Pahimmat "tää ei kai haittaa"-kokemukset
Eli mitä härskiä ihmiset on tehny koska "ei se haittaa".
Kommentit (3187)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omistan omakotitalon. Ihmettelin kun parkkipaikallani (yhden auton pienellä parkkipaikalla) oli kaksi tuntematonta autoa. Aivan toisiinsa kiinni parkkeerattuna. Lähistöllä ei ollut yhtään parkkipaikkaa, joten jouduin jättämään auton tienvarteen (ja sain 60€ sakon). Naapuri sitten viikon päästä päätti laittaa viestiä. Että "Tuttavamme parkeerasi pihallesi kun et ollut kotona. Toivottavasti ei haitannut!"
Ei yhtään...
Et sitten selvittänyt AKE:sta autojen haltijoita? Niiden perusteellahan olisit voinut ilmoittaa poliisille asian ja sieltä olisivat voineet laittaa sakot väärin parkkeeraajille. Tämän takia juttusi tuntuu typerältä provolta.
höpö höpö, ei poliisi puutu johonkin yksityisasiaan eikä heillä edes ole valtuuksia sakottaa yksityisen omistamille alueille.
Sattui kerran kaupan pihalla, peruutin ruudusta ja kas kolahti jonkun parkeeratun auton takarenkaan kohdalle läpimätään ruostekohtaan. No siiinä odottelin ja rouva sieltä tulee ja oli tulenpalava kiire ja ihmettelin sitä. Tempas numeroni kädestä ja lähti "sata lasissa". Minäsitä ihmettelin ja kas, selvis että kielletylle alueelle oli parkkeerannu (pysäköiminen kielletty merkki), ilmankos tuli. Menee jokunen päivä ja soittaa, se on sun syysi, mieheni sanoi että sinä korvaat. Sanoin et soita poliisille. Soitti sitten poliisi ja kertoi ettei mitään sakkoa rouvalle tule, minkä varmaan itsekin oli tajunnu, kun sitten soitti. Annoin myöten mutta jurppi mokoma epäoikeuden mukaisuus. Ärsytti et rouva olisi lähtenyt siitä, jollen olisi innokkaasti tyrkyttänyt numeroani. Laittoiko kenties koko auton kerralla kuntoon, niin ruostelaho kärry oli, eikä voi sanoa mainittavaa vahinkoa kärryllensä tulleen. Rouvan asenne, tiesi et oli väärin pysäköiny ja lähti siksi kiireessä. Sitten jonkin ajan päästä aikamoinen mielenmuutos, sinun syy. Olisi edes asiallisesti kertonut tietonsa, vaan ensin alkoi syyttämään. Poliisitkin sanoi ettei he jaksa tän rouvan kanssa. Ei poliisit noteeraa, jos olet väärin parkkeerannu. Tässäkään tapauksessa poliisi ei siihen millään tavalla puuttunut. ParkkiPetet niitä sakkoja jakelee, ei poliisit virheellisestä parkkeeraamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun suomalaiset hurauttavat autolla suojatien yli, hidastamatta vähääkään, monen naamalla on ilme "sori, mutta ei tää nyt varmaan haitannut, että melkein ajoin päältäsi".
Että mitä 🔥vettiä..?!
Tai kun pyöräilijät ja jalankulkijat astuvat katsomatta, huppu päässä, kuulokkeet korvilla, kännykkää selaillen suojatielle ja mulkaisevat vihaisesti tai ylimielisesti, ettei tämä haittaa, minulla on oikeus, jos auto uskaltaa jarruttaa äkisti, kun joku tulee puskista eteen. Siis, mitä 🔥vettiä?!.Siis sen paikan nimi on suojatie. Siinä on sillai oletuksesna että tästä voi mennä ja pruukataan mennä kadun yli ja autoilijat antavat kävelijän mennä. Sillai ilman mutinaa.
Joo, mutta kun tulet ihan aut
Varsinkin pyöräilijät näin syksypimeillä ovat suorastaan pelottavaa porukkaa kun jotkut säntäävät suojatielle jopa vailla valoja puhumattakaan heijastimista yms. Myös jalankulkijoita on sellaisia että näyttää että kävelevät suoraan ja sitten ihan yhtäkkiä kääntyvät suojatielle katsomatta, tuleeko autoja niin että varsinkin liukkaalla voi olla todella vaikea saada autoa pysähtymään niin tipalla vaikka auton vauhti olisi hiljainen. En ymmärrä tätä asennetta että ainoastaan autoilija on velvollinen olemaan koko ajan erityistarkkana kun samaan aikaan jalankulkija saa olla totaalihuoleton. Varsinkin kun jalankulkija on se joka saa siipeensä jos joku. Uskokaa ihan huvikseen ettei kukaan tahallaan halua ajaa päälle.
