purkautumista: mies ei siedä koiraa

Mitäpä jos luopuisit miehestäsi?

Jep.. Minäkin pistäisin miehen vaihtoon. Tuskin se jaksaa teidän lapsiakaan. Ja koirasi kuulostaa ihastuttavalta.

Hyi, mä en ikinä kestäisi miestä, joka suhtautuu eläimiin noin alentavasti.

Kuulostaa siltä, että jos ongelmasta olet luopumassa niin ei se koira ole kuka kiertoon lähtee. Jos miehellä ei kestä hermot edes koiran häsläämistä, vinkumista sun muuta niin mietipä jos teillä joskus on lapsia? Kestääkö sen hermot niitäkään? Ja mikäli joku nyt tulee ulisemaan, että ei koiraa ja lasta voi verrata niin kyllä tässä tapauksessa aika hyvin voi.

Meillä taatusti mies lähtisi vaihtoon

Lapsia kyllä jaksaa. On vanhempainvapaalla, minä töissä. Olenkin miettinyt, että ehkä jatkuva kotona olo koiran kanssa ärsyttää entisestään. Miehen ei kuitenkaan tarvitse lenkittää koiraa päivisin, teen sen itse aamulla ja töistä päästyäni. Eli siitäkään ei olisi kyse. Hän vain yksinkertaisesti tuntuu inhoavan koiraa itsessään.

/ap

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 09:42"]Jep.. Minäkin pistäisin miehen vaihtoon. Tuskin se jaksaa teidän lapsiakaan. Ja koirasi kuulostaa ihastuttavalta.
[/quote]

Näimpä.. itsellekin tuli mieleen, että ehkä voisi hippusen päätellä suhtautumista lapsiin. Ne ne vasta rasittavia sählöjä osaa olla..

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 09:47"]Lapsia kyllä jaksaa. On vanhempainvapaalla, minä töissä. Olenkin miettinyt, että ehkä jatkuva kotona olo koiran kanssa ärsyttää entisestään. Miehen ei kuitenkaan tarvitse lenkittää koiraa päivisin, teen sen itse aamulla ja töistä päästyäni. Eli siitäkään ei olisi kyse. Hän vain yksinkertaisesti tuntuu inhoavan koiraa itsessään.

/ap
[/quote]

Voi olla vaihe, joka tullut lapsien myötä?

En voi käsittää tuollaista otetaan koira - ei se ookaan kiva - etsitään uusi koti -asennetta.
Olisin miehelle totaalisen raivona tuossa tilanteessa.

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 09:44"]Hyi, mä en ikinä kestäisi miestä, joka suhtautuu eläimiin noin alentavasti.
[/quote]

Olen itse ollut aina samaa mieltä ja nyt herännyt tähän tilanteeseen. Miten ihmeessä näin pääsi käymään? Tuntuu kuin tilanne olisi edennyt pikku hiljaa tähän pisteeseen. Huijattu olo. Olen kysynyt mieheltä monet kerrat, että mikä siinä koirassa ärsyttää. Vastaus on, että se on ylimääräinen. Eli ei ilmeisesti kuitenkaan nauti koiran kanssa touhuilusta, vaikka toisaalta sen kanssa harrasteleekin omia juttuja silloin tällöin.

/Ap

Nyt aamulla meidän piti perheenä lähteä koiraa uittamaan. Koira innoissaan häsläsi eteisessä, jolloin annoin käskyn omalle paikalle. Koira totteli, mutta into purkautui lihasvärinänä ja vinkumisena. Olen yrittänyt opettaa koiraa olemaan vinkumatta näiden siirtymätilanteiden aikana, mutta miehen käytös vain pahentaa tilannetta. Mies siis saattaa seisoa koiran edessä uhkaavasti ja käskyttää, sekä toimii epäjohdonmukaisesti ja rauhattomasti. Olen pyytänyt miljoonat kerrat toimimaan minun tavallani (rauhallisesti, panta puetaan vasta kun on rauhoittunut jne), mutta hermot ei sillä kestä. Ei ymmärrä, että tuollainen uhkaava käytös vain lisää koiran stressiä siirtymätilanteissa ja purkautuu vinkumisena.

Koiran elämä teidän luona on paskaa. Säännöt on hyvät, ehdottomuus ja uhkaavuus ja makuuttaminen ei. Koiralle uusi koti eikä teille koskaan uutta koiraa.

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 09:44"]

Hyi, mä en ikinä kestäisi miestä, joka suhtautuu eläimiin noin alentavasti.

[/quote]

Just just, eläin onkin ihmisen yläpuolella.

Mä heittäisin tuollaisen naisen ovesta ulos ja just jolle eläimet on tärkeämpiä kuin läheiset ihmiset.

