Laihdutus aina epäonnistuu, mikä avuksi? Pitäisi saada pois 33kg, että olisin normaalipainossa. Miten olette onnistuneet välttämättää jatkuvia repsahduksia?

Vierailija kirjoitti:

Ruokavalio, rutiini ja yksi epäonnistuminen ruuan kanssa ei ole syy lopettaa.

Käytännössä opettelet syömään uudella tavalla.

Voitko kokeilla esim. Martina Aitolehden 21 päivän haastetta jolloin voit esittää kysymyksiä, saat reseptejä, liikuntaohjeita ja tukea muilta haasteeseen osallistuvista.

Ps. Käytin Martinaa ihan tahallaan esimerkkinä, koska joku vetää herneen syvälle nenäänsä hänen nimestään 😜

Kiitos, pitää tutustua.

Rakastan Maraa :D

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en olekaan onnistunut. Olen kuitenkin tajunnut ongelmien johtuvan paljolti myös henkisen puolen ongelmista ja muutenkin vaikeasta elämästä ja sen mukanaan tuomista ongelmista. Sokeririippuvuus on pahana. Sehän on verrattavissa ihan päihderiippuvuuksiin ja vieroitusoireet ovat kamalia. Epäterveellinen ruoka ja lohtusyöminen eivät ole keinoja hoitaa ahdistusta, mutta silti vain teen niin. Kun elämä on muutenkin monin tavoin pielessä ja rahatkin vähissä ei sitä vain jaksa laittaa terveellisempää ruokaa. Lisäksi kokkaaminen on hidasta ja se aiheuttaa vain sotkua, jotka nekin pitää jaksaa siivota. Laihduttaminen tarvitsisikaan tuekseen henkisen puolen asioiden ja syömisongelmien käsittelyä. Se voi olla hyvin vaikeaa.

Pelkkiä tekosyitä.

Joka haluaa, keksii keinot. Joka ei halua, keksii selitykset.

Nimenomaan. Läskeillä on aina selitykset miksi ei voi laihduttaa. Toki ei ole mun ongelma, jokainen olkoot niin lihava kuin on, ei oo multa pois. Mutta turha itkeä kun jalat menee alta 60 vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Itse en olekaan onnistunut. Olen kuitenkin tajunnut ongelmien johtuvan paljolti myös henkisen puolen ongelmista ja muutenkin vaikeasta elämästä ja sen mukanaan tuomista ongelmista. Sokeririippuvuus on pahana. Sehän on verrattavissa ihan päihderiippuvuuksiin ja vieroitusoireet ovat kamalia. Epäterveellinen ruoka ja lohtusyöminen eivät ole keinoja hoitaa ahdistusta, mutta silti vain teen niin. Kun elämä on muutenkin monin tavoin pielessä ja rahatkin vähissä ei sitä vain jaksa laittaa terveellisempää ruokaa. Lisäksi kokkaaminen on hidasta ja se aiheuttaa vain sotkua, jotka nekin pitää jaksaa siivota. Laihduttaminen tarvitsisikaan tuekseen henkisen puolen asioiden ja syömisongelmien käsittelyä. Se voi olla hyvin vaikeaa.

Laihduttaminen ei siis ole vain laihduttamista. Helppohan sitä on sanoa lopettavansa sokerin ja epäterveellisen ruoan syömisen tai ahmimisen ja vaikka sitä oikeasti haluaisikin toimia niin ei se oikeasti näin mene. Samalla lailla tämä menee kuin kaikki riippuvuudet. Vaikka en ole pystynytkään muutokseen ainakin ymmärrän vihdoin pahat ongelmani syömisen kanssa. Ymmärrän kyllä myös tähän johtaneita syitä. Uskon myös, että jos elämäni olisi muuten paremmalla tolalla olisi suhde ruokaan ja ruokailutottumuksetkin varmasti terveellisemmät ja normaalimmat. Onneksi en esim. käytä päihteitä tai pelaa uhkapelejä tai ole yrittänyt hakea niistä lohtua, sillä jälki olisi ollut kamalaa. Olen kyllä kuullut monien eri riippuvuuksista kärsineiden kertomuksia ja olen kyllä tunnistanut niistä yhteisiä piirteitä itseeni, vaikka oma kohteeni onkin ruoka. Mutta tässä on nyt paljon muitakin ongelmia elämässä, joihin en ole saanut apua, joten tähän en ole edes yrittänyt. Uskon tämän helpottavan muiden ongelmien helpottamisen myötä, jota tosin sitäkään ei ole näkyvissä.

