Missä vaiheessa suhdetta tai tapailua olette puhuneet lastenhankinnasta?
Kommentit (33)
Asia kannattaa ottaa puheeksi jo ensitreffeillä.
Jos toinen haluaa lapsia(joskus tulevaisuudessa) ja toinen ei(koskaan), niin turhaa jatkaa sellaista suhdetta missä ollaan niin eri linjoilla
Varmaan siinä 10v seurustelun, 2v naimisissa, paikkeilla, kun asia tuli ajankohtaiseksi. Silloin kun seurustelu aloitettiin, itse olin vahvasti sitä mieltä, että en hanki lapsia, mutta niin se mieli muuttui vuosien kuluessa, nyt noita on tuossa kolme. N51
Aika alussa sanoin etten halua lapsia, ettei tulisi sitten myöhemmin ongelmia jos mies olisikin niitä ehdottomasti halunnut.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan siinä 10v seurustelun, 2v naimisissa, paikkeilla, kun asia tuli ajankohtaiseksi. Silloin kun seurustelu aloitettiin, itse olin vahvasti sitä mieltä, että en hanki lapsia, mutta niin se mieli muuttui vuosien kuluessa, nyt noita on tuossa kolme. N51
Ei, ei ja ei. Lapsista tulee puhua heti kättelyssä. Joku aikaraja olisi myös hyvä sopia esim. 2-5v. sisällä raskaaksi. Empijät nakataan pihalle.
Vierailija kirjoitti:
Asia kannattaa ottaa puheeksi jo ensitreffeillä.
Jos toinen haluaa lapsia(joskus tulevaisuudessa) ja toinen ei(koskaan), niin turhaa jatkaa sellaista suhdetta missä ollaan niin eri linjoilla
Riippuu, minkä ikäisiä ollaan. Jos parikymppiset menevät treffeille, olisi tyhmää tehdä kumppanivalintaa sillä perusteella, haluaako kumpikin lapsia "sitten joskus kymmenen vuoden kuluttua". Mutta jos ikää on jo melkein 35 vuotta, on syytä ottaa asia puheeksi hyvin varhaisessa vaiheessa.
Silloin, kun itselläkään ei ole kiire lasten hankinnassa, on syytä muistaa se, että joidenkin kanta lapsiin on "en tiedä" silloin, kun ei ole tiedossa ihmistä, jonka kanssa haluaisi perustaa perheen. Näkemys voi tarkentua, kun on löytänyt rakkaan ihmisen, jonka kanssa haluaa jakaa elämänsä. Joskus silloin huomaa, että tämä ihmisen kanssa haluaa kokea myös perhe-elämän. Mutta toki sekin on mahdollista, että tätä toivetta ei herää, koska kaikki eivät todellakaan halua lapsia. Mutta se kannattaa muistaa, että kaikilla lapsia halunneilla ei ole ollut jo nuoresta asti selvää, että haluavat lapsia joskus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan siinä 10v seurustelun, 2v naimisissa, paikkeilla, kun asia tuli ajankohtaiseksi. Silloin kun seurustelu aloitettiin, itse olin vahvasti sitä mieltä, että en hanki lapsia, mutta niin se mieli muuttui vuosien kuluessa, nyt noita on tuossa kolme. N51
Ei, ei ja ei. Lapsista tulee puhua heti kättelyssä. Joku aikaraja olisi myös hyvä sopia esim. 2-5v. sisällä raskaaksi. Empijät nakataan pihalle.
Riippuu, minkä ikäisiä ollaan. Olisi omituista, jos 22-vuotiaat tekisivät tällaisia sopimuksia raskaaksi tulosta. Mutta jos ollaan yli kolmekymppisiä ja toiselle tai molemmille toive lapsista on selkeä ja vahva, on toki syytä puhua, ollaanko samoilla linjoilla eli haluaako toinenkin lapsia. Kuulostaisi kuitenkin epäluontevalta tehdä ekoilla treffeillä jotain sopimuksia tyyliin 2-5 vuodessa raskaaksi, kun ei olla vielä edes varsinaisessa seurustelusuhteessa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia kannattaa ottaa puheeksi jo ensitreffeillä.