Kesä tulee ja sähköpotkulaudat jälleen kaduilla. Vauhti on niillä kova ja välillä olen pelästynyt, kun ohi on suhahtanut jotain. Ne on kuin kamikaze kiitäjät.
Toinen juttu on ne jotka pysäköivät suojatielle, auto on puolittain suojatien päällä, väistä sitten liukkaalla kelillä. Ei edes peruta taaksepäin vaikkei ketään takana. Varmaan halusi esitellä lähemmin suojatien ylittäjälle isoa bemariaan. On niitä muitakin kiireisiä kuskeja, jotka ajavat suojatien päälle, minäekana asenteella.
Vaarallisin on se joka on lähimpänä.
Vierailija kirjoitti:
Vähän eri tulokulma, mutta kuitenkin.
Menin erään miehen 50v juhliin jonka kutsussa sanottiin mm. "lahjoja en halua" - enkä sitten vienyt lahjaa. Henkilö on mulle tuttu ja ajattelin, ettei hän siis ihan oikeasti halua yhtään mitään; että niistä kukkasista ja kaikesta olisi esim kuljetusvaivaa juhlapaikalta ( ravintola, jonne myöhemmin vapaa pääsy kaikilta asiakkailta ) kotiin tms.
Mutta sitte tietenkin: siellä oli pöytä, joka oli täynnä lahjoja, kukkia, kallista shampanjaa ja kallista viskiä jne. Nolotti ihan järjettömästi ja sitäkin enemmän kun päinvänsankari sanoi mulle ystävällisesti "eihän se nyt mitään haittaa" - kun kauhistelin, ettei mulla ole lahjaa.
Eli siis häntäkin nolotti, ettei mulla ollut mitään, näin sen hänen naamastaan. Tämä asia nolottaa mua edelleen niin paljon, että tulee vähän hiki tätä kirjoittaessa.
Ei tarvii nolota vaikkakin kiusallinen tilanne ja ihan tämän 50v. ukon toimesta. Mitä sitten kutsukorttiin laittaa "lahjoja en halua" . Kyllä nyt pitäisi painettuun sanaan luottaa joka häneltä itseltään on tullut. Olisi edes sanonu että "niinhän minä kutsuun kirjoitin" ja sanonut sulle nätisti että oikeasti tarkoitin sitä, jotkut vaan ei ymmärtäneet.
Mun järjen mukaan sulla ei ole mitään nolottavaa tuossa tilanteessa!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän eri tulokulma, mutta kuitenkin.
Menin erään miehen 50v juhliin jonka kutsussa sanottiin mm. "lahjoja en halua" - enkä sitten vienyt lahjaa. Henkilö on mulle tuttu ja ajattelin, ettei hän siis ihan oikeasti halua yhtään mitään; että niistä kukkasista ja kaikesta olisi esim kuljetusvaivaa juhlapaikalta ( ravintola, jonne myöhemmin vapaa pääsy kaikilta asiakkailta ) kotiin tms.
Mutta sitte tietenkin: siellä oli pöytä, joka oli täynnä lahjoja, kukkia, kallista shampanjaa ja kallista viskiä jne. Nolotti ihan järjettömästi ja sitäkin enemmän kun päinvänsankari sanoi mulle ystävällisesti "eihän se nyt mitään haittaa" - kun kauhistelin, ettei mulla ole lahjaa.
Eli siis häntäkin nolotti, ettei mulla ollut mitään, näin sen hänen naamastaan. Tämä asia nolottaa mua edelleen niin paljon, että tulee vähän hiki tätä kirjoittaessa.
Vähän samaan teemaan: meillä oli eräässä työpaikassa tapana kahvitella pienimuotoisesti sekä kerätä vähän rahaa ja ostaa jotain pientä tasavuosia täyttäville kollegoille. Erään työkaverin 50-vuotispäivän lähestyessä hän kielsi ainakin parin kuukauden ajan useaan otteeseen ponnekkaasti meitä noteeraamasta tapahtumaa millään tavalla. Kunnioitettiin toki hänen toivettaan. Ehkä kolmisen kuukautta tämän jälkeen toinen kollega täytti 50, ja mehän toimittiin kuten siihen mennessä aina. Kerättiin pieni kolehti ja ostettiin muistaakseni lahjakortti jalkahoitoon tai jotain sinne päin ja juotiin porukalla synttärikahvit (juhlakalu toi itse täytekakut ja muut pullat). Tämä edellinen mökötti varmaan puoli vuotta sen jälkeen, kun hän ei ollut saanut osakseen mitään huomiota omana syntymäpäivänään. No ei kai, kun oikein vasiten jyrkästi kielsi. Mutta meidän olisi kuitenkin pitänyt tajuta, että ei hän sitä oikeasti tarkoittanut
Mököttäköön itselleen, kun kerran toivetta noudatettiin. Eihän tuollaiseen ihmiseen voi yhtään luottaa!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä maassa poliisi enää juokse sakottamassa väärinparkkeerattuja autoja, niillä on hädintuskin resursseja valvoa yhtään mitään. Eikä poliisille ole mitään mihin soittaa, ...puhelinvaihde.."siirtäisitkö puhelun jollekin jolle voin valittaa väärinpysäköinnista"
Onko tässä maassa enää poliiseja? Tai siis poliiseja, jotka vaivautuvat lähtemään lämpimältä poliisiasemalta ulos kylmään ja vaaralliseen maailmaan? Ainakaan Järvenpäässä niitä ei näy enää muualla kuin hakemassa pullaa ja eväspatonkeja paikallisesta Prismasta.