Elimistön prosessit pitää saada sille mallille, ettei nälkä tunnu yhtä usein tai yhtä kovana. Tämä on ainut keino, koska millään tahdonlujuudella ei voi kovinkaan pitkään kestää. Mitään muita vinkkejä näläntunteen vähentämiseen minulla ei ole kuin hyvät yöunet ja verensokeripiikkien, eli nopeiden hiilarien vähentäminen.

Keto ja pätkäpaasto auttoi pääsemään jatkuvasta nälästä ja mieliteoista. Minulle nuo sopivat parhaiten, mutta en väitä niiden olevan kaikille paras ratkaisu.

40 kg laihduttaneena voin kertoa, että tärkeintä on ollut opetella sietämään epämukavia tunteita ja vastoinkäymisiä, koska ne kuuluu painonpudotukseen ja elämään muutenkin. Onhan se ikävää jos ei voikaan ottaa sipsipussia kainaloon lohdutukseksi huonon päivän päätteeksi, mutta ei siihen epämukavaan oloon kuole. Mässäily on opittu tapa, ja siitä voi myös oppia pois. Alku on vaikea ja sen yli on vain sinniteltävä. Kiakenlaiset tunteet kuuluu elämään. Opettele olemaan niin hyvien kuin huonojenkin tunteiden kanssa ilman herkkuihin tukeutumista, ja jonain päivänä huomaat, ettet enää kaipaa samalla tavalla herkkuja "palkkioksi" tai lohdutukseksi.

Moni keski-ikäinen, niin myös minä, on oppinut lohtusyömisen jo pienenä lapsena. Jos satutti itsensä tai muuten tuli paha mieli, sitä ei saanut näyttää vaan käteen lykättiin pullapala, jos sillä kertaa lasta ei saatu hyvälle tuulelle huutamalla. Voi jos olisi saanut istua pahanmielen ajan vanhemman sylissä ja oppia, että se on tunne, joka menee pois, niin paino-ongelmat olisi paljon pienempiä. Aikuisena tuon tajuaminen ja poisoppiminen on vaikeaa.

Laihdutusleikkaus? 

Kaikki keinot ei sovi kaikille, mutta kaloreiden seuraaminen voi olla oikeasti ihan motivoivaa ja hyödyllistä. Ota käyttöön joku helppo sovellus, kuten Sulamo ja merkkaa sinne päivän syömiset, niin näet, mistä ne kalorit oikein kertyy ja että saatko riittävästi eri ravintoaineita. Vähän niin kuin budjettia tekisit, että näet mistä voisi ja kannattaisi nipistää. Älä nipistä liikaa tai tulet vain kiukkuiseksi ja alat mättää mitä sattuu ylettömään nälkään. Pieni nälän tunne ei kuitenkaan ole vaarallista ja sitä voi ihan hyvin sietää jonkun aikaa ilman että välittömästi pitää ottaa välipalaa. Syö myös päivällä järkevästi. Joku rahka ja hedelmä ei riitä, varsinkin jos teet fyysistä työtä.

Huolehdi vitamiineista, niin elimistö ei ainakaan ylettömällä ruoanhimolla yritä saada kaikkia tarvitsemiaan ravintoaineita. Eli vaikka monivitamiinitabletti päivittäiseen käyttöön, niin tiedät saavasi tärkeimmät vitamiinit ja hivenaineet. Hallitsemattomat syömishimot voivat kieliä puutostiloista ja purkkivitamiineilla huolehdit, ettei se ainakaan olisi syy.