Jos toinen haluaa lapsia(joskus tulevaisuudessa) ja toinen ei(koskaan), niin turhaa jatkaa sellaista suhdetta missä ollaan niin eri linjoilla
Riippuu, minkä ikäisiä ollaan. Jos parikymppiset menevät treffeille, olisi tyhmää tehdä kumppanivalintaa sillä perusteella, haluaako kumpikin lapsia "sitten joskus kymmenen vuoden kuluttua". Mutta jos ikää on jo melkein 35 vuotta, on syytä ottaa asia puheeksi hyvin varhaisessa vaiheessa.
Silloin, kun itselläkään ei ole kiire lasten hankinnassa, on syytä muistaa se, että joidenkin kanta lapsiin on "en tiedä" silloin, kun ei ole tiedossa ihmistä, jonka kanssa haluaisi perustaa perheen. Näkemys voi tarkentua, kun on löytänyt rakkaan ihmisen, jonka kanssa haluaa jakaa elämänsä. Joskus silloin huomaa, että tämä ihmisen kanssa haluaa kokea myös perhe-elämän. Mutta toki sekin on mahdollista, että tätä toivetta ei herää, koska kaikki eivät todellakaan halua lapsia. Mutta se kannattaa muistaa, että kaikilla lapsia halunneilla ei ole ollut jo nuoresta asti selvää, että haluavat lapsia joskus.
Pahimmillaan lapset jää kokonaan saamatta epäröivien kumppaniehdokkaiden takia.
Ensimmäisen kuukauden aikana taidettiin puhua lasten hankinnasta yleensä. Seuraavan vuoden aikana puhuttiin silloin tällöin mahdollisesti yhteisten lasten hankinnasta, ja vajaan neljän vuoden seurustelun jälkeen minä ja kumppanini ollaan ryhtymässä itse puuhaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan siinä 10v seurustelun, 2v naimisissa, paikkeilla, kun asia tuli ajankohtaiseksi. Silloin kun seurustelu aloitettiin, itse olin vahvasti sitä mieltä, että en hanki lapsia, mutta niin se mieli muuttui vuosien kuluessa, nyt noita on tuossa kolme. N51
Ei, ei ja ei. Lapsista tulee puhua heti kättelyssä. Joku aikaraja olisi myös hyvä sopia esim. 2-5v. sisällä raskaaksi. Empijät nakataan pihalle.
Riippuu, minkä ikäisiä ollaan. Olisi omituista, jos 22-vuotiaat tekisivät tällaisia sopimuksia raskaaksi tulosta. Mutta jos ollaan yli kolmekymppisiä ja toiselle tai molemmille toive lapsista on selkeä ja vahva, on toki syytä puhua, ollaanko samoilla linjoilla eli haluaako toinenkin lapsia. Kuulostaisi kuitenkin epäluontevalta tehdä ekoilla treffeillä jotain sopimuksia tyyliin 2-5 vuodessa raskaaksi, kun ei olla vielä edes varsinaisessa seurustelusuhteessa!
Miehet tykkää lupailla pesän toivossa avioliittoa ja lapsia kunnes lopulta jättävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia kannattaa ottaa puheeksi jo ensitreffeillä.
Jos toinen haluaa lapsia(joskus tulevaisuudessa) ja toinen ei(koskaan), niin turhaa jatkaa sellaista suhdetta missä ollaan niin eri linjoilla
Riippuu, minkä ikäisiä ollaan. Jos parikymppiset menevät treffeille, olisi tyhmää tehdä kumppanivalintaa sillä perusteella, haluaako kumpikin lapsia "sitten joskus kymmenen vuoden kuluttua". Mutta jos ikää on jo melkein 35 vuotta, on syytä ottaa asia puheeksi hyvin varhaisessa vaiheessa.