Niillä on kiire kyyditä joku Sipoon korpeen ja taas takaisin. Mikä niitä vetää sinne Sipoon korpeen...
Oltiin vuokraamassa tyttöporukalla mökkiä, minulla ei ollut tuolloin autoa. Etsimme mökkejä julkisten varrelta. Yksi kuitenkin vaatimalla vaati keskelle korpea mökkiin, jonne pääsi vain autolla. Lupasi kuskata kaikki 100km päästä. Lähtöviikolla ilmoittikin, ettei jaksa hakea ketään, ei kai haittaa? No me muut peruimme reissun ja jätimme varauskulut hänelle, ei kai haittaa? Ei olla enää yhteyksissä, ei ollut henkilön ensimmäinen temppu.
Vierailija kirjoitti:
Tämä varmaankin sopii tähän jatkoksi.
Olin jokin aika sitten vieraana lapsen syntymäpäiväjuhlilla. Päivänsankari täytti 2 v. Hänellä on vähän yli 4 v. isosisarus.
Veimme synttärisankarille lahjaksi pattereilla toimivan lelun, sekä pienemmän lelun/sisustusesineen. Isosisarus otti paketit ja alkoi repiä niiden papereita, vaikka hänelle sanottiin, että ne kuuluvat pikkusisarukselle.
Kun pattereilla toimiva lelu oli kasattu, isosisarus alkoi välittömästi leikkiä sillä. Pikkusisarus yritti lähestyä lelua, mutta isosisarus omi sen täysin. Hetken päästä vanhemmat sanoivat, että nyt on pikkusisaruksen vuoro. Isosisarus nosti kuitenkin hirveän itku- ja raivokohtauksen, jonka seurauksena hän sai jatkaa leikkimistä. Vanhemmat yrittivät sanoa, että synttärisankarin pitää saada leikkiä lahjallaan, mutta isosisarus alkoi ulvoa heti, joten he jättivät asian sikseen.
Hetken kuluttua syötiin kakkua. Isosisarus nosti hirveän itkuhysteriakohtauksen, kun pikkusisarus puhalsi kakun kynttilät. Vanhemmat yrittivät sanoa, että kyseessä on toisen syntymäpäiväkakku, mutta lopulta he sytyttivät ne uudelleen, jotta isosisaruskin sai puhaltaa.
Myöhemmin, kun teimme jo lähtöä, isosisarus otti pienemmän antamamme lelu/sisustusesineen, vei sen huoneeseensa, ja sanoi, että sen paikka tulee olemaan hänen huoneessaan.
Olin aika äimistynyt tästä käytöksestä. Minulla ei ole lapsia, mutta kun muistelen omaa ja nuorempien sukulaislasten lapsuutta, ei meillä puhalleltu toisten kakkukynttilöitä tai omittu lahjoja. Sanokaahan, "lapselliset", onko tällainen käytös sekä lapselta että vanhemmilta ihan tavallista nykypäivänä?
Mun lapsilla oli vajaat 2v. ikäeroa, tyttö ja poika. Luin satuja ja rakensimme tai autoin heitä rakentamaan legoja. Emme viettäneet koskaan syntymäpäiviä mutta ei heillä mitään "minulle tässä ja heti" mentaliteettia koskaan ollut. Poika sai väsyneenä ja nälkäisenä itkuhuuto raivareita, jos kielsin vaikka esim. menemästä ulos ( liian myöhäilta) totteli mutta raivosi vaikka lattialla istuen. Vastasin aivan nätisti takaisin, jos sanoi lähtevänsä, aikansa huusi ja sitten oli kuin ei mitään. Näitä oli aina joskus, varmaan tonne 9v. ikään asti. Sitten se loppui.