Toinen asia on se, että älä puhu "repsahduksista". Herkuttelukin kuuluu elämään. Moni voi laihduttaa ihan hyvin, ja vielä paremmin, kun ei kieltäydy kaikesta. Määrä ja laatu ratkaisee. Jos olet syönyt päivittäin pullan, älä syö joka päivä. Tai vaihda pulla vaikka palaan suklaata. En suosittele kaikesta kieltäytymistä, koska sitten se himo kasvaa kahta kauheammaksi. Ellei nyt sitten kyseessä ole joku vakava alkoholismin kaltainen riippuvuus, jolloin kieltäytyminen on ainoa vaihtoehto, mutta normaalitilanteissa maltillinen herkuttelu on avain siihen, että jaksat pitää yllä elämäntapamuutosta. HUOM! Tee elämäntapamuutos, älä vain laihduta. Ala muuttaa vanhoja, lihottavia tapojasi vaikka vähän kerrallaan.

Ala liikkua. Lähde kävelylle. Tee pientä kotijumppaa ja lisää rasittavuutta pikkuhiljaa. Pienikin liike on hyvästä. Voimistele vaikka 10 minuuttia päivässä ja lisää aikaa vähitellen. Kävele vähän pidemmälle. Kävele niin pitkälle kuin jaksat ja tule bussilla takaisin. 

Siinä alkuun.

Mulla oli 50 kg urakka. Avain onnistumiseen oli hyväksyä erittäin hidas painonpudotus. Arkeni on stressaavaa 2 lapsen totaali-yh:na, vaativa stressaava työ, dementikkoäidinkin perään pitää katsoa, unet jää 4 h yösssä... Yritin ennen laihdutusta aina voimavaroihini nähden liian rajusti. 

Lopulta hyväksyin että mä en jaksa muuttaa kuin yhtä pientä asiaa elämäntavoissani kerrallaan. Sekin on vaativaa, koska stressi ja unettomuus. Mutta jos yritin usempaa, aina tuli repsahdus. Aloitin vain veden juonnin lisäämisellä. Tämäkin muutos oli vaikea ja vaati pari kuukautta että alkoi sujua. Seuraavaksi vähensin (en lopettanut) alkoholin käyttöä. Olin juonut muutaman annoksen stressilääkkeeksi lähes joka ilta, vähensin 2 iltaan viikossa. Seuraavaksi aloin syödä normaalia ruokaa 3 kertaa päivässä, kun ennen söin vaiin kerran ja sitten herkkuja, napostelua yms. Kun tähän oli totuttu, mehujen ja limsojen ja energiajuomien vähennys. Sitten sokeriherkut jälkkäriksi aterialle, ei enää niiiden napostelua nälkään. Kun paino meni alle 100 kilon, kävelyä mukaan (isoimmillani kipeydyin kävelystäkin pahasti).

Tosi hitaasti on näin paino lähtenyt, 3 vuotta olen laihtunut, mutta tulos tosiaan -50 kg eikä mitään haluja "repsahtaa". Mikään kun ei ole kiellettyä nytkään, ei alkoholi, herkut, hiilarit, rasva. 

Vierailija kirjoitti:

Syömällä, nukkumalla hyvin, olemalla stressaamatta ja tekemällä PALJON työtä mentaalipuolella.

Komppaan tätä, se psykologinen puoli on todella tärkeä. Pitää oppia ajattelemaan, että terveellinen ruokavalio ja liikunta ovat elämäntapa eikä mikään väliaikainen dieetti. Hidas laihduttaminen on toiminut myös paljon paremmin kuin mitkään pikadieetit. Itselle parhaiten on toiminut noin 1500 kaloria päivässä laihduttaessa, jos jonain päivänä tulee syötyä hieman enemmän se on ok, mutta seuraavana päivänä sitten taas tsempataan. Mikään herkku ei ole täysin kielletty kunhan annoskoot pidetään pieninä. 