Eläinparka. Olen sitä mieltä, että kaikkien ei tarvitse pitää eläimistä, mutta sille en voi mitään, että tunnen vaistomaista epäluuloa ihmistä kohtaan, joka kohtelee eläimiä huonosti. Tarkoittaa, että en pystyisi elämään yhdessä miehesi kaltaisen tyypin kanssa.

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 10:02"][quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 09:44"]

Hyi, mä en ikinä kestäisi miestä, joka suhtautuu eläimiin noin alentavasti.

[/quote]

Just just, eläin onkin ihmisen yläpuolella.

Mä heittäisin tuollaisen naisen ovesta ulos ja just jolle eläimet on tärkeämpiä kuin läheiset ihmiset.
[/quote]

Ei eläimet vaan asenne. Mutta tuo kommenttisi kertoo muistakin asenneongelmista.

Olen huomannut, että miehet ovat tosi helposti 'mustasukkaisia' koiran saamasta huomiosta ja ajasta. Ja kokevat koiran riipaksi. Itse uskaltaisin ottaa koiran vain 100 % koiraihmisen kanssa.

Hyi, mä en ikinä kestäisi miestä, joka suhtautuu eläimiin noin alentavasti.

Just just, eläin onkin ihmisen yläpuolella.

Mä heittäisin tuollaisen naisen ovesta ulos ja just jolle eläimet on tärkeämpiä kuin läheiset ihmiset.

Minä voisin laittaa elämäni ystävyyssuhteet riviin ja valita parhaimman. Ensin tulee koira, sitten pitkä väli ensimmäiseen mieheen. Valitettavasti mulla ei ole koskaan ollut rakastavampaa, uskollisempaa ja niin pienistä asoista iloitsevaa ystävää kuin koirani oli.

Ukko pihalle vaan, sama toisinpäin. Kadut lopun ikääsi jos rakkaan koirasi päästät menemään!

Olen antanut loppuelämän kodin kolmelle eri-ikäiselle kodinvaihtajalle. Koiralle on paljon parempi vaihtaa hyvään kotiin kuin olla juuri ja juuri siedettynä alkuperäisessä kodissa. Koira ei ole lapsi vaan aikuinen eläinyksilö, vaikka huolenpitoa tarvitseekin. Koiran poisantaminen ei vastaa lapsen hylkäämistä vaan koiralla on paremmat valmiudet käsitellä asiaa ja kun luottamus ja säännöt on rakennettu uudessa kodissa, elo on ihan auvoisaa.

Hyi mikä äijä. :( Valitettavasti mies ei tuosta muutu vaikka kuinka juttelisitte, koira vaistoaa aina vihamielisyyden. Jos mies on tuollainen vähääkään lapsia tai sinua kohtaan, olisi ratkaisu hyvin selkeä ja mies saisi lähteä. Jos taas mies on perheelle oikeasti mukava (mitä kyllä epäilen...), niin koiralle olisi paras etsiä kunnon koti. Koirasta mahdollisen luopumisen jälkeen kuitenkin olisin miehen kanssa varmasti varpaillani kauan. Mies on täysin vieras ihminen ja hänen reaktio koiraa kohtaan on mielestäni suorastaan pelottava.

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 09:35"]

Koira on ollut meillä kaksi vuotta. Koira hankittiin yhteisestä toiveesta. Minulla on ennenkin ollut koiria, joten tiesin mitä koiran kanssa eläminen vaatii. Miehellä taas ei lemmikkejä ole koskaan lapsuudenperheessään ollut. Mies ei siedä koiraa. Meillä on koiralle hyvin tarkat säännöt: sängyille tai sohville ei asiaa, ei kerjätä, ei nuoleskella naamaa, käyttäydytään hihnassa jne. Koira on hyvin koulutettu, mutta armottoman häslä (rotuominaisuus). Kiihtyy hetkessä ja on herkkä vinkumaan. Miehellä ei hermot tätä kestä. Olen itse todella kyllästynyt kuulemaan samaa valitusta koiran turhuudesta, ylimääräisyydestä ja rahan menosta. Mies vaatii koiralta liikaa ja saattaa makuuttaa omalla paikallaan koiraa monta tuntia, koska "ei jaksa sitä". Olenkin ruvennut harkitsemaan koirasta luopumista, vaikka periaatteeni onkin aina ollut, että lemmikki hoidetaan loppuun asti ja kunnolla. Negatiivinen suhtautuminen koiraan on tarttunut itseenikin, enkä nauti touhuilusta samalla tavoin kuin muiden koirieni kanssa aikoinaan. Toisaalta en haluaidi rakkaasta lemmikistä luopua, mutta ei tämä koiraakaan kohtaan oikein ole.. Hiton hitto kun ärsyttää.

[/quote]Koira piikille.