Kummallista että vanhemmat sallii tälläisen käytöksen. Jotain menny ja menee pahasti pieleen. Meilläkin aikoinaan kävi lapsi, omiani paljon nuorempi. Äiti piti lasta allergisena ja huuteli kaukaa älä koske koiraan, no ei koskenut poika meidän koiraan mutta potkaisi, ei onneksi osunut, silmät selällään ihmettelin. Äiti paapoi ja en tie mitä isä teki. Ihmettelin silloin miksi ei äiti pysähdy katsomaan, mitä kersa tekee. Äiti aina oli menossa. Sain kuulla jokunen vuosi sitten, et nykyisin tämä tyyppi on huumeidenkäyttäjä. Hyvä et hengissä mutta ne piirit, ei niistä hevillä irtauduta.
Vierailija kirjoitti:
Oltiin vuokraamassa tyttöporukalla mökkiä, minulla ei ollut tuolloin autoa. Etsimme mökkejä julkisten varrelta. Yksi kuitenkin vaatimalla vaati keskelle korpea mökkiin, jonne pääsi vain autolla. Lupasi kuskata kaikki 100km päästä. Lähtöviikolla ilmoittikin, ettei jaksa hakea ketään, ei kai haittaa? No me muut peruimme reissun ja jätimme varauskulut hänelle, ei kai haittaa? Ei olla enää yhteyksissä, ei ollut henkilön ensimmäinen temppu.
No, oppii olemaan, hyväkäs! Perseilyllä on seurauksia. Propsit teille ettette joustaneet. Sen varaan tuo oli takuulla alusta asti laskenut mutta nyt ei mennyt koijaus putkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä varmaankin sopii tähän jatkoksi.
Olin jokin aika sitten vieraana lapsen syntymäpäiväjuhlilla. Päivänsankari täytti 2 v. Hänellä on vähän yli 4 v. isosisarus.
Veimme synttärisankarille lahjaksi pattereilla toimivan lelun, sekä pienemmän lelun/sisustusesineen. Isosisarus otti paketit ja alkoi repiä niiden papereita, vaikka hänelle sanottiin, että ne kuuluvat pikkusisarukselle.
Kun pattereilla toimiva lelu oli kasattu, isosisarus alkoi välittömästi leikkiä sillä. Pikkusisarus yritti lähestyä lelua, mutta isosisarus omi sen täysin. Hetken päästä vanhemmat sanoivat, että nyt on pikkusisaruksen vuoro. Isosisarus nosti kuitenkin hirveän itku- ja raivokohtauksen, jonka seurauksena hän sai jatkaa leikkimistä. Vanhemmat yrittivät sanoa, että synttärisankarin pitää saada leikkiä lahjallaan, mutta isosisarus alkoi ulvoa heti, joten he jättivät asian sikseen.
Hetken kuluttua syötiin kakkua. Isosisarus nosti hirveän itkuhysteriakohtauksen, kun pikkusisarus puhalsi kakun kynttilät. Vanhemmat yrittivät sanoa, että kyseessä on toisen syntymäpäiväkakku, mutta lopulta he sytyttivät ne uudelleen, jotta isosisaruskin sai puhaltaa.
Myöhemmin, kun teimme jo lähtöä, isosisarus otti pienemmän antamamme lelu/sisustusesineen, vei sen huoneeseensa, ja sanoi, että sen paikka tulee olemaan hänen huoneessaan.
Olin aika äimistynyt tästä käytöksestä. Minulla ei ole lapsia, mutta kun muistelen omaa ja nuorempien sukulaislasten lapsuutta, ei meillä puhalleltu toisten kakkukynttilöitä tai omittu lahjoja. Sanokaahan, "lapselliset", onko tällainen käytös sekä lapselta että vanhemmilta ihan tavallista nykypäivänä?
Mun lapsilla oli vajaat 2v. ikäeroa, tyttö ja poika. Luin satuja ja rakensimme tai autoin heitä rakentamaan legoja. Emme viettäneet koskaan syntymäpäiviä mutta ei heillä mitään "minulle tässä ja heti" mentaliteettia koskaan ollut. Poika sai väsyneenä ja nälkäisenä itkuhuuto raivareita, jos kielsin vaikka esim. menemästä ulos ( liian myöhäilta) totteli mutta raivosi vaikka lattialla istuen. Vastasin aivan nätisti takaisin, jos sanoi lähtevänsä, aikansa huusi ja sitten oli kuin ei mitään. Näitä oli aina joskus, varmaan tonne 9v. ikään asti. Sitten se loppui.
