Missä vaiheessa suhdetta tai tapailua olette puhuneet lastenhankinnasta?

Ennen kuin alettiin seurustelemaan. Olin silloin 20 v., mutta tiesin haluavani lapsen/lapsia. Nyt 10 vuotta myöhemmin asia on vasta ajankohtainen.

En ole ollut koskaan suhteessa joten ei kokemusta, mutta jos alkaisin suhteeseen niin lapsi-asia pitäisi olla puhuttuna.

Itselläni on lapsi, joten ehkä mikään vannoutunein vela-mies ei kanssani ylipäätään edes alkaisi, mutta pitäisi mielestäni sellainenkin alustavasti puhua, että jos halutaan lapsia niin missä vaiheessa elämää niitä haluaa, mitä haluaa tehdä ennen sitä ja mitä ajattelee lapsen tarvitsevan, mitä ajattelee lapsen kasvatuksesta jne.

Aika paljon siihen liittyy asioita, joista kannattaisi keskustella mahdollisimman pian ja monipuolisesti.

Toisen lapsen kohdalla sekstailun lomassa lyhyt vuoropuhelu ehkäisyä vai ei? Ei.

Aloimme seurustelemaan nuorina (20v) ja puhuimme lapsista vain sen verran että ehkä sitten joskus 10 vuoden päästä. :D Nyt 6 vuotta myöhemmin odotan esikoistamme. Uudestaan aloimme puhumaan lapsista pari vuotta sitten ja silloin sovimme milloin olisi hyvä aika aloittaa yritys.

Kerroin aika pian suhteen alkuvaiheessa kun jo seurustelimme, että minulle oli tehty abortti teininä, 19-vuotiaana. Ajattelin, että sekin oli hyvä käsitellä jos miehellä olisi asiaan hirveän jyrkkä kanta koska itsenikin oli tapahtunut ja valintani vaikea hyväksyä. Siinä samalla tuli puheeksi, että toivomme molemmat lapsia jossain vaiheessa, lähempänä kolmeakymppiä tai oikeammin kunnolla aikuisena oli kai ajatus. Tulin kuitenkin raskaaksi minipillereistä huolimatta heti kun jätimme tuplaehkäisyn pois siinä luulossa, että kondomia ei tarvittaisi ja saimme esikoisen parikymppisinä. Mies meni aika maaniseksi jo plussasta, itse jännitin enemmän, mutta lapsi oli heti synnyttyään parasta elämässä. Saimme yhteensä kolme lasta nopeaan tahtiin parin vuoden ikäeroilla ja se on tuntunut tosi hyvältä. Ollaan kai sen verran leikkimielisiä itsekin. Iltatähteä ei ole täysin poissuljettu suunnitelmista, mutta nyt itse en ainakaan tahdo enempää liikkuvia palasia elämään, jotta homma pysyy plussan puolella ja näin tuntuu olevankin suurelta osin täydellistä. Aika sulavasti tähän pisteeseen on tultu ja molemmilla ollut mielenkiintoa perhe-elämään. Tilastollisestihan miehet lämpenevät (jos lämpenevät) ajatukselle vähän naisia myöhemmällä iällä, mutta itse tuntemistani miehistä (veli ja veljen kavereita mm.) moni on puhunut perhehaaveista jo 25 v iässä, että olisi jo halua. Ihan koulutettuja, normipäisiä miehiä. Siis niitä isäksi haluaviakin on jonkin verran, mutta kumppanin pitää tai ainakin olisi suotavaa olla luotettava ja itselle oikea ennen kuin tilaisuuteen tarttuu.

Vierailija kirjoitti:

Missä vaiheessa suhdetta tai tapailua olette puhuneet lastenhankinnasta?

Parin vuoden jälkeen eli vähän ennen eroa. Ei ole halut kohdanneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asia kannattaa ottaa puheeksi jo ensitreffeillä.