VHH- tai ketoruokavalio voisivat auttaa. Saisit painon nopeasti ja nälkää näkemättä alas ja laihduttuasi innostus siitä varmasti motivoisi jatkamaan.  Googleta ketovalmennuksia, ne voisivat olla aloittelijalle hyvä keino pistää homma liikkeelle. FitFarm/Kickstart -valmennukset ainakin, saat painonpudotuksen ohella elämäntapamuutokseen ohjeistusta ja sitä kautta varmasti koko elämänlaatusi paranee. 

Valitsemalla hyviä ruokia, eli täyttäviä ja tyydyttäviä. 

Olen kokeillut vaikka mitä keinoja ja mikään ei ole toiminut paremmin kuin täälläkin paljon parjattu vhh.

En tuputa tätä kellekään joka ei halua, on niitä muitakin keinoja. Itseäni kuitenkin on motivoinut se että viimeinkin lähtee kilo per viikko kun aiemmin lähti ehkä maksimissaan puoli kiloa per kuukausi ja sitäkin varten piti kytätä kaloreita, ajatella ruokaa jatkuvasti ja koko ajan teki mieli makeaa.

Vierailija kirjoitti:

Itse en olekaan onnistunut. Olen kuitenkin tajunnut ongelmien johtuvan paljolti myös henkisen puolen ongelmista ja muutenkin vaikeasta elämästä ja sen mukanaan tuomista ongelmista. Sokeririippuvuus on pahana. Sehän on verrattavissa ihan päihderiippuvuuksiin ja vieroitusoireet ovat kamalia. Epäterveellinen ruoka ja lohtusyöminen eivät ole keinoja hoitaa ahdistusta, mutta silti vain teen niin. Kun elämä on muutenkin monin tavoin pielessä ja rahatkin vähissä ei sitä vain jaksa laittaa terveellisempää ruokaa. Lisäksi kokkaaminen on hidasta ja se aiheuttaa vain sotkua, jotka nekin pitää jaksaa siivota. Laihduttaminen tarvitsisikaan tuekseen henkisen puolen asioiden ja syömisongelmien käsittelyä. Se voi olla hyvin vaikeaa.

Terveellisen ruuan kokkaaminen ei vie yhtään kauempaan kuin epäterveellisen ruuan kokkaaminen. Esim terveellisen kasvismunakkaan voi tehdä kymmenessä minuutissa.

Vierailija kirjoitti:

Keto ja pätkäpaasto auttoi pääsemään jatkuvasta nälästä ja mieliteoista. Minulle nuo sopivat parhaiten, mutta en väitä niiden olevan kaikille paras ratkaisu.

Nämä samat keinot toimivat minulla myös normaalipainon sisällä laihdutukseen, erityisesti rasvan vähennykseen joka on tietenkin se tavoite. Muut keinot ovat olleet hankalampia ja tulokset paljon huonompia.

Vierailija kirjoitti:

Keto ja pätkäpaasto auttoi pääsemään jatkuvasta nälästä ja mieliteoista. Minulle nuo sopivat parhaiten, mutta en väitä niiden olevan kaikille paras ratkaisu.

40 kg laihduttaneena voin kertoa, että tärkeintä on ollut opetella sietämään epämukavia tunteita ja vastoinkäymisiä, koska ne kuuluu painonpudotukseen ja elämään muutenkin. Onhan se ikävää jos ei voikaan ottaa sipsipussia kainaloon lohdutukseksi huonon päivän päätteeksi, mutta ei siihen epämukavaan oloon kuole. Mässäily on opittu tapa, ja siitä voi myös oppia pois. Alku on vaikea ja sen yli on vain sinniteltävä. Kiakenlaiset tunteet kuuluu elämään. Opettele olemaan niin hyvien kuin huonojenkin tunteiden kanssa ilman herkkuihin tukeutumista, ja jonain päivänä huomaat, ettet enää kaipaa samalla tavalla herkkuja "palkkioksi" tai lohdutukseksi.