Kummallista että vanhemmat sallii tälläisen käytöksen. Jotain menny ja menee pahasti pieleen. Meilläkin aikoinaan kävi lapsi, omiani paljon nuorempi. Äiti piti lasta allergisena ja huuteli kaukaa älä koske koiraan, no ei koskenut poika meidän koiraan mutta potkaisi, ei onneksi osunut, silmät selällään ihmettelin. Äiti paapoi ja en tie mitä isä teki. Ihmettelin silloin miksi ei äiti pysähdy katsomaan, mitä kersa tekee. Äiti aina oli menossa. Sain kuulla jokunen vuosi sitten, et nykyisin tämä tyyppi on huumeidenkäyttäjä. Hyvä et hengissä mutta ne piirit, ei niistä hevillä irtauduta.
Meillä aina kun lapsi uhkasi lähteä ulos, niin sanoin että odota, saat tästä näkkäripaketin mukaan ettei heti tule nälkä. Kiukuttelut loppuivat siihen kun vanhempi ei lähtenytkään lapsen manipuloivaan leikkiin mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omistan omakotitalon. Ihmettelin kun parkkipaikallani (yhden auton pienellä parkkipaikalla) oli kaksi tuntematonta autoa. Aivan toisiinsa kiinni parkkeerattuna. Lähistöllä ei ollut yhtään parkkipaikkaa, joten jouduin jättämään auton tienvarteen (ja sain 60€ sakon). Naapuri sitten viikon päästä päätti laittaa viestiä. Että "Tuttavamme parkeerasi pihallesi kun et ollut kotona. Toivottavasti ei haitannut!"
Ei yhtään...
Et sitten selvittänyt AKE:sta autojen haltijoita? Niiden perusteellahan olisit voinut ilmoittaa poliisille asian ja sieltä olisivat voineet laittaa sakot väärin parkkeeraajille. Tämän takia juttusi tuntuu typerältä provolta.
höpö höpö, ei poliisi puutu johonkin yksityisasiaan eikä heillä edes ole valtuuksia sakottaa yksityisen omistamille alueille.
Sattui kerran kaupan pihalla, peruutin ruudusta ja kas kolahti jonkun parkeeratun auton takarenkaan kohdalle läpimätään ruostekohtaan. No siiinä odottelin ja rouva sieltä tulee ja oli tulenpalava kiire ja ihmettelin sitä. Tempas numeroni kädestä ja lähti "sata lasissa". Minäsitä ihmettelin ja kas, selvis että kielletylle alueelle oli parkkeerannu (pysäköiminen kielletty merkki), ilmankos tuli. Menee jokunen päivä ja soittaa, se on sun syysi, mieheni sanoi että sinä korvaat. Sanoin et soita poliisille. Soitti sitten poliisi ja kertoi ettei mitään sakkoa rouvalle tule, minkä varmaan itsekin oli tajunnu, kun sitten soitti. Annoin myöten mutta jurppi mokoma epäoikeuden mukaisuus. Ärsytti et rouva olisi lähtenyt siitä, jollen olisi innokkaasti tyrkyttänyt numeroani. Laittoiko kenties koko auton kerralla kuntoon, niin ruostelaho kärry oli, eikä voi sanoa mainittavaa vahinkoa kärryllensä tulleen. Rouvan asenne, tiesi et oli väärin pysäköiny ja lähti siksi kiireessä. Sitten jonkin ajan päästä aikamoinen mielenmuutos, sinun syy. Olisi edes asiallisesti kertonut tietonsa, vaan ensin alkoi syyttämään. Poliisitkin sanoi ettei he jaksa tän rouvan kanssa. Ei poliisit noteeraa, jos olet väärin parkkeerannu. Tässäkään tapauksessa poliisi ei siihen millään tavalla puuttunut. ParkkiPetet niitä sakkoja jakelee, ei poliisit virheellisestä parkkeeraamista.
Kaupan piha on yksityisaluetta. Todennäköistä, että kumpikin maksaa omat viulunsa.
Olen varmaan kertonut tästä aiemminkin. Meille kävi niin, että risteyksessä puoliso ajoi firman autolla yhden auton perään. Oli erittäin epäselvä tilanne. Ilmeisesti edellä oleva auto oli sammunut risteykseen. Autossa ollut tyyppi soitti isälleen, ei poliisille. Puolisoni soitti poliisit paikalle. Poliisi antoi suullisen huomautuksen, ei edes sakkoja. Se peräänajettu auto piti hinata pois paikalta ja puolison kuljettamaan autoon tuli pieni jälki puskuriin. Sen peräänajetun auton kuljettajan isällä tuli kiire asioida ja juuri minun kanssani. Hän ehdotti, että sovitaan asia, että maksamme oliko se pyöristettynä jonkun 800€. Sanoin, ettei asia edes minua koske ja antaa vakuutusyhtiön arvioida vahingot. Lopputulos oli, että auto oli todennäköisesti hajonnut risteykseen ja vakuutusyhtiön arvio oli ihan minimaalinen, joku 350€. Sekin meni yrityksen auton vakuutuksesta. Vaikea sanoa, millainen kusetusyritys oli kyseessä?
