purkautumista: mies ei siedä koiraa

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 12:38"]

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 09:35"]

Koira on ollut meillä kaksi vuotta. Koira hankittiin yhteisestä toiveesta. Minulla on ennenkin ollut koiria, joten tiesin mitä koiran kanssa eläminen vaatii. Miehellä taas ei lemmikkejä ole koskaan lapsuudenperheessään ollut. Mies ei siedä koiraa. Meillä on koiralle hyvin tarkat säännöt: sängyille tai sohville ei asiaa, ei kerjätä, ei nuoleskella naamaa, käyttäydytään hihnassa jne. Koira on hyvin koulutettu, mutta armottoman häslä (rotuominaisuus). Kiihtyy hetkessä ja on herkkä vinkumaan. Miehellä ei hermot tätä kestä. Olen itse todella kyllästynyt kuulemaan samaa valitusta koiran turhuudesta, ylimääräisyydestä ja rahan menosta. Mies vaatii koiralta liikaa ja saattaa makuuttaa omalla paikallaan koiraa monta tuntia, koska "ei jaksa sitä". Olenkin ruvennut harkitsemaan koirasta luopumista, vaikka periaatteeni onkin aina ollut, että lemmikki hoidetaan loppuun asti ja kunnolla. Negatiivinen suhtautuminen koiraan on tarttunut itseenikin, enkä nauti touhuilusta samalla tavoin kuin muiden koirieni kanssa aikoinaan. Toisaalta en haluaidi rakkaasta lemmikistä luopua, mutta ei tämä koiraakaan kohtaan oikein ole.. Hiton hitto kun ärsyttää.

[/quote]Koira piikille.

[/quote]

Mene kusipää itse piikille.

Jos ei voi etukäteen tietää, pitääkö lapsista, miten voisi tietää, pitääkö kokonaan toisen lajin edustajasta?

Minä etsisin koiralle uuden kodin ja sanaakaan sanomatta asiasta miehelle, antaisin koiran kotiin, jossa sitä osataan kohdella paremmin. Koirasta tulee säikky ja levoton miehesi käsittelyssä. En arvosta miehesi tapaa olla luontokappaleen kanssa, toivottavasti kohtelee naistaan ja lapsiaan paremmin. Ei tunnu luotettavalta tyypiltä. Hermot varmaan menneet lapsien kanssa kotona ja purkaa ärtymyksensä koiraan kun sinuun tai lapsiin ei uskalla.

Ymmärrän kyllä miestäsi siinä, että kaikki ei vaan pidä koirista, eikä sitä pitämistä voi opetella. Hän ei ehkä sietäisi koiraanne, vaikka koira ei vinkuisikaan. Miehesi virhe oli suostua koiran ottamiseen, hän ei tiennyt etukäteen mitä se tulee olemaan.

Kaikki kärsivät tuossa tilanteessa: sinä, mies, koira ja lapset. Mieti millä kombolla kärsimys on mahdollisimman pientä. Jos päätät luopua koirasta, niin ideaalitilanne olisi saada se johonkin lähelle niin että voisit käydä katsomassa ja lenkittämässä. Eikös koirilla voi olla paljon ihmisystäviä?

Koiralle voi olla vaikeaa tavata vanhaa emäntää, koska tällöin kotiutuminen voi häiriintyä. Tai sitten emäntä ei ollut liian tärkeä, jolloin voi tavata satunnaisesti. Tekisin ihan koiran ehdoilla.

Jos päädyt luopumaan kourasta, niin huolehdi että se saa todellakin kunnon kodin!! Monet kodinvaihtajat päätyvät kiertoon. Äläkä missään nimessä ainakaan anna koiraa ilmaiseksi, silloin vasta vaarat piileekin uudessa kodissa: koiralle ei alun perinkään ole oltu valmiita antamaan arvoa. Jos ei ole koirasta varaa/halua maksaa, niin tuskin on varaa/halua kunnolla hoitaakkaan.

Miksi miehen tunteet eivät merkitse tässä asiassa mitään? Miksi mies pitäisi automaattisesti laittaa vaihtoon, jos hän on tehnyt arviointivirheen lemmikinhankinnassa. Tuskin se mieskään haluaisi inhota koiraa, mutta sellaisia tunteita hänellä nyt vaan on ja joutuu omassa kodissaan niitä sietämään. Ne purkautuvat juuri tuolla tavalla kuin AP kuvailee. Koiran hankinta on miehen mielestä jälkikäteen ajateltuna kamala virhe, mutta ymmärsin, ettei hän kuitenkaan ole tehnyt mitään koirasta luopimisen suhteen, koska ajattelee samalla, että koira on muille perheenjäsenille tärkeä. Mies todennäköisesti ajattelee olevansa loukussa, koska ei pysty omassa kodissaan hengittämään vapaaksi, mutta ei voi tehdä asialle mitään, koska välittää muiden perheenjäsenien tunteista. Todennäköisesti mies on hyvin ahdistunut koirasta eli ei koe pelkästään inhon tunteita, vaan tukahduttavia tunteita ja varmasti myös surullisuutta siitä, ettei homma lemmikin kanssa ollutkaan sellaista kun ajatteli.

