkaan. Olen työskennellyt sh:na kohta eläkeikään asti enkä ole tuollaista käytöstä tavannut (että neuloja jätetään sinne tänne). Johan siihen työpaikalla puututtaisiin äkkiä. Neulaan laitetaan suojus ja palautetaan "pistävä jäte" astiaan. Olen kyllä tavannut useammankin laikkarin jotka kadehtivat hoitajia kun eivät ole itse koulutukseen päässeet.

Ei pidä paikkaansa,että suojus ja jäteastiaan. Kaikki roskat pitkin lattioita ja neulat ilman suojausta tavallisessa jäteastiassa jos sielläkään.

Laitoshuoltajia kohtaan ei ole mitään kunnioitusta. Heitä ei ikään kuin ole olemassakaan. Suuret lääkärit tai sh:t eivät edes tervehdi.

Neulaan nimenomaan EI saa laittaa suojista! Se pannaan suoraaan särmäastiaan.

Itse olen pistänyt likaisella neulalla sormeeni kaksi kertaa kun räpelsin sen suojauksen kanssa kun vielä oli vanha käytäntö. Heti siitä paikasta on lähdettävä päivystykseen, vaikka yöllä, otattamaan HIV-testin ns. nollaveri. Se kertoo ettei ole ennestään HIV:iä.

Tosin puolen vuoden kuluttua saa vasta varmistuksen, sillä se ei näy heti verikokeesta. Se on pitkä puoli vuotta. 😬.

Ohis, mutta aattelin oikaista etteikö väärää käsitystä.

Vierailija kirjoitti:

Itku kirjoitti:

Mun isä kun kuoli, niin mutsi raivosiivosi kaikki asiat heti roskiin, esim valokuvat.

-Ei kai haittaa?

Miehen vanhempien ensimmäinen lapsi kuoli alle 1-vuotiaana sairauteensa. Perheen isä oli ollut innokas valokuvaaja, ja paljon tästä vauvasta oli valokuvia otettu. Ne kaikki hävitettiin hänen kuoltuaan, yhtään ei jätetty.

Taitaa olla yleistäkin surutyötä. Minäkin hävitin kaikki muistot äidistä kun hän kuoli. Olin toisella kymmenellä.

Vierailija kirjoitti:

Mullakin samanlainen kokemus lapsen tuomisesta paikalle kun ei pitänyt. Meitä oli useampi äiti joilta kyseltiin mitä toiveita olisi kun eräs taho halusi järjestää meille jotain. Yhdessä sovittiin äitien rentoutusillasta. Saunaa, jalkakylpyjä hyvää ruokaa ja ihan vaan höpöttelyä. Toiveena nimenomaan että pienten lasten äidit sais hetken olla vaan. No eiköhän sit yks äiti tuo vauvansa mukanaan. Kaiken huipuks vauva oli kipeä (tapahtui ennen koronaa) huusi koko illan ja äitinsä hyssytteli tätä sylissä ja pyyhki räkää välillä. Olipa rentouttava ilta kaikilla

Tämä on samaa sarjaa erään kaverini kanssa. Aina, kun meidän pitää viettää tyttöporukalla TYTTÖJENiltaa, niin eikös siellä eteisessä seiso myös tämän mies, ”Ei kai haittaa, Marko tuli mukaan”. Joka kerta. Siinä me sitten naisporukalla höpötellään ja tuo mies istuu nurkassa. Ei siinä, hän ei ikinä sano mitään, tarkkailee vain. Kiusallista silti.

Muutenkin ihmetyttää mies, joka jaksaa kuunnella naisten kälätystä koko pitkän illan. Luulisi häntäkin kiinnostavan ennemmin vaikka kotona pelata.