Vierailija kirjoitti:
Tämä varmaankin sopii tähän jatkoksi.
Olin jokin aika sitten vieraana lapsen syntymäpäiväjuhlilla. Päivänsankari täytti 2 v. Hänellä on vähän yli 4 v. isosisarus.
Veimme synttärisankarille lahjaksi pattereilla toimivan lelun, sekä pienemmän lelun/sisustusesineen. Isosisarus otti paketit ja alkoi repiä niiden papereita, vaikka hänelle sanottiin, että ne kuuluvat pikkusisarukselle.
Kun pattereilla toimiva lelu oli kasattu, isosisarus alkoi välittömästi leikkiä sillä. Pikkusisarus yritti lähestyä lelua, mutta isosisarus omi sen täysin. Hetken päästä vanhemmat sanoivat, että nyt on pikkusisaruksen vuoro. Isosisarus nosti kuitenkin hirveän itku- ja raivokohtauksen, jonka seurauksena hän sai jatkaa leikkimistä. Vanhemmat yrittivät sanoa, että synttärisankarin pitää saada leikkiä lahjallaan, mutta isosisarus alkoi ulvoa heti, joten he jättivät asian sikseen.
Hetken kuluttua syötiin kakkua. Isosisarus nosti hirveän itkuhysteriakohtauksen, kun pikkusisarus puhalsi kakun kynttilät. Vanhemmat yrittivät sanoa, että kyseessä on toisen syntymäpäiväkakku, mutta lopulta he sytyttivät ne uudelleen, jotta isosisaruskin sai puhaltaa.
Myöhemmin, kun teimme jo lähtöä, isosisarus otti pienemmän antamamme lelu/sisustusesineen, vei sen huoneeseensa, ja sanoi, että sen paikka tulee olemaan hänen huoneessaan.
Olin aika äimistynyt tästä käytöksestä. Minulla ei ole lapsia, mutta kun muistelen omaa ja nuorempien sukulaislasten lapsuutta, ei meillä puhalleltu toisten kakkukynttilöitä tai omittu lahjoja. Sanokaahan, "lapselliset", onko tällainen käytös sekä lapselta että vanhemmilta ihan tavallista nykypäivänä?
Nää on just näitä nykyajan kädettömiä vanhempia, jotka ei uskalla toimia tilanteen vaativalla tavalla. Vaan menoa pyörittää lapsi, eikä vanhemmat. En kestäis kyllä katsella tollasta yhtään. Sen minkä lapsi tuossa iässä oppii ja jos ei sitä nuorena korjata niin ai että.. Tulee olemaan ihanat vuodet kun saa kiukulla kaiken läpi. Muista viis. Jos on päivähoidossa, niin siellä on varmaan sama asenne et: kaikki mulle heti nyt tai huudan ja raivoan. Pettymysten sietoakin on syytä opetella. Eikä lapsen raivoa ja kiukkua pidä pelätä. Vanhempien pitäisi todellakin ryhdistäytyä! Ei oikeassa elämässäkään kaikki tule teidän pilttiä kumartelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Eräs "kaverini", joka lainailee ihan kokoajan kaikkea, jos vaikka kyläillään. Silloin tällöin ei haittaisikaan, mutta oikeasti tätä lainailua tapahtuu kokoajan. Jos se käy meillä, joudun lainaamaan sille hammastahnat ja muut hygieniatuotteet, kun ei osaa pakata tavaroita mukaan. Syö pelkästään minun ostamia ruokia, eikä mittään osta itse. Jos ollaan vaikka lenkillä, juo aina minun vesipullosta, kun ei jaksa ottaa omaa pulloa mukaan. Sama jos meen ite sen luokse, niin viimeksi jouduin lainaamaan sille sukkia ynnä muuta ja jouduin myös ostamaan hänen luokseen tiskiainetta ja saippuaa kun kaikki oli lopussa. Ja hällä oli jääkaappi taas tyhjänä. Kun ostin itelleni ruuat, niin söi lähes kaiken. Lainaa rahaa myös paljon, eikä maksa takaisin. Alkaa tulla mitta täyteen.
Kuka tuollaisen kaveri edes olisi? 😂 Ei sulla hyvänenaika ole mikään velvoite antaa kaikkea omaasi hänelle. Voi ihmiset nyt sentään! Ei se ole kaveri, joka ei maksa lainojaan takaisin vaan hyväksikäyttäjä. Miten yksinkertainen olet?
Vierailija kirjoitti:
Tämä varmaankin sopii tähän jatkoksi.