Jos toinen haluaa lapsia(joskus tulevaisuudessa) ja toinen ei(koskaan), niin turhaa jatkaa sellaista suhdetta missä ollaan niin eri linjoilla

Riippuu, minkä ikäisiä ollaan. Jos parikymppiset menevät treffeille, olisi tyhmää tehdä kumppanivalintaa sillä perusteella, haluaako kumpikin lapsia "sitten joskus kymmenen vuoden kuluttua". Mutta jos ikää on jo melkein 35 vuotta, on syytä ottaa asia puheeksi hyvin varhaisessa vaiheessa.

Silloin, kun itselläkään ei ole kiire lasten hankinnassa, on syytä muistaa se, että joidenkin kanta lapsiin on "en tiedä" silloin, kun ei ole tiedossa ihmistä, jonka kanssa haluaisi perustaa perheen. Näkemys voi tarkentua, kun on löytänyt rakkaan ihmisen, jonka kanssa haluaa jakaa elämänsä. Joskus silloin huomaa, että tämä ihmisen kanssa haluaa kokea myös perhe-elämän. Mutta toki sekin on mahdollista, että tätä toivetta ei herää, koska kaikki eivät todellakaan halua lapsia. Mutta se kannattaa muistaa, että kaikilla lapsia halunneilla ei ole ollut jo nuoresta asti selvää, että haluavat lapsia joskus. 

Pahimmillaan lapset jää kokonaan saamatta epäröivien kumppaniehdokkaiden takia.

Tuo on vasta toiseksi pahin vaihtoehto. Pahin olisi että epäröivä/vastahankainen kumppani lähtee mukaan lasten hankintaan toisen mieliksi.

Ensimmäisenä iltana, kun ei ollutkaan kondomeita käytettävissä!

Jo ennen ensimmäistä tapaamista. Kummallakin jo lapsia ja lapsiluku täynnä.

Vierailija kirjoitti:

Jo ennen ensimmäistä tapaamista. Kummallakin jo lapsia ja lapsiluku täynnä.

Oliko sen lasten toisen vanhemman kanssa käyty jotain keskusteluja ennen lastentekoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asia kannattaa ottaa puheeksi jo ensitreffeillä.

Jos toinen haluaa lapsia(joskus tulevaisuudessa) ja toinen ei(koskaan), niin turhaa jatkaa sellaista suhdetta missä ollaan niin eri linjoilla

Riippuu, minkä ikäisiä ollaan. Jos parikymppiset menevät treffeille, olisi tyhmää tehdä kumppanivalintaa sillä perusteella, haluaako kumpikin lapsia "sitten joskus kymmenen vuoden kuluttua". Mutta jos ikää on jo melkein 35 vuotta, on syytä ottaa asia puheeksi hyvin varhaisessa vaiheessa.

Silloin, kun itselläkään ei ole kiire lasten hankinnassa, on syytä muistaa se, että joidenkin kanta lapsiin on "en tiedä" silloin, kun ei ole tiedossa ihmistä, jonka kanssa haluaisi perustaa perheen. Näkemys voi tarkentua, kun on löytänyt rakkaan ihmisen, jonka kanssa haluaa jakaa elämänsä. Joskus silloin huomaa, että tämä ihmisen kanssa haluaa kokea myös perhe-elämän. Mutta toki sekin on mahdollista, että tätä toivetta ei herää, koska kaikki eivät todellakaan halua lapsia. Mutta se kannattaa muistaa, että kaikilla lapsia halunneilla ei ole ollut jo nuoresta asti selvää, että haluavat lapsia joskus. 

Pahimmillaan lapset jää kokonaan saamatta epäröivien kumppaniehdokkaiden takia.

Tuo on vasta toiseksi pahin vaihtoehto. Pahin olisi että epäröivä/vastahankainen kumppani lähtee mukaan lasten hankintaan toisen mieliksi.

Ehkä on parempi skipata koko deittailu ja poiketa klinikalla. Ei tarvi vanhana katua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo ennen ensimmäistä tapaamista. Kummallakin jo lapsia ja lapsiluku täynnä.

Oliko sen lasten toisen vanhemman kanssa käyty jotain keskusteluja ennen lastentekoa?

Parin vuoden kohdalla alettiin puhua, että 3 vuoden päästä voitais alkaa yrittää. Oltiin alle 25v

XD