Ilmeisesti jotkut kusipäät haluavat tämän keskustelun päättyvän kun on ihan pakko tunkea sitä seksiä ja niitä pilluja ja kyrpiä joka paikkaan. KETÄÄN EI KIINNOSTA!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mullakin samanlainen kokemus lapsen tuomisesta paikalle kun ei pitänyt. Meitä oli useampi äiti joilta kyseltiin mitä toiveita olisi kun eräs taho halusi järjestää meille jotain. Yhdessä sovittiin äitien rentoutusillasta. Saunaa, jalkakylpyjä hyvää ruokaa ja ihan vaan höpöttelyä. Toiveena nimenomaan että pienten lasten äidit sais hetken olla vaan. No eiköhän sit yks äiti tuo vauvansa mukanaan. Kaiken huipuks vauva oli kipeä (tapahtui ennen koronaa) huusi koko illan ja äitinsä hyssytteli tätä sylissä ja pyyhki räkää välillä. Olipa rentouttava ilta kaikilla

Tämä on samaa sarjaa erään kaverini kanssa. Aina, kun meidän pitää viettää tyttöporukalla TYTTÖJENiltaa, niin eikös siellä eteisessä seiso myös tämän mies, ”Ei kai haittaa, Marko tuli mukaan”. Joka kerta. Siinä me sitten naisporukalla höpötellään ja tuo mies istuu nurkassa. Ei siinä, hän ei ikinä sano mitään, tarkkailee vain. Kiusallista silti.

Muutenkin ihmetyttää mies, joka jaksaa kuunnella naisten kälätystä koko pitkän illan. Luulisi häntäkin kiinnostavan ennemmin vaikka kotona pelata.

Riippuvainen? Epävarma? Mustasukkainen?

Hoitolapsen vanhemmat: ei kai haittaa että tuomme lapsemme vapaapäivänäsi hoitoon, vaikka siitä ei nyt ole sovittu etukäteen tai edes kysytty että sopiiko se minulle. Me kun vaan ajateltiin että EI SUA VARMAAN HAITTAA. 🤦‍♀️🤦‍♀️🤦‍♀️

Vierailija kirjoitti:

Hoitolapsen vanhemmat: ei kai haittaa että tuomme lapsemme vapaapäivänäsi hoitoon, vaikka siitä ei nyt ole sovittu etukäteen tai edes kysytty että sopiiko se minulle. Me kun vaan ajateltiin että EI SUA VARMAAN HAITTAA. 🤦‍♀️🤦‍♀️🤦‍♀️

Ja tietenkin vielä ilmaiseksi!! 🤯

Poistetaan ketju, kun kusipäät ei ymmärrä, ettei noita ilmaisia seksijuttuja kukaan halua lukea.

Vierailija kirjoitti:

Naapureiden kissat omakotitaloalueella. "Niiden kuuluukin olla vapaana." On kuulemma minun vika, jos lasten hiekkalaatikossa on kissan kakkaa, koska peitän sen vain yöksi, en päiväunien ajaksi. Se että yöllä koiramme haukkuu sisällä, kun kissa on ulko-oven toisella puolella (lumessa näkyi jäljet jotka oli 20 cm kynnyksestä) on harmi, mutta "ei välttämättä ollut meidän kissa".

Ja "olisit vain kiitollinen, koska kissa pyydystää hiiriä."

Meillä oli sama ongelma. Naapuri käyttäytyi niin kuin olisin syyttänyt häntä jostain sotarikoksista kun kävin asiasta sanomassa. No aloin peittämään laatikon aina kun se ei ollut käytössä, mutta noin kuukausi-kaksi myöhemmin heidän kissansa löytyi kuolleena meidän pihan vesiaiheesta. Naapuri vielä soitti poliisit ja väitti että olen tahallaan hukuttanut hänen kissansa koska hän ei ollut suostunut pitämään sitä poissa pihaltamme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mullakin samanlainen kokemus lapsen tuomisesta paikalle kun ei pitänyt. Meitä oli useampi äiti joilta kyseltiin mitä toiveita olisi kun eräs taho halusi järjestää meille jotain. Yhdessä sovittiin äitien rentoutusillasta. Saunaa, jalkakylpyjä hyvää ruokaa ja ihan vaan höpöttelyä. Toiveena nimenomaan että pienten lasten äidit sais hetken olla vaan. No eiköhän sit yks äiti tuo vauvansa mukanaan. Kaiken huipuks vauva oli kipeä (tapahtui ennen koronaa) huusi koko illan ja äitinsä hyssytteli tätä sylissä ja pyyhki räkää välillä. Olipa rentouttava ilta kaikilla