Olin jokin aika sitten vieraana lapsen syntymäpäiväjuhlilla. Päivänsankari täytti 2 v. Hänellä on vähän yli 4 v. isosisarus.
Veimme synttärisankarille lahjaksi pattereilla toimivan lelun, sekä pienemmän lelun/sisustusesineen. Isosisarus otti paketit ja alkoi repiä niiden papereita, vaikka hänelle sanottiin, että ne kuuluvat pikkusisarukselle.
Kun pattereilla toimiva lelu oli kasattu, isosisarus alkoi välittömästi leikkiä sillä. Pikkusisarus yritti lähestyä lelua, mutta isosisarus omi sen täysin. Hetken päästä vanhemmat sanoivat, että nyt on pikkusisaruksen vuoro. Isosisarus nosti kuitenkin hirveän itku- ja raivokohtauksen, jonka seurauksena hän sai jatkaa leikkimistä. Vanhemmat yrittivät sanoa, että synttärisankarin pitää saada leikkiä lahjallaan, mutta isosisarus alkoi ulvoa heti, joten he jättivät asian sikseen.
Hetken kuluttua syötiin kakkua. Isosisarus nosti hirveän itkuhysteriakohtauksen, kun pikkusisarus puhalsi kakun kynttilät. Vanhemmat yrittivät sanoa, että kyseessä on toisen syntymäpäiväkakku, mutta lopulta he sytyttivät ne uudelleen, jotta isosisaruskin sai puhaltaa.
Myöhemmin, kun teimme jo lähtöä, isosisarus otti pienemmän antamamme lelu/sisustusesineen, vei sen huoneeseensa, ja sanoi, että sen paikka tulee olemaan hänen huoneessaan.
Olin aika äimistynyt tästä käytöksestä. Minulla ei ole lapsia, mutta kun muistelen omaa ja nuorempien sukulaislasten lapsuutta, ei meillä puhalleltu toisten kakkukynttilöitä tai omittu lahjoja. Sanokaahan, "lapselliset", onko tällainen käytös sekä lapselta että vanhemmilta ihan tavallista nykypäivänä?
Annan tosi usein lahjaksi kirjoja.
Niistä ei näytä syntyvän suuria taisteluita. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohon suojatiekeskusteluun liittyen: yliajon tapahtuessa suojatiellä autoilija on toki aina syyllinen, mutta onko se henkensä menettämisen arvoista kävellä yli ottamatta katsekontaktia autoilijaan vaikka kuinka syyllinen löytyisi? Itse olen opettanut lapset aina hakemaan autoilijaan katsekontaktin, jos tämä ajaa suojatien lähellä.
Syyllinen voi olla selvä, mutta niin kauan kuin ihminen ei robotti ole, hän myös tekee virheitä epähuomiossa. Auto ei ole kirkasta lasia, josta näkee koko 360 astetta ympäriltä kirkkaasti. Autotiet ja risteykset eivät suunniteltu optimaalisesti jalankulkijan huomaamiseen.
Muutamia kertoja olen itsekin joutunut tekemään äkkijarrutuksen kun tummiin pukeutunut jalankulkija onkin tullut tielle kuulokkeet päässä. Joskus pyöräilijä on tullut kovaa vauhtia. Kerran jalankulkija alkoi heristämään nyrkkiä, kun tein äkkijarrutuksen ja hän pääsi ylittämään tien loppuun. Kai siinä säikähdy
Mulla käynyt niin ettei ajajaa haitannut että ajoi päin punaisia vaikka jalankulkijoilla oli vihreä. Ei kun ampaisi eteenpäin vaikka muut seisoivat, onneksi joku tööttäsi. Opin sen että vaikka kulkijalla on vihreä niin AINA katso ettei sieltä joku hullu tule.
Toisen kerran suojatiellä oottelin ruuhka-aikana ja bussi pysähtyi päästämään yli mutta onneksi hoksasin vilkasta että tuleeko viereiseltä kaistalta autoa ja tuli! Pysähtymättä ajoi ohi.
Mä ottaisin kivenmurikan mukaan, eiköhän pysähtyis.
Hemmetin yliajajat.
Vierailija kirjoitti:
Yksi perikunnan jäsenistä asuu perikunnan asunnossa, kun samaan aikaan hän pitää omaa asuntoaan lyhytvuokrauksessa.
Perikunta maksaa vastikkeet, sähkön, veden . Ja yksi tienaa.
Paha
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä varmaankin sopii tähän jatkoksi.
Olin jokin aika sitten vieraana lapsen syntymäpäiväjuhlilla. Päivänsankari täytti 2 v. Hänellä on vähän yli 4 v. isosisarus.