Tiedän tämän, koska meillä on samanlainen tilanne, minä kadun kissan hankkimista, mutta en edes ehdota luopumista, koska kissa on miehelle tärkeä. En vahingoita kissaa ja huolehdin sen tarpeista, mutta en pysty esimerkiksi rapsuttamaan sitä, koska kissa ahdistaa liikaa. Eikä se tee minusta huonoa ihmistä eikä edes eläintenvihaajaa.

Meillä on ihan sama tilanne! Koira on ollut minulla jo ennen miestä, ja aluksi mies tykkäsi kyllä koirasta, leikki paljon jne. Nyt, kun meillä on lapsi, mies ei voi sietää enää koiraa. Jatkuva valitus irtokarvasta ja koiran levällään olevista leluista (=yksi pallo), rahanmenosta, haukkumisesta.. Ihan kaikesta. Meille harvoin tulee riitaa mistään, mutta koira on nyt aihe josta riidellään paljon. Se on mullekin tosi paskamainen tilanne olla siinä koiran ja miehen välissä, kummastakaan en halua luopua.

Voisiko koira muuttaa jollekin läheiselle asumaan vaikkapa aina toisinaan? Hirveän vaikea tilanne jos teillä on lapsiakin. Voisiko miehen tilanne helpottaa jos hän kokisi, että ei ole väkisin tilanteessaan? Olen sitä mieltä, että voitte löytää ratkaisun ja pitää perheenkin kasassa. Koiralle lomaa miehestä ja miehelle lomaa koirasta? Olisiko joku paikka, jonne koira voisi mennä hemmottelulomalle aina toisinaan? Hoitopaikka koiralle päiväsaikaan? Koirapäiväkotejahan löytyy nykyisin. Luovat ratkaisut kunniaan, ilman että yhdenkään perheenjjjäsenen täytyy lähteä kokonaan. :)

Mä en ikinä rinnastaisi eläintä ja ihmistä. On se miehenkin koti, joten rakki piikille

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 09:48"][quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 09:42"]Jep.. Minäkin pistäisin miehen vaihtoon. Tuskin se jaksaa teidän lapsiakaan. Ja koirasi kuulostaa ihastuttavalta.
[/quote]

Näimpä.. itsellekin tuli mieleen, että ehkä voisi hippusen päätellä suhtautumista lapsiin. Ne ne vasta rasittavia sählöjä osaa olla..
[/quote]
Rakki ja lapsi ovat hieman eri asia.

Sama mieltä! Siinä kohtaa kun koiranrakit menee perheen ja ihmisten edelle niin morjesta vaa akka ja koirat!!!

Eikös se niin mennyt että ihmisen hyvyyden ym huomaa siitä miten tämä kohtelee heikompiaan ja muita eläinkunnan otuksia joilla ei ihmisarvoa ole? Nämä "rakki piikille" tyyliset vihamieliset heitot kertovat äärimmäisen julmista ja inhottavista ihmisistä, jotka kyllä saavat velloa yksinäisyydessään jatkossakin. Luuserit..

Itse en kertakaikkiaan pidä koirista ja olen asiassa johdonmukainen, etten koskaan suostuisi koiran ottoon enkä teeskentelemään, että oppisin koirista pitämään. Miehesi on mokannut, kun on antanut periksi koira-asiassa, vaikkei niistä pidä.

Onko se saksanpaimenkoira? Näin ohi aiheen :)

Itse kyllä kokemuksella laittaisin mieluummin miehen kuin koiran ulos tuossa tilanteessa. Tervejärkinen normaalilla empatiakyvyllä varustettu ihminen ei kyykytä luontokappaletta noin. Tuosta on lyhyt matka suoranaiseen pahoinpitelyyn.

Koirahörhöjä taas liikenteessä. Meilläkin on koira ja mukava sellainen. Silti on täysin vieras ajatus että koiran takia rikottaisiin perhe! Oletteko ihan vinttipimeitä oikeasti? Ei jumalauta voi elukka maailman tärkein asia olla.

Tuntuu omituiselta, että olette ottaneet ylipäänsä lapsiperheeseen korkeaenergisen koiran. Parempiakin vaihtoehtoja olisi ollut. Mutta ihmiset aina kuvittelee, että perheeseen kuuluu noutaja (joka on työkoira). Tälle nyt ei teidän tapauksessanne mitään enää voi, kun vahinko on jo tapahtunut. 

Minusta teidän tilanteessanne olisi parasta luopua koirasta. Se on miehenkin koti ja jos mies on 24/7 kotona lasten kanssa (joka harvoin on kellekään helppoa) voi se tosiaan ärsyttää. En laittaisi lasten isää kiertoon tuollaisen asian takia, kuten täällä ehdotetaan. Mitä kertoisit lapsillekin, miksi heidän kotinsa hajosi ja miksi he joutuvat elämään kahdessa kodissa? "Nokun isi ei tykännyt meidän koirasta."

Minä haluaisin kovasti koiran, mutta mies ei siedä eläimiä lähellään. Ymmärrän, että teidän tilanteenne oli erilainen, koska mies halusi koiraa myös, mutta tilanteet muuttuvat ja lasten kotihoito on rankkaa. Olen myös sitä mieltä, että jos eläimeen sitoutuu, on se hoidettava loppuun saakka, mutta kuinka paljon vaihtoehtoja teidän tilanteessanne oikeasti on?

Kuten moni jo ehdottikin, luovu miehestä. Ei vaikuta siltä että tuon knassa kannattaisi jatkaa sukua.... huono hermorakenne

Up