Tämä on samaa sarjaa erään kaverini kanssa. Aina, kun meidän pitää viettää tyttöporukalla TYTTÖJENiltaa, niin eikös siellä eteisessä seiso myös tämän mies, ”Ei kai haittaa, Marko tuli mukaan”. Joka kerta. Siinä me sitten naisporukalla höpötellään ja tuo mies istuu nurkassa. Ei siinä, hän ei ikinä sano mitään, tarkkailee vain. Kiusallista silti.

Muutenkin ihmetyttää mies, joka jaksaa kuunnella naisten kälätystä koko pitkän illan. Luulisi häntäkin kiinnostavan ennemmin vaikka kotona pelata.

Kaksi vaihtoehtoa.

Joko Marko kyttää vaimoansa eikä päästä tätä yksin, kun epäilee että vaimo pettäisi heti.

Tai vaimo kyttää Markoa ja pitää tätä niin epästabiilina, ettei voi jättää yksin kotiin - alkaisi ryypätä tai tehdä jotain muuta ei-toivottua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mullakin samanlainen kokemus lapsen tuomisesta paikalle kun ei pitänyt. Meitä oli useampi äiti joilta kyseltiin mitä toiveita olisi kun eräs taho halusi järjestää meille jotain. Yhdessä sovittiin äitien rentoutusillasta. Saunaa, jalkakylpyjä hyvää ruokaa ja ihan vaan höpöttelyä. Toiveena nimenomaan että pienten lasten äidit sais hetken olla vaan. No eiköhän sit yks äiti tuo vauvansa mukanaan. Kaiken huipuks vauva oli kipeä (tapahtui ennen koronaa) huusi koko illan ja äitinsä hyssytteli tätä sylissä ja pyyhki räkää välillä. Olipa rentouttava ilta kaikilla

Tämä on samaa sarjaa erään kaverini kanssa. Aina, kun meidän pitää viettää tyttöporukalla TYTTÖJENiltaa, niin eikös siellä eteisessä seiso myös tämän mies, ”Ei kai haittaa, Marko tuli mukaan”. Joka kerta. Siinä me sitten naisporukalla höpötellään ja tuo mies istuu nurkassa. Ei siinä, hän ei ikinä sano mitään, tarkkailee vain. Kiusallista silti.

Muutenkin ihmetyttää mies, joka jaksaa kuunnella naisten kälätystä koko pitkän illan. Luulisi häntäkin kiinnostavan ennemmin vaikka kotona pelata.

Kaksi vaihtoehtoa.

Joko Marko kyttää vaimoansa eikä päästä tätä yksin, kun epäilee että vaimo pettäisi heti.

Tai vaimo kyttää Markoa ja pitää tätä niin epästabiilina, ettei voi jättää yksin kotiin - alkaisi ryypätä tai tehdä jotain muuta ei-toivottua.

Meillä oli nuorena samanlaista.

Yksi raahasi aina poikaystävän mukaansa. Sanottiin kauniisti ja rumasti. Joskus sanottiin tuutko yksin, jos tulet miehen kanssa, et ole tervetullut. Mies otettiin silti mukaan.

Ei noilla miehillä yhtään päässä pakota, kun muut sanoo et oo tervetullut

Nyt muistin, yhden kerran mies oli autossa illan. Kun muut lähdettiin baariin, he lähti kotiin