Veimme synttärisankarille lahjaksi pattereilla toimivan lelun, sekä pienemmän lelun/sisustusesineen. Isosisarus otti paketit ja alkoi repiä niiden papereita, vaikka hänelle sanottiin, että ne kuuluvat pikkusisarukselle.
Kun pattereilla toimiva lelu oli kasattu, isosisarus alkoi välittömästi leikkiä sillä. Pikkusisarus yritti lähestyä lelua, mutta isosisarus omi sen täysin. Hetken päästä vanhemmat sanoivat, että nyt on pikkusisaruksen vuoro. Isosisarus nosti kuitenkin hirveän itku- ja raivokohtauksen, jonka seurauksena hän sai jatkaa leikkimistä. Vanhemmat yrittivät sanoa, että synttärisankarin pitää saada leikkiä lahjallaan, mutta isosisarus alkoi ulvoa heti, joten he jättivät asian sikseen.
Hetken kuluttua syötiin kakkua.
On. Meillä tulee olemaan järkyttävä ongelma näiden kanssa 10 vuoden kuluttua. Viimeistään 20 vuoden.
Helvetti! Isosisarukselle olisi pitänyt antaa piiskaa kunnolla, eiköhän sitten tajua, että hän EI ole maailman napa! t: mies 62 vee
Näin ohiksena, käy sääliksi tuota 2 v pikkusisarusta. Varmasti isona välit poikki isosisarukseen ja vanhempiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omistan omakotitalon. Ihmettelin kun parkkipaikallani (yhden auton pienellä parkkipaikalla) oli kaksi tuntematonta autoa. Aivan toisiinsa kiinni parkkeerattuna. Lähistöllä ei ollut yhtään parkkipaikkaa, joten jouduin jättämään auton tienvarteen (ja sain 60€ sakon). Naapuri sitten viikon päästä päätti laittaa viestiä. Että "Tuttavamme parkeerasi pihallesi kun et ollut kotona. Toivottavasti ei haitannut!"
Ei yhtään...
Et sitten selvittänyt AKE:sta autojen haltijoita? Niiden perusteellahan olisit voinut ilmoittaa poliisille asian ja sieltä olisivat voineet laittaa sakot väärin parkkeeraajille. Tämän takia juttusi tuntuu typerältä provolta.
Meinaat että poliisi vaivautuu paikalle tai edes selvittelemään tuollaista ilmoitusta? HAHAHAHHEHEHEHHAA!
Poliisi ei todellakaan vaivaudu jonkun auton vuoksi. .Itsellä kaksi tapausta mielessä. Meidän taloyhtiön pihalle on kaksi kertaa jätetty romuauto ja toisella kertaa oli joistakin kriminaaleista kyse, koskapa autossa oli epämääräistä tavaraa. Ensimmäisellä kerralla eräs naapuri otti ensin yhteyttä poliisiin, joka ohjeisti vain, ettei autoon saa koskea. Naapuri otti omistajan selville ja kävi rähjäämässä. Auto katosi.
Toisella kerralla otettiin myös yhteyttä poliisiin ja kerrottiin, millaisesta autosta on kyse. Mitään ei tapahtunut ja auton kävi kävi muutama tyyppi tyhjentämässä muutaman päivän päästä. Poliiseja ei näkynyt senkään jälkeen, vaikka autosta ilmoitettiin uudelleen. Huomasimme auton vaihteiden olevan vapaalla, työnsimme auton kadulle ja ilmoitimme kaupungille romuautosta. Sitten se haettiin,pois.
Hanki autotarvikekaupasta hydraulisia pyöränalusvaunuja (wheel dolly) neljä kappaletta. Ujutetaan kunkin renkaan alle ja nostetaan rengas pyörien päälle, sen jälkeen auton siirto on helppoa mihin tahansa suuntaan eikä se vahingoitu. Tuplajäynänä auton voi vielä siirtää johonkin sellaiseen paikkaan mistä ei pääse ajamalla pois. Sitten vaan lisäpyörät irti ja pois paikalta. Jää kyllä hyvin autonomistajalle mieleen.
Kalliiks tulee kun näyttäis Motonetissa maksavan 140e /kpl ja niitä tarvitsee neljä.
Minulla on nuo Bahcon siirotalustat. Todella hyviä. Ostin samalla myös sen telineen mihin ne saa säilöön. En pidä kalliina, olen töissä käyvä insinööri. N38
Köyhä työtön amisviiksimies oot kuitenkin.
Yksi perikunnan jäsenistä asuu perikunnan asunnossa, kun samaan aikaan hän pitää omaa asuntoaan lyhytvuokrauksessa.
Perikunta maksaa vastikkeet, sähkön, veden . Ja yksi tienaa.