Silloin, kun itselläkään ei ole kiire lasten hankinnassa, on syytä muistaa se, että joidenkin kanta lapsiin on "en tiedä" silloin, kun ei ole tiedossa ihmistä, jonka kanssa haluaisi perustaa perheen. Näkemys voi tarkentua, kun on löytänyt rakkaan ihmisen, jonka kanssa haluaa jakaa elämänsä. Joskus silloin huomaa, että tämä ihmisen kanssa haluaa kokea myös perhe-elämän. Mutta toki sekin on mahdollista, että tätä toivetta ei herää, koska kaikki eivät todellakaan halua lapsia. Mutta se kannattaa muistaa, että kaikilla lapsia halunneilla ei ole ollut jo nuoresta asti selvää, että haluavat lapsia joskus.
En tiedä on ihan yhtä hyvä vastaus kun ei tai kyllä. Eikä sitä kaikki heti edes tiedä. Ja mieli voi muuttua, mutta asiasta on hyvä keskustella, vaikka asia ei olisi ajankohtainen vielä kymmeneen vuoteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia kannattaa ottaa puheeksi jo ensitreffeillä.
Jos toinen haluaa lapsia(joskus tulevaisuudessa) ja toinen ei(koskaan), niin turhaa jatkaa sellaista suhdetta missä ollaan niin eri linjoilla
Riippuu, minkä ikäisiä ollaan. Jos parikymppiset menevät treffeille, olisi tyhmää tehdä kumppanivalintaa sillä perusteella, haluaako kumpikin lapsia "sitten joskus kymmenen vuoden kuluttua". Mutta jos ikää on jo melkein 35 vuotta, on syytä ottaa asia puheeksi hyvin varhaisessa vaiheessa.
Silloin, kun itselläkään ei ole kiire lasten hankinnassa, on syytä muistaa se, että joidenkin kanta lapsiin on "en tiedä" silloin, kun ei ole tiedossa ihmistä, jonka kanssa haluaisi perustaa perheen. Näkemys voi tarkentua, kun on löytänyt rakkaan ihmisen, jonka kanssa haluaa jakaa elämänsä. Joskus silloin huomaa, että tämä ihmisen kanssa haluaa kokea myös perhe-elämän. Mutta toki sekin on mahdollista, että tätä toivetta ei herää, koska kaikki eivät todellakaan halua lapsia. Mutta se kannattaa muistaa, että kaikilla lapsia halunneilla ei ole ollut jo nuoresta asti selvää, että haluavat lapsia joskus.
Pahimmillaan lapset jää kokonaan saamatta epäröivien kumppaniehdokkaiden takia.
No, onhan sekin mahdollista. Mutta voivat ne jäädä saamatta silloinkin, jos edellytys on, että jo ekoille treffeillä pystyy antamaan sitovan lupauksen siitä, että jos suhde jatkuu, hankkiudutaan raskaaksi parissa vuodessa. Aika harva ekoilla treffeillä tällaisia lupauksia antaa, ja moni saattaa kavahtaakin sitä, jos treffeilä tuntuu, että toinen on hakemassa pikemminkin sukusoluja eikä kumppania.
Edelleen toistan tätä samaa: riippuu myös siitä, minkä ikäisistä on kyse. On vähän eri asia sanoa "en tiedä" 25-vuotiaana kuin yli kolmekymppisenä. Ja monelle nuoremmalle se "en tiedä" tarkoittaa oikeasti sitä, että toisaalta suhde ja toisaalta elämä ei ole vielä siinä pisteessä, että aiheesta puhuminen olisi ajankohtaista.
40 vuotta sitten ei paljon puhuttu. Alettiin seukkaamaan ja lapset tulivat ihan itsestään, ilman puhumisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia kannattaa ottaa puheeksi jo ensitreffeillä.
Jos toinen haluaa lapsia(joskus tulevaisuudessa) ja toinen ei(koskaan), niin turhaa jatkaa sellaista suhdetta missä ollaan niin eri linjoilla
Riippuu, minkä ikäisiä ollaan. Jos parikymppiset menevät treffeille, olisi tyhmää tehdä kumppanivalintaa sillä perusteella, haluaako kumpikin lapsia "sitten joskus kymmenen vuoden kuluttua". Mutta jos ikää on jo melkein 35 vuotta, on syytä ottaa asia puheeksi hyvin varhaisessa vaiheessa.