Tämäkin on ongelma.

Vihaisena ja surullisena alan haaveilemaan its*m*rhasta. Mutta kun syön, niin vältän nämä ajatukset. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en olekaan onnistunut. Olen kuitenkin tajunnut ongelmien johtuvan paljolti myös henkisen puolen ongelmista ja muutenkin vaikeasta elämästä ja sen mukanaan tuomista ongelmista. Sokeririippuvuus on pahana. Sehän on verrattavissa ihan päihderiippuvuuksiin ja vieroitusoireet ovat kamalia. Epäterveellinen ruoka ja lohtusyöminen eivät ole keinoja hoitaa ahdistusta, mutta silti vain teen niin. Kun elämä on muutenkin monin tavoin pielessä ja rahatkin vähissä ei sitä vain jaksa laittaa terveellisempää ruokaa. Lisäksi kokkaaminen on hidasta ja se aiheuttaa vain sotkua, jotka nekin pitää jaksaa siivota. Laihduttaminen tarvitsisikaan tuekseen henkisen puolen asioiden ja syömisongelmien käsittelyä. Se voi olla hyvin vaikeaa.

Terveellisen ruuan kokkaaminen ei vie yhtään kauempaan kuin epäterveellisen ruuan kokkaaminen. Esim terveellisen kasvismunakkaan voi tehdä kymmenessä minuutissa.

Luulisin, että tuossa verrattiin pikemminkin (terveellistä) kokkaamista johonkin noutoruokaan tai pakastepizzaan. 

On olemassa myös helppoja reseptejä, joihin tarvitsee vain yhden pannun, kattilan tai vastaavan. Ei tarvitse tehdä paljoa muuta kuin odottaa ruoan valmistumista.

Hanki pt.

Vierailija kirjoitti:

Valitsemalla hyviä ruokia, eli täyttäviä ja tyydyttäviä. 

Olen kokeillut vaikka mitä keinoja ja mikään ei ole toiminut paremmin kuin täälläkin paljon parjattu vhh.

En tuputa tätä kellekään joka ei halua, on niitä muitakin keinoja. Itseäni kuitenkin on motivoinut se että viimeinkin lähtee kilo per viikko kun aiemmin lähti ehkä maksimissaan puoli kiloa per kuukausi ja sitäkin varten piti kytätä kaloreita, ajatella ruokaa jatkuvasti ja koko ajan teki mieli makeaa.

Vhh:n paras puoli on se, että jos haluaa pysyä tavoitetilassa eli ketoosissa, niin silloin sokeriherkut ovat kokonaan kiellettyjä. Makeanhimo katoaa kuitenkin myös ihan vaan sillä, että lopettaa sokerin käyttämisen. Useimmille on kuitenkin helpompi onnistua tuollaisella ääridieetillä. Vähän kuin luostarimunkeille on helppo kieltäytyä seksistä naisten kanssa, koska niitä ei ole.

Ihan ensimmäiseksi voit unohtaa laihduttamisen. Pääkoppa ensin kuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syömällä, nukkumalla hyvin, olemalla stressaamatta ja tekemällä PALJON työtä mentaalipuolella.

Niin, päässähän se vika on, kun ei pysty toteuttamaan pitkäntähtäimen suunnitelmia.

Olen kyllä sellainen, kaikilla elämän osa-alueilla, että pyrin pääsemään kaikesta mahdollisimman helpolla.

Laihdutus tuntuu liian rankalta toteuttaa :(

Ap

Ei tähän mitään yksinkertaista reseptiä ole ajatellen ylipainoista kansaa koko maailmassa. 

Pitäisi laittaa verotus per kilo asukasta kohtaan.