Silloin, kun itselläkään ei ole kiire lasten hankinnassa, on syytä muistaa se, että joidenkin kanta lapsiin on "en tiedä" silloin, kun ei ole tiedossa ihmistä, jonka kanssa haluaisi perustaa perheen. Näkemys voi tarkentua, kun on löytänyt rakkaan ihmisen, jonka kanssa haluaa jakaa elämänsä. Joskus silloin huomaa, että tämä ihmisen kanssa haluaa kokea myös perhe-elämän. Mutta toki sekin on mahdollista, että tätä toivetta ei herää, koska kaikki eivät todellakaan halua lapsia. Mutta se kannattaa muistaa, että kaikilla lapsia halunneilla ei ole ollut jo nuoresta asti selvää, että haluavat lapsia joskus.
En tiedä on ihan yhtä hyvä vastaus kun ei tai kyllä. Eikä sitä kaikki heti edes tiedä. Ja mieli voi muuttua, mutta asiasta on hyvä keskustella, vaikka asia ei olisi ajankohtainen vielä kymmeneen vuoteen.
Tottakai keskustella voi ja varmaan kannattaa, mutta en oikein näe, että parikymppisten on syytä ekoilla treffeillä käydä tätä asiaa läpi, jos kummallekaan asia ei ole ajankohtainen kymmeneen vuoteen. Jossain vaiheessa sitten, kun puhutaan tulevaisuuden suunnitelmista ja haaveista, voi myöhemmin jutella siitäkin, uskooko haluavansa joskus lapsia. Mutta eiköhän parikymppisten ekat treffit mene vähän muissa merkeissä kuin perheenperustamista pohtien.
Olen jo ennen seurustelua kertonut etten missään nimessä halua lapsia. Jo silloin kun vasta oltiin opiskelukavereita.
Vierailija kirjoitti:
Heti aluksi.
Sama, ja todettu, että ei onneksi tarvitse enää tässä iässä, kun kumpikin on (melkein) aikuiseksi saanut omat lapsensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan siinä 10v seurustelun, 2v naimisissa, paikkeilla, kun asia tuli ajankohtaiseksi. Silloin kun seurustelu aloitettiin, itse olin vahvasti sitä mieltä, että en hanki lapsia, mutta niin se mieli muuttui vuosien kuluessa, nyt noita on tuossa kolme. N51
Ei, ei ja ei. Lapsista tulee puhua heti kättelyssä. Joku aikaraja olisi myös hyvä sopia esim. 2-5v. sisällä raskaaksi. Empijät nakataan pihalle.
Riippuu, minkä ikäisiä ollaan. Olisi omituista, jos 22-vuotiaat tekisivät tällaisia sopimuksia raskaaksi tulosta. Mutta jos ollaan yli kolmekymppisiä ja toiselle tai molemmille toive lapsista on selkeä ja vahva, on toki syytä puhua, ollaanko samoilla linjoilla eli haluaako toinenkin lapsia. Kuulostaisi kuitenkin epäluontevalta tehdä ekoilla treffeillä jotain sopimuksia tyyliin 2-5 vuodessa raskaaksi, kun ei olla vielä edes varsinaisessa seurustelusuhteessa!
Miehet tykkää lupailla pesän toivossa avioliittoa ja lapsia kunnes lopulta jättävät.
Moni mies oikeasti luulee että tuolla irtoaa. Itse totean tuossa vaiheessa että kiitos mutta ei kiitos lapsia koskaan. Sitten alkaa nolo selittely 😂
Vierailija kirjoitti:
40 vuotta sitten ei paljon puhuttu. Alettiin seukkaamaan ja lapset tulivat ihan itsestään, ilman puhumisia.
Nykyukot haluaa hakata pleikkaa ja ravata kylpyläreissuilla hakemassa idän ihmeiden tarjoamaa märkää. Eivät jouda.
Puhuttiin lapsista jo toisella tapaamisella, kesäfestareilla. Neljän vuoden päästä siitä saatiin eka lapsi.
Heti aluksi.